Aikaisemmin joku määritteli minut fantasiaksi, olemassa olemattomaksi papparaisen haaveeksi, mutta voin vakuuttaa olevani täyttä lihaa ja verta, täynnä kiihkeää rakkautta Sinuun. Tämä on Sinulle:
Rakkaani
Minä en halua rakastaa sinua.
Voitko antaa minulle anteeksi, että rakastan sinua enemmän kuin sinä rakastat minua. Tiedän, että se ahdistaa. Et pysty maksamaan takaisin samalla rahalla. Vaihtokurssi on minulle huono, mutta minun valuuttani on sinulle vierasta. Siellä, mistä sinä tulet, se on arvotonta. Tiedän, miten on vaikeaa hengittää kun häälyn ympärilläsi kuin usva.
Minä olen yön maannut kainalosi kitkerässä lemussa, enkä sitä vaihtaisi pois. Olen imenyt sisääni sinun myrkyllisen hajusi, hengittänyt sipulilta ja kalmalta katkuavaa hikeäsi ja siihen voisin iloiten kuolla. Voi, miksen kuollut!
Nyt minä katselen sinua ja ajattelen, kuinka tunteeni kestää. Minähän tiedostan tämän kaiken, olen siihen varautunut ja elänyt ennalta sinun kuolevan ruumiisi jo monta kertaa. Olisit kiitollinen, olisit minulle jotain velkaa, enkä minä koskaan pyytäisi sinulta vastineeksi mitään, vain jakamattoman huomiosi.
Enemmän kuin ruumiisi heikkouksia pelkään kuitenkin sitä, että yhtäkkiä sinua ei enää ole, ja että minun aikani on mennyt kaiken tämän ajattelemiseen ja pelkäämiseen ja että... sitten sinua ei vain enää ole. Voitko kuvitella, että minä luen päivän lehdestä kaikki kuolinilmoitukset ja että minä vertaan sinun syntymäaikaasi kaikkiin kuolleisiin ja että olen varma, että yhtäkkiä eräänä päivänä sinä olet siellä? Voitko kuvitella, että minä olen itkenyt sinun kuolemasi valmiiksi jo monta kertaa? Voitko kuvitella, että minä kertoisin tämän kaiken sinulle? Minä en voi.
Haluaisin, että puhuisit minulle. Jo kuolleeksi julistettu sydämesi sykähtää katsoessasi syvälle melkein koskemattomaan sieluuni.
Jos vain minä avaan suuni, ei meitä koskaan ollutkaan. Jokaisen sanan, jokaisen ajatuksen olen sinulle laittanut. Olen kuvitellut meidät ja täydennän puuttuvat kohdat oman saneluni mukaan. Älä sano mitään, jos yksikin niistä on totta. Älä sano, miten sinä olisit voinut olla. Sinä voit vielä olla, mutta luoja sinua armahtakoon, jos kuolet ennen kuin ehdit olla minulle! Puhu nyt. Minä olen sinun kuolemasi jo valmiiksi itkenyt, enkä minä tahdo jaksaa tätä, että minä itken sinun elämääsi, sitä että sinä olet olemassa ja että minä menen vasta metsään, kun sinä olet jo kuollut.
Rakastan Sinua edelleen
Nuorehko
16656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vastaa tunteisiin. Hyvä perintö pitää kiinni. Mani tooks!
Ei hänen tahtojensa mukaan, vaan kun ei käy, niin ei käy! En viittinyt loppuun asti lukea, sillä tuo on sairaan ihmisen kirjoitusta. Tai joidenkin nuorempien pilailua, vedätystä.
Joka lauantai toistuva tarina on. Olisiko ammattiapu jo paikallaan.
ns rakkautta täällä toitotat. Ei se meitä kiinnosta. Kerro asiasi sille, jota se koskee. Vai onko tarkoituksesi joka viikonloppu ärsyttää meitä kuusikymppisiä? Meillä on nahka jo niin parkissa, että et sitä varten tarvitse sanoja haaskata. Kiitos, nyt riittää!
etkö tunne,- olen sun kylkiluusi- vain ja ainoastaan sua vatren.- on totta, -kuolema kulkee kannoillani, - jonain hetkenä olen poissa,- tunnet vain tuulen lempeän huminan korvissasi, - se on jäähyväiset kiitoksen kera,- rakastin -.
Otapa nyt järki käteen ja mene ulos täältä naukumasta. Näkisit vähän oikeaa elämää, jäisi turhat henkoilut vähemmälle. Säästäisit meitäkin. Vai onko tämä ainoa palsta minkä kautta luulet saavasi viestisi perille? Käypä psykiatrilla. Kaikella ystävyydellä...
jälkeen ärsyttämään kanssaihmisiään niin että kommentoimme hänen aloituksiaan. Kun emme vastaa, niin ei hän jatka tätä häiriköintiä. Sitä se on kun nimenomaan tälle 60 foorumille kirjoittaa
miksei Oinas iske kynsiään?
Joskus unelma ikuisesta rakkaudesta on jokaisen meidän. Valitettavasti maailma ja ihmisen elo täällä on raadollista, taistelua olemmassa olemisen oikeudesta. Oletko pahoin pettynyt elämässä? Olen minäkin, silti jaksan unelmoida ikuisesta rakkaudesta. ("liian myöhään tajutaan") joku lauloin aikoinaan.
rakkautesi kohteelle. Tässä iässä on hyvää se, että on oppinut luopumaan. Nuorena on paljon vaikeampaa. Itse ainakin elän tätä hetkeä, jos tulee välirikko, niin hei vaan.
Ja kuitenkin sinä itse saatat kuolla jo paljon ennen häntä. Elämä ei anna takuuta, eikä kuolema aina katso ikää. Hän, josta kirjoitat on kuitenkin luultavasti ehtinyt elää ennen kuolemaansa. Miten on sinun oman elämäsi laita, uskallatko sinä elää ja ihan oikeasti rakastaa? Onko kuolema sinulle ainoa hyväksytty rakastaja? Opettele rakastamaan ensin itseäsi, sitten elämää ja ennen loppua myös Häntä.
Itsekin rakastunut parikymmentä vuotta vanhempaan mieheen. Enkä ole hetkeäkään epäröinyt tunteitani...N 39)
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/monta-tapaa-surra/415868 Teehän sinäkin surutyösi, ajoissa.
Pidän monologistasi. Harmi, että se ärsyttää joitakin.
Voi hyvä Sylvi, nyt ota itseäsi niskasta kiinni. Se nimittäin on mahdollista! Tai jos tuo kaikki on kuvittelua, siirrä itsesi uusille urille ja ala elää!
huudan sulle "olen tässä" et kuule? Mikä on, minne menit? Menit sielusi syvyksiin, siellä on yksinäisyys , nouse, tule pois, kosketa, olen tässä. Sieluni vaikertaa yksin , vaikka istust vierelläin, kosketa, siinä on elämä. Eksyit elämääsi, omaan synkään metsääsi. Et huomaa OLEN TÄSSÄ , kulkenut vuosia, rinnalla sun, etsit muuta, joka kerran, elämässä toisessa jäit kaipaamaan. Miksi vaikerrat, herää, synnyit uudestaan, hän odottaa, siellä jossakin, jonne jokainen, tekee matkaa, miksi kiiruhdat, kun olen tässä nyt, kosketa, heräät, sielusi rauhan saa.