Olen 17v tyttö ja käyn terapiassa paniikkihäiriön vuoksi. Luulen että minulla on muutakin kuin pelkkä paniikkihäiriö.
Äitini on ollu joskus mielisairaalassa pakkohoidossa, mutta taudistaan ei suostu keskustelemaan. Minua pelottaa että minullekkin tulee jokin periytyvä mielisairaus, jota äitini suvussa tuntuu olevan useammalla.
Voinko saada jostakin äitini sairauden diaknoosin, jotta tietäsin mikä sairaus minullekkin on tulossa..
Äitin diaknoosin jos sais
T.17v.
20741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
itseäsi asioilla, jotka ehkä/kenties joskus saattavat tapahtua sinulle. Elä tätä päivää ja huolehdi itsestäsi kaikin mahdollisin tavoin. Mistä ajattelet/luulet, että sinulla on "muutakin", kuin paniikkihäiriö? Onpas äitisi salamyhkäinen, kun ei juttele kanssasi asioistaan. Sitä ihmettelen, miksi niitä pitää salailla. Asioista voi ja pitääkin keskustella, sillä lailla ne selviävät. Osta itsellesi kalaöljykapseleita, karnosiinia lääkkeiden lisäksi. Ne ovat hyvä lisä, ja pitävät mielen pirteänä. Marketeista niitä saa edullisesti. Lakkaa murehtimasta turhia, ja keskity huolehtimaan omasta hyvinvoinnistasi.
Äidin suvussa on melkein puolet olleet pakkohoidossa joskus.. Olis vaan kiva tietää mikä sairaus on tulossa, jotta vois jotenkin ennaltaehkäistä pakkohoitoon joutumisen. Toisaalta olis hyvä tietää mitkä oireet äitillä on merkkinä hoidontarpeesta, jo pelkästään itseni ja pikkusisarten turvallisuuden tähden.
käyneet tääl kyselemäs tota samaa.Ei sitä diagnoosia ainakaan täältä saa,eikä periaattees mistään.Ellei äitis ite kerro.
Huono homma. Äitin puheisiin kun ei voi vähääkään luottaa, voi liittyä hänen sairauteen. Pitänee jäädä odotteleen omaa diaknoosia, kunhan ensin käyn siellä pakkohoidossa..
eri mahdollisuutta, koska mielenterveysongelmia on niin monenlaisia. Lisäksi jo pelkät oireetkin ovat hyvin yksilöllisiä. Esim. masennukseen voi sairastua joidenkin raskaiden kokemusten jälkeen. Toiset sairastuvat ensin maniaan, eli mieliala on todella korkealla, elämä maistuu liiankin hyvältä, ja tämän jälkeen "putoaa pohjalle", seuraa masennus. Tästä voi parantua jo muutamien viikkojenkin jälkeen-hyvillä lääkkeillä ja hyvällä terapialla. Muista en oikein tiedä, periytymisestä, mutta skitsofrenia on ainakin yksi sellainen, joka saattaa, siis saattaa periytyä. Ruokavalio, riittävä unensaanti, ulkoilu/askareet ja terveellinen ruoka ovat myös "hyviä lääkkeitä". Ole rauhassa, ja yritä keskittyä tähän hetkeen ja tähän päivään. Ei ole aihetta surra tulevia, eikä turhia jossitella. Nauti elämästäsi, nuori ihminen, sinulla on elämä edessäsi.
Tottakai voi kysyä, jos on asioita, jotka vaivaavat mieltä. Aina sitä jotain vastauksia löytyy. Pienetkin asianpalaset voivat tuoda helpotusta mieleen. Minä ainakin kommentoin mielelläni, vaikka en mikään asiantuntija olekkaan.
epäilinkin!!
Sukuni sairausko on sinusta trollausta? Ilmeisesti sinun diaknoosi on typerä.
Näihin mielenterveysvaivoihinhan niin usein liittyy potilaalla itsellään semmoista häpeää, josta ei meinaa päästä yli eikä ympäri. Ympäristön suhtautuminen yhteiskunnassa vielä on omiaan lisäämään sitä. Ehkä äitisi on niin 'häpeään sidottu' tuon menneen asian takia, ettei 'kehtaa' sinullekaan kertoa. Voi, kun joillakin sanoilla lyhyesti sanoisi sinulle sen diagnoosin, ihan suomeksi vain. Sinusta puheen ollen. Mielestäni sinulla ei ole hätää, kun TIEDÄT ASIOISTA ja elät tätä nykyaikaa. Jos itselläsi on jotakin oiretta, niin menet heti hakemaan apua ja mahdollisesti lääkitystä, ettei tilasi tule pahemmaksi, esimerkiksi psykoosiin asti. Käsittääkseni pystyt itse itseäsi sekä mielellään omalääkärisi kanssakin, valvomaan tässä asiassa, etkä sinä näin nykytietämyksen aikana välttämättä sairastu samaan, et ollenkaan. Älä pelkää. Olet nuori ja siksi muuttuvaisessa, tosi otollisessa iässä koostamaan elämääsi - eteenpäin ja eheyttä-terveyttä kohti!
olla vaan masentunut,mut jos se syö jotain lääkkeitä niin kato nimellä netistä mihin ne on.
on vaitiolovelvollisuus! Ja mt-sairaudet eivät suinkaan periydy, ainoastaan ALTTIUS niihin periytyy, kaksi eri asiaa.
Kumpa tietäs mille sairaudelle olen altis sairastumaan, niin vois sairastumista jotenkin välttää.
tuntuu että sinun on hyvä pitää itsesi kunnossa,vaivaamatta päätäsi niin kovinpaljon äitisi diagnooseihin.Niin kauan kuin pysyt itse erossa kaikennäköisestä sairauksien pohtimisista ja katselet terveempään suuntaan,teet palveluksen itsellesi ja ehkä läheisillesikin voimavarojesi ja tarpeittesi mukaan.Ei kannata ladata kauhukuvia itseensä sairauksista,se kuluttaa sinua,enemmän kuin mitään antaa.Laitokset ovat osin niitä viimeisimpiä vaihtoehtoja ja muut hoitokodit,ja palvelutalot ja vast.askeleen pari ehkä parempia?Toivoisin sinun kuitenkin pärjäävän maailmassasi ilman näitä,koska ikääkään ei ole viellä paljon?
Etkös sä voi jutella sen terapeutin kanssa asiasta ja kertoa hälle että se vaivaa sua niin paljon että sä haluaisit saada tietää ainakin periytymiskuviot äitisi sairaudesta . Kun eihän tietenkään kukaan voi sinulle diagnoosia sanoa kuten varmaan tiesitkin . Voisitko jutella jonkun äidin puolen sukulaisen kanssa joka olisi avoimempi kuin äitisi kertomaan omaiselle asian, toisaalta kertoisit äidille sen että haluat tietää diagnoosin jos itse teet joskus lapsia ja sairaudella on periytymisalttius .. Mutta nauti pääasiassa todellakin nuoruudestasi äläkä sure tulevaa, ehkei ole syytäkään niin menee hyvä suru hukkaan ;-) Voimaa :-)
Koska olet sopivasti vielä alaikäinen, niin minusta sinä saat apua PERHEENÄ. Kun menet omaan terveyskeskukseesi kertomaan huolesi koko perheestä, on äitisi alaikäisyytesi takia velvollinen osallistumaan mahdollisesti järjestettyyn keskusteluun aiheen ympäriltä. Ja siis vaikkapa vain menisit äidin kanssa (pakotat hänet) vastaanotolle, jolloin äitisi voisi sanoakin diagnoosinsa ja taustansa asioista. Älytöntä ja raskasta, jos on perheellä tuommoisia salaisuuksia, se varmaan rassaa sinua. Mutta kun vanhenet, niin rassaaminen lakkaa, tiedän kokemuksesta. Pidä huoli itestäs nyt, tee kaikki mahdollinen ja jätä loput. Hyvää kevättä.
Terapeuttini(psykologi) on jutellu äidin kans 2 kertaa. Ensimmäisellä kerralla äiti sanoi ettei hänellä ole ollut mitään mieleen liittyvää sairautta. Toisella kerralla hän "myönsi" että on ollu joskus vähä masentunu, kun terapeuttini tinkas että miksi sitte on ollu puoli vuotta suljetulla osastolla pakkohoidossa. Sitä en tiedä, onko terapeuttini nähny äitini diaknoosin, minulle ei ainakaan sitä kerro. Oliskohan vaitiolovelvollisuus tai jotain..
ei sais äidiltäsi tollasia tinkailla.
Miksei saa, jos asia on oleellinen lapsen hoidon takia?
sun hoidon kannalta oleellista,mikä on äitisi diagnoosi.Käy sä vaan omaa terapiaas.Jos häntä terapeutteja myöden ahdistellaan kertomaan vasten tahtoaan sairautensa,riski uudelleen sairastumiseen kasvaa.Terapeutilta ei kovin ammatollista käytöstä.
Bipot ja skitsot on lähe poikkeuksetta eronneita. Pitäsköhän lailla kieltää bipolle ja skitsoille huoltajuuden myöntäminen, kun lapsille ei saa heidän sairaudestakaan mitään puhua, vaikka kyseessä on perinnöllinen sairaus.