Moikka kaikille!
Olen ollut kohta vaimoni kanssa 20-vuotta naimisissa, mutta emme silti ole hankkineet lapsia. Painostus on ollut kova sukulaisten ja tuttavien puolelta. Äitimme ja isämme on halunneet kovasti saada lapsenlapsia ja on kysytty, että onko teissä jotain vikaa, kun ette hanki lapsia. Kun emme vaan ole äiti eikä isä-ihmisiä. Aluksi syy oli se, että opiskelimme ja olimme vähän aikaa työttöminä, emmekä halunneet hankkia lasta siihen syssyyn.
Lopulta päätös kypsyi, ettemme hanki lapsia ja näin on ollut hyvä. Ei tarvitse yöllä herätä kirkumisiin, eikä viedä myöhemmin lasta tarhaan, kouluun tai mihinkään harkkoihin. Saa elää niin kuin haluaa, kiroilla ja rakastella vaikka keskellä olohuoneen lattiaa. Kukaan ei tule katsomaanm, eikä tarvitse yhtään häpeillä tekemisiään. Kukaan ei ole ottamassa meistä esimerkkiä.
Kuitenkin olemme silti perhe. Ei lapset sitä perhettä tee, vaan aviopuolisot. Aluksi meille sanottiin, että naimisiin mennään vaan silloin, jos meinataan hankkia lapsia. Minusta älytön ilmaisu. No, olemme onnellisia näin. Eikä sukulaisetkaan ole enää olleet kimpussamme. Ovat lopultakin menettäneet toivonsa ja se on hyvä. Olemmehan jo kohta 45-vuotiaita.
Naimisissa, silti ei lapsia
Jubbe-66
1501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meilläkään ei ole lapsia, vaikka olemme naimisissa. Mieheni olisi halunnut ennen kihloja, mutta olisi tullut ongelmia sosiaaliviranomaisten kanssa. Nyt on ikärasismi adoptoinnissa. Nyt aikani kuluksi opiskelen, miehelläni on töitä. Lapset olisivat tarjonneet ohjelmaa joka päivälle. Haaveilin lapsista jo alaikäisenä, mutta onni ei suosinut. Vain vanhempani ovat ahdistelleet lasten hankkimisessa, ei muu suku. Nyt, kun ikää on liikaa, se ei enää onnistuisi muutenkaan.