Monta lasta on sopiva määrä?

Minusta kolme on sopiva määrä, ehkä neljäskin. Kaksikin on kiva mutta jotenkin tuntuu että kolmas kerta toden sanoo:)

meillä nyt kaksi ja on sopiva elämäntilanteeseemme. Tykkään lapsista, ja jos rahaa olisi isompaan taloon ja monen lapsen matkusteluun niin olisin varmasti hankkinut enemmänkin. Jokatapauksessa onnellinen näin, mutta jos olisin voinut jäädä kokoaikaiseksi kotiäidiksi taloudellisesti ja tilaa olisi ollut isolle perheelle niin olisin varmasti voinut haluta ehkä 5-6 lasta.

Lisää saa tulla lapsia mutta kun ei miestä lähimailla, tarvin kaupassa käynti apua eniten.

Mulla on kaksi lasta ja just sopiva määrä mielestäni, enempää en halua sillä näissä ihan tarpeeksi hommaa varsinkin kun yksin olen. Olen aina ajatellutkin niin että haluan kaksi lasta. Tykkään myös kun on molemmat sekä tyttö että poika.

Olen aina ajatellut, että ihanne olisi 2-3 lasta. Yksi on jo ja toinen aluillaan. Katsotaan sitten, kun on saatu nämä kaksi vaippaiän ohi, että vieläkö vauvattaa. Kyllä se kaksi aika hyvältä luvulta tuntuu. Kahden kanssa on vielä kaikki helppoa ja mahdollista (matkustus ym.). Jos kolmannen kuume vielä joskus kuitenkin iskee, niin siinä on kuitenkin ehdoton takaraja. Kolmea enempää en voisi edes kuvitella:)

Kahtatoista toivoin, mutta "hyvästä alusta" huolimatta elämä päätti toisin. Nykyään ajattelen, että jos edes sen iltatähden saisi... Varsinaisesti lasten kanssa en koe oikein mitään hankalaksi. Jos oikein kaivelee, niin sitten voisi nykyisestä elämänmallista huonoina puolina sanoa vaikkapa, että lomareissut käyvät näin isolla sakilla pahoin kukkarolle ja osa kotitöistä tylsistyttää.

Meillä ei ole tarkkaa lapsilukua, mutta 4-5 nyt ainakin olisi kiva määrä. Eikä se niin yhden päälle, vaikka kuudeskin tulisi.

ennemmin.:D

on kolme lasta ja enempää en halua, hankalana koen jonkin verran lasten ikäeron - jotkin asiat mitä isommat tekevät eivät sovi pienimmälle...

toinen ei saa lapsia ja toinen sai kaksoset. Kun tämä kaksosten äiti marisi elämänsä raskautta, tämä lapseton sanoi että ottaisi vaikka kolme kerrallaan jos niitä edes saisi!

meillä on neljä lasta ja se on ihan passeli määrä. Jos olisi tajunnut nuorempana niin olisi tehnyt ehkä yhden lisää sinne johonkin väliin, mutta hyvä näin. Jonon jatkoksi kun en enää yhtään kaipaa.. Taloushan se on sellaista suhteellisen tarkan markan pitoa kun porukkaa on enemmän. Silti siihen malliin on eletty ja oltu, että mistään oleellisesta ei tarvitse tingata mikä koetaan tärkeäksi. Ja moneen sellaiseen on venytetty mihin vastaavat parin lapsen sakit ei ole katsoneet kykenevänsä eli sikäli on onnistunut olo siinäkin suhteessa. Hankalaa on ehkä epäonnistumisen tunne joka joskus iskee. Asiat kun vielä jotenkin kasaantuu niin tuntuu että kerralla kaikki on päin sitä ihteensä.. Varsinkin kun on lasten asioista kys eniin joskus syyllisenä mietttii että jos niitä olisi se kaksi niin olisiko asiat toisi. Tuskin, mutta ainahan sitä on itseään piiskattava kun ei sitä muut tee.. Meillä ei ole olut hoito-ongelmaakaan koskaan kun on ollut mummot apuna tarvittaessa. Nyt sekin on toisin. Toivottavasti sitä itse innostuu mummoilemana ihan samoin niin iso apu on kaikesta pienestä ollut. Nyt jos vasta aloittelisin ja miettisin perheen perustamista niin saattaisin jäädä siihen yhteenkin. Silloin elämä menisi ihan toisin ja voisi tehdä sellaisia asioita joihin nyt ei ole ollut mahdollista. Toisaalta saattaisin aloittaa jo aiemmin ja hankkia seitsemän veljestä jotta suvulla riittäisi puhuttavaa ensi joulunakin! Mutta jos saa heittää haaveen niin sen yhden tuonne väliin jos saisi jälkitoimituksena niin kiva olisi. Mielellään poika ettei tuo ainokanen olisi niin kovilla talon toisena miehenä.. Lapsilukua itseasiassa työstin taannoin nelikymppisten takia. Se kun alkaa olla se yksi rajapyykki lapsen teon tiellä. Vaikka pakkailin vauvan vaatteita uudelleen säilöön ja laitoin vielä pois joitakin sieltä mitä en mummolaan säästä varavaatteiksi tai muuten tuleville sukupolville iloksi niin ei oikein sytyttänyt. Enemmän oli haikea muistella menneitä kuin että olisi ajatellut että tämän kun vielä pukisi päälle pienelle.. Realiteettihan alkaa olla että tämä on nyt tässä ja siltä se myös tuntuu. Iltatähti ei houkuta sitten yhtään kuin hetkittäin ja sitten viimeistään kun illalla kömpii lakanoiden väliin on niin onnellinen kun saa nukkua! Olkoonkin että vauva-aika akestää niin vähän niin sekin on ehkä juuri nyt ihan liian pitkä aika..

Yksi 3-vuotias on. Yksi tai kaksi tahtoisin lisää. Mutta taitaa olla turha haave.

Mikä on sopiva määrä? Riippuu kai ihmisten elämäntilanteesta. Millaiset on voimavarat arjen pyörittämiseen? Kykeneekö molemmat vanhemmat ottamaan vastuuta ja osallistumaan arjen askareisiin. Onko tukiverkostoa tarvittaessa. Lasten kannalta varmasti kiva, jos on sisaruksia. Oppivat ottamaan muitakin huomioon.

kun jaksaa hoitaa kunnolla ja monta on varaa elättää

ainakin neljä oisin halunnut, ja mies myös. Näinkin voi käydä... Mutta aina ollut kuitenkin sellainen tunne, ettei kaikkien olisi tarvinnut olla biologisiakaan, kunhan olisi vain talo täynnä elämää. Nyt me ollaan ryhtymässä sijaisvanhemmiksi, että kai sitä elämää sitten on odotettavissa jossain vaiheessa. Enää ei tunnu pahalta, vaikka lapsettomuus olikin pitkään tosi kova paikka.

mikään ei ole koskaan ollut liian hankalaa. Tämä sopiva määrä eli ei enää kiitos.

"Monta lasta on sopiva määrä." Opettele suomea.

vois olla hyvä.

12 oli nuorempana mutta nyt vanhempana kun on käynyt kaikki lapsettomuuspelot ym. niin oon jossain vaiheessa päätynyt viiteenkin. Nyt kun odottelen ensimmäistä niin ajattelen että hyvä jos selviän tästä yhdestä. No kolme tuntuu ihan hyvältä ainakin tässä viiden seittemän vuoden säteellä ja loput sitten kun on alkuun päässyt.. jos tuo mies vielä pysyy

Nuorena ajattelin, että 4 voisi olla sopivasti. Jokainen raskaus on kuintenkin ollut "viimeinen", varsinkin alkuraskauden pahoinvoinnin ja viimeisten raskausviikkojen aikana. Nyt on kymmenes raskaus alkuvaiheessa, ja toivottavasti saadaan viides lapsi syksyllä. Nyt suurin syy siihen, miksi ajattelen tätä raskautta "viimeisenä", on oma ikäni. Kun minulla oli 3 alle 4 vuotiasta lasta, kuvittelin, ettei minulle enää koskaan tule vauvakuumetta, mutta niin se vaan tuli kun lapset vähän kasvoivat. Jos sinusta tuntuu, että et halua lisää lapsia nyt, ei sinun tarvitse päättää muuta kuin että nyt ei tule lisää lapsia. Jos joskus myöhemmin, vuosien kuluttua alkaa tuntumaan, että haluaisi vielä lapsen, voi sen asia ottaa sitten käsittelyyn, ja päättää asia sitten sen hetken tilanteen ja fiiliksien pohjalta. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa lapsilukua. Joillekin on ehdottomasti aras vaihtoehto, ettei (omia) lapsia ole ollenkaan, joillekin yksi lapsi on sopiva määrä, toisille kaksi, ja joillekin vaikka se 15.

Montako lasta. Tulee mieleen, montako autoa, montako taloa, montako koiraa. Miksi se lukumäärä on sellainen seikka, jota täällä mietitään? entä ne, joille ei tule sitä ensimmäistäkään?