Olen siinä käsityksessä että paniikkihäiriö, ja sosiaalisten tilanteiden pelko/fobia, ovat kaksi eri asiaa. Fyysiset oireet voivat olla samanlaiset, mutta tietääkseni sillä erolla että paniikkihäiriössä kohtaukset voivat iskeä vaikka kotona yksin ollessa, kun taas sos.til.pelossa kohtaukset tulevat nimenomaan vain sosiaalisissa tilanteissa.
Itse olen aina ollut jännittäjä, mutta elämä ei ole ennen rajoittunut sen takia. Stressaavan elämäntilanteen takia sain kuitenkin pari paniikkikohtausta tilanteissa jotka ennen vain jännittivät "normaalisti". Sen takia jännäämiseni muuttui laaja-alaiseksi sosiaalisten tilanteiden peloksi. Olen sosiaalinen ja puhelias, enkä pelkää yksittäisiä ihmisiä, mutta nykyään mieluiten välttelen paikkoja joissa väkeä on paljon. Näissä tilanteissa sydän jytää ja hermostuttaa, ja tilanteita edeltää nykyään aina pelko, et mitä jos se pari kertaa koettu kohtaus taas iskee.
Onko siis sosiaalisten tilanteiden pelon yhteydessä koetut pari paniikkikohtausta sama kuin paniikkihäiriö, vai vaikea fobia? Kun tuntuu että täällä puhutaan niistä yhtenä ja samana asiana. Tiedän että fobiasta voi muodostua paniikkihäiriö, mutta mikä nämä kaksi asiaa varmuudella erottaa toisistaan?
Onko se tuo minkä alussa mainitsin, tilanteeseen liittyvä/tilanteesta riippumaton? Koska itse en kotosalla tai tuttujen parissa ole ahdistunut, tai kohtausta saanut.
Itse olen aina ollut jännittäjä, mutta elämä ei ole ennen rajoittunut sen takia. Stressaavan elämäntilanteen takia sain kuitenkin pari paniikkikohtausta tilanteissa jotka ennen vain jännittivät "normaalisti". Sen takia jännäämiseni muuttui laaja-alaiseksi sosiaalisten tilanteiden peloksi. Olen sosiaalinen ja puhelias, enkä pelkää yksittäisiä ihmisiä, mutta nykyään mieluiten välttelen paikkoja joissa väkeä on paljon. Näissä tilanteissa sydän jytää ja hermostuttaa, ja tilanteita edeltää nykyään aina pelko, et mitä jos se pari kertaa koettu kohtaus taas iskee.
Onko siis sosiaalisten tilanteiden pelon yhteydessä koetut pari paniikkikohtausta sama kuin paniikkihäiriö, vai vaikea fobia? Kun tuntuu että täällä puhutaan niistä yhtenä ja samana asiana. Tiedän että fobiasta voi muodostua paniikkihäiriö, mutta mikä nämä kaksi asiaa varmuudella erottaa toisistaan?
Onko se tuo minkä alussa mainitsin, tilanteeseen liittyvä/tilanteesta riippumaton? Koska itse en kotosalla tai tuttujen parissa ole ahdistunut, tai kohtausta saanut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikka usea ne virheellisesti sekoittaa ne toisiinsa, ja virheellisesti myös jännittämisen tunne sekoitetaan paniikkikohtaukseksi.
Ne ovat kaksi eri sairautta (vertaa esim. diabetes ja keliakia).
En ole lääkäri, joten tarkasti en tiedä.
Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä kokee pelkoa sosiaalisissa tilanteissa.
Paniikkihäiriössä "Kohtaukset tulevat yllättäen, mutta ne eivät ole sellaisten tilanteiden aiheuttajia joissa ihmiset kohtaavat kiusaantumisen- ja ahdistuneisuuden tunnetta. Paniikkikohtaukset yllättävät usein kauppajonossa, junassa, linja-autossa, koulussa, ruuhkissa, liikennevaloissa tai työpaikoilla. Muutamille potilaille kohtaukset tulevat pitkällä kaduilla, aukeilla paikoilla, kuten sillalla tai torilla. Ensimmäiset kohtaukset eivät tule aina julkisilla paikoilla, joissa on paljon ihmisiä, vaan ne voivat tulla myös kotona tai ollessaan yksin jossakin." (suora lainaus)
Esim. kerran kotona ollessaan eräs tuttuni sai paniikkikohtauksen. Hän oli normaalisti vain syömässä, kun yhtäkkiä se tuli. Hänen pulssinsa nousi, kädet ja jalat puutuivat, tärisi, rintakipiua, ei saanut henkeä yms. hän luuli sitä sydänkohtaukseksi tai astmakohtaukseksi ja pelkäsi kuolevansa. Hän otti astmalääkettä, se ei tehonnut, hänelle tilattiin ambulanssi.
Sitten näitä kohtauksia alkoi tulla milloin missäkin: kotona, keskellä katua, omassa autossa, kaikkialla. Hän ei voinut lähteä enää kotoa, koska pelkäsi saavansa kohtauksen taas. Näitä alkoi tulla joka kerran päivässä. Joksus hän ei voinut muuta kuin mennä maahan makaamaan, oli hän sitten vaikka keskellä kauppaa.
Hänelle jouduttiin usien tilaamaan ambulanssi.
Paniikkikohtaus on todellista kauhua, se ei ole lähelläkään jännittämistä tai pelkoa, hän sanoi niin, kun hänellä on myös eräs paha fobia, jolloin hän kokee oireita, jotka kirjoitettuna kuulostavat samalta kuin paniikkikohtaus, mutta todellisuudessa hänen mukaansa se oli todellista kauhua, ei lähemimaillakaan jännittämistä tai pelkoa.
Paniikkihäiriöstä puhutaan vai vasta sitten, kun kohtauksia (eri asia kuin jännittäminen tai pelko) tulee ainakin 4 kuussa ym.
Kun ahdistustiloja - kaikkine vaihtelevine oireineen -esiintyy tietty määrä tietyssä ajassa eikä vain satunnaisesti voidaan puhua paniikkihäiriöstä. Kun näitä jännityksiä alkaa vältellä välttämällä menoa tilanteisiin, joissa tietää niitä saavansa, tulee esiin paniikkihäiriön ikävin puoli, eli ihminen alkaa rajoittaa sosiaalista piiriään. Mihin tämän rajan sitten vetää? Minusta -vuosikymmenien kokemuksella - ihminen itse tietää parhaiten, milloin on olo niin sietämätön, että on syytä harkita avun hankkimista.