kun olen koulussa, tahtoisin vain juosta terveydenhoitajalle, ja kertoa kuinka surullinen olen, että olen masentunut, ja, niin kamalan onneton. en kuitenkaan ikinä mene, en voi, enkä uskalla..
kavereillekkaan ei voi kertoa mitään, ne vain sanoo ,et on pakko syödä. kai mä nyt sen tiedän, mutta he eivät tiedä, kuinka vaikeaa syöminen minulle on. suruni johtuu varmasti siitä, että minun on pakkko syödä, sillä asun vielä kotona (olen 13v..) aamulla koitan aina parhaani mukaan oolla syömättä, koulussa en syö mitään . otan vähän ruokaa, ja sitten annan sen kaverilleni.. kun tulen koulusta kotiin, joas kukaan ei ole kotona, en syö mitään, mutta jos joku on kotona, yleensä on pakko syödä jotain. käyn terapiassa, mutta siitä ei ole mitään apua. olen päiväpäivältä surullisempi, en jaksa enää. ääreisverenkiertoni on pilalla, ja kasvoni ovat aina kalpeat. koitan peittäää sen puuterilla. aamulla kaadoin muroja kulhoon, en voinut olla itkemättä.. sitten menin vessaan pesemään naamani, itkin lisää, aina vain lisää... olen laihtunut, mutta mikään ei enää riitä minulle. elämäni on pilalla, vaikka olen sairastanut anoreksiaa vasta alle vuoden. kaikki hahuska tuntuu nyt aivan turhalta. olen kuitenkin kasvisruokavalioinen, joten siinäon mahtava syy olla syömättä (esim. sukulaisilla ymym.) tunnen oloni lihavaksi, kaikki muut näyttävät paremmilta kuin minä. olen mitannut painoindeksini useasti, mutta vastaus on aina sama "olet ihanne painossa!"
en jaksa enää...
:----d
4538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos olet ihannepainossa, kuinka paljon sinun pitää omasta mielestäsi laihtua, jotta olisit tyytyväinen? Ja miksi olisit tyytyväinen luut "törröttäen"? Uskotko, että silloin Sinua ihaillaan? Ja kenen ihanilua eniten kaipaat?
tahdon vain, että kestäisin ITSE itseäni. ja toisinaan taas (tuntuu siltä) että tahdon vain kostaa sille, joka tämän aiheutti, että hän näkee minun kärsivän.. mutta tosiaan, tahdon vain, että kehtaan katsoa itseäni peilistä. tavoitepainoa ei ole, mutta ainakin tuonne 45kg:hen asti tahtoisin päästä.
Mikä sen aiheutti, pakko kysyä...? :-)
Kaikkein paras kosto on näyttää, että viis veisaa ko. tyypistä. Älä alennu hänen tasolleen, todennäköisesti hän nauttii kärsimyksestäsi. Miksi soisit hänelle sen ilon? Jos sinun olisi pakko olla normaalipainoinen, niin kuka voisi olla esikuvasi?