Alkuraskaus ja järkyttävä selkäkipu

Mulla oli alkuraskaudessa sama juttu (varmaan jotain viikot 6-7 suunnilleen),alaselkään ja toiseen pakaraan koski niin hemmetisti. Valitettavasti itsekään en löytänyt siihen parannuskeinoa,vaan urheasti taistelin sen reilun viikon mitä sitä kesti.Sen jälkeen ei ole ollut selän kanssa sen suurempia ongelmia (kaikkea muuta pahoinvoinnista kamalaan äksyilyyn on kyllä ollut ja on edelleen..nyt rv 13) =P Jotkut ovat täällä ehdottaneet lämpimän kaurapussin käyttöä tai kylmägeeliä (ja myös kevyttä liikuntaa kivusta huolimatta).Kantsii kokeilla,saattavat auttaa! Valitettavasti en usko,että sillä lääkärilläkään on mitään sen ihmeempiä poppakonsteja tuohon selkäkipuun, paitsi ne vahvemmat kipulääkkeet.. Tsemppiä!!

Alussa selkä oli todella kipeä ja koko vasen jalka välillä aivan tunnoton. Mutta se meni ohi kyllä joskus viikolla 15...nyt viikkoja kasassa 36 eikä vielä ole selkäkipu takaisin tullut!

kokemusta, 7. viikon lopulla alkoi koskea selkään kovasti, ja sitten olinkin yhtäkkiä semmoisessa kunnossa että kesken liikkeen tuli ihan järkyttävä kipu, vedet silmiin ja en pystynyt liikkumaan. olin sairaalassa ja sain siellä kipulääkitystä (pahalta tuntui piikkiä ottaa mutta pakko oli, sellaisessa kivussa kärvistelykään ei oikein vauvalle hyvää tee jos äiti ei pysy tajuissaan..)nyt menossa 11. viikko ja kävely on vielä hankalaa, ontuvaa, vasen jalka hieman tunnoton ja voimaton.. välillä koskee vähemmän, välillä enemmän.. ja sitten valtava pahoinvointi päälle vielä, esikoinen kovassa flunssassa.. huoh. Ei oikein osaa nyt nauttia rakaudesta eikä mistään! Ja en tiiä siitä rapakunnosta onko sillä sit miten vaikutusta, kun en itse kyllä koe olevani mitenkään hirmuisen rapakuntoinen.. Pitää varoa vaan kaikkia nosteluita ja virheliikkeitä.. Se kun on niin helppoa kun on 2v kiipeilijä kotona:) Mutta, tsemppiä ja koitetaan jaksella kipuilla:) Ja toivotaan kivutonta huomista:)

Eilen just manasin ett joko se alkaa. Ekassa raskaudessa tuli alaselkä kipeeks ja iskiaskipuja...iskias oli ainaski loppuraskaudessa, en muista kyllä enää milloin selkäkipu alkoi. Nyt on tossa ristiselässä vasemman pakaran yläosassa sellanen kämmenen kokonen alue johon sattuu välillä hemmetisti. Jotkut asennot tekee sellasen vihlasun että täytyy ihan irvistää. Onneks ei oo koko aikasta särkyä sentään. Toivottavasti ei pahene. Koitahan pärjäille ja toivottavasti sulla kipu hellittäisi. Niinhän ne sanoo että liikuntaa vaan ja mulla kävelylenkki kyllä helpottaa. Selkälihasliikkeitä en oo tehnyt (mulla vasta 9 3) kun ei tunnut kyllä hyvältä olla mahallaan eikä ne varmaan auttaiskaan...Eiköhän se tästä. Helpottaa viimeistään synnytyksen jälkeen=)=)=)

Kiitos vastauksista. Huojentavaa kuulla että en ole vaivoineni ainut. Silti en tietenkään ole iloinen, että olette saaneet kärsiä samoista vaivoista... kipu on niin pirullinen ettei sitä kellekään toivoisi. Tätä saattaa siis jatkua vielä vaikka kuinka kauan. Täytyy siis hakea sisäistä asennetta hommaan niin kauan, kun jotenkin pystyy vähän liikkumaan. Nyt pystyn hieman lyllertämään kivassa etukumarassa, ulos en kehtaa lähteä (sopisi rollaattori eteen). Rapakuntoani manailin siksi, kun ekassa raskaudessa ei ollut mitään tällaista ollenkaan ennen synnytystä (siellä tuntui myös selässä ja pakaroissa) ja nyt on jäänyt liikakiloja ja muutenkin on kuntoilu ollut nollassa, niin ajattelin että jos siitä johtuisi. Tietenkään en kuvittele, että kaikki selkävaivaiset olisivat huonokuntoisia muuten. Mies toi lämmitettävän vehnätyynyn. Tuntuu ihan mukavalta selässä ollessaan mutta ei se kyllä muuten auta. Suoraksi en pääse ja pystyssä olo ottaa kumarassa koville, kun kaikki lihakset on sitten niin jännittyneet. Josko tää tästä. Kiitos vielä ihanan kannustavista vastauksista:)

Ja yhä selkäkipuja. Välillä en meinaa päästä sängystä ylös. Eli kaikilla ei mene ohi ihan tuosta vaan nuo kivut, miulla on ollut koko raskauden ajan, ja neuvolassa sanottiin, ettei tilanne luultavasti tule muuttumaan.

Itsellänikin alkoi tuo selkäkipu jo hyvin pienillä viikoilla. Ensin se vaikutti enemmänkin issiakselta, sitten se välillä oli parempi välillä taas huonompi. Yhtenä päivänä (silloin viikkoni alkoivat jo 3:lla) kun oli neuvolalääkärin aika ja siinä tehtiin tarkastus, niin lääkäri joutui pukemaan minulle housut takaisin jalkaan, sillä selkäni oli niin jumalattoman kipee. Mutta kyllä se siitä lähti... Eipä siihen oikein muuta lääkäri eikä terveydenhoitaja osannu sanoa muuta kuin hierontaa, panadolia, lämpötyynyjä (esim. kauratyyny), eikä saa jäädä vaan makoilee, vaikka liikkuminen sattuisi. Noilla olen jaksanut kohta koko raskauden. Onnea!

Mulla ihan sam juttu alkuraskaudessa... Lääkäri määräsi yöksi panacodia mikä jonkunverran auttoi. Lääkäri kertoi ettei panacod ole haitaksi raskauden aikana oikein annosteltuna. Eihän lääkkeet ikinä ole hyväksi raskauden aikana mutta onko sekään että äiti ei saa nukutuksi hirveissä kivuissa ja on väsynyt ja stressaantunut hirveän kivun takia? Toivottavasti sinulla olisi jo kivut hellittäneet... =)