Mulla on viimeaikoina menny kaikki vaan huonompaan suuntaan. Oon laiskuuden huipppu, en viitti tehdä mitään minkään tärkeänkään asian eteen. oon liian mukavuuden haluinen. Mutta en sitä mukavuuttakaan saa, kun kaikki asiat painaa päälle. Koulu menee suoraa sanoen aivan päin persettä, ennen sain 7-9 koenumeroita, nykyään saan 5-6 lähes aina. Myöhästelen päivittäin ja rästissäkin on ties kuinka monta jälkkää. Saan myös tunnin -parin poissaoloja viikottain, sillä nukun pommiin. Välillä olen koko koulupäivän pois, kun en kehtaa tulla kouluun. Sitten valehtelen vanhemmilleni olevani kipeä tai sitten en puhu mitään.
Jätän kaiken aina viimetinkaan, jos hoidan asiaa ollenkaan.
Nykyään en viitsi olla edes kenenkään kaverin kanssa. Heidän kanssaan on aina se sama kaava, ei innosta. En jaksa tutustua uusiin ihmisiinkään ja elätellä toivoa, että meistä tulisi vielä hyviä ystäviä.
Olen nykyään myös herkempi kuin ennen. Ennen ei pieni sanominen haitannut, mutta nykyään pahoitan mieleni helpommin.. ehkä otan liian kirjaimellisesti tai jotain. Isäni sanoi eilen minulle siitä, kun kouluni menee huonosti. sanoi etten noilla numeroilla pääse mihinkään jatko-opintoihin. ehkä siivoojaksi jos sinnekkään. Oli kyllä erittäin kannustavaa, kun muutenkaan ei ole mieliala kovin korkealla. Myös kaverien eleet ja ilmeet ja epäkohtelijaat sanomiset merkitsevät mulle enemmän kuin koskaan ennen. En näytä huonoo olooni ulospäin kellekkään. En koskaan kehtaisi itkeä KENENKÄÄN seurassa.
ääh.. en jaksa kirjoittaa tähän nyt kaikkia ajatuksiani. mutta en tiedä miten ikinä saan elämääni raiteilleen.
Takaisin raiteille
.....................
5652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
MENE AIKASEMMIN NUKKUMAAN!! ja otat joku viikonloppu tosi rennosti (käy saunassa, jalkakylpy, hyvä ja hauska leffa ei mitään actionia, hyvää syötävää ja UNTA älä anna unirytmin mennä sekaisin. ja oma rauha.. Arjen kiireen keskellä voit hakea omaa aikaa ja rauhaa myös lukemalla jotakin hyvää kirjaa? siinä oikeesti kaikki arjen raskaat asiat katoo mielestä ja olet ihan toisessa maailmassa.. mukava maata vaan sängyllä ja lukea. Ja ravinto!! hyvä ravinto pitää virkeänä! mieti mitä haluat tulevaisuudeltasi, haaveile? kaikki on mahdollista. ryhdistäydy.. ei se ole niin vaikeaa.. tahdonvoimaa! liikuntakin auttaa! teet joku viikonloppu pitkän pyörälenkin, otat eväitä jne ja paistattelet auringossa.. illalla uni tulee varmasti ja aamulla olet levännyt.. ja monista arjen tilanteista voi kauhoa sosiaalisia kokemuksia.. esim. jos availet ihmisille ovia, tervehdit, olet iloinen jnejne, sulle tulee semmonen fiilis että oot ollut sosiaalisessa kanssakäymisessä jne. kyllä se siitä. se on vaan itsestäs kiinni, ja siitä mitä tahdot ja teet.
Mulla on aivan sama juttu, kuule. Oon itsekin hyvin laiska, jos tiskit täytyy tyhjentää, sanon että "Kohta kohta." Sitten jos sattuu semmonen ihme, että tartun toimeen, jätän homman puolitiehen. Koulu menee mullakin aivan p***sti, tosin johtuu keskittymishäiriöstä sekin. Hoidan kyllä läksyni, luen kokeisiin aina n. 6 tuntia ja aloitan viikkoa ennen. Ongelmana on huono muisti ja surkea keskittymiskyky. Keskiarvokin on tasan 6, vuoden päästä lukioon pitäis päästä (sinne tarvittaisiin 7,4 k.a) sillä pyrin Helsingin Teatterikorkeakouluun näyttelijäksi opiskelemaan, ja sinne hyväksytään vain lukion käyneet. Keskittymishäiriön kuntoutus kestää n. 2 vuotta, enkä sitä ennen voi mennä lukioon, eli olen täysi-ikäinen päästessäni yläasteelta. ELI kymppiluokka kutsuu! Vain yksi lähellä asuva ystävä, sekin herkästi suuttuva ja jästipäinen, juttelee ainoastaan omista asioistaan. Ja sitä ärsyttää KAIKKI. Terapeutillakin piti käydä jokin aika sitten... Yksi neljästä kaveristani on anorektikko ja mielisairas. Erittäin vakavasti. Saattaa menettää piankin henkensä, ellei pääse äkkiä hoitoon, hän kaatuilee jatkuvasti, koska hänellä on niin ohuet jalat. Ruokaa hän ei syö, vaan tutkii ja pyörittelee käsissään. Tänäänkin 8 ½ tuntisen koulupäivän tankkaus oli puolikas perunanpala. Sairaaloissa on vain liian täyttä, joten sinne hän ei vielä ennen kesää voi päästä. Diabetes 1 on myös. Ainoa elossa oleva perheenjäsen on äiti. Skitsofreniaakin epäillään. *huokaisee* Tiedän miltä susta tuntuu... Mutta mene ajoissa nukkumaan, hanki jokin sua kiinnostava harrastus. Syö hyvin, kuuntele vaikka musiikkia (joka ei ole heviä eikä kantria. Masentavia.) Siinä joitakin ehdotuksia.
Tiedän, mun pitäisi nukkua enemmän. Oon aina ollut iltavirkku.. pikemminkin yövirkku. Väsyttää aina aamupäivästä ja oon niin kettuuntunu kaikesta. Mutta päivät on liian lyhyitä. Ja koska laiskana en viitsi tehdä mitään päivällä, tekemättömät asiat siirtyy yömyöhään. Ryhdistäytymistä tää todellakin tarvis, mutta multa ei varmaan vaan löydy tarpeeks tahdonvoimaa. Usein on vaan sellainen olo, että ihan sama, ei millään ole mitään väljä. Viikonloppunakaan ei voi ottaa oikein rennosti, kun on kaikenmaailman kokeita ja projekteja tulossa, niin siinä vasta stressi iskee kun sunnuntai iltana klo 23 huomaat että huomenna on koe, etkä ole avannut kirjaakaan. Yritän aina vaan päästä sieltä mistä aita on matalin. En jaksa tehdä ittelleni mitään tavoitteita, kun en niitä kuitenkaan koskaan saavuta. En kertakaikkiaan pysty pitämään itselleni lupauksia. Ehkä se, että tekisin lupauksia muille, auttaisi. Sillä ne pystyn pitämään. Omia lupauksia en. Oikeastaan mulla on mukavaa ainostaan silloin, kun teen jotain poikkeuksellista. Muuten kaikki on tätä samaa paskan jauhantaa päivästä toiseen. Mulla ei nyt varmaan keskittymishäiriötä ole, tai en oikeastaan ole edes varma mitä se käytännössä meinaa. mutta itse en jaksa keskittyä mihinkään juuri 5 minuuttia kauempaa. Ainakaan putkeen. Syön normaalisti, nukun liian vähän, en liiku vapaa-ajalla juuri ollenkaan. Sen verran liikun päivässä, että menen kouluun, tulen takaisin (2km) ja kerran viikossa on liikuntaa. Olen kuitenkin normaalipainoinen. Olen ala-asteen aikana kokeillut monenlaista harrastusta, laidasta laitaan, mutta mikään ei tunnu kivalta. Kaikessa on jotain vikaa. Yläasteella lopetin kaiken harrastamisen. Tuosta musiikistakin sen verran, että metallimusiikki saa minut paremmalle tuulelle, vaikka se aika melankolista olisikin. Kaikki tekopirteät jumputusbiisit vain saa ärsyyntymään entistä enemmän. Ja tekopirteästä tuli mieleen nuo sosiaaliset tilanteet. tekopirteys on inhottavaa. en saa siitä mitään mielihyvää, jos yritän olla väkisin iloinen tai ainakin sen näköinen että kaikki olisi hyvin. Tiedän, olen vaikea ihminen. Jotenkin mun on saatava ryhdistäydyttyä itseni vielä.Ehkä se joku vuosi jollain keinolla onnistuu. Kunhan tässä avauduin :s
Jou, Tule Kotkaan lukioon. Täällä pääset ilman keskiarvoa lukioon, ja opetus on hyvää. Ainakin mitä joistakin "hyvistä" lukioista olen kuullut, niin en ikinä tahtoisi mennä sellaiseen kouluun!
Laita herätys viel hyvis ajoin. Ehtii syödä ja silleen. Käy koulussa ja kuuntele opetusta. Pyydä vaikka tukiopetust jos tarttee. Ei välii entisil numeroil. Tuleviin keskity.