En ymmärrä ehkäisemättömyyttä.
Raamattu on oman aikansa tuotos. Ihmisiä oli vähän ja lapsikuoleisuus suuri ja ehkäisemisestä ei edes tiedetty mitään. Toisin sanoen, jos kerran Raamatun sana on se alkupeäinen ja oikea, niin ehkäisemättömyys on itse keksittyä.
Toiseksi, koko ehkäisykielto on vain politiikkaa; uskovia pitää saada lisää. Se on se oikea totuus. Muu on huuhaata.
Miksi et
saisi ehkäistä?
2122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
onko hänen omassa elämässään jotain, mikä panee hänet toimimaan niin, että MUUT pannaan synnyttämään paljon lapsia. Vai onko opetus Raamatusta. Henkilökohtainenkaan tragedia ei anna aihetta taakoittaa lähimmäisiään.
mikä saa toisen ihmisen taakoitamaan muita tässä kohdassa. - Sekö että toisen ihmisen pitää olla samanlainen kuin itse. Onko uskovaisten tasa-arvo sitä että kaikkien on mentävä samaan muotiin. - Osittain kyse on siitä että ihminen vertaa omaa elämäänsä toisen elämään. Kun se pääsee niin ja niin paljon helpommalla. Miksi toinen ihmisen ei tarvitse käydä samaa kuin mitä itse - On helpompi ajatella että toinen ihminen tekee väärin kuin myöntää totuus itselle. - väitän että totuuden kieltäminen on ositain suojamekanismi jolla vl ihminen suojelee itseään totuuden näkemiseltä - väitän myös että normaalin käsite on vääristynyt vl liikeessä. Tämä näkyy mm siinä miten vauva-arkea ja arkea josas on paljon pieniä lapsia - kuinka tämän arjen kuormitavuutta vähätellään. - jos ja kun vauva arki tarkoitaa riitämätöntä lepoa vuodesta toiseen se näkyy myös kaikessa. Sitä miten se näkyy kaikessa pidetään vl normaalina. Mitä se ei rehellisesti ottaen ehkä ole. Onko lapsella oikeus syntyä odotettuna ja toivottuna myös vl. Ja toisaalta onko naisen velvollisuus hyväksyä se mitä lasten saaminen tuo tulesaan normaaliksi osaksi elämää. Ovatko lasten myötä elämään tulevat vaikeudet aina aidosti normaaliin elämään kuuluvia? Sanoin hakomajassa - että jos puhun nuorten kanssa ja he kertovat etteivät ole muistaakseen koskaan istuneet äidin sylissä. Tämä tarkoitaa sitä ettei alsta ole pidetty sylissä noin 2 ikävuoden jälkeen. Onko tämä oikeasti normaalia että pieni lapsi jää läheisyyttä vaille. Ymmärrän syyt miksi niin käy mutta voimmeko pitää sitä kuitenkaan normaalina. Tai se että vanhimmat lapset hoitavat nuorempia ottaen aikuisen vastuun. Ositain tai lähes kokonaan. Vaikka tätä pidetään normaalina vl perheissä kuinka pitkälle se aidosti on normaalia ja missä vaiheessa siitä tulee eloonjäämisen laki.