Kertokaa hellyydenkipeät ihmiset, kuinka "kamalaa" on olla ilman halaamisia yms?
Kun minä olen sellainen nainen, etten osaa halata, pussata yms. mutta mieheni on kamalan hellyydenkipeä ja kokoajan "lääppimässä".
Haluan tietää, kuinka paljon hän kärsii kylmyydestäni?
Ei ainakaan päälle näytä sitä, mutta itselläni usein valuu kylmä hiki ja itkettää, kun mietin miltä hänestä mahtaa tuntua kun toinen ei KOSKAAN tee aloitetta pienimpäänkään kosketukseen.
En tiedä miksi olen tällainen, mutta ainakin yksi syy voi olla itse-inhoni.
En siis vaan voi uskoa että joku oikeasti kaipaisi MINUN hellyydenosoituksiani.
Pidän itseäni ihan ällötyksenä vaikka kaikki sanovatkin minua kauniiksi.
Ongelma on kuitenkin minun, miehessäni ei vikaa.
Kun minä olen sellainen nainen, etten osaa halata, pussata yms. mutta mieheni on kamalan hellyydenkipeä ja kokoajan "lääppimässä".
Haluan tietää, kuinka paljon hän kärsii kylmyydestäni?
Ei ainakaan päälle näytä sitä, mutta itselläni usein valuu kylmä hiki ja itkettää, kun mietin miltä hänestä mahtaa tuntua kun toinen ei KOSKAAN tee aloitetta pienimpäänkään kosketukseen.
En tiedä miksi olen tällainen, mutta ainakin yksi syy voi olla itse-inhoni.
En siis vaan voi uskoa että joku oikeasti kaipaisi MINUN hellyydenosoituksiani.
Pidän itseäni ihan ällötyksenä vaikka kaikki sanovatkin minua kauniiksi.
Ongelma on kuitenkin minun, miehessäni ei vikaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hellyydenkipeänä miehenä voin sanoa että on kamalaa.. entinen suhde meni lopulta tämän takia niin huonoksi että loppui.
On selvää että sinua rakastava ihminen haluaa sinulta hellyyttä ja tuntea että rakastat häntä, pelkkä sanominen ei riitä siihen.
ainakaan. Oma vaimoni on samanlainen, ei koskaan minkäänlaista hellyydenosoitusta. Itse kyllä olen julkituonut, että rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on ja päivittäin annan huomionosoituksia.
Ylenpalttista "lääppimistä" olen vältellyt koska tuntuu, että hän ei tahdo ottaa vastaan hellyydenosoituksia. Olen ajatellut, että ainakin osittain se voisi johtua siitäkin, että hän ei lihavuutensa takia varmasti ole tyytyväinen itseensä ja saattaa tuntea itseinhoa.
Minusta ainakin tuntuu erittäin pahalta kun toinen ei mitenkään huomioi eikä koskaan helli.
..hoitaa se oma itsetunto kuntoon, niin voi antaa toisen rakastaa itseään ja osoittaa hellyyttä toiselle. Voit vaikka mennä yhdessä miehesi kanssa tapaamaan psykologia ja keskustelemaan asiasta. Kirjastosta löytyy myös hyviä kirjoja koskien itsetuntoa.
ps. Jos olisit miehesikin mielestä "ällötys", miksi hän edes olisi sinun kanssasi ja yrittäisi osoittaa sinulle hellyyttä!!??
Se on hyvin masentavaa. Olen myös hellyydenkipeä mies ja mielelläni "lääpin". Avoni on rakastava nainen joka kaipaa hellyyttä mutta hänen hyväilynsä ovat harvoja ja hätäisiä. Vähän tulee sellainen olo, että tässä nyt nakataan koiralle luu. Vaikkei taas maailman isoin asia olekaan välillä tämä tuntuu vaan niin pahalta. Olkaa nyt ihmiset helliä toisillenne. Mikä siinä koskettamisessa on pelottavaa?
Mutta mieheni oli ensimmäinen ihminen joka koski minuun, siis vanhempani eivät koskaan minua halanneet tai kosketelleet (kai niiden täytyi kun olin vauva, mutta sitä aikaa en muista).
Jotenkin vaan totuin siihen ettei minuun kosketa ja koskeminen tuntuu pelottavalta.
Olet varmaan tottumaton, ja ehkä toisaalta pelkäät aloittaa hellyyden osoitusta/tuntemista. Alitajuinen riskinottamisen pelko pätee aika moneen asiaan. Et ole lapsena oppinut hellyyteen, niin voit pelätä sitä, että teet jotain väärin.
Yritä alkaa siitä mikä voi tuntua hyvältä. Onko ihan kaikki koskeminen pelottavaa? Pidätkö yhtään miehesi kosketuksista? Yritä olla rento sen suhteen ja ajatella muuta kuin sen pelkäämistä. Pelkoja on kaikilla ja ne voidaan voittaa.