Koirani, reilun vuoden vanha lapinkoirauros on heittäytynyt ihan mahdottomaksi!
Ennen niin ihana ja kuuliainen karvaturrini on alkanut jahtaamaan lenkillä autoja, rähisemään lenkillä vastaantuleville koirille, vetämään hihnassa jne. Hajut kiinnostavat jätkää niin, että kun vainu saadaan silloin mennään eikä meinata. Emäntä ei kiinnosta yhtään eikä myöskään emännän taskut joihin tämä epätoivoisesti varaa mitä ihanimpia herkkareita.
Muuten koira on edelleen ihana, kotona käyttäytyy kuin enkeli, mutta lenkillä tapahtuu jotain joka saa muuttumaan koiran täysin.
Näihin päiviin asti ihanimpia hetkiä ovat olleet myös pitkät yhteiset metsälenkit, jolloin koira on saanut juoksennella vapaana. Olen voinut luottaa koiraan täysin, se on aina kulkenut lähietäisyydellä ja tullut luokse kutsuttaessa.
Nyt kuitenkin joku viikko sitten poju teki tempun joka säikäytti kunnolla. Se katosi johonkin metsän uumeniin eikä tullut luo vaikka huutelin. Se oli juossut noin kilometrin matkan autotielle ja jahtaili siellä edestakaisin ajavia autoja. Se ei syöksy auton eteen vaan perään ja hirveällä vauhdilla.
Sain sen sitten sieltä haettua turvallisesti kotiin, onneksi kenellekään ei käynyt mitenkään, ei koiralle eikä jahdattaville autoilijoille.
Koira sai kuulla kunniansa tempauksena jälkeen ja olikin kovin nolo ja tietysti myös vähän sekaisin hurjan seikkailunsa päätteeksi.
Sen jälkeen autot ovat kiinnostaneet vähän turhan paljon, lenkit ovat tuskaa kun jokaisen auton perään pitäisi lähteä. Sitten kun kävelemme metsäteillä, missä autoja ei liiku, mennään vaudikkaasti nenä maassa ja auta armias jos toinen koira tulee vastaan...
Tuntuu että missään ei ole enää hyvä (paitsi kotona). Vapaaksi en tätä pöhelöä päästä, ennen kuin voin taas varmuudella luottaa.
Tulipa sekava sepostus, koettakaa saada jotain tolkkua ja jos joku ihana ihminen voisi antaa jotain vinkkejä, olisin todella kiitollinen.
Btw, tämä höpelö karvaturri on silti minulle äärettömän rakas ja toivon sydämestäni että osaisin toimia niin että voisimme jossain vaiheessa nauttia taas uhteisistä ulkoiluistamme.
Kaipaan pikaista apua!
epätoivoineen
191210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
saat apua jotta koirastasi tulee ulkonakin kyvin käyttäytyvä koira. http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=5658
Kiitos vastauksestasi. :) Peetsa ilman muuta harkinnassa.
Ei taatusti enää karkaa mutta ei välttämättä tee mitään muutakaan. Tai sitten kun karkaan, niin ei takuulla anna ottaa itseänsä kiinni. Eikö teillä idiooteilla ole koskaan mitään muuta mielessä kuin peetsa ja johtajuus?
Ei meillä ole muuta mielessä. Miks olis, kun yksi homma toimii? Turha pyörää on keksiä uudellen, kun Peetsa sen keksi jo.
ihan käsilläkö meinasit koiran juosta ja ottaa kiinni? kerro miten teet sen niin minullekin aivan sama, karkaako koirani vai ei. Saanhan sen kiinni! HAHHAHAHAH. Pevi-metodia suosittelen minäkin. Namikouluttajat kun eivät osaa pistää sitä luottamusta kuntoon.
Tossa alla on keskustelu murkkuiästä. Lueppa se...
*menee lukemaan*
Muistutan, että koira ei tajua jälkikäteen saamastaan palautteesta muuta kuin vihaisen äänensävysi ja siksi vetää hännän koipien väliin ja on nolon näköinen. Ei, kuten sinä sanoit sen tajunneen palautteesi... Koiralle palaute annetaan välittömästi tapahtuman jälkeen, huono/ei toivottu käytös jätetään huomioimatta, hyvästä käytöksestä nami tai muu palkkaus. Murkkuikäisen kanssa on jo aiemmin opittua juttuja vaan harjoiteltava ahkerasti, säännöllisesti ja usein pieniä hetkiä kerrallaan.
Kuka sen loppujen lopuksi osaa varmuudella sanoa, mitä koira tajuaa jälkikäteen. Koira teki väärin, ei tullut luo vaikka kutsuin vaan jouduin itse sen hakemaan ja väkisin pistämään autoon. Tietenkin minä ärisin sille ja pistin jäähylle. Jos se olisi tullut itsekseen, en olisi ärissyt vaan olisin toiminut toisin. Kiitos sinullekin vastauksestasi. Toki me harjoittelemme, mitä muutakaan me voimme. :)
koira voi annetusta palautteesta ymmärtää ettei luokse ole enää jatkossa kiva tulla koska omistaja on siitä vihainen. enkä kehoittaisi ajavia koiria pitämään vapaana ollenkaan...kokemuksen syvä rintaääni
omistajan luokse on kiva tulla, jos tullaan itse ja mieluiten heti ensimmäisestä käskystä. Jouduin tosiaan nostamaan koiran väkisin autoon kun se kahjona seikkaili siellä autotiellä, en siinä vaiheessa todellakaan käynyt lepertelemään vaan koira sai kuulla mitä mieltä omistaja oli moisesta tempauksesta. Koirani olisi voinut vallan hyvin jäädä auton alle, se olisi myös voinut aiheuttaa onnettomuuden ja saattaa todella monet ihmisetkin vaaraan. Sori, mutta ei tullut mieleen siinä vaiheessa koiraa taputella. Kyllä minusta jotenkin tuntuu että koira tajusi että nyt taisi tulla tehtyä vähän tyhmästi. Juu, todellakaan en pidä koiraani enää täysin vapaana. Liinan kanssa juoksennellaan siihen asti kun voin taas luottaa. Kiitos sinullekin kommentistasi. :)
No todellakin sekava selostus, nyt kun sen vielä itsekin luin. ;D Pitää vielä sanoa että koirani ei ole ikinä vihainen, kun muita koiria tulee vastaan vaan pikemminkin utelias, pysähtyy katsomaan eikä ikinä aloita rähinää. Jos vastaantulija aloittaa haukkumaan, koirani vastaa kaksin verroin ja sitten alkaa vetämään toista päin. Saan todellakin pitää kaksin käsin hihnasta kiinni, tällä kaverilla on nimittäin karhun voimat. Ja kun kiinnostus herää koira ei näe, ei kuule eikä ymmärrä mitään muuta. neuvoja? Myöskin se on huomioitavaa että omasta pihasta lähtevät autot/traktorit/mopot/pyöräilijät eivät herätä jahtihaluja, mutta tuolla yleisellä tiellä tilanne siis täysin toinen. Nyt kiinnostaa lähinnä, mihin minun kannattaisi yrittää kanavoida noita jahtihaluja, koska se mielestäni on tällä hetkellä pahin ja myös vaarallisin ongelma.
...meillä vain tilanne se, että paimen vetää suoraan kohden liikkuvan auton keulaa. Leikkiä paljon, kotankti kuntoon ja sen jälkeen voit käyttää koiran nousseen vireen tehokkaasti hyödyksi koulutukseen. Eli aloita leikkimisellä. Nosta koiran vire leikillä huippuunsa, yhdistä se leikki tiettyyn äänensävyyn ja tiettyyn leluunkin vaikka alussa. Leiki hetki ja lopeta kun koira on vireessä, älä anna missään vaiheessa puutua leikkiin, laske koiran vire, eli rauhoita se juttelemalla rauhoittavia ja pitkillä silityksillä. Kun koira on rauhallinen lopeta. Kohta nosta vire uudelleen lelulla, äänellä ja riehumisella ja laske taas ennenkuin puuduttaa. Harjoittele tätä paljon. Opeta sitten jokin isku-sana "mulla" "tässä" ihan mitä vain, jonka yhdistät aina siihen leikin alkuun. Iloinen äänen sävy ja leikki alkaa aina tuolla sanalla. Sitten anna iskusana ja odota, että koira katsoo sinua silmiin ja sitten aloitat vasta leikkimisen (tuossa aiemmassa vaiheessa siis aloitit leikin aina heti sanan päälle). Sitten lähdet harjoittelemaan kotitielle, tuttuun turvalliseen ympäristöön, ei häiriötekijöitä koiralle. Kävelette ja kesken rauhallisen lenkin annat iskusanan, odotat, että koira ottaa sinuun kontaktin ja aloitat leikin. Sitten lähdet jo vilkkaampaan maisemaan. Tulee jo jokin vastaan (ei auto vielä). Annat iskusanan, odotat koiralta kontaktin ja lähdette leikkiin. Lisää koiran häiriötä. Vasta paljon myöhemmin teet saman kun auto tulee vastaan. Aina jos epäonnistuu, pakita takaisin edelliselle tasolle harjoitelemaan. Kun koiran kanssa onnistuu hyvin myös autojen tullessa vastaan, että annat sanan, koira ottaa kontaktin, te leikitte, ala pikkuhiljaa (jos haluat) vähentää iskusanaa, joka on tähän asti ollut reipas ja innostava jo itsessään virettä nostava. Hiljennä sitä, haihduta kokonaan, lisää jos tarvitset taas jossain vaiheessa, mutta kun tätä harrastat tarpeeksi pitkään autojen tullessa vastaan, niin koira oppii kääntymään jo valmiiksi kontaktiin sinuun, kun sen vire autosta nousee. Ala pikkuhiljaa myös odotuttaa ennenkuin leikki alkaa pidempään, jotta alatte riehumisen vasta kun auto on ohittanut teidät (tai mennyt mutkan taakse, kun koirasihan jahtasikin...). Pidä lelu aina mukana. Ja vaikka koira katsoo sinua jo silmiin ja pitää kontaktin vaikka miten pitkään, meni ohi vaikka kolemkin autoa, niin älä milloinkaan lopeta koiran leikittämistä. Voit rauhoittaa sitä pikkuhiljaa ja ei, sinun ei tarvitse loppuelämääsi kulkea lelu taskussa, vaan sitten joskus paljon myöhemmin koiran riehuttamiseen käy vaikka vain pelkkä juoksun pyrähdys, heitetty lumipallo, risu, käpy tai jokin muu. Alkuun kuitenkin kunnon leikki, että varmasti motivoi oppimaan. Toivottavasti siis lenkkeilette vähänliikennöidyllä seudulla... Kyllä mekin kaupungissa käydään, mutta ei meidän koira kaupungissa autoista kierroksia ota, sillä niitä on niin paljon, mutta yksittäinen auto syrjätiellä on kyllä ehdoton vireen nostaja.
ihan älyttömän iso KIITOS!! Tätä kokeillaan. :) Toivotaan, - ja uskon niin, että tuosta koltiaisesta vielä yhtä ihana lenkkikaveri tulee kuin mitä se oli ennen kuin tuo ihme jahtaamispuuska iski. Kiitos vielä kerran ja hyvää viikonloppua sinulle ja paimenellesi!
...on murkkuikäinen ja koittaa rajojaan. Kuten meillä, ajokoira-suursnautserisekis joka jahtas ja röyhkenteli. Mulla oli onni keksiä sellainen kuin Koiran Korjaus Kirja. Auttoi tosi paljon, ja siinä puhutaan just ton ikästen ongelmasta, ja just tosta käytöksestä. Sain avun, toivottavasti sä ja koirasi myös.
Oma urokseni muuttui kanssa vuoden ikäisenä. Siihen saakka se oli alistuva ja lempeä, mutta vuoden tienoilla yhtäkkiä muuttui vihaiseksi muita koiria kohtaan ja alkoi jahdata mm autoja. Kastroin sen ja toivon, että se auttaa. Kuukausi mennyt nyt kastraatiosta, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut. Eläinlääkäri puhui puolesta vuodesta, että tulokset näkyvät. Minullakin koira on sisällä kuin enkeli, mutta ulkona aivan mahdoton.
kastraatio on kyllä harkinnassa, mutta toivon ettei siihen tarvitse päätyä. Mieluummin yritän purkaa nämä ongelmat muuta kautta. Tietenkään jos ongelma ei selviä, on sekin pakko tehdä koska en missään tapauksessa halua vaarantaa koirani enkä kenenkään muunkaan turvallisuutta. Sen verran vaarallisesta "harrastuksesta" on kuitenkin kyse... Jos se kastraatio auttaisi siihen ettei koira lähtisi hajujen perään, tai vaikka pysyisi edes omassa pihassa irti. Tuossa tuo ulkona villiintyvä koiraseni nytkin köllöttää omassa nurkassaan pehmonsa kanssa ja on niin sydäntäsärkevän suloinen... Mitäpä minä en tekisi, jotta tuon turriaisen ja minun yhteiselämä alkaisi taas sujua, myös ulkona... Kiitos myös sinulle vastauksestasi. Kiitos sinullekin vastauksestasi.
Suosittelen lämpimästi säännöllisen ja johdonmukaisen treenaamisen aloittamista. Kastraatio ei tosiaan ole välttämätön, yleensä järkevä koulutus auttaa. Murkkuikä vie nuorten koirapoikien keskittymiskyvyn hyvinkin tehokkaasti ja tietty ajanjakso menee niin, että tuntuu välillä jopa ihan turhauttavalta treenata yhtään mitään. Pitämällä kuitenkin kiinni perusasioista ja treenaamalla lyhyitä jaksoja päivittäin johdonmukaisesti päämäärään tähdäten, pääset kyllä eteenpäin. Mikäli tarvitset koulutusapuja, niin vilkaise http://www.pienikoiruus.com tai http://www.pienikoiruus.com/dtt.php
Peruskoiran kanssa elämiseen tarvitaan se yksinkertainen juttu, että sinä olet koiralle vieteistä voimakkain. Oli tarjolla mitä tahansa, niin se valitsee silti sinut. Kun sille tasolle on päästy koulutuksella, kasvatuksella tai opetuksella, niin sitten vasta voi miettiä ratkaisuksi vaikka kastraatioita. Eli jos ei onnistu mitenkään. Eli koiralla on niin paljon testosteronia, että mikään mitä sinä teet ei ylitä sen viettiä (narttujen)hajujen perään. Tällöin pallit pois koulutusmielessä on ainoastaan tehokas. Se ei ole ihme parannus, joka parantaa kaikki kontakti ongelmat, vaan se ainoastaan vie sen yhden vahvan vietin pois. Silti sinun pitää korostaa omaa osuuttasi vahvinpana viettinä, sillä koiralle jää monia muita viettejä, jotka sinun pitää voittaa. Hmmm. vertauksen vuoksi esimerkiksi ajokoira, jolla on vahvimpana viettinä jäniksen perässä juokseminen. Sillä on erittäin vahva vietti siihen. Sitä viettiä on melko mahdoton voittaa. Koira jolla on paljon testosteroniinia on melko samanlainen, vietti on vain narttuihin, ei jäniksiin suuntautunut. Jälkimmäisestä on kuitenkin mahdollista päästä eroon leikkauksella. Mutta vuoden ikäisestä koirasta et vielä tiedä onko se testosteroiinimylly vain ei, nyt sen laittaa vain sekaisin se alkanut vähäinenkin hormonitoiminta. Ja jos se ei tasaannu esimerkiksi kolmeen ikävuoteen mennessä, eli koiran päähän ei edelleenkään mahdu muuta kuin nartut, niin sitten tiedät miten sen saa loppumaan...