Kysyit kohtaa minulta, ja koetan sen nyt kertoa:
8. Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on:
9. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi.
10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
weha: Pelastumme kokonaan Jumalan armosta. Vaikka ihmisellä on maallisissa asioissa, vapaata tahtoa, niin Hengellisesti kuollut ihminen, ei kykene tekemään hengellistä ratkaisua. Jumala antaa mielenmuutoksen ja uskomisen lahjan... Eli se on Pyhän Hengen teko, kun sydän synnistä hätääntyy ja etsii armoa.
Tämä on siis ns. Paradoksia. Jumalan sanan on annettava puhua vapaasti, tekemättä sille väkivaltaa tai järjellään rakentaa loogista oppia.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Blanka
Ef.2:8
23429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
sieltä. "se on Pyhän Hengen teko, kun sydän synnistä hätääntyy ja etsii armoa" Se on pyhän Hengen teko, kun ihminen etsii armoa ja pelastusta. Weha ja muut veeällät ovat yhä edelleen ja jatkuvasti sydän synnistä hätääntyneitä. Se ei voi johtua muusta kuin opista. Oppi opettaa synninhätää.
puhuin epäuskoisesta ihmisestä. Jumala on se joka antaa mielenmuutoksen hengellisesti kuolleelle ihmiselle. Raamatusta esimerkki: Hoviherra oli Raamatussa eräänlainen väärähengellinen. Hän teki pitkän pyhiinvaellusmatkan, rukoili ja luki Raamattua, mutta ei ollut saanut Pyhää Henkeä. Vasta kun Jumalanlapsi Philiphus häntä opasti ja saarnasi hänelle Jeesuskesta Kristuksesta, sai hoviherra Pyhän Hengen. apt.8:26. Mutta Herran enkeli puhui Philippukselle ja sanoi: nouse ja mene lounaaseen päin, sitä tietä, joka Jerusalemista menee alas Gatsaan, joka kylmillä on. 27. Niin hän nousi ja meni. Ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandasen voimallinen kamaripalvelia, joka oli pantu kaiken hänen tavaransa päälle, se oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan, 28. Ja palasi sieltä, istuen vaunuissansa, ja luki Jesaias prophetaa. 29. Niin Henki sanoi Philippukselle: käy ja mene lähemmä tätä vaunua. 30. Niin Philippus juoksi lähemmä, ja kuuli hänen lukevan Jesaias prophetaa, ja sanoi: ymmärrätkös, mitäs luet? 31. Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ja hän rukoili Philippusta, että hän tulis ja istuis hänen kanssansa. 32. Mutta se, mitä hän Raamatusta luki, oli tämä: hän on niinkuin lammas teuraaksi talutettu: ja niinkuin karitsa keritsiänsä edessä on ääneti, niin ei hänkään avannut suutansa, 33. Hänen nöyryydessänsä on hänen tuomionsa otettu pois, mutta kuka taitaa sanoa ulos hänen elämänsä pituuden? sillä hänen elämänsä otetaan pois maasta. 34. Niin kamaripalvelija vastasi Philippusta: minä rukoilen sinua, sanos: kenestä propheta näitä puhuu? itsestäänkö eli jostakin toisesta? 35. Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta. 36. Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta? 37. Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.
Tektitys on vıelakın vaara, mutta.. Jumala eı anna muuta, kun vetaa Jeesukseen. Ja Hovıherra tunnustı Jeeusen Herraksı, jota sıa et tee ) ja Kastetaan, ( et tee ) ja Pelastuu Jeesuksessa ja myos elaa Hanessa. Sına elat vaın SRK;ssa et Jeesuksessa.
veeällissä. Te olette kaikki kastetut ja Raamatulla opetetut. Niin on Suomen kansakin. On vain kysymys henkilökohtaisesta uskosta ja sen syventämisestä ja kokeminen on kiinni ihmisen halusta hyväksyä usko ja pelastus Jeesuksessa Kristuksessa. Meillä on jo kaikki tarvittavat instrumentit: Raamattu, kirkot, seurakunnat, media jne. Ymmärrystäkin pitäisi olla, historian tuntemusta niin uskonnoista kuin yhteiskunnistakin. Ihmiset on kyllästetty uskontotiedolla. Mutta uskon asiat kiinnostavat ihmisiä yhä vain vähemmän ja vähemmän. Ateismi ja uuspakanuus kukoistavat elintasoyhteiskunnassa.
että kaikki kansat syntyvät Siionissa (Ps.87), eli Jumalan valtakunnassa...eli jokainen lapsi syntyy sovitettuna ja uskovaisena. Jos on taas luopunut, tulee syntyä uudestaan ylhäältä...
"Vaikka ihmisellä on maallisissa asioissa, vapaata tahtoa, niin..." Vl-uskossa ei ole mitään hengellistä liikkuma-alaa, vaan kaikki ovat yhteisen hengellisen vl-lain on yhtä kuin SRK:n määritelmien ja ohjailun alla. Tärkein kaikista on haluamis-oppi. Se sääntelee oikeastaan kaiken elämisen mallin, jota on noudatettava ollakseen vl-uskomassa ja mukana siinä ainoassa uskovien yhteydessä, jota valtakunnaksi kutsutaan ja jossa vain pelastutaan. Paljon köyttä kuluu Yhtäköyttä-yhdistyksen koossa pitämiseen.
Mooseksen laki, ei kuulu uskovaiselle, vaan päättyy Jumalan valtakunnan rajalle. Kristus on lain loppu, jokaiselle joka uskoo, vanhurskaudeksi. Pyhä Henki taas on uskovaisen kotiopettaja. näet siis: Tiit.2:11. "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt. 12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään" Pyhä Henki, on tarkempi ja parempi opettaja kuin laki.
vaan vapaudessa. Luultavasti tuomitsette kristityn normaalin vapauden ja tietysti myös kaiken sen, mikä menee sen ylikin. Me emme elä minkään lain alla. Meille sellainenkin on kelvollista ja pyhää, mikä teille on pahennukseksi. Jeesuskin sanoi, että vain se, mikä tulee ihmisestä ulos, saastuttaa. "Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään" - siviästi tässä yritetään itse kukin, mutta nimenomaan YRITETÄÄN. Yrittänyttä ei laiteta?
Olen oppinut uskovaisten seuroissa ja lukenutkin kristillisyytemme opetusta, että lain ensimmäinen käyttö Raamatun mukaan, yhteiskunnan ja esivallaan, ja on sekin Jumalan asettama: Room.13:1. "Jokainen olkoon esivallalle, jolla valta on, alamainen; sillä ei esivalta ole muutoin kuin Jumalalta: ne vallat, jotka ovat, Jumalalta ne säädetyt ovat. 2. Sentähden jokainen, joka itsensä esivaltaa vastaan asettaa, se on Jumalan säätyä vastaan...5. Sentähden tulee alamainen olla, ei ainoastaan vihan tähden, vaan myös omantunnon tähden. 6. Sillä sentähden te myös veron maksatte; sillä he ovat Jumalan palveliat, joiden senkaltaisista tulee lukua pitää. 7. Niin antakaat siis kaikille, mitä te velvolliset olette: sille vero, jolle vero tulee; sille tulli, jolle tulli tulee; sille pelko, jolle pelko tulee; sille kunnia, jolle kunnia tulee. " Lain ensimmäinen käyttö ohjaa yhteiskunnalliseen vanhurskauteen. Sen piirissä myös kristityt "on lain alla". Yhteiskunnallinen vanhurskaus, ei ole uskonvanhurskautta. Tuota lakia voi noudattaa epäuskoinenkin. Lain toinen käyttö Laki lupaa, että joka sen täyttää pelastuu. Syntiinlankeemus turmelsi ihmisen, ettei hän voi lakia täyttää. Lain tehtävä on osoittaa ihminen syntiseksi. Luther sanoi, että laki on kuin ajokoira, joka ajaa ihmisen Kristuksen luo. Paavali ilmaisee näin lain toisen käytön: Room.3:20. "Sentähden ettei yksikään liha taida lain töiden kautta hänen edessänsä vanhurskautetuksi tulla; sillä lain kautta synnin tunto tulee". Kristus on täyttänyt lain ihmisen puolesta ja näin syntinen ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi Kristuksen ansion tähden. Lutherin kuoleman jälkeen lakihenkiset ns. Ortodoksi luterilaiset toivat lain kolmannen käytön kirkkoon. Lain kolmas käyttö Lain kolmas käyttö merkitsee, että lain tulisi olla uskovaisen elämässä synnin paljastajana ja hyvien tekojen opettajana? Paavali torjui tuon käsityksen. Hän kirjoitti galatalaisille: Gal.3:24. "Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme. 25. Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla". Lain kolmannen käytön hylkääminen ei kuitenkaan ole ohjannut Jumalan lapsia synnin luvallisuuteen. Lain sijasta olemme saaneet toisen opettajan, sillä Jumala on antanut meille Henkensä kotiopettajaksi: Room.6:14. "Sillä ei synnin pidä teitä vallitseman, ettette ole lain, vaan armon alla. 15. Kuinkas siis? Pitääkö meidän syntiä tekemän, ettemme lain alla ole, vaan armon? Pois se! 16. Ettekö te tiedä, että jolle te annatte itsenne palvelioiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi?" Gal.2: 19. "Mutta minä olen lain kautta laista kuollut pois, että minä Jumalassa eläisin. 20. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni. 21. En minä hylkää Jumalan armoa; sillä jos vanhurskaus tulee laista, niin on Kristus hukkaan kuollut". Gal.5:13. "Sillä te, rakkaat veljet, olette vapauteen kutsutut; ainoastaan karttakaat, ettette salli vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaat rakkaudessa toinen toistanne". Tiit.2:11. "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt. 12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään, 13. Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä, 14. Joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastais ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistais, ahkeraksi hyviin töihin. 15. Näitä sinä puhu ja neuvo, ja kaikella todella nuhtele: ei myös kenenkään pidä sinun katsoman ylön". Jumalan terveellinen armo ei opeta tekemään syntiä, vaan antaa voiman taistella sitä vastaan. Armo ei opeta myöskään toisin kun kymmenen käskyn laki. Nyt lain tuomio ja kirous ovat kuitenkin poissa, koska Kristus on täyttänyt lain. Apostolit kirjoittivat paljon, neuvon, opetuksen ja nuhteen sanoja aikansa ihmisille. Mekin tarvitsemme evankeliumiin liittyviä rakkauden neuvoja. Ne eivät ole lakia. Niitä ei anneta meille siksi, että niitä noudattamalla Jumalan edessä kelvollisiksi, eli vanhurskaiksi. Neuvot ovat tarpeen, että säilyisimme Kristuksen vanhurskaudessa, jonka olemme uskon kautta saaneet, ilman omia suorituksiamme ja ansioitamme. Neuvot vahvistavat ja tukevat sitä terveellisen armon opetusta, jonka me kuulemme omantunnon äänenä.
Jumalan tuomio on oikeudenmukainen 1 Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. [2. Sam. 12:5-7; Matt. 7:1-5; Joh. 8:7-9] 2 Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. [1. Kor. 4:5] 3 Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? 4 Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? [Jes. 30:18; Viis. 12:10; 2. Piet. 3:9] 5 Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. [Ps. 110:5; Room. 1:18] 6 Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. [Matt. 16:27 ] 7 Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, [Matt. 25:46 ] 8 mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. [Room. 1:18] 9 Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. 10 Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, 11 sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. [Ap. t. 10:34 ] 12 Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla. 13 Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. [Luuk. 11:28; Jaak. 1:22] 14 Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. [Ap. t. 10:35] 15 Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. 16 Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi. [1. Kor. 4:5; 2. Kor. 5:10]
13 Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. 14 Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. [Room. 7:7] 15 Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman. [Room. 6:23] 16 Älkää eksykö, rakkaat veljet! 17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. [Joh. 3:27; 1. Kor. 4:7] 18 Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä. [Joh. 1:13; 1. Kor. 4:15; 1. Piet. 1:23] Sanan oikea kuunteleminen 19 Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, [Sananl. 17:27] 20 sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. 21 Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne. [Luuk. 8:15; Room. 1:16, 13:12; Kol. 3:8] 22 Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä -- älkää pettäkö itseänne. [Matt. 7:21; Luuk. 11:28; Room. 2:13] 23 Se, joka kuulee sanan mutta ei tee sen mukaan, on kuin mies, joka kuvastimesta katselee omien kasvojensa piirteitä. [1:23,24: Matt. 7:26] 24 Hän kyllä tarkastelee itseään, mutta poistuttuaan hän unohtaa saman tien, millainen on. 25 Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä tekee. [Jaak. 2:12]
Vai oletko sinä Weha ollenkaan ;-)? Sinähän puhut nyt armosta, etkä että "puhalsi heidän päälleen ja sanoi,,,jolle te anteeksiannatte,,,," Minusta näissä asioissa on vissi ero. Jos tuot esille vain Joh 20: 22-23 tässä yhteydessä, niin siitä takuulla saa kuvan, että syntisen pelastus on toisen ihmisen vallassa, ja niinhän se ei ole. Jumala sen työn tekee, ja olet varmasti kuullut saarnattavan, miten Jumala ilmoittaa itsensä. Meidän jo ennen uskoneiden on pidettävä Jumalan Sanaa esillä, sillä "kuinka he uskoisvat, elleivät he kuule". S
"Sehän on täyttä SAMAA armoa, jos Jeesus puhaltaa, tässä nyt vahvistavasti omiensa päälle ja sanoo: Joh.20:21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät. 22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki: 23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt". weha: Minä en saa tästä, sitten millään sitä käsitystä, että ihmisellä olisi joku ominaisuus tai kyky itsessään, jolla hän ansaitsisi pelastuksen. Ihan päin vastoin. Jo vanhassa testamentissa kaikilla Jumalan lapsilla oli pelastavassa merkityksessä Pyhä Henki. Jo Daavid rukoilee: Ps.51:13. "Älä heitä minua pois kasvois edestä, ja älä minulta ota pois sinun Pyhää Henkeäs". Myös sanotaan uskovaisista: "Kelä ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa" (Room.8:9), muistaaksi.
Kirjoitit, että: Minä en saa tästä, sitten millään sitä käsitystä, että ihmisellä olisi joku ominaisuus tai kyky itsessään, jolla hän ansaitsisi pelastuksen. Ihan päin vastoin. Minähän olen täysin samaa mieltä sinun kanssasi tästä asiasta! Miten sinä tuosta edellisestä sellaisen käsityksen sait, että ihmisellä itsellään olisi joku kyky tai ansio?
"weha: Minä en saa tästä, sitten millään sitä käsitystä, että ihmisellä olisi joku ominaisuus tai kyky itsessään, jolla hän ansaitsisi pelastuksen. Ihan päin vastoin." Se puhallus tapahtui samassa tilaisuudessa, jossa epäilevä Tuomas uskoi vasta, kun oli saaanut koskettaa Kristuksen haavoja omin käsin. Näin Jeesus tahtoi konkreettisesti osoittaa opetuslapsilleen Pyhän Hengen, puhaltamalla, ettei sitten taas tulisi epätietoisuutta ja epäuskoa, saivatko apostolit todella Pyhän Hengen vai eivät. Kaikki olivat paikalla toteamassa ja näkemässä. Uskovatkin ovat niitä epäileviä Tuomaita USEIN.
Minusta näissä asioissa on vissi ero. Jos tuot esille vain Joh 20: 22-23 tässä yhteydessä, niin siitä takuulla saa kuvan, että syntisen pelastus on toisen ihmisen vallassa, ja niinhän se ei ole. Mutta parempi näin sitten...
ja vastoin monia vääriä opetuksia, jo opetuslapsilla oli Pyhä Henki jo ennen helluntaita...
Kertoisitko aivan omin sanoin, ilman yhtään Raamatun suoraa lainausta, miten ihminen vanhurskautetaan. Haluaisin kovasti kuulla sinun oman käsityksesi, miten se tapahtuu, koska tähän mennessä sinä olet aina vain lainaillut raamatunlauseita siitä asiasta puhuttaessa.
Raamattu on tietysti tärkein asia ja on oikein sieltä nimenomaan lainata vanhurskauttamisoppia käsitteleviä kohtia. Lyhyesti mainitsen, että uskonpuhdistuksen sanoma on tarpeen tänäänkin: "Pelastus on yksin armosta, yksin uskon kautta, ilman "mitään"lain tekoa ja vielä, yksin Kristuksen tähden". Tämän tähden vapaantahdon oppi, kaikkinen eri muotoineen, hylätään ja kirotaan turmiollisena harhana.Niinkuin pyhä Paavali sanoo, "vaikka me tai enkeli taivaasta toisin opettaa, hän kirottu olkoot" (Gal.1:8), muistaaksi. Niinkuin apostoli toisaalla sanoo: "Niin me siksi pidämme, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain töitä" (Room.3:28),muistaaksi. Tiedän vallan hyvin, että vapaan tahdon kannattajat käyttävät seuraavaa Raamatun kohtaa iljettävän oppinsa tueksi: "Kaikki ne, jotka ottivat hänet nyt vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi" (Joh.1:12), muistaaksi. Tärkeä on myös seuraava jae, 13, joka on moukari tuota vastaan "Jotka eivät ole syntyneet miehen tahdosta, ei lihan tahdosta, vaan Jumalasta. -------------------------- Lyhyesti siis kerron oman käsitykseni omin sanoin. Jumala vanhurskautta hengellisesti kuolleen ihmisen sulasta armosta, ilman ihmisen omia ratkaisuja ja tekoja. Mielenmuutos on yksin Jumalan teko. Jumala on se joka siis antaa uskomisen lahjan ihmiselle. Ihmisen osa uskoontulossa on oikeastaan vastaanhangoitelu, eli omia ansioita ei ole. Sensijaan, jos ihminen luopuu, se on hänen oma päätös ja moka. Tässä lyhyesti...
Tuo on se teologinen puoli, teologisten määritelmien puoli. Mutta mitä ihmiselle ihmisenä tapahtuu? Mitä se on se mielenmuutos? Missä se näkyy? Mitä on parannus kokemuksena? Mistä sinun mielestäsi ihminen tietää, että on varmasti armossa? Sitä minä sinulta kysyn.
Jos ensin puhutaan vauvan uskosta. Koska siis Pienet lapset syntyvät tänne maailmaan Jeesuksessa Kristuksessa (Room.5:18; Ps.87) ja ovat sovitetuja ja heillä on elämä ja vanhurskaus, eli usko. Jos on lapsuuden uskossa pysynyt, Parannusta tehdään sitten uskon ja ymmärryksen kautta omista tekosynneistä. Tämähän on myös kokemus, kun saa uskoa syntejä anteeksi. Jos taas hengellisesti kuollut ihminen saa parannuksen armon, hän uudestaan syntyy ylhäältä ja haluaa lähteä Herraa ja meitä seuraamaan, opissa elämässä ja vaivassa, kuten Raamattu itse opettaa. Se on rauhaa ja vapautta ja iloa Pyhässä Hengessä. Henki todistaa siis meille, että olemme Jumalan lapsia. Kuitenkin oikeastaan ulkonainen rauha on kielletty, sillä monen ahdistuksen kautta meidän tulee päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Eli tänne aikaan kuuluu se myötä ja vastamäkikin... Oikeastaan pitäydyn myös uskonpuhdistajan kirjaan "sidottu Ratkaisuvalta". Ja voin sanoa Raamatun perusteella, jonka olen ennenkin sanonut, etten minäkään ole sitä ratkaisua tehnyt, enkä tule sitä ratkaisua koskaan tekemäänkään, sillä ratkaisun teko on perkeleestä. Tämän voin hyvällä omallatunnolla Jumalan edessä tunnustaa...
puoleensa, teethän sinä jonkinlaisen ratkaisun, kun annat sen tapahtua, etkä vastusta.
Laki ja evankeliumi eroitetaan uskovaisten seuroissa, eikä seata niitä yhteen... Joh.6:29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt." Joh.6:63. "Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta: ne sanat, jotka minä teille puhun, ovat henki ja elämä". Uskoontulemisessa ei ole siis meillä osuutta kuin tyhjät taskut.