Niin siis, kuinkas ihmisläheistä työtä lääkärin homma on käytännössä? Kun pääsykokeeseen luetaan vain kemiaa, fysiikkaa jne. luonnontieteitä siis. Lääkärin työ kiinnostaa mutta pelkään että opiskelu ja työ olisi vain tutkimista yms.
Kuinka ihmisläheistä työtä??
hannaHakija
8860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lääkärin työssä lääketiede on ehdottomasti tärkeintä. Prekliinisessä vaiheessa opiskelu voi olla välillä melko teoreettistakin, opetellaan Krebsin sykli ulkoa, mikroskopointia jne. Työelämän lähetessä potilaskontaktit lisääntyvät, mutta ennen kaikkea tieteellinen perusta ja ajattelu on aina tärkein. Vuorovaikutus on syytä hoitaa inhimillisellä, potilasta kunnioittavalla tavalla. Lääkärintyön ydin on kuitenkin diagnoosien teko, lääkitysten ja muiden terapioiden määrääminen yms. Vuorovaikutustaidot ovat lääkärille plussaa, mutta tieteellinen perusta, (bio)kemia, fysiikka ja vastaavat ovat välttämätön pohja kaikelle. Lääkärin ammatti ei ole varsinainen hoiva-ammatti. Lääkärin ei tarvitse tehdä tieteellistä tutkimusta, vaikkakin uran etenemisen kannalta se voi olla hyödyllistä. Terveyslääkärin ei kuitenkaan tarvitse tutkia mitään ja pelkillä LL-papereillakin yhdistettynä yleislääkärin erikoistumisopintoihin voi päästä johtavaksi lääkäriksi, jos uralla haluaa edetä. Näin siis ainakin tällä hetkellä. Kannattaa tosin miettiä onko lääkis sopiva ala, jos ajatuskin tutkimustyöstä tökkii. Ilman lääkäreiden tutkimuspanosta lääketiede ei kehity. Jos taas vaihtoehtohoidot, homeopatiat yms. tuntuvat hyviltä ajatuksilta, niin parempi on jättää lääkisopiskelut väliin.
on huonon lääkärin merkki, ja siinä palaa liian pian loppuun. Ja tämä ei tarkoita sitä, etteikö se työ olisi ihmisläheistä, mutta kun siinä joutuu aika usein tekemään aika rajujakin ratkaisuja, niin liika ihmisläheisyys estää lääkäriä tekemästä työtään kunnolla.
Joo täytyykin miettiä uudestaan tuota lääkistä sillä en halua opiskella lääketiedettä itse tieteen takia vaan koska haluan auttaa ihmisiä.. Harmi harmi
Siinäkin tietysti on paperihommaa ja hallintoakin mutta kyllä jalkautuva sosiaalityöntekijä jos kuka pystyy oikeasti ihmistä auttamaan jos halua ja ymmärrystä on! Ei tarvi myöskään tehdä mitään sairaanhoitajan "likaisia" töitä kuten vanhusten takapuolen pesua sun muuta jos ei niistä tykkää tai haluaa niitä välttää. Muutenhan se sairaanhoitaja (tai th tai kätilö) on toinen vaihtoehto jossa pääsee ihmistä lähelle ja kontaktiin.
Joo nuo voisivat olla parempia vaihtoehtoja sillä ihmisten auttaminen on mulle tärkeämpää kuin pelkkä tiede ja teoria :)
Ymmärrän kyllä täysin, mitä keskustelun aloittaja haki takaa, mutta voiko joku muka pokalla väittää että lääketieteen kehitys on ollut pelkkää tiedettä ja teoriaa, joka EI OLE auttanut ihmisiä ollenkaan? Eikö tiedettä muka voi nähdä keinona/työkaluna nimenomaan ihmisten auttamiseen?
Asian voi nähdä tuossakin valossa. Halusin tuoda esiin sen, että auttaminen on vain osa ammattikuvaa. Jos motiivit ovat hyvin sosiaaliset kannattaa kuitenkin harkita myös esim. psykologiaa, sosiaalityötä jne. Näillä aloilla tieteellinen sisältö on osin vähemmän raskasta ja työssä voi keskittyä enemmän ihmiseen. Yleensähän psykologin vastaanottoaika on 45 minuuttia, lääkärin 10-15min. Lääkärin työtahdilla potilaat muuttuvat helposti tautitapauksiksi, eikä potilaiden sosiaalisia tarpeita tällöin pysty paljoa täyttämään.
Samoin sairaalahoidossa olevia potilaita hoitaa osastolla oleva hoitaja 8 tuntia päivässä (suurin piirtein), kun taas lääkäri saattaa käydä tunnin verran kiertämässä osastoa ja näkee kutakin potilasta vain muutaman kerran. Eli hoitajat pääsevät kyllä paremmin kosketuksiin ihmisen kanssa ja tarinoimaan ja tuntemaan ja auttamaan sitä henkistä puolta. Lääkärintyö on enemmän "raakojen faktojen" kanssa puurtamista.