Koira "murrosikä"

kirjoja vaikka. Muitakin löytyy, mutta hänen parhaita. Murkkuikä vaihtelee koirakohtaisesti, kuten ihmisilläkin tosi paljon. Ennenkaikkea sinun tulee olla johdonmukainen, reilu koirallesi, joka on hormonihöyrystä itsekkin sekaisin. Ei kauheasti koulutusta, mutta vähän kuitenkin, että on aivotyötä. On niin koirakohtaista. Tasapuolisuus ja reiluus ennenkaikkea, että suhteenne, koirasi usko ja luottamuus sinuun säilyy. Se nimittäin rikkoontuu helposti.

jossa voit aloittaa oman koirasi koulutuksen.

..käymistä, se on hyvä juttu. Mutta hirveästi ei pitäisi "murkkuikäiselle" koiralle opettaa täysin uusia asioita, kun ei silloin ole välttämättä kovin vastaanottavainen. Ylläpidät vanhoja, jo tuttuja asioita ja tärkeistä asioista (luoksetulo..) ei tingitä, vaan ne pitäisi koira saada tottelemaan. Oman koirani "murkkuikä" oli aivan kamala, tuntui ettei mikään mitä olin opettanut mennyt enää jakeluun ja koira oli muutenkin aivan mahdoton, mutta älä sinäkään vaivu epätoivoon. Se menee kyllä ohi. Koirakoulussa pidät välillä "luovia taukoja" kun kontakti koiraan alkaa heikentyä ja touhu menee mahdottomaksi.

Murrosikä on siis koiran kasvua pennusta aikuisuuteen. Jokainen meistäkin on koneut oman murrosiän, joillakin se on rankempi kuin toislla. Eli lapsesta aikuisuuteen. Pennun tehtävä on vain leikkiä, pnnulla ei ole vastuuta, pnnun turvallisuudesta on aina huolehtineet muut, pentua ei kiinnsota sukupuolijaot jne. Kaikki tämä muuttuu, koska pennusta aksvaakin aikuinen. Elimistö tulee suksukypsäksi. Pennun ihan naivius unohtuu, sillä tilalle tulee muunmuassa suvnjatkiseen liittyvät asiat. Elimsitö alkaa tuottamaan erihormoneja kuin pentuna tai samojakin, mutta niiden emrkitys elämässä muuttuu. Murrosikä on siis oman paikkansa hakemista aikuisena yhteisönsä jäsenenä. Identiteettikriisi. Vastuu? Mikä on minun vastuuni? Rooli? Mikä on minun roolini? Pentuna; vastuuta ei ole. Pentuna rooli on ollut vain olla ja leikkiä, ilahduttaa ja söpöstellä. Laumaeläimen aikuisuus taas on aivan erilaista. On jokin rooli ja paikka tässä yhteisössä, jotta kaikki vastuu, jota eläimen elämän takaamiseen tarvitaan, kannetaan. Jonkun täytyy puolustaa, jonkun täytyy hankkia ravintoa, jonkun täytyy huolehtia suvunjatkamisesta jne... Murrosikä on se kohta, kun koira huomaa, että senkin täytyy alkaa ottamaan jotain noista rooleista, että senkin täytyy olla "aikuinen", ei vain leikkiä ja touhuta päättömänä. Jos pennulle koko elämä on ollut vain omistajan kanssa touhuaminen, niin hyvä. Mutta murrosiässä, kun siitä tulee aikuinen, tuo maailma laajenee, se huomaa maailmassa olevan muutakin, elämän olevan muutakin, kuin vain leikkimistä, syömistä ja nukkumista. Jokaisella yksilöllä tämä herääminentapahtuu eriaikaan. Suunnilleen se ajoittuu sukukypsyyden heräämisen aikoihin. Se miten murrosikäisen kanssa toimii, riippuu omista koulutustavoista ja koulutuksen tarkoitusperistä. Miten saisit karkailun loppumaan? Pohdi mikä on karkailun syy ja paneudu sitten sen promlematiikkaan. On aivan luonnollista myös, että koira joka huomaa muutakin elämää olevan kuin vain omistaja ei enää tottele omistajaa samoin kuin aiemmin. Tällöin ensisijaista on luoda myös aikuiseen koiraan hyvä suhde, sellainen,e ttä myös aikuinen koira kokee sinut palkitsevammaksi kuin muut houkutukset. pennun kanssa tämä ei ole ollut vaikeaa, pennulla ei muita houkutuksia ole. Aikuiselle koiralle on kuitenkin miljoona muutakin houkutusta, liittyen suvunjatkamiseen, saalistamiseen, puolustamiseen, reviiriin ja kaikkiin muihin asioihin, joille pentu ei ole antanut ajatustakaan...