Tämä kirjoitus on alempaa puhujainkokous -ketjusta:
"Jumalanvaltakunta on Kiinassa, Tiibetissä..."
Kirjoittanut: Veli X 19.4.2009 klo 14.43
lestadiolaisuuden historissa asia on ymmärretty näin.
Vanhat lestadiolaissaarnaajat pohtivat kysymystä Jumalan olemuksesta Tornion ja Haaparannan vuosikokouksessa v. 1909. Tuolloin saarnaaja Paulus Rantala lausui puheessaan:
Koska on ilmennyt joskus sellaistakin käsitystä, että Jumala ei ole olemassa muualla kuin seurakunnassa - -. Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. Seurakunta voi joskus erehtyä. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta. - - Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, riittäköön se meillekin. Me emme voi mitata Jumalan iankaikkisen olennon suuruutta sen voimassa ja vaikutuksessa. Sen mittaamiseen ja rajoittamiseen rupeaminen johtuu ihmisen turmeluksesta.
Käsitykseni Jumalan vaikutuksesta on, että se ulottuu ei ainoastaan kristikansoihin, vaan vieläpä pakanoihinkin, sillä Hänen olemuksensa ja ominaisuutensa ovat äärettömät, mittaamattomat.
Emme saa emmekä tahdokaan rajoittaa Hänen vaikutuspiiriään. Tyydymme siihen, että vähäisinä lapsinaan saamme olla hänen omiaan.
Sitten saarnaaja M. Turunen tarkasteli puheessaan Jumalan olemusta Raamatun valossa.
Näin ollen on väärä se ymmärrys, että Jumalaa ei ole seurakunnan ulkopuolella. Ei ole myöskään oikein ajatella, että Jumalaa ei ole kolmea kyynärää ylempänä. [Tällä tarkoitetaan vaatimusta ihmisen toimimisesta Jumalan armon välimiehenä ja mittaajana.] Me uskomme, että Jumala on kaikkialla läsnäolevainen. Hän on Kiinassa, Tiibetissä, Afrikassa, Amerikassa ja kaikkialla. Hänellä on välikappaleita, joiden kautta Hän myös vaikuttaa.
Vain me -oppia
ei ole:
5268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luther opettaa Isossa katekismuksessaan, sen kolmannessa uskonkappaleessa: "Pyhä Henki saattaa meidät ensiksi pyhien yhteyteen, seurakunnan helmaan, jonka välityksellä hän meille saarnaa ja vie meidät Kristuksen tykö. Me emme näe, et sinä, etkä minä, totisesti Kristuksesta tietää emmekä häneen uskoa ja häntä Herraksemme saada, ellei Pyhä Henki sitä evankeliumin saarnan kautta tarjoaisi ja helmaamme lahjana laskisi. Työ on tapahtunut ja täytetty: Onhan Kristus meille aarteen kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut ja ansainnut.Jos tämä teko jäisi salaan, kenenkään tietoon tulematta, se olisi turha ja hyödytön; mutta Jumala on, ettei aarre jäisi haudatuksi, vaan joutuisi käyttöön ja nautittavaksi, antanut sanan tulla esiin, julistettavaksi, antanut Pyhän Hengen siinä tuomaan ja omistamaan meille tuon lunastusaarteen. Pyhitys onkin siis yksinkertaisesti vain saarnaamista Herran Kristuksen tykö ja tätä hyvyyttä saamaan. Mutta tähän emme voi itsestämme päästä. Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että he sen käsittävät, omistavat, siinä riippuvat ja pysyvät. Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, JONKA AVUTTA EI VOI TULLA KRISTUKSEN LUO. `Minä uskon, että maanpäällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakaantumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinne. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa. Juuri tämä on siihen tulemisen alku. Ennen siihen tulemistamme me olimme kokonaan perkeleen omia, Jumalasta ja Kristuksesta kerrassaan tietämättöminä. Näin Pyhä Henki viimmeiseen päivään asti pysyy pyhän seurakunnan eli kristikunnan tykönä. Sen välityksellä hän meitä saattelee, sitä hän käyttää sanan julistamiseen ja harjoittamiseen ja tämän välityksellä hän saa aikaan ja lisää pyhitystä. Näin se päivittäin yhä kasvaa ja vahvistuu uskossa ja sen hedelmissä, jotka hän saa aikaan``
Voi sinua kun jaksat jatkuvasti niitä samoja lauseita. Mahdatko oikein lukea sitä, mitä on edellä. Jos oikein luet ei siinä lue sellaista mitä kirjoituksallasi haluat kumota. Aloituksessa kuvataan asiaa, joka on laajempi. Sinä kun suljet Jumalan kutsun kokonaan pois. Kirjoituksessa se on jätetty avoimeksi. Voit kyllä ihan huoletta uskoa oman uskosi, kyllä se on varmaankin lippusiimoin merkitty polku.
2.kor.5:18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.
luterialisuuden ydintä. Aika selkeä tuo uskonpuhdistajan opetus...
Jumala on kaikkialla ja kaikki luonut. Jumalan valtakunta ei ole kaikkialla, vaan ainoastaan uskovien sydämmessä.