aamuaurinko oli kaunis.
Ajatukseni valuivat ihmisiin. Jotka vielä nukkuivat.
Verhojen välistä paistava säde kultasi heidät.
Kääntelehtivät he suuntaan ja toiseen, vetivät peittoa päälleen tai potkivat pois. Auringonsäde kiusasi heitä.
Pikkuhiljaa nousivat he ylös, laittoivat kahvinkeittimen päälle ja painuivat suihkuun.
Nostivat verhon ylös, avasivat ikkunan ja katsoivat ulos.
Tuoreen kahvin tuoksu sai heidät hyräilemään.
Peipposen laulaessa, he eivät ymmärtäneet mitä auringonsäde heille teki.
Pahuksen, ihanat, unikeot!
SIlmäni valuivat aurinkoon
HTZA
5314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
has left the building. En ole syyllinen.
Ennenkuin, huonon ohjaaja-koulutuksen saanut arabi täräytti torniin...
ihmisen tehtävä on kehittää. Maailman tehtävä on säätää. Nuo molemmat kun toimivat yhdessä, on elämä elettävissä. Niin maailmassa, kuin palstoillakin. Anna maailman poistaa, ja mieti miksi. Kehitä sinä elämää ja mahdollisuuksia maailmalle. Pysy täällä, mutta lopeta turha kiukuttelu. Ja mieti, onko yksi, mutta hyvä, aloitus riittävä, parempi kuin kymmenen roskaa. H.
ei vielä ollut noussut kun minä kävelin kaupungin läpi kohti työpäivääni. Vastaani tuli naapuri joka tuli jostain pizzan kanssa, eikä huomannut minua kun vasta kun olin jo kauas ohittanut hänet. Kävelin puisen sillan yli joka oli ihan valkoinen huurteesta vielä silloin oli pakkasta yli kolme astetta. Vain yksi paljaanjalan jälki oli siinä, ajattelin kuka oli riisunut kenkänsä ikuistaakseen varpaansa huurteeseen. Jatkoin matkaa muutaman pupujussin kanssa, orava hyppi puusta toiseen ja se lintujen laulu vielä hämärässä mutta aurinkoa jo hapuilevassa ilmassa. Ja kun tulin ensimmäiselle tauolleni aurinko oli jo korkeallla, työpaikan ikkunasta näkyvä meri jylläsi vaatopäänä. Eipä ollut enää pilkkijöitä ähä kutti.
taas kuvannut jotain pierunpolttamia pyykkinarulta.