kiivas, vaativa, julma, syyttävä vai rakastava, armollinen, oikeamielinen ja lempeä?
Minusta kun tuntuu vahvasti, että ARMOLLINEN Jumala on hukassa heiltä, vaikka "yksin armosta" puhuvatkin. Pääasia on SYNTI ja sitä vastaan taistelu, siitä puhdistautuminen. Painottamalla pelastuvan syntisyyttä, he siirtävät synnin omasta itsestään kauas epäuskoisten päälle ja varmistavat puhtauttaan oman luotettavan veljen synninpäästöllä.
Heidän elämänsä on syntisten etsimistä ja synnintuntoon herättämistä. Innoissaan he ovat herättelemässä uskoviakin, koska kukaan muu kuin he itse, eivät ole oikeassa laumassa ja oikeassa opissa.
Wehakin kirjoittaa, että ehkäisemättömyys on oikeata oppia, kun Voittonen taas väitti, ettei se ole opillinen kysymys ollenkaan. Ei oppi siksi, että muutoin tulisi evlut-kirkon kanssa ongelmia? Kehen voi uskoa?
Millaiseksi veeällät kokevat
Jumalan? Onko
1152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ne väkisinkin lipsahtavat hoitokokouksiin ja ehkäisemättömyysvaatimukseen. Monet ovat kokeneet lapsuutensa Jumalan ahdistavana ja vaativana. Väitän yhä edelleen, että armollinen Jumala, Lutherin löytämä, on hukassa. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000031929323#22000000031929323 VL-uskonnon pelottava Kirjoittanut: Jumala... 12.1.2008 klo 12.01 Minutkin kasvatettiin vl-kodissani ja vl-yhteison piirissa pelkaamaan Jumalaa. Minut kuten muutkin vl-lapset, opetettiin tuntemaan pelottava, ankara, armoton, julma, pitkavihainen ja kostonhimoinen vl-Jumala. Tama Jumala heitti uskovaisia vanhuksia saatanalle, koska he eivat osanneet valita oikeita sanoja julkisessa pakkoripissaan. En jaksanut elaa siina ahdistavassa ilmapiirissa, mika vl-yhteisossa vaikutti vaan erosin jarjestosta. Alkuaika eroamisen jalkeen oli todella hankalaa, kun menetin kaikki tuttavuus- ja "ystavyys"suhteeni. Minua ei "tunnettu" vaikka vastaan kavelin kaupan kaytavalla. Minusta puhuttiin pahaa selan takana, jota sitten toisinaan sisaruksiltani kuulin. Mietin, etta olenko oikeasti niin huono ihminen, etten jaksaisi elaa siina yhteisossa etta "ystavatkin" tuntisivat taas... Kuvittelin olevani saatanan lapsi ja helvetin matkalainen, jonka nimen vl-yhteisosta sain. Kunnes eraana paivana matkaystavani, uskova ihminen kertoi minulle rakastavasta taivaan isasta, joka ei vaadi tekoja, julki- ja pakkorippia eika yollisten hoitokokousten ahdistusta vaan rakastaa minua ihan sellaisena kuin olen. Olin aiman kakena, etta minuako, heikkoa ihmista joka ei enaa jaksa pelata ilmiantoa ja yokaudet hoitokokouksissa itkea? Haluan taman kertoa teille vl:t, jotka ahdistutte SRK:n julman ja armottoman opetuksen alla, etta todellinen Jumala ei ole se raaka peto jollaiseksi hanet Ry:lla maalataan. Taivaan isan lempeat kasvot katsivat juuri sinuun pain.