Eroako vai ei pukkaa?

näin keväällä sillä onhan kohta perhosten aika?

..vielä kirjoittaa. Näistä nikittömistä runoista kun ei aina tiedä. Tämä runo sisältää niitä samoja kysymyksiä, joita monellakin varmaan on mielessään. Riittääkö toiselle? Minä ajattelisin niin, että jos rakastaa toista, niin se riittää jos tunne on molemminpuolinen. Muuta ei tarvita. Eikä rakkauden pitäisi esittää vaatimuksia. Pelkkä omana itsenään oleminen riittää. Sehän olisi kauhean stressaavaa, jos siinäkin vaadittaisiin toiselta koko ajan jotakin. Ne mitä itse ajattelee virheinä saattavat tuntua toisesta mukavilta. Jokatapauksessa ne tekevät ihmisestä yksilöllisen ja ainutlaatuisen. Ainakin minusta ihmisessä kuuluukin olla säröjä, jotka luovat persoonan. Vankilat, omistamiset ja sitomiset ovat kanssa sellaisia yksilöllisiä asioita. Se mitä toinen pitää vankilana voi toisesta olla vain mukavaa yhteenkuuluvuutta. Kiva runo, joka herätti pohtimista , kiitoksia kirjoittajalle : )

Samat mietteet mullakin hienosti kirjoitettu Itse kuitenkin toivoisin että tunteista , niistä vaikeistakin avoimesti juteltaisiin, läheisyys ja arki iloinen ja suruineen , jaettaisiin , hellä kosketus ja katse , piristää arkea... tunteita ja tuntemuskia, pikkuviat häipyy mielestä kun on hyvä olla toisen lähellä... isommat virheet jotka aidosti kaduttaa , saa ajan myötä varmasti anteeksi... mikäli kumpanenkin sitoutuu panostamaan suhteen hyväksi... luottamus on ansaittava takaisin se ei tule ilman työstämistä... Nämä ajatukseni, kertokoon jollekin eräälle tyypille , olen antanut anteeksi...tunteet tallessa edelleen... pallo on nyt hänellä

sen sanoo sillä tavalla, että sen toinen kuulee ja ymmärtää, kuullunymmärtämistä, ymmärsitkö? =D