Kannabis on lääke

ennenkaikkea. kirjoitti:

Terve kaikille! Vai pitäisikö sanoa: Terve tulevaisuudessa, kaikille! Ja tämän voin sanoa syvällä rintaäänellä koska itse en ollut lähellekkään terve vielä 2 vuotta sitten. Vieläkin parantumiseni on vaiheessa mutta mullistavin muutos taitaa olla jo kohdallani läpikäyty. Törmäsin kannabikseen ensimmäisen kerran yläasteiässä jolloin pojat polttelivat ringissä ns. igorinlätkää eli pl:ää puisesta piipusta keskellä lasten leikkipuistoa, iltaaikaan. Olin muutaman hatsin jälkeen niin jumissa että bussipysäkillä jouduin tosissani keskittymään ettei bussini ajaisi ohitse, vaivuin välillä syvälle ajatuksiini. Jalkaa polkemalla sain itseni välillä vireäksi. Olotila oli kuitenkin rauhallinen vaikkakin kokonaan uusi. Silloin en vielä tiennyt että igorinlätkään on sekoitettu kannabiksen lisäksi myös mm. vanhentuneita lääkkeitä ja jopa autonrenkaita. Tämän kokemuksen jälkeen poltin pl:ää satunnaisesti vaikka kaveripiirissäni oli porukkaa jotka välittivät sekä käyttivät sitä suuria määriä, itseäni se ei juuri koukuttanut, koska siihenaikaan myös opettajat kouluissa kehoittivat mielummin tarttumaan pulloon kuin kokeilemaan mitään muuta päihdettä. Ja sitähän me sitten tehtiinkin, etenkin lukioaikana jolloin joka viikonloppu oli kavereiden kesken kotibileet tai sitten olimme juopottelemassa ulkoilmatapahtumissa/puistoissa, ideana tietenkin oli että niin paljon vedetään että muisti lähtee, olimmehan siihen 'oikeutettuja' ja suorastaan siihen kehotettiin uskottavilta tahoilta ja sitä toimintaa ihainnoitiin. Siihen aikaan ei puhuttu alkoholin/tupakan haittavaikutuksista, edes koulussa, niitä ei ollut. Sen sijaan kannabiksen mielensairauttavista ja raunioittavista vaikutuksista saimme kuulla ja kaikilla meillä oli varma käsitys siitä että kannabis on vaarallisempi huume kuin muut, edes vahvoja huumausaineita ei lietsottu ja demonisoitu niin vahvasti kuin kannabista. Siihenaikaan, tottakai, olimmehan nuoria ja vasta elämää opettelemassa, söimme tarinat sellaisinaan koska niitä kertoivat voimakkaat (poliisi) ja uskottavat (opettajat) tahot. Lukiossa sitten ongelmat kuitenkin alkoivat. Opiskelumotivaatio tyrehtyi, minulla ei ollut hajuakaan mikä ala olisi minulle lukion jälkeen sopiva ja paineet kasvoivat entisestään kun aika käveli vastaan. Siinävaiheessa olin vielä kuitenkin jotakuinkin järjissäni ja sain lukion suoritettua. Mutta masennuin syvästi ja jo lukioaikana kärsin ahdistuneisuushäriöistä, paniikkikohtauksista. Myöhemmin oireet pahenivat ja julkisilla paikoilla oleilu tuntui mahdottomalta, jännitin jopa kaupassa käyntiä, niskat jäykistyivät ja käden tärisivät jos jouduin kanssakäymään muiden ihmisten kanssa. Tuntui kuin olisin jotenkin kaikkien ihmisten uhkana ja halveksuttavana sekä tarkkailun kohteena, joka loi murskaavia suoriutumispaineita. Samaan aikaan oli myös kotona ongelmia sisarusten/vanhempien kanssa. Aiheena oli useimmiten alkoholi. Kaikki sekoilivat alkoholin kanssa, joskus oli ollut itselläni tai sisaruksillani henki vain hiuskarvan varassa, mm. lumihankeen nukahtaminen, tyrmäystipat ravintolassa jne. Myös lompakko, rahat (jopa tililtä) sekä kännykkä hävisivät monta kertaa, jotka tietenkin syvensivät masennustilaa entisestään. Myös alkoholin aiheuttama huoli toisesta ihmisestä loi surua. Elämä oli mustavalkoista ilman värejä tai vähintäänkin harmaata. En nauttinut tai välittänyt elämästä juurikaan. Suoritin tässä harmaassa tilassa vielä armeijan ja kaksi vuotta ammattikorkeakoulussa. Armeija-aikana ensimmäistä kertaa eteen käveli kotikasvatettua kannabista joka vielä jäi odottamaan myöhempiä aikoja, johtuen enimmäkseen takaraivossa vellovasta demoniajatuksesta joka kehoitti pysymään aineesta kaukana koska se oli huumeista pahin. Myähemmin tapasin työnipuolesta monia ulkomaalaisia ihmisiä joille kotikasvatettu kannabis oli kunnia-asia, ihmisiä joilla ei ollut demoneita päässään, he nauttivat elämän hetkistä, saivat myös tietämättään minut rauhalliseksi sekä elämälle avoimeksi. Tässä tulee elämäni käännekohta, oppi jota en ole pienestä suomenmaasta oppinut, en suomalaisilta jotka ennen tuntuivat olevan maailman edistynein, kaikessa oikeassa ja hienoin kansa, vaan köyhiltä mutta elämässään rikkailta vaatimattomilta Jumalaa pelkääviltä maailman matkaajilta, maailman toiselta puolelta. He vapauttivat minut ja avasivat sydämmeni, he ovat edelleen ystäviäni ja olen heille ystävä ja tulemme olemaan elämäni loppuun asti. Heille olen kiitollinen ikuisesti. Nyt en enään pelkää, olen ymmärtänyt jotakin mittaamattoman arvokasta, jotakin mitä ei voi tämän maailman esineillä maksaa. Heiltä opin myös lääkekannabiksen kotikasvatuksen. Lisäksi käytän öljynä suomessa valmistettua hamppusiemenöljyä, sekä myös aamulääkkeenä himalajansuolastavalmistettua sole-juomaa. Voiteena iholle parhaiten toimii bodyshopin hamppuvoiteet. Alkoholin olen jättänyt lähes kokonaan, joskus saunan kanssa menee puolitölkkiä olutta/sahtia, tai unilääkkeenä tilkka viskiä. Rehellisesti voin sanoa että kahteen vuoteen en ole ollut töistä sairaslomalla, päinvastoin, olen tehnyt tuplasti yli sallitun ylityörajan töitä äärimmäisen fyysisessä ja myös paineensietokykyä vaativassa työpaikassa. Silti olen enemmän voimissani kuin koskaan, hengitän syvään ja rintaani kutkuttaa elämän ilo ja värit. En ole nähnyt maailmaa koskaan näin elävänä ja värikkäänä. Kiitän Jumalaa ja ystäviäni maailmalta sekä Jeesuksen oppeja joita ei tule väheksyä kuten ei tule väheksyä tämän maailman todellisia rikkauksia jotka löytyvät maailmasta itsestään ja sinusta itsestäsi. Syvältä sisältäsi mutta myös kaikesta joka sinua ympäröi. Jumala on sinussa ja sinä olet hänessä. Älkää käsittäkö Jumalaa ja hänen Jeesuksen kauttaan antamiaan oppeja väärin, syventykää niihin omassa rauhassanne, ei julkisesti konkreettisia henkivoimia anellen. Jumala haluaa koskettaa sinua henkilökohtaisesti ja pelastaa kaikki ihmiset jotka hänet vain ottaa vastaan. Ennen sisälläni oli sotatila ja kuolema, nyt rauha ja elämä. Tosin kylmäsota jatkuu koko tämän elämän loppuun asti, tämä maailma on paha ja vain yksi meistä oli synnitön, kuulkaa siis hänen ja hänen opetuslapsiensa kertomaa sanomaa, älkää tämän maailman väärentämiä ahneita tulkintoja samoista aiheista. Enään ei ole paljoakaan sanottavaa, olen avannut salaisen arkkuni teille julkisesti mutta kuitenkin salassa, itselleni hyväksyttävässä muodossa josta toivon että joillekkin vielä rauhattomille saattaa olla apua. En halua nostaa kannabista maailman pelastajaksi, kaikki riippuu ihmisestä itsestään, sinulla on vapaus valita. Vaikka sinua vainotaan niin älä pelkää, jos tunnet totuuden niin sinulla ei ole hätää. Jos et vielä tunne totuutta niin olet rauhaton kunnes kohtaatte. Haluan vielä sanoa että kotikasvatettua lääkekannabista on mahdotonta käyttää liikaa, se kertoo kyllä sinulle jos ylität annostuksesi, joka on henkilökohtainen. Silloin olo on niin inhottava että sama ei tule toistumaan. Lisäksi lääkkeen käytön yhteydessä harvoin vielä vaikutukset alkavat, itselläni vaikutus alkaa vasta seuraavana aamuna, jolloin olo on yhtä vireä kuin synkällä suomalaisella joka onjuuri lomaillut viikon valoisessa etelässä. Aamutuuli hieroo käsiä ja kasvoja lempeästi kävellessäni kohti bussibysäkkiä ja uutta työpäivää. Aurinkoisia työntäyteisiä päiviä siis, tehkää työnne omilla käsillänne, jakakaa työnne tulos ystävienne kesken ja olkaa esimerkkinä, jotakin hyvästä, se riittää. Adios!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä