joka ei mennyt kovin kivasti.
Olenkin jo miettinyt, pitäisikö tässä mennä johonkin oikeasti juttelemaan tai raivoamaan sinne synnärille, sille henkilökunnalle jotta saisin nämä patoutumat veks.
Salamasynnytyksestä on kulunut jo nelisen kuukautta. Montako viikkoa te olette noin suurin piirtein jauhaneet synnytystä?
kelaan monesti
synnytystä
13972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
uusi synnytys on ajankohtainen. Nyt kolmas tulossa ja eka synnytys täys floppi, käynnistymättömyyksineen ja repeämisineen, toinen sektiolla ulkomailla, kun ei meinannu taas käynnistyä ja lapsen sydänäänet eivät olleet enää hyvät. Nyt kolmas raskaus menossa ja tasan sektioon menee, muuta en edes kuvittele. Tiedän, että menisi taas käynnistykseen (jota ei kait enää sektion jälkeen edes suositella), silmät leikattu verkkokalvojen vuoksi pari vuotta sitten (ponnistuskielto)
ja pyydä päästä keskustelemaan kätilön kanssa synnytyksestä, jos se vaivaa mieltäsi noin kovasti.
Moi! Myös minä olen miettiny synnytystäni kauan. (n. 1v) Ei siinä mikään niin HIRVEEN pieleen menny, mut en kiireen takia saanu tilaisuutta jutella osastolla ollessani synnytyksestäni kätilön kanssa. Minä sain neuvolasta lähetteen synnytyskeskusteluun synnytyssairaalaan. En ole vielä käynyt, mutta varmaankin menen reilusti ennen seuraavaa synnytystä. Eli juttele neuvolassa. Mieltä painavat jutut kannattaa selvittää!!
Minä mietin ja itkin synnytystä 3kk kunnes kävin kätilön luona. Helpotti ihan todella paljon! Synnytystä tosin olen miettinyt nyt noin 6kk ja varmaan jatkan vielä jauhamista ajoittain pitkän tovin ... :) Tsemppiä sinulle. On se naiselle rankka kokemus, jossa ei ole mitään kaunista tai luonnollista. Ainakin minä se niin olen kokenut.
täällä meillä synnytyksen hoitanut kätilö käy äidin luona seuraavana päivänä juttelemassa synnytyksestä ja jos ei ole töissä niin sitten joku muu joka olisi ainakin ollut siellä niin että naama olisi epämääräisesti edes tuttu. Varsinkin jos on ollut nopea synnytys tai jotain on mennyt hullusti niin on kiva jutella asiat selviksi. Kannattaa kysyä onko mahdollista käydä synnärillä juttelemass atai sitten neuvolassa jos siellä on sun papruista kopiot. Yleensä ei ole kuin tiivitselmä, mutta saahan sen tilattua jos tahtoo. Jos homma ei muuten onnistu niin omat paperinsahan saa kukin lukea kunhan asianmukaisesti sitä pyytää. Yleensä on tapana että siinä on silloin joku paikalla selvittämässä asiaa eikä vain itsekseen niitä lueta eli silloin saisit puhuttu aehkä asia aläpi. Tosin se voi olla taas paikasta riippuen toimistoihminen jolloin apuja ei ole, mutta voi olla synnärin väkeäkin..
eri kätilön kanssa juttelin synnytyksen pari päivää jälkeen, mutta hän kumosi kaikki pienetkin valitukseni sanoen, että toiset ei tunne supistuksia ollenkaan ja on todella vaikeaa ennusta jne,,, puolustuskannalla kokoajan. Jotenkin vähätteli kipua,,, siitä pahamieli.
että kävi noin. Tietenkin jos ei ole ollut mukana ja puhuu toisen puolesta niin alka ahelposti tavallaan puolustella, mutta ei se oikein ole. Kätilön kun pitäisi olla siinä kuitenkin ammatti-ihmisenä eikä jonkun kaverina tms suhteella.. Kannattaa nyt silti koittaa jotain kautta päästä puhumaan asiasta vielä. Puhelimella pääset varmana jo jonkin matkaa eteenpäin vaikka juri neuvolan tai synnärin kautta aloittamalla. Onhan tuo tavallaan ehkä pelkopolinkin piikkiin luettava asia sillä vaikuttaahan se samoin kuin muukin kammo tai pelko.. Toivottavasti asia selviää ja pääset siitä yli. Yksin pohtimalla se ei kuitenkaan mihinkään muutu vaan uppoat syvemmälle suohon pohtiessasi asiaa itseksesi omalta kannaltasi.
Minulla oli varmaan aika tavallinen synnytys, noin käynnistetyksi. Olen siis synnyttänyt yhden lapsen ja synnytys käynnistettiin kun minulla verenpaineet nousivat pilviin. Tuskin siinä synnytyksessä oli mitään ihmeellistä noin niin kuin kätilön ja henkilökunnan näkökulmasta mutta minua jäi muutama asia kaivelemaan. Esinnäkin se että en saanut liikkua sängyltä mihinkään. Kun kalvot puhkaistiin niin samalla minulle laitettin erilaisia tippoja menemään suoraan suoneen ja kiinnitettiin vauvan päähän alakautta se mittari mikä mittasi vauvan sykettä. Silloin minulle ilmoitettiin että valitettavasti ei ole nyt yhtä tippatelinettä mihin saisi kaikki tippani menemään eli laitetaan näihin kahteen (toinen kiinni sängyssä) eli et valitettavasti pääse liikkumaan sängystä pois. Olin alun alkaen ajatellut että koitan helpottaa kipua liikkumalla ja asentoja vaihtamalla mutta siinä makasin enkä voinut kunnolla edes kyljeltä toiselle kääntyä niiden tippojen takia. Kivut tuntuivat ihan kauheilta ja varsinkin selkäni tuli todella kipeäksi, ei siis pelkästään supistuksista vaan se asento ja valtava vatsa painamassa. Muut jutut jotka painavat mieltäni eivät ole niin isoja mutta tuo liikkumattomuus vaivaa koska siinä ei ollut kyse kuin oikeanlaisen tippatelineen puuttumisesta. Synnytykseni kesti 15tuntia että siinä olisi kyllä ollut kätilöllä aikaa etsiä oikeanlainen teline ja näin helpottaa minun oloani. Minä en tiennytkään että joissakin sairaaloissa on kätilöllä tapana käydä keskustelemassa synnytyksestä jälkikäteen. Se olisi voinut olla ihan hyvä.
Nyt on kokemus osoittanut, ettei kivoja synnytyksiä ole olemassa. Onkin aivan normaalia, ettei synnytys olekkaan kiva. Tosin sen tajuaminen kesti kolmen lapsen saannin
Niin, kylläpä oli nokkela heitto tuossa. Kyllä varmasti jokainen sen käsittää, jos vähänkään on aivoja, ettei synnytys ole mitään herkkua. On se kumminkin kumma kun lukee näitä juttuja joissa ei ole tehty kaikkea mahdollista äidin olon parantamiseksi. Esimerkiksi itse en olisi varmasti jaksanut 15 tuntia paikallaan makailla kun minulla ainakin juuri se liikkuminen helpotti avautumis vaiheen kipuja. Oli helpotus päästä esimerkiksi keinutuoliin istumaan, pois siitä kamalasta puoli istuvasta asennosta jossa kipu oli pahimmillaan. Jo synnytys valmennuksessa meitä neuvottiin kävelemään ja vaihtelemaan asentoja.
Ikävää jos synnytyksestä on jäänyt tuommoista mietittävää. Ehdottomasti kannattaisi yrittää päästä vielä sen oman, synnytystä hoitaneen kätilön kanssa juttelemaan. Hän osaa parhaiten selittää mitä tapahtui ja miksi tiettyjä toimenpiteitä tarvittiin. Toinen osoite voisi olla pelkopoli, kyllä sinne mun käsittääkseni pääsee vaikkei olisi uudestaan raskaana. Parempihan tuommoiset märehtimiset olisi selvittää heti! Synnytykset ovat naisen elämässä niin isoja juttuja, että eivät ne ikinä kokonaan unohdu. Kyllä niitä muistelee pitkään, varmaan koko loppuelämänsä. Menneisyyttä ei tietysti voi muuttaa, mutta keskusteluapu voisi auttaa ymmärtämään ja hyväksymään tapahtumien kulkua. Ikävää aina kuulla näitä, pistää miettimään mikä meillä on pielessä kun näin paljon tulee huonoja kokemuksia. Omat synnytykseni kun ovat olleet luonnollisia ja kauniita, ja niitä muistoja vaalii mielellään, ne ovat todella merkittäviä ja voimaannuttavia kokemuksia elämässäni.
Ihmettelen hoitohenkilökunnan eettisiä periaatteita. Itse en ole vielä synnytystä kokenut, mutta kaksi viimeistä päivää ja yötä olen viettänyt itkeskellen yllättäen taphtunutta rintaleikkaustani. Löysin pari kuukautta sitten patin rinnastani, joka useammassa tutkimuksessa todettiin talikystaksi (vähän tymäkämpi finni). Vaikka kyseessä ei ollut pahanlaatuinen kasvain, sen poistoa ehdotettiin jottei kysta tulehdu tai kasva häiritsevän isoksi. Menin yksityiseen lääkäriin kirurgille poistattamaan kystaa, jotta leikkaujälki tulisi mahdollisimman siistiksi. Hämmästyksekseni kirurgi poisti noin 5 cm kokoisen syvän palan rintani alaosasta. Olen pienirintainen, joten leikkaus muuttaa paitsi rintani muotoa, myös sen asentoa. Järkyttävintä leikkauksessa oli se, että poisto tehtiin ihan yllättäen minulta pitään kysymättä. Kuvittelin lääkärin tekevän pienen viillon ja puristavan/kaivavan talin pois. Leikkauksesta paraneminen kestää 4-6 kk. Rintaliivejä joudun pitämään yötäpäivää seuraavan kuukauden, en voi nukkua vatsallani tai harrastaa liikuntaa. Bikikaudesta en voi edes haaveilla. On uskomatonta, miten lääkärit voivat puuttua rutiinitoimenpiteellä ihmisen ruumiilliseen koskemattomuuteen ja aiheuttaa vamman. Ymmärrän kyllä, että sairaudet pitää hoitaa, mutta miksi naisen seksuaaliterveyttä ehdoin tahdoin tuhotaan välinpitämättömyydellä. Muulla ei voi selittää, miksi nuoren naisen rinnan alaosa poistetaan tällä tavalla.
Kerroin naislääkärille miten olen pahoillani synnytyksen kulusta ja jotenkin se myötätunto helpotti asiaa. Nämä vastauksetkin ovat antaneet enemmän kuin sen kätilön kohtaaminen siellä sairaalassa. Minulla käynnistettiin synnytys ja minut unohdettiin kovan kiireen takia. Sisätutkimuksia ei tehty tarpeeksi usein, joten olin synnyttää vessaan. Ensisynnyttäjänä olin vastavalmistuneen kätiön armoilla joka mm. väitti lapsivettä sängylläni limatulpaksi. En silti pelkää seuraavaa synnytystä, ihme ja kumma.Voisin synnyttää kotona vain jos tietäisin lapsen olevan turvassa.