syömiset ahdistaa ja koko elossa olo

Hei, vauvasi takia sun pitää jaksaa! Kehoittaisin puhumaan tunnoista neuvolassa tai muualla ja tarvittaessa kannaittaisi ehdottomasti jatkaa mielialalääkitystä! Tuommonen itseinho kuulostaa hirveeltä, trulevasi lapsen kannalta sun olis päästävä tasapainoon jotta voit kasvattaa hänestä terveen ja mieleltään järkevän lapsen. Joko yksin tai miehesi kanssa! Aloita aioiden hoito heti huomenna!! jAKSAMISTA

Tiedätkös, mulla on ollut masennusta jo pitemmän aikaa, lääkkeet jätin pois kun aloin odottaa pikkuistani. Lääkäri tosin antoi reseptin ja suositteli jatkamaan, mutta sanoi myös että ymmärtää pelkoni lääkkeiden vaikutuksesta (jota ei kuulemma oikealla lääkityksellä ole, ei niitä määrätä jos epäillään olevan vahinkoa vauvalle, kuulemma) ja kertoi asian olevan oman ratkaisuni alla. No, raskaus tuo sen verran paljon iloa että voin hyvin ilman lääkkeitä. Minäkin kävin juttelemassa ammattilaisella, joka ei ymmärtänyt minua laisinkaan. Antoi vain ymmärtää että olen laiska ja selkärangaton ja syytän muita. Vaihdoi tohtoria ja johan alkoi juttu luistaa, löydettiin minun oikeat ongelmani ja päästiin käsiksi niihin. Opin hallitsemaan omaa ajatusvirtaani paremmin. Minulla on aina ollut (8 vuotta kestäneestä koulukiusaamisesta johtuen) itsetunto-ongelmia. Olen 160/57 ja vaikka ymmärrän että raskaus tuo kiloja enkä niitä sinänsä pelkää, vauva on nyt tärkein, pelkään että ne jäävät minuun ja hyvä etten laadi jo itselleni treeniohjelmaa... Olen onneksi saanut puhua näistä asioista ja tiedän, mihin voin ottaa yhteyttä jos tilanne pahenee. Mutta yksi, mikä auttaa, on se, että pääsee itseinhosta. Ja se ei minulla käynyt todellakaan päivässä. Itsensä rakastaminen nousi pieninä nykyinä arjen keskellä. Saatoin pysähtyä peilin eteen katsomaan masuani että katsos mikä siellä on, katso mitä SINÄ olet saanut aikaan! Meni pari viikkoa verkkareissa ja meikkaamatta, kunnes puin itseni satiinipuseroon joka näytti kauniisti pyöristynyttä masuani, korkkareihin (joita olen aina rakastanut) ja laitoin meikin viimeisen päälle ja lähdin ystävien kanssa illanviettoon (kuskin ominaisuudessa tietysti). Ihana tunne kun laittautumiseni huomattiin ja taisipa tuossa joku tulla pyytämään tanssimaankin =) En tiedä miten pitkällä raskautesi on, oletko käynyt jo ultrassa, mutta! Hyvä on muistaa riskit raskaudessa, mutta ehkä kuitenkin on parempi ajatella että kaikki on hyvin kunnes toisin todistetaan. Eikä sellaista todistusta edes välttämättä tule. Pikkuisesi voi hyvinkin olla ihan normaali, terve vauva. Ja ennen kaikkea, ennen mitään muuta asiaa tärkeysjärjestyksessä, hän on SINUN ja sinä rakastat häntä valtavasti! Ja jos pikkuisella ilmenisi ongelmia, se EI OLE sinun syysi. Luonnolla on omat kuvionsa joihin meillä ei ole osaa ja arpaa. Etkä sinä ole turha ihminen - olet eräälle pikkuiselle koko maailmankaikkeuden tärkein ihminen! Olet hänen äitinsä - miten voisit olla turha? Tekstistäsi ymmärsin että miehesi on myös halunnut lasta - iloitkaa pikkuisestanne yhdessä! Oikein aurinkoista kevättä sulle sinne! Ja jaksamista! Iloitse pikkuisesta ja katsele asioiden hyviä puolia! =)