Mulla on ollut päällä jo n. 4 vuotta paniikki/yleistynyt ahdistushäiriö. Olin jo kouluaikana ujompi mutta yleensä rento ja huoleton. Se alkoi pahempana paniikkihäiriönä (tärisin kokoajan, sydän löi kahtasataa, hikoilin, haukottelin, päätäni särki ja lihakset kaikki jumissa.). Luulin että itselläni oli vakavempi sairaus. Aika meni ja en halunnut syödä lääkkeitä. Mutta vietinkin melkein vuodenpäivät enimmäkseen sisätiloissa ihmisiä valtellen. Erilaiset pelot kasvoivat/muuttuivat: mm. sosiaalisten tilanteiden pelko ja pakkoajatteleminen. Siitä sitten vuodet meni menojaan ja nyt on sitten ahdistus jäänyt päälle. Kaytin SSRI-lääkitystä = ei tehoa, ja käytän vieläkin beetasalpaajaa mikä vain hidastaa sydäntäni(siitä johtuen en punastu ihan yhtä herkästi tai ala hermoilemaan) ja vie käsien tärinääni pois. Sitä ilman en pysty olemaan. Mukaan olen lisännyt luonnontuotteita ja vitamiineja mm. Kärsimyskukkauutetta, kalaöljyä, vihreän teen ja magnesiumia. Silti olen joka päivä jonkin verran ahdistunut. Minua jännittää sosiaaliset tilanteet kuten työhaastattelut, muiden kanssa puhuminen, itseni esittäminen ja muu missä minua tarkkaillaan, maailma tuntuu välillä epätodelliselta ja silloin en pysty keskittymään tai ajattelemaan kunnolla, en uskalla selittää asioita ihmisille ilman kovaa jännitystä ja punastumista, ajattelen ennalta jotain päässäni ja alan pelkäämään että mokaan, olen säikky ja hermostunut. Millä keinoin saisin vihdoin rauhan??? :-( Olen 22-vuotias eli vielä nuori ja monista asioista kiinnostunut, mutta ahdistukseni vuoksi en pysty mihinkään.
Rauha 4 vuoden jälkeen????
girl86666
8714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
hankkiudu siitä eroon täydellisesti, se aiheuttaa valtaosan ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöistä.
Muutaman kupposen hyvin harvoin juon.
kahvi... energiajuomat, tee, kolajuomat?
Hyvin paljon on samanlaista sinun elämässäsi, vaikka oletkin minua nuorempi. Vaikutat myös sellaiselta henkilöltä, että olet perehtynyt aika paljonkin näihin juttuihin ja tavallaan tiedät, mistä on kyse, mutta käytännössä ei vaan meinaa asiat luonnistua niin kuin haluaisi. Näin on minullakin. Olen miettinyt, että pitäisi yrittää opetella elämään tämän itsensätarkkailun kanssa siten, että pakottaa itsensä joka päivä ulos ihmisten ilmoille. Ajattelee, että minun ei tarvitse kontrolloida eikä huolehtia itsestäni jatkuvasti. Luotan siihen, että asiat järjestyvät parhain päin. Teen asiat niin kuin kuuluu, mutta yritän rentoutua ja lopettaa turhan huolehtimisen. Minäkin kaivoin taas kaapista beetasalpaajat ja testasin, miten se vaikuttaa. Kyllä se rentoutti vähän tuosta kaulan alueelta, kun on sellainen palan tunne kurkussa (kaulassa) tai sellainen nieleskely päällä. Oli sitä jo pari vuotta sitten kun oli stressaava tilanne, ja se meni sitten ajan kanssa ohi. En osaa muuta tässä neuvoa kuin että älä jää yksin kotiin. Jos sinulla ei ole ketään vakituista ystävää, juttele niitä näitä kaupoissa, rupattele vanhusten kanssa (ne eivät ole niin turhan tarkkoja ja ovat innoissaan, jos joku höpöttää niiden kanssa). Ja ehkä sellaisen neuvon voisin antaa tässä lopuksi, että luota siihen, että sinulla on ainutkertainen elämä, että joku korkeampi voima tai vaikka joku enkeli kulkee vierelläsi sinua tukien. Paljon voimia sinulle!
oli kuin omalla suullani sanottua..jos olisin saanut beetasalpaajaa esim. 30 vuotta sitten,,olisin varmaan toisenlainen kuin nyt olen, mutta ei se ole olennaista tässä asiassa. Itsetuntemus ja itsetutkiskelu ovat hyväksi itsekullekin. Lääkkeet ovat vain apukeinoja ..jos ei itse onnistu...ja ovat hyviä auttamaan.
Kiitos kauniista viestistä :-) Niinhän se on että jos kotiin jää kököttämään niin sitten sinne jää ja ihmisten ilmoille meneminen vaikeutuu. Yritän niinsanotusti pakottamaan itseni tekemään asioita vaikka ne kovasti jännittää ja puhumaan itselleni mielessäni että kaikki on ok, mitä sitä turhia jännittää sitä ja sitä ja miksi ajatella mitä muut ihmiset ajattelevat minusta kun kävelen ohi kadulla. Kaipa se keho jossainvaiheessa siihen voisi mukautua. Mutta harmittaa kyllä, kun olin niin rento ja huoleton ihminen ennen ja nyt sitten näin. Luontaistuotteita silti aion kokeilla mm. Valerian uutetta. Kärsimyskukkavalmisteen kanssa se kuulema hyvä yhdistelmä = toimii paremmin. Jos vain jotenkin saisi unohdettua jokapäiväisen itsetarkkailun. Ehkäpä ajatuksen kääntäminen johonkin toiseen auttaa sillä hetkellä, jos se vain onnistuu. Ystäviä on, mutta kukaan heistä ei asu lähettyvilläni. Olen tässä koitellut itselleni sanoa että ''ajattele, mikäs sulla on kun kaikki vaikuttaa olevan ihan okei? On ystäviä, perhe, koti ja kaunis kevätsää.'' Asioiden toistaminen itselleen voi auttaa. Kiitos paljon viestistä! :-)
Hei, annan sulle vielä pilke silmäkulmassa yhden vinkin, mikä joskus itsellä on auttanut. Tuo asioiden toistaminen on varmasti hyvä ja joskus kun mua on oikein ahdistanut, niin olen mennyt peilin eteen ja hymyillyt oikein leveästi väkisin. Siinä kun väkisin aikansa hymyilee niin alkaa naurattaa ja nauru rentouttaa ihanasti ainakin vähän. Sitä paitsi se auttaa suhtautumaan itseensä ja omiin pelkoihinsa huumorintajuisemmin. Ei muuta kuin hymy korviin ja ihmisten ilmoille! ;)
Heippa kaikki kohtalotoverit, Kiva lukea kirjoituksianne. Tuli muuten sellaisia asioita mieleen, että kuunnelkaa omaa lempparimusiikkianne. Itse olen huomannut, että kun kuuntelen 80-luvun diskomusiikkia, tulee mieleen oma nuoruus ja ensimmäiset etelänmatkat. Olen lähdössä taas kesäkuussa välimerelle, ja paniikkia pukkaa senkin takia, vaikka ei ole ensimmäinen reissu. Joskus onnistun siirtämään jännityksen sellaiseksi kihelmöiväksi jännitykseksi, eli siirrän ajatukset kesään, aurinkoon, merituuleen, vapauteen, yms. Nämä ajatukset onnistuvat vaikkei olisi lähdössä mihinkään etelään. Riittää ajatus kärpästen surinasta ja kesästä. No sitten toinen ajatus, joka tuli mieleen. Alkoholilla moni peittää/siirtää näitä oireita. Onko teidän lähipiirissä sellaisia ihmisiä, erityisesti sukulaisia, jotka ottavat alkoholia ja joilla voisitte kuvitella olevan paniikkihäiriötä tai jännitystä? Minulla on. Otin itsekin koko nuoruuteni ja tuonne nelikymppiseksi saakka, mutta lopetin, koska tuli niin pahoja paniikkikohtauksia krapulassa. Varmaankin minulle jäi tuo paniikin poikanen muistoksi useiden vuosikymmenien kaljankittauksesta. Alkoholi ei ole oikea lääke, erityisesti jos kuluttaa runsaasti sitä. Tässäpä minun pohdintojani. Jään taas odottamaan teidän muiden kirjoituksia, sillä niistä saa uutta voimaa tässä itsensä psyykkaamisessa.