Meidän "vauva" putosi sitten torstaina kylppärin lattialle, tunnistin sen ihan selvästi, noin viisi senttiä pitkä pussi, jossa sisällä vaalea sikiö. Hetken pidin sitä käsissäni, kunnes se laitoin sen lattialle ja vesi vei mennessään. Nyt jälkeenpäin kaduttaa, että en hävittänyt sitä muulla tavalla.
Kaikki alkoi kiirastorstaina, kun oltiin nt-ultrassa. Lääkäri totesi vaan, että kaikki ei ole hyvin ja pilleri käteen. Pääsiäisen pyhät sitten itkettiin ja maanantaina olisi pitänyt ottaa se esilääke ja keskiviikkona osastolle tyhjennykseen. Halusin kuitenkin mennä uudestaan ultraan ja tiistaina päästiin naistentautien polille, jossa lääkäri sanoi sikiön vastaavan noin viikkoa 9. Viikolla 8 4 kävin yksityisellä ultrassa ja kaikki oli vielä hyvin. Pikkuinen näkyi selvästi ja köllötteli vaan ja sydän sykki. Tiistaina sitten ei auttanut, kun ottaa mitegyne tabletti ja keskiviikkona alko pieni vuoto. Oltiin sovittu, että menen perjantai aamulla osastolle, jossa annetaan cytotecit. Tostaina illalla aloin vuotamaan ja kipulemaan oikein kunnolla, mistä se kaikki veri voi tulla. Silloin tuli myös sikiö ja varmaan istukka tai iso hyytymä, noin 10 cm pitkä röpelöinen pallero. Sori tarkka kuvaus, varmaan ällöttävää, mutta tuntuu vaan että on pakko kirjoittaa. Soitin illalla päivystykseen, koska olen veriryhmältäni negatiivinen ja ne käski heti sinne. Lääkäri ultras ja materiaalia oli vielä sisällä. Sain cytotecit, vaikka tiesin ja sanoin lääkärillekin, että tuskin ne auttaa, koska eivät aikanaan käynnistäneet synnytystäkään mulla. Jäin yöksi osastolle ja aamulla sain uudet cytotecit, nyt emättimeen. Ei mitään tehoa. Kolmen maissa sitten lähdettiin kaavintaan, jota pelkäsin etukäteen, mutta kokemuksena se oli helppo. Toivottavasti ei vaikeuta jatkossa raskautumista. Ikääkin on jo kohta 37 eli jos lasta vielä meinaa, saisi se pian tulla. Yksi siis on ennestään. Kaavinta oli siis eilen ja nyt jo vuoto on minimaalista. Itku tulee milloin haluaa, se ei kysele aikaa eikä paikkaa =ó(
Näin meillä
Santsu*
2404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipä tähän muuta osaa sanoa.
Ei oo helppoo. Kävin juuri saman läpi. Mulla ihan samanlaista, itku tulee, milloin ja missä haluaa, ei se kysy, onko sopiva tilanne. Onneksi sain sairaslomaa, niin voin keräillä itseäni hetken aikaa. *halaus*