Kaikki minussa, on
lakannut jaksamasta.
Elämästä, ilman sinua.
Etkö, voisi taas tulla?
Sieltä, varjojen kätköistä.
Ja sulkea minut syliisi?
Sinua kaipaan. Lohduttavaa
läsnäoloasi. Hengitystäsi,
ikävän peittämillä kasvoillani.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tässähän se sitten taas on ' ilman Sinua ' juuri samainen aihe, josta keskustelimme runoni sisällä. Tässä runossasi voi aistia tyhjyyden, kaipauksen jonka toinen on jättänyt olemassa- olonsa puuttumisena. Koskettavin sanoin ja säkein sen kerrot, kuten aina. Elin tämän runosi myötä omaa ikävääni.
Hetkeksi saavuin tähän ja hetkiseksi pysähdyin - ja Aurinko paistaa - lämpimiä henkäyksiä odotellen että kevyttä kosketusta tuomaan - Runoosi. Yksin - ja silti koko maailma ympäröi meitä - yksin tässä Auringon valaisemassa hetkessä - Yksinkö;ja vaimeama kuuluu vienon tuulen henkäys. Terveiseni juuri Sinulle.
jälleen kerran kiittelen, Linda ja Dolan. Ja aurinkoa molempiin suuntiin...
... - ja tuo Aurinko paistaa että toivotaan myös samaa sinne suuntaan. Hyvää alkanutta viikkoa Sinulle.