Kaukana sydämessä
Puhuimme puhelimessa yön,
sinä päivän
vuoteella syöden, juoden
juoruten.
On niin ihana puhua omaa kieltään
kieltäen ajan kuluvan,
aavistaa ovikelloa koskettavan
olemattoman sormen
Puhuimme puhelimessa yön,
sinä päivän
vuoteella syöden, juoden
juoruten.
On niin ihana puhua omaa kieltään
kieltäen ajan kuluvan,
aavistaa ovikelloa koskettavan
olemattoman sormen
Vastaukset 3
Vanhimmat
karmeen hyviä "kyhäelmiä" joutuu aina vain lukemaan. Sinulla ainakin ilmeisesti runot vaan pulpahtelevat pintaan. Jos Syventelisit niitä, ne voisivat mennä pilalle... Kerppuli
Kiitos kommentoinnista. Meillähän oli joskus juttua siitä, että miten kade mä olen sulle sun syvällisen duunisi takia. Sä olet tekemisissä ihmisten kanssa ja mä en. Musta ihmisten on oltava tekemisissä toistensa kanssa, tai muuten niistä tulee tällaisia friikkejä kuin minä. Taisin myöskin mainita, että mä olen absoluuttisen pinnallinen ihminen - mussa ei ole mitään syvää ja kaukaista ulottuvuutta. Olen kuin näyteikkuna Aleksilla. Mitä näihin kaikkien runoihin tulee, niin aina tekstiä lukiessani näen kirjoittajan kasvot ja kuulen puheen. Mulle kirjoitus ei ole kirjoitus vaan ajatteleva ihminen, jolla on lähes käsin kosketeltavat ja nenin haisteltavat tunteet. Jos mitään ei kuulu eikä näy niin kirjoittajaa ei ole olemassa, vaan hän on yhtä fiktiivinen kuin minä... kiiltokuva vanhassa albumissa unohdetun kasan alimpana vasten maailman lattiaa.
...selvästikin on Rakkausruno ja ilman muuta... Luin tämän "runokyhäelmän" monta kertaa ja en voinut uskoa silmiäni, sillä aina tuossa runossa osui silmääni sana " ihana " ! Ja sehän on sitten ihan päivänselvä juttu että tämä on rakkausruno ! :D