Mitä hauskaa on tapahtunut..,,

Vietin ikimuistoisen kuukauden Torreviejassa kirjoituslomalla 6.3.-4.4.2009: ei mitään määräaikaisia velvoitteita, aikatauluja, pakotteita, täysin huolettomana ja vapaana! Ja kuinka ollakaan, sääkin suosi erinomaisesti, kuukauden aikana satoi kaksi vrk yhtämittaa, sitten taas tasaista n. 20 asteen lämpöä ja turkoosia vaahtopäistä merta koko loppuaika. Tuloani edellisenä päivänä oli ollut oikea todellinen myrsky, en onnekseni joutunut sen silmään. Uskon, että Torren ilmasto on terveellinen, sen asian vahvistavat monet terveysalan järjestöt ja siellä kauan asuneet ihmiset. Netistä löytyy tietoa! Fuengirola on kuulema AIVAN ERI JUTTU! Ei ole kuitenkaan omaa kokemusta. Koko kuukauden aikana minulla oli hyvin vähän nivel- tai pääkipuja. Olen allerginen monille kipulääkkeille, Panadolia ja Panacodia tarvitsin vain muutaman lääkkeen koko aikana. Se harmitti, että en osaa juuri lainkaan espanjankieltä, onneksi vanha koulun (laudatur(!))latina auttoi lukemisen ymmärtämisessä ja englanti auttoi sentään kohtuullisesti paikasta riippuen, ainakin apteekeissa. Erityisesti minua englannin ja ruotsin kielen opettajana harmitti se, että kaikki ulkomaalaiset ohjelmat, esim. elokuvat dubataan espanjaksi! G20-maiden mielenkiintoiset puheenvuorot dubattiin samantien espanjaksi. Miten espanjalaiset voisivatkaan oppia muita kieliä tällaisilla eväillä? Espanjankielinen tekstitys taas auttaisi turisteja kielen ymmärtämisessä. Tavallisissa kaupoissa en saanut palvelua englanniksi, onneksi kuitenkin apteekeissa! Itselleni oli tärkeää ymmärtää kielitaidon tärkeys: pärjään jos osaan ja osaamattomuudellani voin jäädä pärjäämättömäksi. Liikuin paljon, päivittäin rannalla 2-3 tuntia ja markkinareissut erikseen.Markkinat ovat tärkeitä sosiaalisia ja kaupallisia tapahtumia. Asuinyhteisöni Eeva-Liisan kanssa pääsin tutustumaan monille markkinoille. Niiden anti oli tosi edullisia vihanneksia ja hedelmiä. Kesäkurpitsoja, kurkkuja, tomaatteja, munakoisoja ja paprikoita sai noin eurolla kilon. Niitä söinkin paljon kalan ja hedelmien lisäksi. Suomalaiset tutut auttoivat suurenmoisesti, sydämelliset kiitokset Matille, Seijalle, Eeva-Liisalle, Irmalle, Lennelle, Irenelle, Ullalle, Sakulle ja vaimolleen Kaarinalle, Ollille ja Karille, ja erityisesti paluumatkalla minua suuresti auttaneille Eeva-Liisalle ja pietarsaarelaisille Kerstin ja Onni Matikalle. Muistan varmasti Taloyhtiömme uima-altaalla pidetyn piknikin. Se oli mielestäni riemukas parituntinen: Eeva-Liisan järjestämä kahvitilaisuus pitsoineen, kaakkuineen, pullineen ja kekseineen ja minun Mielenhuolto-sketseineen. Entä espanjalaisen naapurin järjestämä show siitä, että likaamme uima-allasalueen! Loppu hyvin, kaikki hyvin, pyyteli aamulla anteeksi. Paikka olikin siistimpi kuin alunperin. Matikoitten kanssa meillä olikin ajallisesti pitkä yhteinen taival, kun odottelimme lentokentällä junanlähtöä lähes 5 tuntia. Minun piti ennakkotietojen turvin poistua ensin ryhmästä, linja-autoni Lahteen piti lähteä 04.40 ja jatkaa Lahdesta ennakkotarkistusteni mukaan klo 6. Luotin siihen pitkän aikaa, mutta mieleeni hiipi epäilys, kannatti lähteä tarkistamaan tilanne. Huono onni, paha silmä, oma vika varmaan, lopultakin! Onneksi lähdin tarkistamaan tilannetta: KYLMÄ SUIHKU! Ensimmäinen yhteys Mikkeliin junalla Tikkurilasta 8.16. Lentokentällä meitä oli pieni joukko kuluttamassa aamun pitkästyttäviä tunteja Tikkurilan kylmällä asemalla vielä tunnin, kostean lumen rähmiessä koko ajan. Oli kevyet kevätkamppeet, sanomalehteä persuuksen alle. Olo helpottui suuresti, kun pääsin sijoittumaan Mikkeliin vievään Inter-Cityyn, ei ollut onneksi edes tungosta. Kävin ostamassa kuumaa kunnon kahvia, oli vielä muutama maukas eväsleipä ja jokin suomalainen lehtikin saatavilla. Loppumatkan kruunasi Kuhmoon matkalla ollut rouva, jonka kanssa riitti juttua Mikkeliin asti... kuten sekin kamala asia, että unohdin kännykkälaukkuni Mikkeli-Lahti -bussiin. Huomasin tämän matkalla lentokentälle ja on ihme, että laukku oli Helsinkiin menevässä bussissa, joka tuli 3-4 minuuttia perässämme. Nyt olen kotona, samoin kaikki tavarani, paljon kokeneena ja oppineenakin, yes, I think so. Nyt toivon nöyrällä ja kuitenkin rohkealla mielellä, että uskaltaisikohan kukaan noin ikäiseni -60 huumorintajuinen, ehdottomasti vapaa, pitkäpinnainen, kekseliäs, rohkea ja romanttinen, käytännöllinen mies ajatella yhteistä lomaa minun kanssani 1-2 kuukaudeksi, itään tai länteen, eteläänkin, en kuitenkaan lähtisi kovin kauas pohoiseen, siellä jo Napapiirin pohjoispuolella asuneena. Hups! Tulipahan tarinaa, jaksoikohan kukaan lukea tänne asti? Parhain terveisin H-a.

mitä hauskaa on tapahtunut. Pääsiäisenä oli lapset ja lapsenlapset kaikki koolla meillä, se oli hauskaa. Tänään menemme tyttärentyttären 16-vuotispäiville, se on hauskaa. Hauskaa on myös että sain lääkäriltä tietää ettei mitään ole vialla. On hauskaa että on perhe ja ystäviä, on kunto sellainen että voi liikkua ja mennä minne haluaa. eikä tarvitse kärsiä yksinäisyydestä.