Olen täällä ilmeisesti aloittanut(tahattomasti)keskustelun lihavuudesta, ja lihavuuden ja lihasmassan merkityksestä tositilanteesta.
Omasta mielestäni aihe on erittäin mielenkiintoinen, koska esim itse olin aiemmin SELVÄSTI ylipainoinen. Eli täällä esim intertia on funtsinut, että läskistä olisipa jopa hyötyä tostitilanteesta. Varmaan olisikin, jos minunlaillani söisi hyvin, ja treenaisi samalla. Kyllä siihen varmaan vaikuttavat lisäksi monet monet eri seikat. En sano, ettei läskistäkin VOISI kehittyä erittäin hyvää kamppailijaa, kun osaisi vain käyttää massaansa hyväkseen. Yleensä se kylläkin on niin, että on pienempiä kavereita, jotka treenaavat, kun on pakko, ja isompia kavereita, jotka eivät treenaamista ole koskaan harkinneetkaan, yksinkertaisesti siitä syystä, ettei tarvitse. Oma mielipiteeni "ex-läskinä" kyllä on, että kun tositilanne iskee päälle, niin saattaa olla aika vaikeaa saada pienempääkään kaveria kuriin, varsinkin jos käyttää hyvin esim jalkojaan. Mutta halusin nyt vain tällä viestillä avata keskustelun kamppailutilanteista, ja läskin/massan merkityksestä. Inertian laskelmat olivat vakuuttavia, mutta ihan vain käytännön kokemuksella voisin todeta, että kyllä sen läskin liikuttaminen on niin pirun vaikeaa verrattuna lihakseen. Eli oma mielipiteeni kyllä on, että jos areenaan kiipeää kaksi kaveria, joista toisella on "sixpack" ja toisella noin 50-kiloa ylipainoa, niin itse veikkaisin aika paljon sixpackin puolesta. Eria asia sitten ovat sumopainijat ja HUOM! He todella treenaavat, eiväkä käytä kaikkea vapaa-aikaansa vain pizzojen ja limun kittaamiseen. Eli haluaisin nyt omia mielipiteitänne kehiin, mutta omasta mielestäni kun tositilanne iskee päälle, ja jos ei esim ole treenannut lainkaan, tai saanut opetusta taidot taitavalta, niin siinä ei näyttäväkään ylipaino paljoa auta!
Omasta mielestäni aihe on erittäin mielenkiintoinen, koska esim itse olin aiemmin SELVÄSTI ylipainoinen. Eli täällä esim intertia on funtsinut, että läskistä olisipa jopa hyötyä tostitilanteesta. Varmaan olisikin, jos minunlaillani söisi hyvin, ja treenaisi samalla. Kyllä siihen varmaan vaikuttavat lisäksi monet monet eri seikat. En sano, ettei läskistäkin VOISI kehittyä erittäin hyvää kamppailijaa, kun osaisi vain käyttää massaansa hyväkseen. Yleensä se kylläkin on niin, että on pienempiä kavereita, jotka treenaavat, kun on pakko, ja isompia kavereita, jotka eivät treenaamista ole koskaan harkinneetkaan, yksinkertaisesti siitä syystä, ettei tarvitse. Oma mielipiteeni "ex-läskinä" kyllä on, että kun tositilanne iskee päälle, niin saattaa olla aika vaikeaa saada pienempääkään kaveria kuriin, varsinkin jos käyttää hyvin esim jalkojaan. Mutta halusin nyt vain tällä viestillä avata keskustelun kamppailutilanteista, ja läskin/massan merkityksestä. Inertian laskelmat olivat vakuuttavia, mutta ihan vain käytännön kokemuksella voisin todeta, että kyllä sen läskin liikuttaminen on niin pirun vaikeaa verrattuna lihakseen. Eli oma mielipiteeni kyllä on, että jos areenaan kiipeää kaksi kaveria, joista toisella on "sixpack" ja toisella noin 50-kiloa ylipainoa, niin itse veikkaisin aika paljon sixpackin puolesta. Eria asia sitten ovat sumopainijat ja HUOM! He todella treenaavat, eiväkä käytä kaikkea vapaa-aikaansa vain pizzojen ja limun kittaamiseen. Eli haluaisin nyt omia mielipiteitänne kehiin, mutta omasta mielestäni kun tositilanne iskee päälle, ja jos ei esim ole treenannut lainkaan, tai saanut opetusta taidot taitavalta, niin siinä ei näyttäväkään ylipaino paljoa auta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Massasta on toki hyötyä, mutta siitä voi olla myös haittaa. Liian läskin raahaaminen käy työstä ja se vaikuttaa sitä kautta kestävyyteen ja nopeuteen.
Esimerkiksi näin taannoin raskaan sarjan thai-matsin missä paino oli varmaan molemmilla jotakuinkin sama, mutta toisella oli selkeästi suurempi osa siitä läskiä (karkea arvio ehkä n. 10kg). Voi kuvitella miten käy, kyllähän sellaisen massan raahaaminen alkaa väsyttää pidemmän päälle ja kun toisella ylimääräistä on alle puolet siitä mitä toisella ja lihasta enemmän... Läskimpi hävisi kaikki erät aika selkeästi ja väsyi huomattavasti nopeammin.
Kadulla tilanne on tietysti vähän toinen, kamppailu harvoin kestää pitkään ja osapuolet eivät läheskään aina ole lähellekään samanpainoisia. Siellä läskistä varmaan on enemmän hyötyä massan tuojana, kunhan vaan lihastakin löytyy riittävästi. Toisaalta liika läski voi aiheuttaa taas sen että on pakko jäädä puolustamaan itseään koska ketteryys ei riitä pakoon. Mene tiedä, katsantokantoja varmasti on erilaisia. Omasta mielestäni jokunen kilo voi olla ihan ok, mutta liika on tässäkin liikaa. Lihasmassa on aina läskiä parempi.
kyllähän läskit saavat enemmän voimaa tekniikoidensa taakse, mutta tämä johtuu lähinnä siitä että pakostakin on tullut voimaa pitämään oma paino kasassa.
maassa ollessa paino on taas paha haitta, itselläni on kokemusta pääasiassa Judon mattopainista ja painoa on noin 110kg. Judossa samankokoisten kanssa painiessa oli aika tasaväkistä, mutta painiessani erään kaverini kanssa (n.60kg) oli välillä tukalat paikat, kun tyyppi sattoi välillä päästä luikahtamaan jopa selän puolelle, jos en ehtiny tarpeeksi nopeasti reagoida.
niin ja jos on huono kunto niin väsyyhän sitä läskiään raahatessa pirun nopeasti.
Siinä vasta kysymys... (huom. tyhmimmille tiedoksi, että tämä on kompakysymys. Ei sillä edes ole aivoja! :D )
...syömällä paljon rasvaista ruokaa ja juomalla virvoitusjuomia, esim coca-colaa, alkoholijuomatkin sopivat tähän tarkoitukseen. Kuntoilusta ja ip/kamppailulajien treenaamisesta on vain haittaa kadulla. Kun lopetat liikunnan ja noudatat suosittelemaani ruokavaliota, painat lopulta 160kg eli yhtä paljon kuin Bob Sapp! Silloin olet voittamaton.
Ei läski, Jos Tekniikka,taito, ja voima on kamppailijoilla samaa tasoa niin kyllä se läski vaan sotkee edessä. Minkä takia luulisitte ammattinyrkkeilijöiden treenaavan itsendä niin tiukkaan kuntoon otteluihin. Esim Tyson parhaillaan tai Holyfield kovimmillaan ei ollu mitään läskikasoja