Tulipahan taas eilen mietittyä koko tätä laihdutus hommaa,joka on täysin riistäytynyt käsistä.
Miksi mä edes laihdutan?
-Sopiakseni joukkoon (Mihin joukkoon mähän oon täysin erakoitunu)
-Näyttääkseni kauniimmalta(Tämä pärstä on ja pysyy riippumatta vaa'an lukemista)
-Vaatteet istuu paremmin(Enhän mä edes käy missään,joten se on ihan sama missä rytkyissä himassani kuleskelen)
-Musta tulee onnellisempi(Mitä enemmän laihdun sitä onnettomampi olen)
Kontrolli ja itsekuri on ainoat asiat mitkä ruokkii tätä sairasta mieltäni.Miksi niistä on niin pirun vaikea luopua?Jossain itää se pieni paranemisen halu,jonka sairas mieleni pyrkii vaientamaan.Kumpa olisin silloin joskus vaan keskittynyt rakastamaan itseäni sellaisena kun olin sen sijaan,että yritän tavoitella jotain mitä ei edes ole olemassa.
Mitä tää hyödyttää???
Pohdiskelija.
1319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eiköhän ole niin, että sairaus on jo vahvasti osa minäkuvaasi ja elämänsisältöäsi. Ihminen vain pyrkii suojelemaan minuuttaan, myös sen vahingollisia osia.