Joskus mietin,että nyt kun NL:n romahtamisesta on jo jonkin aikaa,herättäkö NL :n aika jo nostalgisia muistoja niissä,jotka kokivat sen esim.juuri Eestissä.
Herättääkö NL
nostalgiaa??????
8214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Noorusaeg on alati ilus ja tore. Midagi hullu ju lõpupoole polnud. Kohati elu oli kui anekdoot, rohkem huumorit kuluks ka nüüdsel ajal ära. Stalin suri 1953.a. märtsis.
Oliko nuoruus mukavaa aikaa neuvostovirossa?ainahan nuoruutta muistellaan kaiholla.Me suomalaiset keski-ikäiset muistelemme nuoruuttamme.Ihan kun parasta olisi ollut ,sillon kun se köyhintä on ollut.
Niitä kahta ei ole syytä sekoittaa. Noorus on olemas alati, ükskôik milline on maa poliitika. Noorus on ju meis endis... ja môned püsivad vaimselt nooruslikuna elu lôpuni.
haikailevat "vanhojen hyvien aikojen" perään. Mitään vanhoja hyviä aikoja ei ole olemassakaan! Vanhenemiseen kuuluu myös nykyajan elämänmenon kauhistelu. Ehkä se on geneettisesti ihmisluontoon kuuluvaa: paljon elänyt ja kokenut ihminen haluaa ojentaa ja suojella jälkeläisiään, jotteivat he ajautuisi harhateille.
Kovan vihan venäläisiä vastaan mikä jatkuu niin kauan kuin pumppu lyö. Mutta myös hyviä muistoja nuoruudesta mikä oli täysin erilainen kuin nykynuorilla suomessa tai virossa.Ainoa asia mitä kaipaan miehittäjien ajalta on poliisivalta eli sse turvallisuus ja pelko mikä oli miliisiä kohti. Nyt poliisi ja rangaistukset rikollisille ovat yksi suuri vitsi.
Minul pole mingit viha ühegi Eestis elava rahvuse vastu kunagi olnud. Koos on mängitud, õpitud, töötatud. Oled üks õnnetu inimene, kahtlen, kas sa üldse oled eestlane - võib-olla mingi SAFKA vihaõhutaja.
kes siin pidevalt jankutab...rikolliset...rikolliset...rikolliset..
Suomessa juuri poliisi nauttii suurinta kansalaisten luottamusta. Samoin oikeuslaitosta ja puolustusvoimia arvostetaan. Nuorten kunnioitus poliisia kohtaan on silmiinpistävää. Sen sijaan eduskuntaa ja demokraattisia instituutioita ei arvosteta yhtä suuresti kuin esimerkiksi Ruotsissa, mikä on surullista, koska lainsäätäjäthän kaikesta päättävät - myös poliisista ja oikeuslaitoksesta. Suomalainen ei osaa nähdä kansanedustajaa - siis itsensä edustajaa - lainsäätäjänä. Me olemme niin tyhmiä (ja kateellisia) pikkuasioihin takertujia. Kurb on see, et Eestissä ei arvosteta oikeastaan yhtään mitään paitsi rahaa ja itsekkyyttä. Kupla puhkeaa, korttitalo romahtaa, ennemmin tai myöhemmin.