eräälle työkaverille tuli kerrottua että olen sairastanut masennusta. Hän myönsi, että hänellä on ollut ennakkoluuloja masentuneita kohtaan, ei oikein siis ymmärrä.
Sitten kerroin tästä työkaveristani eräälle suvussani olevalle ihmiselle. Oletin, että hän ymmärtäisi. Hänkin sanoi, ettei hän ole koskaan ollut sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, joka on sairastanut masennusta.
Olen aivan äimänä. Miten näin tynnyrissä/pumpulissa kasvaneita nuoria voi olla vielä tänä päivänä?! Masennus on tosi yleistä. Miten joku voi suhtautua masentuneisiin ennakkoluuloisesti, kielteisesti ja on jopa välttynyt masentuneiden kohtaamiselta läpi elämänsä?
Oksettavaa, miten tuollaisia pumpuli-penikoita voi olla!
Itse olen ollut masentunut AINA.
Menin sitte avautumaan
Depressio-09
15828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Heidän suomen kielen ja sanojen varastonsa ei hahmota, mitä tuo tarkoittaa - lääketieteellisesti käytettynä, sorry. Itse olen aina aavistanut, ettei kannata kertoa niille, joista en tiedä, että heillä olisi jotakin omaa psyyken vaivaa, ja masennuksesta mainitsen vain niille, jotka tuskan tuntevat omakohtaisesti. Kyllä uskon, että sulle on voinut käydä just noin. Yleensäkään, kun vaiva ei niinkään näy aina ulospäin, just työpaikalla ihminen sharppaa viimeiseen asti, hymyileekin tapojen mukaisesti. Sitten ilmoitat tuollaisen taudin nimen, niin luuleekohan ne, että se meinaa jotakin tyyliin 'hullu, mielisairas'. Kokemuksesi kyllä aika kummallinen. En voi oikeastaan uskoakaan, että noin tyhmiä olisivat. Pakenivatko tilanteesta, kun se liippasi itseäkin? Kuka ei joskus elämässään olisi ollut masentunut jossakin määrin, vaikka 'terveestikin'. - Kuulemma jokainen.
että nämä "ymmärtämättömät" ihmiset joista kerroin, eivät ole kärsineet pahemmasta ja ehkä lievästäkään masennuksesta. En itse voi henkilökohtaisesti käsittää sellaisia ihmisiä jotka eivät muka sitä tunnetta tunne. Aina tasaisia, onnellisia...ja joskus korkeintaan vihaisia, harmistuneita...mutta masennus on heille kuin syöpä, joku vieras, outo käsite?! Tunnen tällaisten ihmisten edessä itseni aika orvoksi, todella! Jopa seurustelin kerran miehen kanssa, joka oudoksui masennustani ja sanoi, ettei hän ole koskaan ollut masentunut. Ja on noita masennusta tuntemattomia ollut elämässäni aikaisemminkin. Hyh, sanon minä, mitä pumpulissa kasvaneita koviksia ovat olleet.
Mä oon sama, joka ekana vastasin... Yleiselläkin tasolla on aina ihmisiä, jotka menevät ihan hölmöksi toisen ihmisen psyykkisten vaivojen edessä; jos heille puhuu masennuksesta, ahdistuksesta, pakkoneuroosista ja ihan mistä tahansa. He ovat sairauden torjujia, myös omalta kohdaltaan. He varmaan ovat tyypillisia ihmisiä, joilla ei sairauden tuntoa ole. Jos tulisi esim. masennuksen puuska jostakin ulkoisesta syystä, he eivät myönnä vaan pinkaisevat pakoon ja alkavat esim. kovaksi, toimivat jotakin huomattavaa jne. Heillä vissiin on halua olla ylpeä ja vähän niinku yläpuolella. Fiksumpia kuin me psyykenvaivaiset, eihän semmosta nyt heillä. Sitten reagoivat aika räikeästi heikkoutta kohdatessaan. He vissiin pelkäävät just tämmöistäkin ns. heikkoutta, että elämä ei olekaan aina 'kivaa'. Voihan kevytkenkä. Usko pois, että itse olet syvällinen, älykäs ja kypsä ihminen heihin verrattuna. Sinulla on ja tulee aina olemaan myös jotakin annettavaa muille ihmisille, sinä olet tunteva, herkkä ihminen. Eikös tuollaisten elämä ole kevyttä, köyhää kuitenkin. - Älä välitä. Muistathan, että paljon puhuttu narsistinen ihminen ei yleensäkään näe itsessään mitään ns. vikaa. He vain eivät kestä!
Olen samaa mieltä. :)
Mitä oikein odotit, että he olisivat sanoneet? Sellainen masennuksen "julistaminen" muille saattaa aiheuttaa tällaistä oudoksuntaa läheisissä. Mun käsittääkseni sellainen omien huolien avautuminen muille ihan tuosta vain ei ole ihan mikään suositeltava teko suomalaisessa yhteiskunnassa. Siis tarkoitan, että ei haluta huolestuttaa muita omilla sairauksillaan ja yritetään vain purra hammasta ja hoitaa asiaa vaikka lääkärin kanssa jos siihen vain mahdollisuuden saa (tiedän että siellä on jonoja ja ties mitä).
Näinhän se vähän on, ettei oikein pidetä sopivana ja negatiivinen sävy liitetään. Mikä sitten tehokkaasti lisää sitä mielenterveysongelmiin liittyvää yhteisöllistä skismaa. Yhteisöllisesti ylläpidettyä häpeää ja syyllisyyttä, jota sairaat saavat sitten muun tuskansa lisäksi kantaa. Että ihan hyvä näitä rakenteita on myös murtaa tuomalla asioita esille. Varsinkin julkisuuden portinvartijoiden, julkisuuden valtaa käyttävien paremmin voimissaan olevien ihmisten tulisi näin tehdä. Ei välttämättä kertomalla yksityisellä tasolla asioista, vaan ihan yleinenkin riittäisi. Kyllähän tämä tilanne tässä väkisinkin muuttuu, kun meillä voidaan niin pahoin ja nämä ovat niitä nykyajan ja tulevaisuuden kansansairauksia joka tapauksessa.
hullussa maailmassamme,ns. tynkäaivoja,joita meidän on elätettävä koko ikämme muun lisäksi.Kannattaa panna keskustelupainoa muualle.
Naurettava kommentti. Vai että siis ihmiset jotka ei ole "masentuneita" ovat tynkäaivoja "masentuneiden" elättejä. Jep-jep. Joku aiemmassakin viestissä oli sitä mieltä, että ei-masentuneiden elämä on köyhää, kovaa ja että heiltä puuttuu herkkyys. Haloo? Katsotte syyllistäen sieltä jostain alaspäin niitä ihmisiä jotka eivät koe olevansa masentuneita vaan kaikki on hyvin. Toisiltanneko te keräätte pointseja siitä kuka on eniten masentunut ja herkkä? Ihan kuin olisitte ylpeitä tilanteestanne - "Makeeta olla masentunut." Kummallista. Oletteko sittenkin kateellisia? Jos joku ei ymmärrä sen syvemmin juurtajaksen mistä puhutte kun yhtäkkiä avaudutte sairaudestanne jollekin, niin kertokaa sitten juurtajaksen mistä on kyse. - Ja jos mahdollista niin miksi olette masentuneita, mistä asia johtuu. Kukaan tuskin syntyy masentuneeksi.
Jos ei ole koskaa ite ollut masentunut ei tiedä mitä se tarkoittaa. Kaikki tuntematon pelottaa. "Terveet" ihmiset kuvittelee,e ttä heidän kokemusmaailmansa on kaikille yhteinen, ja siitä poikkeavat on sitten vaan poikkeavia...
masennuslääkkeitä pelkään hullun lailla masentuneita. en tiedä yhtään masentunutta ihmistä. erään skitsofreenikon tiedän ja sitä kierrän tosi kaukaa. mt-toimistossa käyntiä häpeän koko sydämestäni. pelkäisin kyllä itseäni jos olisin joku tuttavani, kuka tietää mitä tällainen hullu saattaa tehdä. psykologit, psykiatrit ja ennen kaikkea masennuslääkkeet ovat vieneet ihmisarvoni ja murskannut viimeiset itsetunnon rippeetkin...
Hei! Masentuneita ihmisiä on enemmän, kuin varmaan osaat kuvitella. masentuneisuutta on eri asteista ja kaikkien masennus ei näy selvästi ulospäin. Lievemmissä tapauksissa sen voi piilottaa.
Hyvin kuvasit tätä probleemaa. Mutta itse kauttani tiedän myös, että tähän tapaan se menee. Aina vain, vaikka vuosia kuinka kuluisi. Työelämässä on aina kauhiasti energiaa vaativaa se, että kun joutuu jäämään psyyken syistä töistä pois ja sitten pitää asia sinne ilmoitta, jotta 'olen pipi'. Niin sitten se, kun ei VOI sanoa, mikä vaivaa ja tarttee vääntää niistä oireista jokin asia. Mulla usein käy vaikka niin, etten ole saanut nukuttua, olen siis pahassa ahdistuksessa-masennuksessa, ja aamulla yritän höperönä ylös ja päätäkin vähän särkee. Sitten syyksi joudun sanomaan, että päänsärky yllätti heti aamusta ja että lääkkeet eivät ole tässä vaiheessa auttaneet, minulla muutenkin huono olo, tarvii jäädä kotiin... menee 1 - 2 pv, ilmoittelen..." . Tuommoista kun työnantaja ja -kaverit kun kuulevat vuosi kaupalla, niin kyllä HE TIETÄVÄT, että HENKISTÄ taitaa olla. Puhukoot takanapäin sitten, mutta tilanne on kamala, kun ei voi puhua. Senhän rakkaat työtoverimme arvaavat, että kun emme kunnolla sairauden syytä kerro, niin jäljelle jää sitten vain, että 'henkistä', eli ei oikein mitään ja jos jotakin niin itse aiheutettua hulluutta, kun 'se' ei vain osaa elää. Vaikka kuinka yrittäisi näistä asioista puhua ja tulla avoimemmaksi, niin kokemukseni on, että ei auta mitään. Nuo asenteet, joista tässä ketjussa puhuttu, jatkuvat samoina. Sumplimista koko elämä. Olen ikäni joutunut perumaan erinäisiä sukujuhliin yms. menoja, kun tuo 'pipi tila' yllättää, eli psyyke estää. Sitten en voi kertoa, miksi 'petin' muut ihmiset.
Osa ihmisistä on sellaisia, jotka eivät onneksi jää murehtimaan jokaista pientä vastoinkäymistä niin kuin sinä. Ilmeisesti sinusta itsestäsi pitäisi käyttää tuota pumpulissa kasvanut termiä, kun joka asia mieltäsi painaa, eikä milloinkaan mikään tunnu olevan elämässäsi hyvin. Sinua on aina taidettu pitää siellä pumpulissa, kun et tunnu tavan elämää kestävän.
tämmöinen keskustelun repliikki kuoriutui ? Noh, saat anteeksi väärälle palstalle eksymisesi. - Onpas se hyvä, että jotkut kestävät elämää, kuten sinä. Saisimmepa tulla katsomaan liikkeitäsi ja suhtautumisiasi tarkemmin, sekä mittaamaan tiedollisen puolen tasoasi. Onnea sulle elämän matkalle ja toivon, ettet koskaan saisi mitään psyyken häiriötä osaksesi, on se niin raskas asia. Polskuta sinä vain meidän huonompienkin edestä. Varo kuitenkin, ettes kaada ketään mennessäs.
Varmaan on psyyken häiriöt raskas asia, mutta onko se niin vaikeaa tosiaan uskoa ja hyväksyä, että on olemassa ihmisiä jotka eivät ole masentuneita, eivätkä ole siitä huolimatta polskuttelijoita, eivätkä kaada ketään kumoon matkallaan? "Saisimmepa tulla katsomaan liikkeitäsi ja suhtautumisiasi tarkemmin, sekä mittaamaan tiedollisen puolen tasoasi." Kukas jumala siellä on liikkeellä? Se, että on eri mieltä kanssanne, ei tarkoita sitä että olisi tiedollisen puolen tasossa jotain vikaa.