Huomisesta seuraavan viikon maanantaihin oon syömättä. Tää reissu Ouluun teki mulle niin huonoo! Tää viha itsee kohtaan on jtn niin kamalan suurta!!! Painoki on noussu noin 3,5 kiloo viikonlopun aikana! Kuvitelkaa!
Mä raportoin tänne ainaki joka toinen päivä fiilikset syömmättömyydestä. Mut mä en halua että tästä jutusta tulee sellanen, että "Mäki tuun mukaan" EI! Kiltit, syökää, syökää normaalisti, vähintään 1200kcal päivässä, en halua tätä helvettii kenellekkään! Yrittäkkää pysyä vahvoina tämän kamalan taudin edessä.
7pv
Augusta
121123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kerrankin taas järkipuhetta tuo että syökää normaalisti! Hmm, 7 päivää syömättä on todella pitkä aika enkä oikein suosittele mutta en voi estääkään :(
mä oon kyllä jo täysin mukana tossa en ymmärrä miten viikonloppuna päästin itteni syömään niin paljon, joten nyt alko vesipaasto. katotaan vaa kauanko kestän sen mutta painon on pakko tippua..
kestäny vesipaasto. 7pv on ihan helppovetää vedellä ja siitä eteenpäin viellä helpompaa.
Paljonko paino tippui tossa? Ja millain sullaa olo oli? Ja ootko syönyt ton jälkeen miten ja onko alkanut paino nousemaan syömisen aloittamisen johdosta? Mut siis oho. melkoinen saavutus.
Eilen ja tänään helpottaakseen oloani, join 2 dl suomiviinaa. No tänään sit koulussa mua alko oksettaa aivan järkyttävän paljon. Vessassa oksennus tuli, siis vettä ja viinaa ja tiiättekste, verta oli mukana. Säikähdin ihan älytömän paljon, johtuuko se siit, et mul on ollu bulimiaa 2 vuotta ja et oon ottanu särkyläkkeitä alkoholin kanssa. Sit ton oksentamisen jälkeen mä pyörryin matematiikan tunnilla. Tulin tajuihin muutaman minuutin päästä ja mut vietiin terveydenhoitajalle ja sieltä kutsuttiin ambulanssi paikalle vaikka kuinka yritin sanoa, että olen kunnossa. Sairaalassa mut pistettii tiputuksee ja ei meinattu tänään päästää kotiin, sanottiin, että olen liian heikko. Ensimmäistä kertaa itkin vanhempien nähden 2,5 vuoteen, pyysin heitä viemään mut kotiin, lupasin heille, että ainakin yritän nostaa painoa vähäisen. Noin kello 19.00 mä pääsin kotiin. En emmä todellakaan aijo nostaa painoani, tavoitteeseen minun on pakko päästä, mutta alkoholin nauttiminen loppui minulta tähän. Ja särkylääkkeitä yritän rajoittaa. Jos vielä joskus mulla tulee oksennuksen mukana verta, pyydän apua ammattilaisilta, vaikka kuinka vaikeeta se olisi. Ennen olen pystynyt olee syömättä 10 päivää, mutta silloin en käyttäny alkoholia ja join veden lisäks kahvia. Mut nyt mä en uskalla vähään aikaan pitää yli päivän pituisia paastoja. Pakko päästä elokuuhun mennessä tavoitteeseen, enää 11,5 kg, kyl mä siihen pystyn. Toi kuulostaa paljolta, mut oon onnistunu jo tiputtaa nyt tiputtaa ton 11,5 kiloo, saman verran viel jäljel. Eli ennen kun sairastuin bulimiaan, paino tippui 55 kilosta 47 kiloon. Nyt ku sairastuin anoreksiaan puol vuotta sitten ja joskus vielä oksentelen, paino on tippunut 43.5 kiloon, mun tavoite on 32 kiloa. Viime vuonna huhtikuussa onnistuin tiputtamaan painoni 37 kiloon, mut nyt talvella 6,5 kiloo on tullu talas. :( Tää on helvettiä!
Verta, aika outoa!?
Vatsahaava. ):
Saattaa toi veri johtua siitäki jos oot kynnellä osunu kurkkuun tai sen rasituksesta :s
ja se on polvenkorkuinen. Haloo. Älä hullu ihminen tapa itseäs, mitä hyötyä siitä on? Kenelle? Luuletko, että siitä saa jonkin palkinnon? Ei saa. Elämässä ei saa ikinä palkintoa, ei laihduttamisesta, ei työstä, ei kiltteydestä, ei tottelemisesta, ei suorituksista. Ei koskaan. Ainoa tapa pärjätä ja olla onnellinen on se, että rakastaa itseään ja tekee sen, mikä tekee oikeasti onnelliseksi. Viinaa, särkylääkkeitä, kahvia, ei ruokaa.. Se on varma vatsahaava, eikä todellakaan leikin asia. Voi olla paha vika ja vaiva loppuelämäksi. Hanki itsellesi hoitoa, jos ahdistaa, tarvitset psykologin apua ja lääkehoitoa. Puhu terkkarille tai vanhemmille. Luuletko, että heillä on yhtään sen helpompaa jos et kerro ja pyydä apua? Ei ole. Pikkuisen vanhempana tajuat, että ihmisellä on vain yksi elämä. 1kpl. Ei enempää. Et saa uutta tilaisuutta. Nuoruus menee, se on ainoasi. Koko nuoruus vain painoa, kaloreita, oksentamista, mahahaavaa miettien. Ja lopulta osteoporoosia, hermovaurioita, syöpyneitä hampaita, anemiaa, sairaalahoitoa. Etkö haluaisi miettiä ja tehdä jotakin muuta, jotakin hauskaa, ihanaa? Hanki apua. Toisenlainen elämä on enemmän kuin mahdollinen, se on päätöksestä kiinni. Päätöksiähän olet hyvä tekemään. Toivoo 172cm/75kg, 27v, terve, onnellinen, kaunis, saatanan kaunis.
pakko kysyä oletko entinen anorektikko..?
anorektikko vaikka todella laiha olenkin ollut. Tässä ei pohjimmiltaan ole kyse läskistä vaan suorittamisesta, itsensä piiskaamisesta, pakottamisesta, rajoittamisesta, onnistumisesta, hyväksynnästä, pärjäämisestä, osaamisesta, tahtomisesta, rankaisemisesta. Olen entinen mielenterveyspotilas, neurootikko, hoidossa ollut, vakavasti masentunut, itseään rangaissut ja rajoittanut, onneton. Opin että palkintoa ei ole olemassa eikä tulossa, palkintoa ei tule koskaan jos ei itse palkitse itseään. Jos vihaa itseään, ei ole koskaan onnellinen, ei vaikka tekisi mitä, ei ikinä. Se on väärä tie. Siinä menee nuoruus ja käteen ei jää kuin pahaa mieltä ja tuskaa. Ei mitään muuta. Paskaa. Senkin voin kertoa, että kukaan ei huomaa. Huomaa kyllä, että on sairas ja avun tarpeessa, mutta ei huomaa, että olisi muka onnistunu jossakin, saavuttanut jotakin. Se on ihan pelkkää harhaa. Sitä ei ole lopulta olemassakaan. Ainoa tapa tulla huomatuksi on kertoa, mitä tapahtuu ja miltä tuntuu. Jos sen tekee ajoissa, ei tarvitse mennä liian pohjalle, niin pohjalle, että muuttuu oikeasti säälittäväksi, epäihmiseksi muiden silmissä ja kykenemättömäksi huolehtimaan itsestään. Se on mahdollisuus, johon kannattaa tarttua. Minusta tuli taiteilija, se on parempi tie.
ILOINEN PUOLESTASI!!! Ystävääni vaivaa tämä kirottu sairaus ja hän on eristäytynyt ja ei enää pidä yhteyttä ja mikä pahinta hän rakasti minua vielä muutama kuukausi sitten ja nyt olen suorastaan hänen pahin "vihollinen"! Tuli vaan mieleen hän on sinua vain vuotta nuorempi ja silti käyttäytyy kuin joku 10 vuotias. Tekisi mieli mennä hänen luokseen ihan vaan juttelemaan mukavia mutta tuon käytöksen vuoksi en oikein tiedä viittiikö..?