vauvakuume ja

Meillä on sama tilanne, paitsi ei ole ennestään lapsia. Meillä ikäeroa enemmän eli minä 31 ja mies 51. No mulla on ollut tosi vaikeita suhteita takana (pettämistä, mustasukkaisuutta),ja voin sanoa, että olen nyt enemmän kuin onnellinen. Nyt ollaan vaavia koittamassa, pillerit jätetty pois helmikuussa. Tiedän, että nyt tulee paljon paheksuvia vastauksia. Minua ei ikäero haittaa, joitain se tuntuu haittaavaan enemmän. Jos lapsi meille tulee, niin olisimme onnelliset vanhemmat. Ja minä olen luvannut hoitaa yövalvomiset ja isäntä auttaa päivällä. Ja olenkin sanonut, että kyllä minä yksinäni pärjään lapsen kanssa myöhemmin, jos hälle jotain sattuu. Olenhan minä sen verran "puukkoja" jo elämässäni saanut, että jos en tästä selviä niin en sitten mistään. Ja voihan sitä nuoremmillekin isille jotain sattua... Jep, se on tosi, että lapsen isä on eläkeiässä, kun lapsi on koulussa ja täysikäinen. Mitä siitä, sitten ainakin aikaa lapselle.. Ja, jos isä ei jaksa niin minulla vielä virtaa.. Yhden lapsen tekniikalla ollaan suunniteltu menevänmme. Itsekin olen ainut lapsi. Harvoin olen sisaruksia kaivannut, saanut sitäkin enemmän huomiota ja rakkautta. Matkustellut vanhempien mukana, tämäkin varmaan mahdollista ainoastaan sen vuoksi, koska ei sisaruksia... Samaa haluan myös omalle lapselleni. Jos semmoinen joskus tulee, mutta ei sekään pois suljettua ole, että kaksikin tulisi :) Tässä oli mun tarina, kyllä meitä iäkkäitä vanhempia varmaan löytyy enemmänkin.. Ja ethän säkään mitään vanha vielä ole :) Eikä mieskään :)

moni tekee vasta ensimmäistään. Joten ikä ei kyllä ole esteenä. :)

Öh, sä olet 35 vuotta vanha etkä ensisynnyttäjä, jos ei muhun pahempi lukihärö iskenyt. Itse täytän muutaman kuukauden päästä 32 ja esikoinen on vuoden vanha. Eipä ole tullut pieneen mieleenkään, että olisin liian vanha toisen pyöräyttämään. Itse asiassa olen pitänyt kakkosta itsestään selvyytenä, jos vain sellainen meille suodaan ja ajatellut että katsotaan sitten sen jälkeen, vieläkö kuumottaa kolmatta. Mutta näin me ajattelemme eri lailla. Miehesi toki on ratkaisevasti vanhempi, mutta ei kai tuolla ole ihan yhtä ratkaisevaa merkitystä kuin naisen iällä. Summa summarum, ei sinun ikäsi mielestäni ole mikään este, ei sinne päinkään. Moni nelikymppinen miettii ensimmäistään.

Nykyään tuo ei ole mitenkään erityisen korkea ikä kummallakaan! Ja kun et ole enää ensisynnyttäjäkään. Varsinkin paljon iäkkäämpiä isukkeja tuntuu nykyään olevan paljon (nuori vaimo). Oletteko kuinka nuorekkaita? Ja miltä itsestä tuntuu. Omat vanhempani olivat 39 ja 46, kun saivat minut. Iästä ei ollut muuta haittaa, kuin että vanhempani olivat vanhanaikaisia ja koulussa vähän nolotti, kun heitä luultiin isovanhemmikseni... Ja sitten, jos itsekin odottaa pitkään niin lapsenlapset ei ehkä näe isovanhempiaan. Tietysti vanhemmat voivat nuorenakin menehtyä ja käydä samoin. Itse olen 34 ja mies 10 vuotta vanhempi. Vasta yritämme saada ensimmäistä (joka jäänee kyllä viimeseksi, jos nyt saamme edes yhtään...). Tunnen itseni vasta 28-30 vuotiaaksi! Ja monet luulee minua ja miestänikin nuoremmaksi, kun olemme. Naisella tietysti se biologinen kello tikittää ja lapsen saanti alkaa olla vaikeampaa ne riskit.