Hei!
En oikein löydä netistä hyviä keskusteluja isän masennuksesta ja sen vaikutuksista tyttäreen. Olen parikymppinen tyttö ja ymmärtänyt hiljalleen kuinka laajasti isäni vaikea masennus/persoonallisuushäiriö on minuun vaikuttanut. Itse en ole masentunut ja tod. näk. isästäni osittain johtuneet vuosien musertavat itsetuntoongelmat on nyt suurimmilta osin voitettu. Tilalle on tullut kaiken kontrollointi, syöminen, urheilu, opiskelu..ns. perfektionismi..kaikki kuitenkin pysyy hyvin kontrollissa ja elämässä menee hyvin. Johtuneeko siitä että yritän pitää kasassa kotini ikävää tilannetta hallitsemisen tunteella tms.. En tiedä mutta huoli sisaruksista ja isästä ja äidin jaksamisesta on hirvee näin laman aikaan vielä enemmän. en asu kotona enää ja pääsen vihdoin viimein alottamaan omaa elämää huolehtimatta jatkuvasti muista ja muiden jaksamisesta mutta kaipaisin jotenkin muiden kokemuksia isän masennuksen varjossa ja hyväksyntää vailla kasvaneilta tytöiltä.
Isä siis istuu sohvassa ja tekee töitä koneella, ei juo eikä hakkaa mut ei myöskään puhu juuri mitään. Ei se pahaa tahdo lapsille mut kun on niin kierossa ittensä kanssa ni ei oikeen oo osannu meitä kohdellakaan. Nyt se on jo niin huonona et pelätään psykoosia tai infarktia vähintään jne..tää on siis jatkunu semmoset 10 vuotta vähintään. tiedän ettei mun täytyis ottaa vastuuta mut en voi olla murehtimatta. Onneks jo tajusin etten voi itteäni syyttää, vielä se pitäis sisäistää kai.. noh..Jos jollakin on kokemuksia nii olisin tosi kiitollinen jos jaatte niitä.
Isän masennus
Sofí.
4433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
veljeä tai siskoa sinulla on ja moniko heistä asuu kotona?Asuvatko vanhempasi samassa talossa?Ihan siksi,koska olet jo muuttanut itse omaan talouteesi,niin muita saattaa olla kotosalla.Heilläkin on silloin omat ongelmansa.
Asuvat yhdessä. Muuta yhteistä heillä ei sitten olekaan. Tottakai heilläkin on omat ongelmansa, ja minä olenkin kyllästynyt niitä murhetimaan ja setvimään ties monettako vuotta joten on aika miettiä omaa hyvinvointiakin. Meni mielestäni aiheen vierestä vastauksesi..vai oliko jotain rakentavaa sanottavaa tai kokemuksia jaettavaksi?
olisi hyvä mennä keskustelemaan asiantuntijalle tilanteestasi.Traumat,joita olet saanut,ovat raskaita kannettavaksesi yksin.Olet nuori ja sinulla on elämä edessäsi,niin voisit tehdä elämästäsi paljon paremman mitä kotiolosi olivat.Ne oireet,mitä sinulla on nyt,niitä ei kannata miettiä yksin.Tarkoitan siis perfektionismi jne.Toinen vaihtoehto on ystävät tai joku hyvin luotettava sukulainen tmv.jolle kertoa.
Kiitos vastauksesta. Olen käynyt psykologilla, hoito jäi kesken mutta uusi aika on varattu. Minulla menee hyvin ja ymmärrän että kokemuksilla on kauaskantoisia vaikutuksia jotka kannattaa käsitellä etteivät sitten ilmene ikävissä muodoissa esim. omien lasten kohtelemisessa. Noh...se mitä kaipaisin, on tieto ja muiden kokemukset aiheesta ja apu kotiini..miten voisin auttaa ja mitkä omista ongelmistani ovat johtuneet tilanteesta jne.. Sukulaiset ehkä turhan läheisiä, eivät osaa suhtautua niin järkevästi joten ammattiapu lienee parempi kuitenkin. Noh..palstoja selatessa ongelmat on monet ja olen päässyt vähällä jos moneen vertaan!:) Kevättä..