Havaintoja

Kertakaikkiaan hämmästynyt kirjoitti:

Kun tätä keskustelua seuraa, kokee jatkuvasti sekä ihmetystä että kauhua. Suomessa ilmeisesti todellakin on vielä vuonna 2009 ihmisiä, joiden asenteet ovat kuin keskiajalla. Sielunvihollisella pelotellaan, naisia pidetään jotenkin Paholaisen turmelemina ja ihmisiä syyllistetään mitä ankarimmin tavoin. Uskomatonta! Olen aina suhtautunut kriittisesti uskonnollisiin ryhmittymiin ja varsinkin lestadiolaisuuteen sekä Jehovan Todistajiin. Näiden juttujen seurailu on vain vahvistanut näkemyksiäni. Koko ympäröivä maailma on muuttunut valtavasti sadan viime vuoden aikana. Muutostahti on yhä nopeutuvaa. Lestadiolaisuuden piirissä vaikuttavat johtohenkilöt eivät näköjään ole valmiita sopeutumaan muutokseen. Suuresti ihmettelen niitä koulutettuja, älykkäitä ihmisiä, jotka ovat valmiita tottelemaan mitä irrationaalismpia, täysin joidenkin johtohenkilöiden päässä kehittyneitä ajatuksia. Mikä teitä riivaa? Mikä vaivaa ihmisiä, jos pelolla ja pelottelulla on pakotettava oma jälkikasvu toimimaan samoin kuin itse? Onko kristillisyyden ytimestä ymmärretty mitään, jos omiin lapsiin voidaan tuosta vain laittaa välit poikki? Eikö Uusi Testamentti ole täynnä armon sanomaa? Niin lestsdiolaisuudessa kuin muissakin ryhmissä Raamattua tulkitaan oman mielen mukaan. Aina on joku, joka sen mielestään osaa tehdä paremmin kuin muut. Mistä se viisaus tulee? Mikä saa muut uskomaan siihen? Mikä erottaa saarnaajat politikoista? Olettaisi ainakin akateemisesti koulutettujen ihmisten osaavan tulkita ihmisten puheita ja eleitä. Jyrkät uskonnolliset ajatukset ovat aina olleet kuin punainen vaate allekirjoittaneelle. En ole ateisti, mutta ajoittain on alkanut tuntua siltä, että jyrkät uskonnolliset näkemykset luovat maailmassa vain tuskaa ja ahdistusta. Uskonnollisuudessa on jotakin kieroutunutta, jos se ei tuo elämään kuin mustavalkoisuutta. Jokainen aikuinen ymmärtää, että maailma on monipuolinen kokonaisuus. Jokainen kykenee niin hyvään kuin pahaankin. Jonkin asian leimaaminen suoralta kädeltä synniksi tuntuu kovin lapselliselta. Laki on laki, mutta vaikkapa avoliitto tai kenenkään aikuisten keskinäinen sukupuolielämä ei muille kuulu. Mikä ihme antaa kenellekään oikeuden ohjailla toisten seksuaalista toimintaa omassa makuuhuoneessa, aikuisten kesken? Ja sitten se lestadiolaisuuden ajatus, että elämän on oltava riittävän kovaa. Sillähän esim. suuria perheitä perustellaan. Kun ihmisellä on kiire, hän ei ehdi tehdä/pohtia pahuuksia. SAIRASTA! Kuinka joku voi moiseen potaskaan vakavasti suhtautua? Olisi mielenkiintoista, jos joku lestadiolainen vaivautuisi perustelemaan oppiaan. Itse en sitä kykene hahmottamaan enkä kyllä haluakaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä