Tällä palstalla on ilmisevästi kahden kerroksen väkeä. Toiset paheksuu seksistä puhumista, toiset taas laittavat huumorin höystämiä mielipiteitä asiasta kuin asiasta, myös seksistä.
Ollaanko me aina oltu tällaisia, nuorenakin, tai olemmeko vain kehittyneet eri suuntiin?
Kahden kerroksen väkeä
Täti Vireä
211140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
joka junaan. Ja osa jää asemalle. Olin kerran kesäretkellä, jossa oli mukana mies, joka joka aamu kävi puhumassa pikkutuhmia juttuja linja-auton mikrofoniin. Ja osa meistä oikein odotti, mitä se nyt on yön aikana keksinyt, kun yleensä jutut aina sivusikin porukan öisiä hommia ym. Niin siinä huomasi miten porukka hajaantui. Osa ei sietänyt ollenkaan. Vaikka kertoja osasi kertoa kaikki kivasti, eikä mitään kovin härskejä juttuja koskaan ollut. Murjottivat koko päivän, kun osa vastasi raikuvin taputuksin!
nämä naistennaurattajien esitykset. Ensimmäisenä aamuna olisin minäkin saattanut antaa aplodit, mutta jos sama olisi toistunut päivästä toiseen, olisin jo tympääntynyt.
mutta en ole koskaan pitänyt vitsien kuuntelemisesta. Hauskuus syntyy tilanteista. Pidän ihan asiallisesta, elävästä kertomisesta. Seksi on ihan tärkeä osa-alue, mutta miuluimmin pidän nekin asiat intiimeinä, kahdenkeskisinä.
Ei se mies siellä ryhmämatkalla olisi saanut kertoa pikkutuhmia vitsejä kanssamatkustajista. Sellainen ei mielestäni sovi hyviin tapoihin, vaikka ne jutut olisivatkin olleet hauskoja eikä mitenkään loukkaavia. Ihan toinen asia on puhua anonyyminä tällä palstalla myös muista ihmisistä, niinkauan kuin kukaan ei voi paljastaa kenestä on kysymys. Meillä on tarve puhua, ja tällä palstalla voimme sen tehdä. Toinen vaihtoehto on psykoterapia tai muu vastaava maltaita maksava hoito.
eri suuntaan. Uskossa eläminen muuttaa ajattelutapaa.
Olinpa ujo ja arka ja surullinenkin nuorena. Lapsuuden traumaattisista kokemuksista lie johtunut, olen sittemmin ymmärtänyt. Onneksi olen muuttunut; en pelkää enää, uskallan jututtaa tuntemattomia, hymyn saavat kaikki ystävällismielisen näköiset vastaantulijat, toivon hyvää kaikille. Minua mietityttää, miksi tälläkin palstalla jotkut niin karkein sanoin ja ivallisesti ärhentelevät. Olisi tähän ikään jo luullut asiallisten käyttäytymistapojen tarttuneen matkaan, vaikka niitä kotona ei olisi suuremmin opetettukaan. Hauskat jutut ovat elämän suola, aihepiiristä riippumatta. Niiden kertomiseen (ja ymmärtämiseenkin) tarvitaan vain mielikuvitusta ja iloista mieltä - niitä meiltä monelta valitettavasti puuttuu. Eiköhän kerroksia ole hiukan enemmän kuin nuo kaksi?
Olemme sellaisia kuin olemme, miksi pitäisi teeskennellä kaunista, hyvää, viisasta ym. Sanotaan mitä sylki suuhun tuo, paskasta ne viljavainiotkin kasvaa, lannoitteet ja myrkyt vain pahentaa viljan (asioiden) laatua. Anna toisten sanoa sanottavansa, pane hanttiin jos olet toista mieltä, mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia. Maailmassa on kahdenkerroksen väkeä, ylimmässä kerroksessa asuu loiset, joita toiset elättävät, alimmassa kerroksessa asumme me, jotka sanomme, teemme ja toimimme ylimmän kerroksen mielestä aina väärin. Kerrosten välissä asuu siivestelijät ja hienostelijat, jotka näkevät totuudessa vain pahansuopaisuutta.
teeskentely hienoa sivistynyttä fiksua, ei oikein mene täydestä. --Meissä kaikissa on myös se raadollisempi puoli, - tietenkin sen voi pitää kurissa, onhan meitä opetettu käyttäytymään. Mieluimmin kuitenkin reilusti ilmaista oma mielipide , oli se sitten eriävä tai ei. Ei mielipiteen ilmaisusta kenenkään tulis loukkaantua, sillä mielipiteitä on niin monta kuin on ihmistäkin, ei kaikki voi olla samaa mieltä.
Lienee kiinni... Ku kommenttiasi luin, en tiie mihin kerrokseen kuulunkaan???;)))
Takapakkikasvatusta. Voit itse vapaasti valita mihinkä kuulut. Mutta tilastojen mukaan olet valinnut väärin, koska meillä on oikeisto valta. ???;(((
Mie jään tänne oikeusvaltioon, suunnittelee mihin kuulun;) Kaikkine "takapakkikasvatuksineni"...
"... ylimmässä kerroksessa asuu loiset, joita toiset elättävät, alimmassa kerroksessa asumme me, jotka sanomme, teemme ja toimimme ylimmän kerroksen mielestä aina väärin. " - Siis mm. työnvieroksujat, joita me muut elätämme, asuvat siinä ylimmässä kerroksessa; erikoinen näkemys Ei niillä siksi pitäisi olla varaa paljoa arvostella, miten me muut teemme "aina väärin".
Yhdessä asiassa me ollaan yhteneviä, tyhmistytään tosi nopeasti kaikki. Ja sen huomaa.
tyhmyyden yhteneväisyysestä??
Kirjoittamani voi tulkita miten kukin haluaa, en kiellä enkä myönnä. Nauran kyllä.
Mehän viisastumme vanhetessamme, opimme virheistämme, paljon kokeneina osaamme laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, meistä tulee ymmärtäväisiä ja suvaitsevaisia kun nuoruuden ehdottomuus laimenee jne. jne.. Jalostumme kaiken kaikkiaan. Minäkin varmasti vielä pääsen viisauden ja henkisyyden ylimmälle tasolle, kun olen pitkäikäistä sukua. Jokunen askelma on vielä kivuttava. Sinäkin vielä kenties ehdit, nauruhan pidentää ikää, ja tuolla alempana mainitsit nauravasi. Hyvä merkki tuokin, että huomaat asioita. Taidat katsella ylhäältä päin.
Niinkuin savolaiset asian ilmaisevat: suattaapi olla tai suattaapi olla olemati... Eikö olisikin ihan karmaisevaa hyvä beessislogi, jos joku katselisi sinua ylhäältäpäin? Sellainenhan ei ole mahdollista - vai kuinka, koska sinä tunnut tekevän sitä itse. Istun nyt lattialla, joten kovin ylhäältä en katsele mitään, en edes tätä ruutua. On se vaan kamalaa, kun ei edes saisi nauraa, jos sinun ajatuksiesi mukaan pitäisi elää. Onneksi ei tarvitse. Vedäpäs ne beessit päähäsi ja katso peiliin - jos sekään naurattaa. Pitääkö sinun tosiaan olla aina noin koulumestarimainen?
En ole kuule vielä niin henkistynyt ja irti tästä synnillisestä kehostani, että pystyisin itseäni ylhäältäpäin katselemaan. Eikä minusta ole "karmaisevaa", jos muut minua ylhäältä päin katsovat, ei minun karmani siitä huonone. Mikset sinä saisi nauraa? Ja miksi minun pitäisi vetää beessit päähäni, johon otin juuri perjantaina isolla rahalla raitoja ja leikkausta - ei käy. Et tainnut löytää kirjoituksestani huumoria ja itseironiaa?
On ilman muuta sellaisia kirjoittajia, jotka ilmaisevat paheksuvansa sitä, kun tietävät, etteivät pysty siihen. On sellaisia kirjoittajia, jotka hyväksyvät siitä kirjoittamisen, kun pystyvät tai ainakin uskovat pystyvänsä siihen mutta heillä ei ole siihen mahdollisuuksia siihen. On vielä sellaisia, jotka pystyvät siihen ja joilla on mahdollisuudet siihen. He eivät asiasta juuri tänne kirjoittelekaan.
Vilkaiskaapa asiasta keskustelua osoitteessa http://radiosuomi.yle.fi/node/3391 . Pankaapa paremmaksi!
olemme, - toiset on saanu ja toiset jääny iliman.