Kosintaa odottava

Tuo on kyllä myös totta. Mua kyllä vähän epäilyttäisi, jos toinen puhuisi erosta samaan aikaan kuin avioliitosta! Jos toinen ois valmis jäätämään mut 6 kk päästä niin väkisinkin sitä pelkäis, että onko toinen tosissaan. Ja kestääkö avioliitto. Kyllä siitä uhkailusta tulee paha maku suuhun. Riippuu kyllä siitäkin miten asian muotoilee. Joku voi haluta kihloihin ja naimisiin vaan sen takia kuin se kuuluu asiaan ja se on yleisesti ottaen hienoa. Eikä siksi, että haluaa naimisiin juuri kyseisen ihmisen kanssa. Kannattaa miettiä, onko mies se jonka kanssa haluat loppuelämäsi viettää vai ei. Ymmärrän kyllä, että miehenkin tunteet mietityttää naista. Hän miettii miksi mies ei halua naimisiin vielä. Jos kuitenkin joskus haluaa mennä. Eikö hän ole vielä varma tunteistaan ja ei halua lopullisesti sitoutua.

odottanut kirjoitti:

Tuo on kyllä myös totta. Mua kyllä vähän epäilyttäisi, jos toinen puhuisi erosta samaan aikaan kuin avioliitosta! Jos toinen ois valmis jäätämään mut 6 kk päästä niin väkisinkin sitä pelkäis, että onko toinen tosissaan. Ja kestääkö avioliitto. Kyllä siitä uhkailusta tulee paha maku suuhun. Riippuu kyllä siitäkin miten asian muotoilee. Joku voi haluta kihloihin ja naimisiin vaan sen takia kuin se kuuluu asiaan ja se on yleisesti ottaen hienoa. Eikä siksi, että haluaa naimisiin juuri kyseisen ihmisen kanssa. Kannattaa miettiä, onko mies se jonka kanssa haluat loppuelämäsi viettää vai ei. Ymmärrän kyllä, että miehenkin tunteet mietityttää naista. Hän miettii miksi mies ei halua naimisiin vielä. Jos kuitenkin joskus haluaa mennä. Eikö hän ole vielä varma tunteistaan ja ei halua lopullisesti sitoutua.

Lue lisää

..että onko miehillä kovinkin yleistä se, ettei olla varma tunteista - vielä 10 vuodenkaan jälkeen? Koska mä kuitenkin ajattelen, että ellei sitä varmuutta muutamassa vuodessa saa, niin ei sitä sitten saa koskaan!! Että kuvitteleeko miehet, että jos vaan tarpeeks kauan oottaa, niin ehkä se varmuus sieltä tulee? :( Ja sitte sitä roikutaan sellasessa suhteessa ja molemmat on onnettomia.. :/

Jaa MIES ajattelee, ettei aloittaja ole tosissaan! Jos toinen ilmoittaa halustaan vakintua lähes KYMMENEN VUODEN seurustelun jälkeen, niin eiköhän se ole se mies, joka ei ole tosissaan suhteen laadusta jos ei vielä noinkaan jumalattoman pitkän ajan jälkeen osaa päättää! Tuollainen loputon jahkailuko sitten on tosissaan olemista, salli minun nauraa :D Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata liki kymmenen vuoden seurustelun jälkeen jo päättää ollako vai eikö olla, tai sitten hänellä pitää olla ainakin sen verran selkärankaa, että kertoo elämänkumppanilleen, ettei tahdokaan naimisiin ja päästää toinen etsimään sellainen ihminen, joka haluaa sitoutua. Ei kenenkään ihmisen tarvitse odottaa koko elämäänsä jonkun jahkaajan kanssa. Minusta aloittaja tekee oikein, kun vaatii vastauksen ja on asettanut määräajan, kun homma ei muuten edisty lainkaan. Jos joku haluaa alistua miehen jahkailun vuoksi ja roikkua epävarmassa suhteessa yli kymmenen vuotta, vaikka maailma on täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä, niin siitä vain! Kosintaa ei tule enen kuin helvetti jäätyy, tai jos tulee, niin se tulee siksi, koska mies ei parempaakaan löydä. Kuinka paljon naiset alentuvat miesten jahkailun ja pompotelun vuoksi? Jos aikuinen ihminen ei 10 vuodessa tiedä haluaako vakiintua vai ei ja ajankohtaakaan ei pysty päättämään, niin minun puolestani saa jäädä jahkaamaan vaikka vanhainkotiin asti. Ei toista ihmistä voi pitää hätävarana tai venyttää tämän kärsivällisyyttä loputtomiin. Ei elämänkumppania voi miten tahansa kohdella! Jos ei halua vakiintua, niin sitten pitää olla selkärankaa ilmoittaa se! Mikä mies se sellainen on, joka ei pysty mistään päättämään, vaikka tietää, että nämä ovat vastapuolelle tärkeitä asioita? Elämä on valintoja ja aikuisuuuteen kuuluu se, että osaa tehdä suuriakin päätöksiä Jos mies kerran saa leikkiä naisen kärsivällisyydellä ja jahkailla, niin naisalla on täysi oikeus ilmoittaa määräaika ja antaa miehen päättää kosiiko vai eikö. Jos alentuu odottamaan, niin voi olla, ettei kosintaa tipu koskaan ja koko elämä on mennyt siinä odotellessa. Ja odottavan aika on pitkä, elämä ainutlaatuinen ja maailma täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä. Kuinka kauan jahkaileva mies miettii lasten hankkimista ja muita elämän tärkeitä ratkaisuja, jos tällaistenkin asioiden päättäminen on niin vaikeaa? En voi millään ymmärtää, miksi aloittajaa kritisoidaan, mutta jahkarimiestä ei. Kypsä ihminen pystyy tekemään noin pitkässä ajassa päätöksen ja suorastaan moraalitonta vaatia, että aloittaja tyytyisi odottelemaan miehen päätöstä (joka voi olla myös kielteinen!) ja tuhlaisi siinä koko nuoruurtensa, eikä ehkä enää löytäisi miestä joka tahtoo naimisiin tai olisi jo liian vanha perustamaan perhettä. KYPSYYTTÄ EI OSOITA SE, ETTÄ JAHKAA JA JAHKAA KOSINTAA VUOSI TOLKULLA, vaan se, että osaa ottaa sen ratkaisevan askeleen, oli se sitten eri teille lähteminen tai kosinta. Aloittaja on antanut miehelle vaihtoehdot, on miehen oma asia, mihin hän päätyy.

Lässyn lässyn kirjoitti:

Jaa MIES ajattelee, ettei aloittaja ole tosissaan! Jos toinen ilmoittaa halustaan vakintua lähes KYMMENEN VUODEN seurustelun jälkeen, niin eiköhän se ole se mies, joka ei ole tosissaan suhteen laadusta jos ei vielä noinkaan jumalattoman pitkän ajan jälkeen osaa päättää! Tuollainen loputon jahkailuko sitten on tosissaan olemista, salli minun nauraa :D Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata liki kymmenen vuoden seurustelun jälkeen jo päättää ollako vai eikö olla, tai sitten hänellä pitää olla ainakin sen verran selkärankaa, että kertoo elämänkumppanilleen, ettei tahdokaan naimisiin ja päästää toinen etsimään sellainen ihminen, joka haluaa sitoutua. Ei kenenkään ihmisen tarvitse odottaa koko elämäänsä jonkun jahkaajan kanssa. Minusta aloittaja tekee oikein, kun vaatii vastauksen ja on asettanut määräajan, kun homma ei muuten edisty lainkaan. Jos joku haluaa alistua miehen jahkailun vuoksi ja roikkua epävarmassa suhteessa yli kymmenen vuotta, vaikka maailma on täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä, niin siitä vain! Kosintaa ei tule enen kuin helvetti jäätyy, tai jos tulee, niin se tulee siksi, koska mies ei parempaakaan löydä. Kuinka paljon naiset alentuvat miesten jahkailun ja pompotelun vuoksi? Jos aikuinen ihminen ei 10 vuodessa tiedä haluaako vakiintua vai ei ja ajankohtaakaan ei pysty päättämään, niin minun puolestani saa jäädä jahkaamaan vaikka vanhainkotiin asti. Ei toista ihmistä voi pitää hätävarana tai venyttää tämän kärsivällisyyttä loputtomiin. Ei elämänkumppania voi miten tahansa kohdella! Jos ei halua vakiintua, niin sitten pitää olla selkärankaa ilmoittaa se! Mikä mies se sellainen on, joka ei pysty mistään päättämään, vaikka tietää, että nämä ovat vastapuolelle tärkeitä asioita? Elämä on valintoja ja aikuisuuuteen kuuluu se, että osaa tehdä suuriakin päätöksiä Jos mies kerran saa leikkiä naisen kärsivällisyydellä ja jahkailla, niin naisalla on täysi oikeus ilmoittaa määräaika ja antaa miehen päättää kosiiko vai eikö. Jos alentuu odottamaan, niin voi olla, ettei kosintaa tipu koskaan ja koko elämä on mennyt siinä odotellessa. Ja odottavan aika on pitkä, elämä ainutlaatuinen ja maailma täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä. Kuinka kauan jahkaileva mies miettii lasten hankkimista ja muita elämän tärkeitä ratkaisuja, jos tällaistenkin asioiden päättäminen on niin vaikeaa? En voi millään ymmärtää, miksi aloittajaa kritisoidaan, mutta jahkarimiestä ei. Kypsä ihminen pystyy tekemään noin pitkässä ajassa päätöksen ja suorastaan moraalitonta vaatia, että aloittaja tyytyisi odottelemaan miehen päätöstä (joka voi olla myös kielteinen!) ja tuhlaisi siinä koko nuoruurtensa, eikä ehkä enää löytäisi miestä joka tahtoo naimisiin tai olisi jo liian vanha perustamaan perhettä. KYPSYYTTÄ EI OSOITA SE, ETTÄ JAHKAA JA JAHKAA KOSINTAA VUOSI TOLKULLA, vaan se, että osaa ottaa sen ratkaisevan askeleen, oli se sitten eri teille lähteminen tai kosinta. Aloittaja on antanut miehelle vaihtoehdot, on miehen oma asia, mihin hän päätyy.

Lue lisää

Ja nainenko ei voi muka kosia tänä tasa.arvon aikana!? Itse olette sitä tasa-arvoa vaatineet ja olette olleet valmiit ottamaan kaikki sen tuomat mahdollisuudet, muttette tietenkään niitä velvollisuuksia. Edelleenkin tuntuu olevan miehen tehtävä tehdä aloite suhteesta, tehdä aloite seksissä ja tehdä kosinta. Toki se lienee nainen, joka vihjailee kosinnasta. Mutta jos nainen niin kovasti haluaa kihloihin ja on valmis odottamaan 10 vuotta, niin eikö päässä välähdä itse kysyä asiaa, jolloin miehen vastauksesta voi päätellä mihin suhde on oikeasti menossa!

Lässyn lässyn kirjoitti:

Jaa MIES ajattelee, ettei aloittaja ole tosissaan! Jos toinen ilmoittaa halustaan vakintua lähes KYMMENEN VUODEN seurustelun jälkeen, niin eiköhän se ole se mies, joka ei ole tosissaan suhteen laadusta jos ei vielä noinkaan jumalattoman pitkän ajan jälkeen osaa päättää! Tuollainen loputon jahkailuko sitten on tosissaan olemista, salli minun nauraa :D Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata liki kymmenen vuoden seurustelun jälkeen jo päättää ollako vai eikö olla, tai sitten hänellä pitää olla ainakin sen verran selkärankaa, että kertoo elämänkumppanilleen, ettei tahdokaan naimisiin ja päästää toinen etsimään sellainen ihminen, joka haluaa sitoutua. Ei kenenkään ihmisen tarvitse odottaa koko elämäänsä jonkun jahkaajan kanssa. Minusta aloittaja tekee oikein, kun vaatii vastauksen ja on asettanut määräajan, kun homma ei muuten edisty lainkaan. Jos joku haluaa alistua miehen jahkailun vuoksi ja roikkua epävarmassa suhteessa yli kymmenen vuotta, vaikka maailma on täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä, niin siitä vain! Kosintaa ei tule enen kuin helvetti jäätyy, tai jos tulee, niin se tulee siksi, koska mies ei parempaakaan löydä. Kuinka paljon naiset alentuvat miesten jahkailun ja pompotelun vuoksi? Jos aikuinen ihminen ei 10 vuodessa tiedä haluaako vakiintua vai ei ja ajankohtaakaan ei pysty päättämään, niin minun puolestani saa jäädä jahkaamaan vaikka vanhainkotiin asti. Ei toista ihmistä voi pitää hätävarana tai venyttää tämän kärsivällisyyttä loputtomiin. Ei elämänkumppania voi miten tahansa kohdella! Jos ei halua vakiintua, niin sitten pitää olla selkärankaa ilmoittaa se! Mikä mies se sellainen on, joka ei pysty mistään päättämään, vaikka tietää, että nämä ovat vastapuolelle tärkeitä asioita? Elämä on valintoja ja aikuisuuuteen kuuluu se, että osaa tehdä suuriakin päätöksiä Jos mies kerran saa leikkiä naisen kärsivällisyydellä ja jahkailla, niin naisalla on täysi oikeus ilmoittaa määräaika ja antaa miehen päättää kosiiko vai eikö. Jos alentuu odottamaan, niin voi olla, ettei kosintaa tipu koskaan ja koko elämä on mennyt siinä odotellessa. Ja odottavan aika on pitkä, elämä ainutlaatuinen ja maailma täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä. Kuinka kauan jahkaileva mies miettii lasten hankkimista ja muita elämän tärkeitä ratkaisuja, jos tällaistenkin asioiden päättäminen on niin vaikeaa? En voi millään ymmärtää, miksi aloittajaa kritisoidaan, mutta jahkarimiestä ei. Kypsä ihminen pystyy tekemään noin pitkässä ajassa päätöksen ja suorastaan moraalitonta vaatia, että aloittaja tyytyisi odottelemaan miehen päätöstä (joka voi olla myös kielteinen!) ja tuhlaisi siinä koko nuoruurtensa, eikä ehkä enää löytäisi miestä joka tahtoo naimisiin tai olisi jo liian vanha perustamaan perhettä. KYPSYYTTÄ EI OSOITA SE, ETTÄ JAHKAA JA JAHKAA KOSINTAA VUOSI TOLKULLA, vaan se, että osaa ottaa sen ratkaisevan askeleen, oli se sitten eri teille lähteminen tai kosinta. Aloittaja on antanut miehelle vaihtoehdot, on miehen oma asia, mihin hän päätyy.

Lue lisää

Naura pois ja lässytä vaikka vielä päälle, jos se auttaa. ;-) Logiikkani on yksinkertaisesti, että ei voi kuulostaa tosissaan olevalta, jos yhtä aikaa sanoo "tahdon kihloihin ja heti - tai lähden etsimään muita miehiä". Ap:n (tai kenenkään muunkaan) ei tarvitse "odottaa koko elämäänsä jonkun jahkaajan kanssa". Ja niinhän ap. nimenomaan on kullalleen ilmoittanutkin. Mutta siitä ei ollut ap:n kysymyksessä eikä minun vastauksessani kyse, vaan siitä, mikä miehellä mättää. Ja minun mielestäni se voi olla tuo uhkailu, niin itselläni ainakin olisi. Miksi sinä muuten otat asiasta tuommoiset pultit? Ap. kysyi palstan kaikkitietävää mielipidettä, mikä juuri hänen ukollaan mättää (niin kuin kukaan muu sitä voisi tietää, kysyisi ukoltaan). Jos kysymykseen vastataan erilaisin ehdotuksin, niin mikä siinä on noin kamalata, että pidät siitä pitkän napinan? Ja kuten jo aiemminkin ehdotin, jos ap:lla on kiire saada rinkula sormeen, niin yhtä hyvin hän kai voisi itse kosia kuin asettaa ehtoja, koska viimeistään miehen pitää kosia - eikös vaan? Siitä olemme kuitenkin samaa mieltä, että on miehen asia, mihin lopputulokseen päätyy. Ja niin on tietysti myös ap:n asia omalta kohdaltaan. Toivottavasti älyää selvitellä asiaa toiveidensa aviomieskokelaan kanssa eikä vain täällä palstalla. :)

odottanut kirjoitti:

Tuo on kyllä myös totta. Mua kyllä vähän epäilyttäisi, jos toinen puhuisi erosta samaan aikaan kuin avioliitosta! Jos toinen ois valmis jäätämään mut 6 kk päästä niin väkisinkin sitä pelkäis, että onko toinen tosissaan. Ja kestääkö avioliitto. Kyllä siitä uhkailusta tulee paha maku suuhun. Riippuu kyllä siitäkin miten asian muotoilee. Joku voi haluta kihloihin ja naimisiin vaan sen takia kuin se kuuluu asiaan ja se on yleisesti ottaen hienoa. Eikä siksi, että haluaa naimisiin juuri kyseisen ihmisen kanssa. Kannattaa miettiä, onko mies se jonka kanssa haluat loppuelämäsi viettää vai ei. Ymmärrän kyllä, että miehenkin tunteet mietityttää naista. Hän miettii miksi mies ei halua naimisiin vielä. Jos kuitenkin joskus haluaa mennä. Eikö hän ole vielä varma tunteistaan ja ei halua lopullisesti sitoutua.

Lue lisää

Tuskin kukaan haluaa naimisiin silloin, jos ei todella haluaisi sitoutua juuri siihen ihmiseen. Sen verran iso sitoumus avioliitto on. Sen sijaan kihloihin saattaa joku haluta esim. muille näyttääkseen (teinikihlat).

Plussa-pallero kirjoitti:

..että onko miehillä kovinkin yleistä se, ettei olla varma tunteista - vielä 10 vuodenkaan jälkeen? Koska mä kuitenkin ajattelen, että ellei sitä varmuutta muutamassa vuodessa saa, niin ei sitä sitten saa koskaan!! Että kuvitteleeko miehet, että jos vaan tarpeeks kauan oottaa, niin ehkä se varmuus sieltä tulee? :( Ja sitte sitä roikutaan sellasessa suhteessa ja molemmat on onnettomia.. :/

Lue lisää

Toisaalta, kaikki jotka menevät kihloihin/naimisiin eivät ole varmoja. Ei se välttämättä mitään todista. Tai sitten jostain ihmeen syystä mieli muuttuu? Ero voi kuitenkin tulla jo 1-3 vuoden päästä. Eräs tuttuni laittoi eron vireille jo 6 kk päästä! Hänellä oli suhde toiseen mieheen ennen häitä. Mutta meni silti jostain syystä naimisiin (yhdeksi syyksi sanoi, että on jo lapsesta saakka halunnut prinsessahäät). Jotkut ei arvosta avioliittoa tarpeeksi ja ajattelevat, että no voihan sitä ottaa sitten eron, jos homma ei toimi. Kyllä se varmuus vaan voi sieltä tulla! Me menimme 10 vuoden yhdessä olon jälkeen naimisiin ja emme ole olleet emmekä ole edelleenkään onnettomia! Päinvastoin! Mies epäröi ehkä siksi, että hänen erosi ex-avovaimostaan vuosien yhdessä olon jälkeen (he olivat loppuajasta kyllä onnettomia). Ja he olivat kihloissa. Mies ei ehkä ollut epävarma omista tunteistaan vaan minun. Että jos jätänkin hänet. Ja hänen mielestään esim. 3 vuoden suhde on vielä lyhyt. Ystäväni meni 12-vuoden yhdessä olon jälkeen naimisiin. Hänen mies ei uskonut ensiksi avioliittoon, koska hänen vanhempansa ovat eronneet. Nyt ystäväni on onnellisesti naimisissa (jo 3 vuotta) ja heille on lapsikin tulossa. Syitä ja tapauksia voi olla monenlaisia.

,,, kirjoitti:

Tuskin kukaan haluaa naimisiin silloin, jos ei todella haluaisi sitoutua juuri siihen ihmiseen. Sen verran iso sitoumus avioliitto on. Sen sijaan kihloihin saattaa joku haluta esim. muille näyttääkseen (teinikihlat).

Lue lisää

Joillekin naisille tuntuu riittävän pelkkä ns. teinikihlaus. Vaikka kihloissa pitäisi sitten olla seuraavat 10 vuotta (tai loppuelämän). Jotkut naiset uskoo, että mies on sitoutuneempi sormus sormessa. Vaikka se ei olisi edes avioliitolupaus. Ja vaikka mies olisi suostunut "kihlaukseen" naisen pyynnöstä/painostuksesta. Itse kyllä ajattelin niin, että haluan mennä kihloihin vasta sitten, kun mies on valmis avioliittoonkin ja häät on pian kihlauksen jälkeen. Vaikka jouduinkin kihlausta sitten odottelemaan. Häät sen sijaan oli kihlauksesta puolen vuoden päästä. Mulle kihlaus ei ole mikään harkinta aika. Kyllä sitä voi harkita ilmankin sormusta!

Lässyn lässyn kirjoitti:

Jaa MIES ajattelee, ettei aloittaja ole tosissaan! Jos toinen ilmoittaa halustaan vakintua lähes KYMMENEN VUODEN seurustelun jälkeen, niin eiköhän se ole se mies, joka ei ole tosissaan suhteen laadusta jos ei vielä noinkaan jumalattoman pitkän ajan jälkeen osaa päättää! Tuollainen loputon jahkailuko sitten on tosissaan olemista, salli minun nauraa :D Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata liki kymmenen vuoden seurustelun jälkeen jo päättää ollako vai eikö olla, tai sitten hänellä pitää olla ainakin sen verran selkärankaa, että kertoo elämänkumppanilleen, ettei tahdokaan naimisiin ja päästää toinen etsimään sellainen ihminen, joka haluaa sitoutua. Ei kenenkään ihmisen tarvitse odottaa koko elämäänsä jonkun jahkaajan kanssa. Minusta aloittaja tekee oikein, kun vaatii vastauksen ja on asettanut määräajan, kun homma ei muuten edisty lainkaan. Jos joku haluaa alistua miehen jahkailun vuoksi ja roikkua epävarmassa suhteessa yli kymmenen vuotta, vaikka maailma on täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä, niin siitä vain! Kosintaa ei tule enen kuin helvetti jäätyy, tai jos tulee, niin se tulee siksi, koska mies ei parempaakaan löydä. Kuinka paljon naiset alentuvat miesten jahkailun ja pompotelun vuoksi? Jos aikuinen ihminen ei 10 vuodessa tiedä haluaako vakiintua vai ei ja ajankohtaakaan ei pysty päättämään, niin minun puolestani saa jäädä jahkaamaan vaikka vanhainkotiin asti. Ei toista ihmistä voi pitää hätävarana tai venyttää tämän kärsivällisyyttä loputtomiin. Ei elämänkumppania voi miten tahansa kohdella! Jos ei halua vakiintua, niin sitten pitää olla selkärankaa ilmoittaa se! Mikä mies se sellainen on, joka ei pysty mistään päättämään, vaikka tietää, että nämä ovat vastapuolelle tärkeitä asioita? Elämä on valintoja ja aikuisuuuteen kuuluu se, että osaa tehdä suuriakin päätöksiä Jos mies kerran saa leikkiä naisen kärsivällisyydellä ja jahkailla, niin naisalla on täysi oikeus ilmoittaa määräaika ja antaa miehen päättää kosiiko vai eikö. Jos alentuu odottamaan, niin voi olla, ettei kosintaa tipu koskaan ja koko elämä on mennyt siinä odotellessa. Ja odottavan aika on pitkä, elämä ainutlaatuinen ja maailma täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä. Kuinka kauan jahkaileva mies miettii lasten hankkimista ja muita elämän tärkeitä ratkaisuja, jos tällaistenkin asioiden päättäminen on niin vaikeaa? En voi millään ymmärtää, miksi aloittajaa kritisoidaan, mutta jahkarimiestä ei. Kypsä ihminen pystyy tekemään noin pitkässä ajassa päätöksen ja suorastaan moraalitonta vaatia, että aloittaja tyytyisi odottelemaan miehen päätöstä (joka voi olla myös kielteinen!) ja tuhlaisi siinä koko nuoruurtensa, eikä ehkä enää löytäisi miestä joka tahtoo naimisiin tai olisi jo liian vanha perustamaan perhettä. KYPSYYTTÄ EI OSOITA SE, ETTÄ JAHKAA JA JAHKAA KOSINTAA VUOSI TOLKULLA, vaan se, että osaa ottaa sen ratkaisevan askeleen, oli se sitten eri teille lähteminen tai kosinta. Aloittaja on antanut miehelle vaihtoehdot, on miehen oma asia, mihin hän päätyy.

Lue lisää

Näin voi kyllä käydä, että odottaa turhaan 15 vuotta ja sitten mies sanookin sorry, et sä oo sittenkään oikea ja haluaa erota (ja mies menee vuoden päästä toisen kanssa naimisiin!). Toisaalta nykyään 10-15 vuoden suhdekin on jo saavutus. Että onko sitten parempi mennä vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja erota parin vuoden päästä? Niinkin voi käydä. Kyllä se 10 vuotta alkaa olla kyllä mun mielestä se raja, että pitäs jo tietää. Jos kyse on ihmisestä jolla ei ole itse avioliittoa vastaan mitään. Kyse ei ole kai vain siitä, että nainen haluaa naimisiin ja mies ei. Vaan, että nainen epäilee, että suhteessa ja miehen tunteissa mättää jokin --> koska mies ei halua naimisiin vieläkään. Onko mies perustellut jotenkin miksi hän ei halua naimisiin? Ap. viestistä ei tainnut oikein selvitä sitä? Mun mielestä ainakin naisella on oikeus vaatia rehellinen vastaus, miksi mies ei halua naimisiin. Ja mitkä hänen tunteensa ovat ja missä mennään. Ja vastauksen perusteella sitten tehdä päätöksensä eli esim. erota. Ongelma on vain se, että kun sitä rehellistä vastausta ei aina saa kiskomallakaan ja pitää tehdä omat johtopäätökset. Esim. siitä, että toinen ei halua naimisiin vieläkään. Jos miehellä olisi hyvät perustelut miksi hän ei halua naimisiin, eikä halua mennä koskaan eikä kenenkään kanssa jostain periaatteesta tms. on mielestäni hyväksyttävää. Ei toisen mieliksi tarvitse suostua naimisiin. Mutta se pitäisi sitten kertoa toiselle. Eihän kaikki halua lapsiakaan vaikka se olisi kyllä jo parempi syy jättää toinen. Ja muutenkin eri asia. Mun mielestä ap. kirjoittajan ei vaan pidä tehdä virhettä, että tyytyy siihen sormukseen ja jää odottamaan häitä vuosikausiksi! Jos mies vielä jahkailee niin ei se ole kunnon lupaus. Kunhan suostuu, että saa sinut joksikin aikaa tyytyväiseksi ja itselleen lisää aikaa jahkailla! Mitä teet sormuksella, joka ei oikeasti merkitse juuri mitään? Vai haluatko todistaa sillä muille jotain? ”kerroin hänelle myös että haluaisin jo kantaa sormusta tästä lupauksesta”

haxtothemax kirjoitti:

Ja nainenko ei voi muka kosia tänä tasa.arvon aikana!? Itse olette sitä tasa-arvoa vaatineet ja olette olleet valmiit ottamaan kaikki sen tuomat mahdollisuudet, muttette tietenkään niitä velvollisuuksia. Edelleenkin tuntuu olevan miehen tehtävä tehdä aloite suhteesta, tehdä aloite seksissä ja tehdä kosinta. Toki se lienee nainen, joka vihjailee kosinnasta. Mutta jos nainen niin kovasti haluaa kihloihin ja on valmis odottamaan 10 vuotta, niin eikö päässä välähdä itse kysyä asiaa, jolloin miehen vastauksesta voi päätellä mihin suhde on oikeasti menossa!

Lue lisää

Niin ja sitten häiden aikaan nainen vaahtoaa, että hän ei ole miehen omaisuutta ja ei halua isää saattamaan ja luovuttamaan miehelle. Se on niiiiin vanhanaikaista! Ja vaatii tasa-arvoa kaikessa. Ja sitten kuitenkin on sitä mieltä, että miehen pitää kosia, eikä itse voi kosia! Aloittaja voisi kosia itse ja antaa vastausaikaa (tietty aika). Eikä niin, että saat 6 kk aikaa kosia!

Lässyn lässyn kirjoitti:

Jaa MIES ajattelee, ettei aloittaja ole tosissaan! Jos toinen ilmoittaa halustaan vakintua lähes KYMMENEN VUODEN seurustelun jälkeen, niin eiköhän se ole se mies, joka ei ole tosissaan suhteen laadusta jos ei vielä noinkaan jumalattoman pitkän ajan jälkeen osaa päättää! Tuollainen loputon jahkailuko sitten on tosissaan olemista, salli minun nauraa :D Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata liki kymmenen vuoden seurustelun jälkeen jo päättää ollako vai eikö olla, tai sitten hänellä pitää olla ainakin sen verran selkärankaa, että kertoo elämänkumppanilleen, ettei tahdokaan naimisiin ja päästää toinen etsimään sellainen ihminen, joka haluaa sitoutua. Ei kenenkään ihmisen tarvitse odottaa koko elämäänsä jonkun jahkaajan kanssa. Minusta aloittaja tekee oikein, kun vaatii vastauksen ja on asettanut määräajan, kun homma ei muuten edisty lainkaan. Jos joku haluaa alistua miehen jahkailun vuoksi ja roikkua epävarmassa suhteessa yli kymmenen vuotta, vaikka maailma on täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä, niin siitä vain! Kosintaa ei tule enen kuin helvetti jäätyy, tai jos tulee, niin se tulee siksi, koska mies ei parempaakaan löydä. Kuinka paljon naiset alentuvat miesten jahkailun ja pompotelun vuoksi? Jos aikuinen ihminen ei 10 vuodessa tiedä haluaako vakiintua vai ei ja ajankohtaakaan ei pysty päättämään, niin minun puolestani saa jäädä jahkaamaan vaikka vanhainkotiin asti. Ei toista ihmistä voi pitää hätävarana tai venyttää tämän kärsivällisyyttä loputtomiin. Ei elämänkumppania voi miten tahansa kohdella! Jos ei halua vakiintua, niin sitten pitää olla selkärankaa ilmoittaa se! Mikä mies se sellainen on, joka ei pysty mistään päättämään, vaikka tietää, että nämä ovat vastapuolelle tärkeitä asioita? Elämä on valintoja ja aikuisuuuteen kuuluu se, että osaa tehdä suuriakin päätöksiä Jos mies kerran saa leikkiä naisen kärsivällisyydellä ja jahkailla, niin naisalla on täysi oikeus ilmoittaa määräaika ja antaa miehen päättää kosiiko vai eikö. Jos alentuu odottamaan, niin voi olla, ettei kosintaa tipu koskaan ja koko elämä on mennyt siinä odotellessa. Ja odottavan aika on pitkä, elämä ainutlaatuinen ja maailma täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä. Kuinka kauan jahkaileva mies miettii lasten hankkimista ja muita elämän tärkeitä ratkaisuja, jos tällaistenkin asioiden päättäminen on niin vaikeaa? En voi millään ymmärtää, miksi aloittajaa kritisoidaan, mutta jahkarimiestä ei. Kypsä ihminen pystyy tekemään noin pitkässä ajassa päätöksen ja suorastaan moraalitonta vaatia, että aloittaja tyytyisi odottelemaan miehen päätöstä (joka voi olla myös kielteinen!) ja tuhlaisi siinä koko nuoruurtensa, eikä ehkä enää löytäisi miestä joka tahtoo naimisiin tai olisi jo liian vanha perustamaan perhettä. KYPSYYTTÄ EI OSOITA SE, ETTÄ JAHKAA JA JAHKAA KOSINTAA VUOSI TOLKULLA, vaan se, että osaa ottaa sen ratkaisevan askeleen, oli se sitten eri teille lähteminen tai kosinta. Aloittaja on antanut miehelle vaihtoehdot, on miehen oma asia, mihin hän päätyy.

Lue lisää

Sellainenkin seikka on hyvä ottaa huomioon, että on eri asia, jos on seurustellut 14-17 vuotiaasta ja on ollut esim. 1 v tai 7 vuotta yhdessä, kuin että olisi alkanut seurustelun vanhemmalla iällä. Nuorempana voi hyvin odottaa kauemmin, vanhempana ei viitsi eikä kannata vuosikausia jahkailla. Onneksi emme lyöneet hanskoja tiskiin liian helposti nuorempana (vaikka joskus ehkä molempien mieli teki), koska vanhempana suhteemme on ihan erilainen (ja toimivampi) ja me ihmisenä kypsempiä. Mutta jos on jo ollut sen 10 v yhdessä ja lähentelee kuitenkin jo 30 ikävuotta niin voi jo varmaan olla aika tehdä tälläisiä päätöksiä...

niinkään ole! kirjoitti:

Toisaalta, kaikki jotka menevät kihloihin/naimisiin eivät ole varmoja. Ei se välttämättä mitään todista. Tai sitten jostain ihmeen syystä mieli muuttuu? Ero voi kuitenkin tulla jo 1-3 vuoden päästä. Eräs tuttuni laittoi eron vireille jo 6 kk päästä! Hänellä oli suhde toiseen mieheen ennen häitä. Mutta meni silti jostain syystä naimisiin (yhdeksi syyksi sanoi, että on jo lapsesta saakka halunnut prinsessahäät). Jotkut ei arvosta avioliittoa tarpeeksi ja ajattelevat, että no voihan sitä ottaa sitten eron, jos homma ei toimi. Kyllä se varmuus vaan voi sieltä tulla! Me menimme 10 vuoden yhdessä olon jälkeen naimisiin ja emme ole olleet emmekä ole edelleenkään onnettomia! Päinvastoin! Mies epäröi ehkä siksi, että hänen erosi ex-avovaimostaan vuosien yhdessä olon jälkeen (he olivat loppuajasta kyllä onnettomia). Ja he olivat kihloissa. Mies ei ehkä ollut epävarma omista tunteistaan vaan minun. Että jos jätänkin hänet. Ja hänen mielestään esim. 3 vuoden suhde on vielä lyhyt. Ystäväni meni 12-vuoden yhdessä olon jälkeen naimisiin. Hänen mies ei uskonut ensiksi avioliittoon, koska hänen vanhempansa ovat eronneet. Nyt ystäväni on onnellisesti naimisissa (jo 3 vuotta) ja heille on lapsikin tulossa. Syitä ja tapauksia voi olla monenlaisia.

Lue lisää

..tapauksessa mies oli "pelästynyt" yhdestä ainoasta huonosta esimerkistä. Onko miehille sitten yleisestiottaen vaikeampi "päästä yli" tuollaisista takaiskuista, kun niitä tunnutaan heidän keskuudessaan helposti (teko)syinä käytettävän? Tietysti, onhan se ihan jees, että pystytään edes_joku syy antamaan, mutta musta noi on kyllä vähän heppoisia selityksiä.. ? Nyt vähän miesnäkökantaa tähän! Eikös miehet oo useimmiten innokkaita vedonlyöjiä? Jos mahdollisuudet on fifty-fifty, miks te mielummin jätätte kokonaan pelaamatta? Mitä te häviätte? Vuosia elämästänne? Mihin te ne vuodet sitten käyttäisitte, jos mitään takuita ei onnistumisesta kuitenkaan koskaan ole? Eiks se voitto sitten oo riskin arvoinen? Miksi se huono kokemus oli niin lamauttava, ettei siitä pääse yli?

haxtothemax kirjoitti:

Ja nainenko ei voi muka kosia tänä tasa.arvon aikana!? Itse olette sitä tasa-arvoa vaatineet ja olette olleet valmiit ottamaan kaikki sen tuomat mahdollisuudet, muttette tietenkään niitä velvollisuuksia. Edelleenkin tuntuu olevan miehen tehtävä tehdä aloite suhteesta, tehdä aloite seksissä ja tehdä kosinta. Toki se lienee nainen, joka vihjailee kosinnasta. Mutta jos nainen niin kovasti haluaa kihloihin ja on valmis odottamaan 10 vuotta, niin eikö päässä välähdä itse kysyä asiaa, jolloin miehen vastauksesta voi päätellä mihin suhde on oikeasti menossa!

Lue lisää

MINEE OLLL SINU TULEV MIESSS!!!! MITÄSSS MINU VAIMON??? LOLLIPPOPPIAKO?? AHAA YMMÄRRÄN PALLIPÄÄ! NAINE MINU OTT! HALLUUKS SIÄ ALKXS??? JOO TIETTY! MULLA ON IHQ PARTA! MULLA OLLA ISO SILMÄ JA SUUU HA TIETTENKKI VATSA MUNAT..

Lässyn lässyn kirjoitti:

Jaa MIES ajattelee, ettei aloittaja ole tosissaan! Jos toinen ilmoittaa halustaan vakintua lähes KYMMENEN VUODEN seurustelun jälkeen, niin eiköhän se ole se mies, joka ei ole tosissaan suhteen laadusta jos ei vielä noinkaan jumalattoman pitkän ajan jälkeen osaa päättää! Tuollainen loputon jahkailuko sitten on tosissaan olemista, salli minun nauraa :D Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata liki kymmenen vuoden seurustelun jälkeen jo päättää ollako vai eikö olla, tai sitten hänellä pitää olla ainakin sen verran selkärankaa, että kertoo elämänkumppanilleen, ettei tahdokaan naimisiin ja päästää toinen etsimään sellainen ihminen, joka haluaa sitoutua. Ei kenenkään ihmisen tarvitse odottaa koko elämäänsä jonkun jahkaajan kanssa. Minusta aloittaja tekee oikein, kun vaatii vastauksen ja on asettanut määräajan, kun homma ei muuten edisty lainkaan. Jos joku haluaa alistua miehen jahkailun vuoksi ja roikkua epävarmassa suhteessa yli kymmenen vuotta, vaikka maailma on täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä, niin siitä vain! Kosintaa ei tule enen kuin helvetti jäätyy, tai jos tulee, niin se tulee siksi, koska mies ei parempaakaan löydä. Kuinka paljon naiset alentuvat miesten jahkailun ja pompotelun vuoksi? Jos aikuinen ihminen ei 10 vuodessa tiedä haluaako vakiintua vai ei ja ajankohtaakaan ei pysty päättämään, niin minun puolestani saa jäädä jahkaamaan vaikka vanhainkotiin asti. Ei toista ihmistä voi pitää hätävarana tai venyttää tämän kärsivällisyyttä loputtomiin. Ei elämänkumppania voi miten tahansa kohdella! Jos ei halua vakiintua, niin sitten pitää olla selkärankaa ilmoittaa se! Mikä mies se sellainen on, joka ei pysty mistään päättämään, vaikka tietää, että nämä ovat vastapuolelle tärkeitä asioita? Elämä on valintoja ja aikuisuuuteen kuuluu se, että osaa tehdä suuriakin päätöksiä Jos mies kerran saa leikkiä naisen kärsivällisyydellä ja jahkailla, niin naisalla on täysi oikeus ilmoittaa määräaika ja antaa miehen päättää kosiiko vai eikö. Jos alentuu odottamaan, niin voi olla, ettei kosintaa tipu koskaan ja koko elämä on mennyt siinä odotellessa. Ja odottavan aika on pitkä, elämä ainutlaatuinen ja maailma täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä. Kuinka kauan jahkaileva mies miettii lasten hankkimista ja muita elämän tärkeitä ratkaisuja, jos tällaistenkin asioiden päättäminen on niin vaikeaa? En voi millään ymmärtää, miksi aloittajaa kritisoidaan, mutta jahkarimiestä ei. Kypsä ihminen pystyy tekemään noin pitkässä ajassa päätöksen ja suorastaan moraalitonta vaatia, että aloittaja tyytyisi odottelemaan miehen päätöstä (joka voi olla myös kielteinen!) ja tuhlaisi siinä koko nuoruurtensa, eikä ehkä enää löytäisi miestä joka tahtoo naimisiin tai olisi jo liian vanha perustamaan perhettä. KYPSYYTTÄ EI OSOITA SE, ETTÄ JAHKAA JA JAHKAA KOSINTAA VUOSI TOLKULLA, vaan se, että osaa ottaa sen ratkaisevan askeleen, oli se sitten eri teille lähteminen tai kosinta. Aloittaja on antanut miehelle vaihtoehdot, on miehen oma asia, mihin hän päätyy.

Lue lisää

Minun kohtalonani oli rakastua mammanpoikaan joka ei osannut tehdä päätöksiä, ja elämästäni kului odottamiseen 7 vuotta, ja minun piti tehdä kulutusluottoa jota maksan edelleen kun avomieheni halusi uuden auton eikä minua. 7 vuoden kuluttua hän ilmoitti haluavansa olla sinkku! Erohan siitä tuli.

Lässyn lässyn kirjoitti:

Jaa MIES ajattelee, ettei aloittaja ole tosissaan! Jos toinen ilmoittaa halustaan vakintua lähes KYMMENEN VUODEN seurustelun jälkeen, niin eiköhän se ole se mies, joka ei ole tosissaan suhteen laadusta jos ei vielä noinkaan jumalattoman pitkän ajan jälkeen osaa päättää! Tuollainen loputon jahkailuko sitten on tosissaan olemista, salli minun nauraa :D Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata liki kymmenen vuoden seurustelun jälkeen jo päättää ollako vai eikö olla, tai sitten hänellä pitää olla ainakin sen verran selkärankaa, että kertoo elämänkumppanilleen, ettei tahdokaan naimisiin ja päästää toinen etsimään sellainen ihminen, joka haluaa sitoutua. Ei kenenkään ihmisen tarvitse odottaa koko elämäänsä jonkun jahkaajan kanssa. Minusta aloittaja tekee oikein, kun vaatii vastauksen ja on asettanut määräajan, kun homma ei muuten edisty lainkaan. Jos joku haluaa alistua miehen jahkailun vuoksi ja roikkua epävarmassa suhteessa yli kymmenen vuotta, vaikka maailma on täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä, niin siitä vain! Kosintaa ei tule enen kuin helvetti jäätyy, tai jos tulee, niin se tulee siksi, koska mies ei parempaakaan löydä. Kuinka paljon naiset alentuvat miesten jahkailun ja pompotelun vuoksi? Jos aikuinen ihminen ei 10 vuodessa tiedä haluaako vakiintua vai ei ja ajankohtaakaan ei pysty päättämään, niin minun puolestani saa jäädä jahkaamaan vaikka vanhainkotiin asti. Ei toista ihmistä voi pitää hätävarana tai venyttää tämän kärsivällisyyttä loputtomiin. Ei elämänkumppania voi miten tahansa kohdella! Jos ei halua vakiintua, niin sitten pitää olla selkärankaa ilmoittaa se! Mikä mies se sellainen on, joka ei pysty mistään päättämään, vaikka tietää, että nämä ovat vastapuolelle tärkeitä asioita? Elämä on valintoja ja aikuisuuuteen kuuluu se, että osaa tehdä suuriakin päätöksiä Jos mies kerran saa leikkiä naisen kärsivällisyydellä ja jahkailla, niin naisalla on täysi oikeus ilmoittaa määräaika ja antaa miehen päättää kosiiko vai eikö. Jos alentuu odottamaan, niin voi olla, ettei kosintaa tipu koskaan ja koko elämä on mennyt siinä odotellessa. Ja odottavan aika on pitkä, elämä ainutlaatuinen ja maailma täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä. Kuinka kauan jahkaileva mies miettii lasten hankkimista ja muita elämän tärkeitä ratkaisuja, jos tällaistenkin asioiden päättäminen on niin vaikeaa? En voi millään ymmärtää, miksi aloittajaa kritisoidaan, mutta jahkarimiestä ei. Kypsä ihminen pystyy tekemään noin pitkässä ajassa päätöksen ja suorastaan moraalitonta vaatia, että aloittaja tyytyisi odottelemaan miehen päätöstä (joka voi olla myös kielteinen!) ja tuhlaisi siinä koko nuoruurtensa, eikä ehkä enää löytäisi miestä joka tahtoo naimisiin tai olisi jo liian vanha perustamaan perhettä. KYPSYYTTÄ EI OSOITA SE, ETTÄ JAHKAA JA JAHKAA KOSINTAA VUOSI TOLKULLA, vaan se, että osaa ottaa sen ratkaisevan askeleen, oli se sitten eri teille lähteminen tai kosinta. Aloittaja on antanut miehelle vaihtoehdot, on miehen oma asia, mihin hän päätyy.

Lue lisää

Olen täsmälleen samaa mieltä kirjoittajan "lässyn lässyn" kanssa. Olen itse ollut 4 v suhteessa, jossa mies ei osannut sitoutua. On järkyttävän kuluttavaa odottaa, toivoa ja kerta toisensa jälkeen pettyä kun aina tulee kummallisia syitä, miksi sitoutuminen ei onnistu. Kyseessä ei ollut kolmansia osapuolia, olemme keski-ikäisiä ja sinällään ihan järkeviä ihmisiä. Minustakin ketjun aloittaja tekee ihan oikein. Minä päädyin ihan samaan asiaan, sain pakit ja näin tilanne ratkesi ja pystyn jatkamaan elämääni eteenpäin ja mahdollisesti löytämään ihmisen, joka haluaa elämänikäistä kumppanuutta kanssani.

Olisi se ehkä noloa, jos itse on vaatinut miestä kosimaan ja naimisiin ja sitten parin vuoden päästä haluaakin itse avioeron! Jos tuntuu vain, että suhde on jotenkin jämähtänyt/väljähtänyt ja haluaisi sille uutta nostetta naimisiin menolla niin siinä voi tehdä virheen.

Mä en voinut kuvitellakaan (enkä edelleenkään) jakavani elämääni kenenkään muun kanssa, joten oli "pakko" odottaa. Mutta eihän sitä voi väkisin kenessäkään roikkua, jos tuntuu, että toinen ei tunne samoin. Mutta, jos suhteessa on muuten kaikki loistavasti (kuten luulisi olevan, jos naimisiin haluaa?) niin kannattaa odottaa. "Hyvää kannattaa odottaa". Mutta jos ei mies ole odottamisen väärti niin sitten vaan toiseen suuntaan! Joillakin on jopa lapsia ja eivät ole vielä valmiita menemään naimisiin. Se vasta ihmeellistä on! Jos kyse on vain sormuksesta, mitä voi muille näytellä ja häitä voit odotella vielä pitkään niin kannattaa miettiä vielä mitä todella haluat.

vai sormuksen? kirjoitti:

Mä en voinut kuvitellakaan (enkä edelleenkään) jakavani elämääni kenenkään muun kanssa, joten oli "pakko" odottaa. Mutta eihän sitä voi väkisin kenessäkään roikkua, jos tuntuu, että toinen ei tunne samoin. Mutta, jos suhteessa on muuten kaikki loistavasti (kuten luulisi olevan, jos naimisiin haluaa?) niin kannattaa odottaa. "Hyvää kannattaa odottaa". Mutta jos ei mies ole odottamisen väärti niin sitten vaan toiseen suuntaan! Joillakin on jopa lapsia ja eivät ole vielä valmiita menemään naimisiin. Se vasta ihmeellistä on! Jos kyse on vain sormuksesta, mitä voi muille näytellä ja häitä voit odotella vielä pitkään niin kannattaa miettiä vielä mitä todella haluat.

Lue lisää

Turha rahan haaskausta...Avoliitossa on paree olla....

Avoliittokin on keksitty kirjoitti:

Turha rahan haaskausta...Avoliitossa on paree olla....

Miten niin rahan haaskausta? Häät on eri asia kuin naimisiin meno. Naimisiin voi mennä vaikka ihan vain kahden todistajan läsnäollessa, ei tarvitse järkätä juhlia, ei ostaa uusia vaatteita, ei mennä häämatkalle, eikä ostaa sormuksia. Voisi kääntää asian toisin päin, miksi olla avoliitossa kuin avioliittokin on keksitty!

rahan haaskausta? kirjoitti:

Miten niin rahan haaskausta? Häät on eri asia kuin naimisiin meno. Naimisiin voi mennä vaikka ihan vain kahden todistajan läsnäollessa, ei tarvitse järkätä juhlia, ei ostaa uusia vaatteita, ei mennä häämatkalle, eikä ostaa sormuksia. Voisi kääntää asian toisin päin, miksi olla avoliitossa kuin avioliittokin on keksitty!

Lue lisää

ELI MOORJONES! TÄÄLLÄ MIEHEN TISSIKARVOISTA SYNYYTYYNY PELLON POOIIKKAAA. MIE KÄYTTÄN SEMMOSII SONNI PEPPUJA PÄÄHINNEENÄ JOTEN SONNIN PERSETTÄ OOSTTAMMAAAAAAAAAAAN :DDDD SHALALAAAAAAAAAA PAMSONNI LALAAAAAAAAAAAAAAA NOS

..ällöromanttisesti sitä mieltä, että sen oikean kanssa/tosissaan rakastuneena se sitoutuminen lakkaa kammottamasta, oli syy sitten mikä vaan.

Plussa-pallero kirjoitti:

..ällöromanttisesti sitä mieltä, että sen oikean kanssa/tosissaan rakastuneena se sitoutuminen lakkaa kammottamasta, oli syy sitten mikä vaan.

moi,alaxx olee jo haluut ni sovitaan tarkempi ajan kohta;D joo ja oon ihQ typy täält hesast. NO juuuoelips, minu huulleni on aika possun näköset ja jennan perseestä!!!!! joo no ei oon vitsi niekka joten täs kirjees voi löytyy aika paljon visi kohtii missäs sää asut,oon ollu lesBo. nii ja ihan kakan kokone oon nimittäin syntyny suklaavuorella kakasta et jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee_DDDDDDDDDDDDDDDDDDD.JA TAAS VITSAILIN HEH, MUN KAMU AUTTAA MUA ETTIMÄÄN POIKA KAMUU;D ja muutenkin monet haluu ,ut mut mulle kelpaa vaa paras. NII ET OOT VARMAAN SIT KANAN SISÄLMYKSEN NÄKÖNE KU MÄ OON KERRAN KAKAN PITUNE, KANAN KAKKAA BIOLAN, BIOLAN OUJEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEAAAAAAAAAAAAAAAAAAAHN DFNV!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!.JA OOTAN SUN VASTAUSTA,HANI. T; PERUNAPÄÄ!

Todella hyvää tekstiä tossa!! Täytyskö tää laittaa tonne miesten logiikkaan, että sais vähän miehiltäkin näkökulmaa?

Plussa-pallero kirjoitti:

Todella hyvää tekstiä tossa!! Täytyskö tää laittaa tonne miesten logiikkaan, että sais vähän miehiltäkin näkökulmaa?

Kiitoksia kehuista. :) Laita vaan tuo tuonne miesten logiikka-palstalle, niitä miehiä kun ei taida kovin paljon täällä Hää-puolella liikkuvan... Voisin itsekin linkittää tämän ketjun sinne, mutta tähän mennessä en ole onnistunut linkittämään mitään niin että "klikkaamalla" pääsisi määränpäähän (aina pitää copypastettaa osoite osoitekenttään...).

kiitos! kirjoitti:

Kiitoksia kehuista. :) Laita vaan tuo tuonne miesten logiikka-palstalle, niitä miehiä kun ei taida kovin paljon täällä Hää-puolella liikkuvan... Voisin itsekin linkittää tämän ketjun sinne, mutta tähän mennessä en ole onnistunut linkittämään mitään niin että "klikkaamalla" pääsisi määränpäähän (aina pitää copypastettaa osoite osoitekenttään...).

Lue lisää

Oli pakko oikeen tulostaa sun viesti, jotta voin sitä sitten vilauttaa aina, kun tästä aiheesta tulee puhe jossain.. ;) Juu, mutta mä nyt heitin kutsua miehille.. Ans kattoo, jaksaako kukaan vastailla tosissaan, ku tää ei kuitenkaan taida olla eka kerta, kun tätä aihetta tahkotaan.. ;D

Plussa-pallero kirjoitti:

Todella hyvää tekstiä tossa!! Täytyskö tää laittaa tonne miesten logiikkaan, että sais vähän miehiltäkin näkökulmaa?

Keskenänne samaa mieltä ei tarkoita että te olisitte millään tavalla asiassa oikeassa. Se että saatte keskenänne naislaumana päätettyä että miehissä on vikaa ei poista sitä tosiasiaa että teidän femokraattinen yhteisönne ei välttämättä kohtaa tosiasioita koska se on "naisellista". Kokeilkaapa tyttöjen kesken miettiä vaikkapa sellaista että entäpä jos ei mentäisi ollenkaan naimisiin mutta oltaisiin ihanan rakkaan miehen kanssa loppuelämä onnellisia näine hyvineen. Uskallatteko?

Minulle kihlaus ei ole sama asia kuin sormus, eihän kaikki sormuksetkaan tarkoita kihlautumista. En myös odota että mies kosisi sormuksella jossa on nyrkin kokoinen timantti. Minun kihlausmääritelmä ei koske sormusta, se voi joko olla tai olla olematta. Miehen ei tarvitse sormusta käyttää, avioliitossakaan. Jos hän haluaa ostaa minulle sormuksen, niin kiva, mutta minulla on kyllä itsellänikin rahaa ostaa kaunis sormus vaikka joka sormeen. Voisin ostaa vaikka kaksikin vasemman käden nimettömään, mutta se ei meidän suhdetta avioliitoksi tee. Ja ihan sama on kihlauksken kanssa. Joten omalta osaltani voin vastata että syyt eroon voisivat olla ne syyt miksi hän ei halua kihloihin kanssani. En koskaan edes tullut ajatelleeksi että jättäisin miehen jonkun korun takia! :O Koruja saa kaupasta niin paljon kun haluaa, mutta rakastavia ja rakastettavia aviomiehiä ei.

vastaa omalta osaltaan kirjoitti:

Minulle kihlaus ei ole sama asia kuin sormus, eihän kaikki sormuksetkaan tarkoita kihlautumista. En myös odota että mies kosisi sormuksella jossa on nyrkin kokoinen timantti. Minun kihlausmääritelmä ei koske sormusta, se voi joko olla tai olla olematta. Miehen ei tarvitse sormusta käyttää, avioliitossakaan. Jos hän haluaa ostaa minulle sormuksen, niin kiva, mutta minulla on kyllä itsellänikin rahaa ostaa kaunis sormus vaikka joka sormeen. Voisin ostaa vaikka kaksikin vasemman käden nimettömään, mutta se ei meidän suhdetta avioliitoksi tee. Ja ihan sama on kihlauksken kanssa. Joten omalta osaltani voin vastata että syyt eroon voisivat olla ne syyt miksi hän ei halua kihloihin kanssani. En koskaan edes tullut ajatelleeksi että jättäisin miehen jonkun korun takia! :O Koruja saa kaupasta niin paljon kun haluaa, mutta rakastavia ja rakastettavia aviomiehiä ei.

Lue lisää

Peräänkuulutit aiemmassa viestissäsi miesten mielipiteitä, miksi vetkuttelevat kosimisessa. Niin kuin nyt olisi jotain standardia miesvastausta! Mutta kerro sinä puolestasi, miksi sinä ja sinunkaltaisesi naiset eivät itse voi kosia, jos voivat asettaa miehelle ja kosinnalle aikarajan? Sanot olevasi riittävän varakas ja siten moderni (verrattuna menneiden aikojen miehen varoista riippuvaisiin naisiin), kun pätäkkää löytyisi useammankin sormuksen ostoon itsellesi. Mutta miksi ei löydy uskallusta kosia miestä, vaan asettaa ehtoja? Siinä se veri punnittaisiin kummaltakin, kun mies joutuisi miettimään, mitä vastata, ja sinä, että riittääkö pokeria kuulla vastausta oli se mikä hyvänsä.

järkijaana kirjoitti:

Peräänkuulutit aiemmassa viestissäsi miesten mielipiteitä, miksi vetkuttelevat kosimisessa. Niin kuin nyt olisi jotain standardia miesvastausta! Mutta kerro sinä puolestasi, miksi sinä ja sinunkaltaisesi naiset eivät itse voi kosia, jos voivat asettaa miehelle ja kosinnalle aikarajan? Sanot olevasi riittävän varakas ja siten moderni (verrattuna menneiden aikojen miehen varoista riippuvaisiin naisiin), kun pätäkkää löytyisi useammankin sormuksen ostoon itsellesi. Mutta miksi ei löydy uskallusta kosia miestä, vaan asettaa ehtoja? Siinä se veri punnittaisiin kummaltakin, kun mies joutuisi miettimään, mitä vastata, ja sinä, että riittääkö pokeria kuulla vastausta oli se mikä hyvänsä.

Lue lisää

Voisin aivan hyvin kosia, en pidä sitä pelkästään miehen juttuna. Kuitenkin, meillä on jonkin verran keskusteltu tästä asiasta ja koen että jos kosisin itse, painostaisin miestä todella paljon. En missään nimessä halua että hän vastaa kyllä kosintaani vain siksi ettei kehdannut/uskaltanut/mitä vaan sanoa ei tai hän panikoi ja siksi myöntyy eikä oikeasti tarkoita sitä. En halua kihloihin vahinogssa, vaan niin että mies OIKEASTI haluaa. Se vaan on 1000 kertaa helpompi sanoa vahingossa ja tarkoittamattaan "kyllä", kuin että "tulisitko vaimokseni" tai "mennäänkö naimisiin". Voisin kosia jo tänä iltana, JOS olisin 100% varma että mies ei koe sitä painostuksena ja että hän kertoo rehellisen mielipiteensä. Toki tähän voi sanoa, että varmasti mies sanoo ei jos ei halua, mutta ei se ole niin yksinkertaista. Suhteissa vaan toisinaan tehdään asioita jotka eivät itseä niin miellytä, mutta jotka tekevät puoliskon onnelliseksi. Ja se on ihan okei, mutta minusta naimisiin menon ei pitäisi olla yksi näistä asioista.

mutta... kirjoitti:

Voisin aivan hyvin kosia, en pidä sitä pelkästään miehen juttuna. Kuitenkin, meillä on jonkin verran keskusteltu tästä asiasta ja koen että jos kosisin itse, painostaisin miestä todella paljon. En missään nimessä halua että hän vastaa kyllä kosintaani vain siksi ettei kehdannut/uskaltanut/mitä vaan sanoa ei tai hän panikoi ja siksi myöntyy eikä oikeasti tarkoita sitä. En halua kihloihin vahinogssa, vaan niin että mies OIKEASTI haluaa. Se vaan on 1000 kertaa helpompi sanoa vahingossa ja tarkoittamattaan "kyllä", kuin että "tulisitko vaimokseni" tai "mennäänkö naimisiin". Voisin kosia jo tänä iltana, JOS olisin 100% varma että mies ei koe sitä painostuksena ja että hän kertoo rehellisen mielipiteensä. Toki tähän voi sanoa, että varmasti mies sanoo ei jos ei halua, mutta ei se ole niin yksinkertaista. Suhteissa vaan toisinaan tehdään asioita jotka eivät itseä niin miellytä, mutta jotka tekevät puoliskon onnelliseksi. Ja se on ihan okei, mutta minusta naimisiin menon ei pitäisi olla yksi näistä asioista.

Lue lisää

Oho. Että vaatimus jostain teosta tehostettuna takarajalla, milloin se pitää tehdä, on vähemmän painostavaa kuin suora kysymys samasta asiasta? No, kukin tyylillään, mutta etkö sitten näe ollenkaan ristiriitaa, että sinä (kuten aloittajakin) uhkaat miestä ulosmarssilla, jos hän ei toimi määrysten mukaisesti - ja sen sitten pitäisi osoittaa haluasi sitoutua juuri siihen mieheen "kunnes kuolema...". Muuten, puhut rempseästi kosimisesta vaikka tänä iltana (suosittelen lämpimästi, jos olet tosissasi, niin osoita se myös miehellesi!). Oletko sen samaisen 100% varma, että jos hän vaatimustesi ja aikarajojesi mukaisesti kosaisee, niin se ei tapahdu painostettuna ja kertoo hänen rehellisen mielipiteensä? Taisit jossain viestissä puhua lastensaantitoiveista? Se on jo paljon parempi syy asettaa ehtoja, koska jos nainen niitä haluaa, hänellä on se kuuluisa biologinen kellonsa. Oletko miettinyt, kumpi sinulle loppujen lopuksi on tärkeämpää, avioliitto ja lapset vai yhteiselo juuri sen miehen kanssa, jonka kosintaa odotat? Jos se on jälkimmäinen, niin vaatimuksillasi et anna sitä kuvaa. Mutta jos se onkin edellinen vaihtoehto, eikö olisi reilua puhua miehelle siitä ja jos hän ei siihen ole halukas, antaa hänen mennä menojaan etsimään naista, jolle hän riittää omana itsenään ilman pienokaisvaatimusta?

järkijaana kirjoitti:

Oho. Että vaatimus jostain teosta tehostettuna takarajalla, milloin se pitää tehdä, on vähemmän painostavaa kuin suora kysymys samasta asiasta? No, kukin tyylillään, mutta etkö sitten näe ollenkaan ristiriitaa, että sinä (kuten aloittajakin) uhkaat miestä ulosmarssilla, jos hän ei toimi määrysten mukaisesti - ja sen sitten pitäisi osoittaa haluasi sitoutua juuri siihen mieheen "kunnes kuolema...". Muuten, puhut rempseästi kosimisesta vaikka tänä iltana (suosittelen lämpimästi, jos olet tosissasi, niin osoita se myös miehellesi!). Oletko sen samaisen 100% varma, että jos hän vaatimustesi ja aikarajojesi mukaisesti kosaisee, niin se ei tapahdu painostettuna ja kertoo hänen rehellisen mielipiteensä? Taisit jossain viestissä puhua lastensaantitoiveista? Se on jo paljon parempi syy asettaa ehtoja, koska jos nainen niitä haluaa, hänellä on se kuuluisa biologinen kellonsa. Oletko miettinyt, kumpi sinulle loppujen lopuksi on tärkeämpää, avioliitto ja lapset vai yhteiselo juuri sen miehen kanssa, jonka kosintaa odotat? Jos se on jälkimmäinen, niin vaatimuksillasi et anna sitä kuvaa. Mutta jos se onkin edellinen vaihtoehto, eikö olisi reilua puhua miehelle siitä ja jos hän ei siihen ole halukas, antaa hänen mennä menojaan etsimään naista, jolle hän riittää omana itsenään ilman pienokaisvaatimusta?

Lue lisää

mun nähdäkseni onkin se ongelman ydin: "Mutta jos se onkin edellinen vaihtoehto, eikö olisi reilua puhua miehelle siitä ja jos hän ei siihen ole halukas, antaa hänen mennä menojaan etsimään naista, jolle hän riittää omana itsenään ilman pienokaisvaatimusta? " Kun mun käsittääkseni miehet ei oo halukkaita, tai ainakaan halukkaita_sanomaan mitään suuntaan, eikä toiseen. Pitäis vaan saada se nainen ja kuitenkin samalla saada pitää se takaportti ikuisesti auki. Ja jollei nainen selkeästi pistä valintakysymystä, niin siinähän sitten roikutaan. Ainahan toinen on vapaa lähtemään, ei siihen mitään naisen lupia tarvita. Mun nähdäkseni naiset haluaa löytää homman selkeät rajat, kun taas miehet tykkää enempi sellasesta "kellutaan läpi päivien" meiningistä. Mun mielestä on jokseenkin raukkamaista, että vaikka tiedetään sen naisen asenne hommaan, niin silti vetkutetaan sen selkeän vastauksen antamista. Kun ei haluta ottaa sitä riskiä. Ei edes siitä paremmaksi muuttumisesta. Ja sitten vielä kitistään, kun nainen tämän vastauksen hankkii vähemmän nätillä keinolla. :(

Plussa-pallero kirjoitti:

mun nähdäkseni onkin se ongelman ydin: "Mutta jos se onkin edellinen vaihtoehto, eikö olisi reilua puhua miehelle siitä ja jos hän ei siihen ole halukas, antaa hänen mennä menojaan etsimään naista, jolle hän riittää omana itsenään ilman pienokaisvaatimusta? " Kun mun käsittääkseni miehet ei oo halukkaita, tai ainakaan halukkaita_sanomaan mitään suuntaan, eikä toiseen. Pitäis vaan saada se nainen ja kuitenkin samalla saada pitää se takaportti ikuisesti auki. Ja jollei nainen selkeästi pistä valintakysymystä, niin siinähän sitten roikutaan. Ainahan toinen on vapaa lähtemään, ei siihen mitään naisen lupia tarvita. Mun nähdäkseni naiset haluaa löytää homman selkeät rajat, kun taas miehet tykkää enempi sellasesta "kellutaan läpi päivien" meiningistä. Mun mielestä on jokseenkin raukkamaista, että vaikka tiedetään sen naisen asenne hommaan, niin silti vetkutetaan sen selkeän vastauksen antamista. Kun ei haluta ottaa sitä riskiä. Ei edes siitä paremmaksi muuttumisesta. Ja sitten vielä kitistään, kun nainen tämän vastauksen hankkii vähemmän nätillä keinolla. :(

Lue lisää

"miehet ei oo halukkaita, tai ainakaan halukkaita_sanomaan mitään suuntaan, eikä toiseen" Ei ole ongelma tuossakaan. Ei ainakaan aloittajalla, tai tuolla toisella odottajalla, joka kovasti aloittajaa peesasi. Kummallakaan ei nimittäin kertomansa mukaan ole ollut ongelmana se, etteikö mies olisi ollut periaatteessa halukas naimisiin (tai ainakaan aloittajalla ei siitä ole ollut kyse, siitä toisesta en muista varmaksi, onko sanonut miehen periaatteellisesta suhtautumisesta mitään). Mutta heidän ongelmansa on ollut, ettei mies toimi riittävän nopeasti. Ja kun me naiset päätämme, koska on oikea aika mennä naimisiin, niin siihen on miehen suostuminen? Kuten toiselle odottajalle sanoinkin, lapsenteko on parempi syy uhitteluun kuin pelkkä papinaamen, koska jälkimmäisen nainenkin pystyy tekemään milloin vain, mutta lapsentekoa ei. "Pitäis vaan saada se nainen ja kuitenkin samalla saada pitää se takaportti ikuisesti auki." Onko tosiaan tilanne tämmöinen? Että näiden kosintaa odottelevien miehillä menovarvasta kutittaa edelleen? Mutta että se loppuisi sitten alttarille, ja takaportit pistettäisiin kiinni? Eiköhän se ole niin, että jos menojalka vipattaa, niin ei siihen avioliittokaan ratkaisua tuo. Kun siitäkin on niin helppo päästä eroon, kuten se ajatteleva mies on jo muutamaan otteeseen ketjussa kaupitellut. Muutenkaan en ymmärrä, miksi se, ettei mies halua/osaa toimia naisen sanelemassa aikataulussa on raukkamaista tai riskinoton välttelyä? "Ja sitten vielä kitistään, kun nainen tämän vastauksen hankkii vähemmän nätillä keinolla." Eikö kukaan näe ristiriitaa (kysyin jo toiselta odottajalta, muttei ole vastannut), että miehen pitäisi tämän naisenlogiikan mukaan uskoa olevansa naiselle juuri "se oikea", jonka kanssa nainen haluaa mennä naimisiin, mutta samalla nainen sanoo "kosi tai häivyn". Kuten sanottu, jos taustalla on lapsenpykäämisvietti, niin silloin on hyvä tehdä miehelle selväksi, että jos hän ei pilttejä halua, niin nainen etsii jonkun muun siitosorikseen. Mutta jos kysymys on (vain) naimisiinmenosta, niin miten mies noin uhattuna voisi uskoa olevansa jotenkin spesiaali? Toisin sanoen, miksi mies todellakaan haluaisi ottaa riskin semmoisen naisen kanssa, joka on valmis lyömään hanskat tiskiin, jos määräajassa ei sormusta ilmene? Siis, onko kaikki muutenkaan kunnossa NAISEN MIELESTÄ sellaisessa suhteessa, josta tämä on valmis kävelemään ulos tiettyjen aikarajojen jälkeen? Ja jos kaikki on suhteessa kunnossa, niin miten sen voi jättää taakseen pelkän sormuksenpuutteen vuoksi (lapsentekomotiivi poislukien)?

järkijaana kirjoitti:

"miehet ei oo halukkaita, tai ainakaan halukkaita_sanomaan mitään suuntaan, eikä toiseen" Ei ole ongelma tuossakaan. Ei ainakaan aloittajalla, tai tuolla toisella odottajalla, joka kovasti aloittajaa peesasi. Kummallakaan ei nimittäin kertomansa mukaan ole ollut ongelmana se, etteikö mies olisi ollut periaatteessa halukas naimisiin (tai ainakaan aloittajalla ei siitä ole ollut kyse, siitä toisesta en muista varmaksi, onko sanonut miehen periaatteellisesta suhtautumisesta mitään). Mutta heidän ongelmansa on ollut, ettei mies toimi riittävän nopeasti. Ja kun me naiset päätämme, koska on oikea aika mennä naimisiin, niin siihen on miehen suostuminen? Kuten toiselle odottajalle sanoinkin, lapsenteko on parempi syy uhitteluun kuin pelkkä papinaamen, koska jälkimmäisen nainenkin pystyy tekemään milloin vain, mutta lapsentekoa ei. "Pitäis vaan saada se nainen ja kuitenkin samalla saada pitää se takaportti ikuisesti auki." Onko tosiaan tilanne tämmöinen? Että näiden kosintaa odottelevien miehillä menovarvasta kutittaa edelleen? Mutta että se loppuisi sitten alttarille, ja takaportit pistettäisiin kiinni? Eiköhän se ole niin, että jos menojalka vipattaa, niin ei siihen avioliittokaan ratkaisua tuo. Kun siitäkin on niin helppo päästä eroon, kuten se ajatteleva mies on jo muutamaan otteeseen ketjussa kaupitellut. Muutenkaan en ymmärrä, miksi se, ettei mies halua/osaa toimia naisen sanelemassa aikataulussa on raukkamaista tai riskinoton välttelyä? "Ja sitten vielä kitistään, kun nainen tämän vastauksen hankkii vähemmän nätillä keinolla." Eikö kukaan näe ristiriitaa (kysyin jo toiselta odottajalta, muttei ole vastannut), että miehen pitäisi tämän naisenlogiikan mukaan uskoa olevansa naiselle juuri "se oikea", jonka kanssa nainen haluaa mennä naimisiin, mutta samalla nainen sanoo "kosi tai häivyn". Kuten sanottu, jos taustalla on lapsenpykäämisvietti, niin silloin on hyvä tehdä miehelle selväksi, että jos hän ei pilttejä halua, niin nainen etsii jonkun muun siitosorikseen. Mutta jos kysymys on (vain) naimisiinmenosta, niin miten mies noin uhattuna voisi uskoa olevansa jotenkin spesiaali? Toisin sanoen, miksi mies todellakaan haluaisi ottaa riskin semmoisen naisen kanssa, joka on valmis lyömään hanskat tiskiin, jos määräajassa ei sormusta ilmene? Siis, onko kaikki muutenkaan kunnossa NAISEN MIELESTÄ sellaisessa suhteessa, josta tämä on valmis kävelemään ulos tiettyjen aikarajojen jälkeen? Ja jos kaikki on suhteessa kunnossa, niin miten sen voi jättää taakseen pelkän sormuksenpuutteen vuoksi (lapsentekomotiivi poislukien)?

Lue lisää

"Että näiden kosintaa odottelevien miehillä menovarvasta kutittaa edelleen? " Ei ehkä niinkään menovarvas, vaan jokin epämääräinen toive/haave paremmasta? "Mutta että se loppuisi sitten alttarille, ja takaportit pistettäisiin kiinni? Eiköhän se ole niin, että jos menojalka vipattaa, niin ei siihen avioliittokaan ratkaisua tuo. " Ei lopu, eikä tuo, ei. Ellei se mies sitä halua. Ja jos haluaa, niin mitä väliä sillä sitten on, jos se takaportti on kiinnikin? Jos se helpottaa toisen oloa? Mutta kun mulle tulee se olo, että ei haluta luopua siitä nykyisestä naisesta_siltä_varalta, että löytyy parempi. Mutta kun ei_sanota_sitä suoraan, kun se nainen lähtis välittömästi kälppiin. Hyväksikäytetty. Sellanen olo mulle tosta tulee. "Siis, onko kaikki muutenkaan kunnossa NAISEN MIELESTÄ sellaisessa suhteessa, josta tämä on valmis kävelemään ulos tiettyjen aikarajojen jälkeen?" Kuten sanottu, jos ei mies 10 vuoden jälkeenkään osaa sanoa yhtä selkeää vastausta ilman selkeää aikarajaa/painostusta, niin ei_todellakaan ole kaikki kunnossa!! :( Mut miks miehet syyttää naisia aikarajoista, eikä tosiaan myönnä, että vika on ollut_myös heissä jo_ennen tätä "suhteen raiskausta"?

Plussa-pallero kirjoitti:

"Että näiden kosintaa odottelevien miehillä menovarvasta kutittaa edelleen? " Ei ehkä niinkään menovarvas, vaan jokin epämääräinen toive/haave paremmasta? "Mutta että se loppuisi sitten alttarille, ja takaportit pistettäisiin kiinni? Eiköhän se ole niin, että jos menojalka vipattaa, niin ei siihen avioliittokaan ratkaisua tuo. " Ei lopu, eikä tuo, ei. Ellei se mies sitä halua. Ja jos haluaa, niin mitä väliä sillä sitten on, jos se takaportti on kiinnikin? Jos se helpottaa toisen oloa? Mutta kun mulle tulee se olo, että ei haluta luopua siitä nykyisestä naisesta_siltä_varalta, että löytyy parempi. Mutta kun ei_sanota_sitä suoraan, kun se nainen lähtis välittömästi kälppiin. Hyväksikäytetty. Sellanen olo mulle tosta tulee. "Siis, onko kaikki muutenkaan kunnossa NAISEN MIELESTÄ sellaisessa suhteessa, josta tämä on valmis kävelemään ulos tiettyjen aikarajojen jälkeen?" Kuten sanottu, jos ei mies 10 vuoden jälkeenkään osaa sanoa yhtä selkeää vastausta ilman selkeää aikarajaa/painostusta, niin ei_todellakaan ole kaikki kunnossa!! :( Mut miks miehet syyttää naisia aikarajoista, eikä tosiaan myönnä, että vika on ollut_myös heissä jo_ennen tätä "suhteen raiskausta"?

Lue lisää

"jokin epämääräinen toive/haave paremmasta?" No eikös ainakin tämän ketjun perusteella nainen ole se, jolla on toive paremmasta. Eikä ehkä niinkään epämääräinen, jos sitä parempaa ollaan valmiita etsimään puolen vuoden, seuraavan vuosipäivän tai jonkun muun aikarajan jälkeen. Minä uskon (en tiedä, en ole mies, enkä siis osaa ajatella miehen aivoilla), että miehillä ei ole ollenkaan välttämättä tuota takaportti-ajatusta. Veikkaan, että sen ovat keksineet ne naiset, jotka hinkuavat naimisiin, mutta eivät ole saaneet miestään vielä toimimaan vaaditulla tavalla (kosinta) ja joilla tähän tai tuohon syyhyn vedoten ei ole pokeria kosia itse. Veikkaan, että miehillä ei tarvitse olla mitään takaporttia, vaan he eivät vain tosiaan näe avioliitolle mitään erityistä lisäarvoakaan (jos heillä olisi takaportti, niin eiköhän se oletettu parempi olisi löytynyt jo vaikka siinä aloittajan 10 vuodessa). "niin ei_todellakaan ole kaikki kunnossa!! " Ja sellaista naista, käskettynä, miehen sitten pitäisi kosia? Jolla jo valmiiksi on vähän huono fiilis suhteensa nykytilasta? Miksi sellainen nainen kuvittelee, että mies astelee alttarille onnea pursuten, jos nyt saa ensin kosinnan pukerrettua? "miks miehet syyttää naisia aikarajoista" No eikös ne naiset niitä aikarajoja asettele? "vika on ollut_myös heissä jo_ennen tätä "suhteen raiskausta"" Ja jos suhde on tuolla tolalla, niin jälleen kerran, miksi miehen pitäisi uskoa, että mikään paranee tai että hän on naiselleen se oikea? Siis se, ettei mies ole saapunut valkealla ratsullaan heittäytymään ruusu hampaissa naisensa eteen ajoissa (ennen naisen määrittelemää aikarajaa), onkin suhteen raiskausta?

järkijaana kirjoitti:

"miehet ei oo halukkaita, tai ainakaan halukkaita_sanomaan mitään suuntaan, eikä toiseen" Ei ole ongelma tuossakaan. Ei ainakaan aloittajalla, tai tuolla toisella odottajalla, joka kovasti aloittajaa peesasi. Kummallakaan ei nimittäin kertomansa mukaan ole ollut ongelmana se, etteikö mies olisi ollut periaatteessa halukas naimisiin (tai ainakaan aloittajalla ei siitä ole ollut kyse, siitä toisesta en muista varmaksi, onko sanonut miehen periaatteellisesta suhtautumisesta mitään). Mutta heidän ongelmansa on ollut, ettei mies toimi riittävän nopeasti. Ja kun me naiset päätämme, koska on oikea aika mennä naimisiin, niin siihen on miehen suostuminen? Kuten toiselle odottajalle sanoinkin, lapsenteko on parempi syy uhitteluun kuin pelkkä papinaamen, koska jälkimmäisen nainenkin pystyy tekemään milloin vain, mutta lapsentekoa ei. "Pitäis vaan saada se nainen ja kuitenkin samalla saada pitää se takaportti ikuisesti auki." Onko tosiaan tilanne tämmöinen? Että näiden kosintaa odottelevien miehillä menovarvasta kutittaa edelleen? Mutta että se loppuisi sitten alttarille, ja takaportit pistettäisiin kiinni? Eiköhän se ole niin, että jos menojalka vipattaa, niin ei siihen avioliittokaan ratkaisua tuo. Kun siitäkin on niin helppo päästä eroon, kuten se ajatteleva mies on jo muutamaan otteeseen ketjussa kaupitellut. Muutenkaan en ymmärrä, miksi se, ettei mies halua/osaa toimia naisen sanelemassa aikataulussa on raukkamaista tai riskinoton välttelyä? "Ja sitten vielä kitistään, kun nainen tämän vastauksen hankkii vähemmän nätillä keinolla." Eikö kukaan näe ristiriitaa (kysyin jo toiselta odottajalta, muttei ole vastannut), että miehen pitäisi tämän naisenlogiikan mukaan uskoa olevansa naiselle juuri "se oikea", jonka kanssa nainen haluaa mennä naimisiin, mutta samalla nainen sanoo "kosi tai häivyn". Kuten sanottu, jos taustalla on lapsenpykäämisvietti, niin silloin on hyvä tehdä miehelle selväksi, että jos hän ei pilttejä halua, niin nainen etsii jonkun muun siitosorikseen. Mutta jos kysymys on (vain) naimisiinmenosta, niin miten mies noin uhattuna voisi uskoa olevansa jotenkin spesiaali? Toisin sanoen, miksi mies todellakaan haluaisi ottaa riskin semmoisen naisen kanssa, joka on valmis lyömään hanskat tiskiin, jos määräajassa ei sormusta ilmene? Siis, onko kaikki muutenkaan kunnossa NAISEN MIELESTÄ sellaisessa suhteessa, josta tämä on valmis kävelemään ulos tiettyjen aikarajojen jälkeen? Ja jos kaikki on suhteessa kunnossa, niin miten sen voi jättää taakseen pelkän sormuksenpuutteen vuoksi (lapsentekomotiivi poislukien)?

Lue lisää

Ei miehellä ole mitään periaatteellista syytä naimisiin menemättömyydelle. Uskon kyllä että mies kuvittelee itsensä joskus tulevaisuudessa olevan ukkomies. Haluaisin vain tietää tapahtuuko tämä avioituminen minun kanssani vai ajatteleeko hän vielä etsivänsä jonkun toisen jonka nai. Tuohon liittyy kyllä meillä läheisesti myös tuo lapsentekohomma. Mies haluaisi myös lapsia tässä piakkoin, kuten minäkin. Minä kuitenkin mielummin haluan lapset aviossa syntyvinä tai sitten olen itse lapseni huoltaja ja myös sukunimi tulee minulta. En ala siihen peliin että miehelle tulee täysi paketti (tyttöystävä, lapsi, koti ym) ilman että hän itse on myös valmis joustamaan minulle tärkeissä asioissa. Olen myös miettinyt syytä siihen MIKSI haluan naimisiin ja todennäköisesti keksinytkin sen. Joskus tuli puhetta perheestä (ei siis pelkästään lapsista, vaan siitä ketä kuuluu perheeseen), kun avoliittoa oli takana jo reilu vuosi. Mieheni sanoi ettei ajatellut minua perheeseensä kuuluvaksi. Minulle ei tullut mieleenkään, ettei mieheni olisi kanssani perhettä vaikka vain kahdestaan avoliitossa asustellaankin! Joten jos en avovaimona ole laskettava perheenjäseneksi, niin en minä perhettä ala perustamaan (=hanki lapsia) tai elä loppuelämääni ihmisen kanssa, jonka perheeseen en kuulu. Ilman avioliittoa en voi enää kuvitella että olisin hänen perhettään ja en halua että meidät perheeksi yhdistää vain mahdollinen lapsi (eli käytännössä jos lasta ei tule, niin en myöskään perhettä miehen kanssa). Joten osasyy naimisin haluamiselleni löytyy miehestä, tosin en vieritä koko syytä hänelle. ;) " Ja jos kaikki on suhteessa kunnossa, niin miten sen voi jättää taakseen pelkän sormuksenpuutteen vuoksi (lapsentekomotiivi poislukien)? " Vaikka lapsia ei hankittaisikaan, tai niitä ei koskaan tulisi, minulle tuo jonka kerroin ylempänä on tarpeeksi iso syy tähän vaikka kaikki muut asiat ovatkin kunnossa ja hyvin. En aijo jakaa elämääni miehen kanssa, jonka perheeseen en kuulu ja jonka vaimoksi en kelpaa. Minulla ei ole mitään halua elää tyttöystävänä koko elämääni ja niin siinä saattaisi käydä.

vastaa... kirjoitti:

Ei miehellä ole mitään periaatteellista syytä naimisiin menemättömyydelle. Uskon kyllä että mies kuvittelee itsensä joskus tulevaisuudessa olevan ukkomies. Haluaisin vain tietää tapahtuuko tämä avioituminen minun kanssani vai ajatteleeko hän vielä etsivänsä jonkun toisen jonka nai. Tuohon liittyy kyllä meillä läheisesti myös tuo lapsentekohomma. Mies haluaisi myös lapsia tässä piakkoin, kuten minäkin. Minä kuitenkin mielummin haluan lapset aviossa syntyvinä tai sitten olen itse lapseni huoltaja ja myös sukunimi tulee minulta. En ala siihen peliin että miehelle tulee täysi paketti (tyttöystävä, lapsi, koti ym) ilman että hän itse on myös valmis joustamaan minulle tärkeissä asioissa. Olen myös miettinyt syytä siihen MIKSI haluan naimisiin ja todennäköisesti keksinytkin sen. Joskus tuli puhetta perheestä (ei siis pelkästään lapsista, vaan siitä ketä kuuluu perheeseen), kun avoliittoa oli takana jo reilu vuosi. Mieheni sanoi ettei ajatellut minua perheeseensä kuuluvaksi. Minulle ei tullut mieleenkään, ettei mieheni olisi kanssani perhettä vaikka vain kahdestaan avoliitossa asustellaankin! Joten jos en avovaimona ole laskettava perheenjäseneksi, niin en minä perhettä ala perustamaan (=hanki lapsia) tai elä loppuelämääni ihmisen kanssa, jonka perheeseen en kuulu. Ilman avioliittoa en voi enää kuvitella että olisin hänen perhettään ja en halua että meidät perheeksi yhdistää vain mahdollinen lapsi (eli käytännössä jos lasta ei tule, niin en myöskään perhettä miehen kanssa). Joten osasyy naimisin haluamiselleni löytyy miehestä, tosin en vieritä koko syytä hänelle. ;) " Ja jos kaikki on suhteessa kunnossa, niin miten sen voi jättää taakseen pelkän sormuksenpuutteen vuoksi (lapsentekomotiivi poislukien)? " Vaikka lapsia ei hankittaisikaan, tai niitä ei koskaan tulisi, minulle tuo jonka kerroin ylempänä on tarpeeksi iso syy tähän vaikka kaikki muut asiat ovatkin kunnossa ja hyvin. En aijo jakaa elämääni miehen kanssa, jonka perheeseen en kuulu ja jonka vaimoksi en kelpaa. Minulla ei ole mitään halua elää tyttöystävänä koko elämääni ja niin siinä saattaisi käydä.

Lue lisää

Ymmärrän perustelusi, miksi haluat naimisiin. Eikä minusta naimisiinmenossa mitään vikaa olekaan. En vain usko, että saat haluamiasi asioita niillä keinoilla, jotka nyt olet valinnut. Ensinnäkään en usko, että jos suhteessa kaikki on okei, niin sormuksenpuutteen tarvitsisi merkitä sitä, että miehellä olisi vielä haku päällä. Etkös sinäkin aika kauan suhteessasi ole jo ollut? Mies ehkä ei vain ole vielä (ja se on jokaisella yksilöllinen aika) yhtä pitkällä noiden muodollisuuksien osalta kuin itse olet. Se, että haluat mahdollisten lastenne (joita mieskin siis tapauksessasi haluaa) syntyvän aviolapsina, on ihan hyvä juttu. Mutta eikö olisi aika antaa miehelle anteeksi se vuosia vanha kömmähdys perheeseen kuulumattomuudesta? Eli toisin sanoen, eikö olisi aika yrittää päästä siitä epävarmuudesta, jonka se sinussa aiheutti? Sen voit tehdä vain sinä itse. Kaikkien kirjoitustesi jälkeenkään en usko, että sinä olisit varma omasta suhteestasi. Mutta jos olet, niin sehän on tärkein asia, ei nettikirjoittajien vakuuttelu. ;-) En ymmärrä, että hyvän suhteen pystyy jättämään (tai edes jättämisellä uhkaamaan), jos toinen ei toimi määrätyllä tavalla määrätyssä ajassa. Kirjoitit, ettet itse kosi, koska haluat olla satavarma, ettei mies koe itseään painostetuksi. Oletko ajatellut, että vielä voisit perua uhkauksesi ja kokeilla jotain lempeämpää keinoa? Minusta se, mitä ajatteleva mies kirjoitti kolmessa viimeisessä kappaleessa otsikolla "mitä olet valmis uhraamaan", on kerrassaan loistavaa. Häntä mukaillakseni, älä käytä ydinaseuhkausta, viettele miehesi tajuamaan, ettei miehellä ole tulevaisuutta ilman sinua! No, joka tapauksessa olet kirjoittanut niin aidon tuntuisesti omista jutuistasi, että toivon tosiaan, että saat haluamiasi asioita. Ehkä palaat joskus kertomaan, miten kävi? ;-) Hyvää kevättä sinulle!

järkijaana kirjoitti:

"jokin epämääräinen toive/haave paremmasta?" No eikös ainakin tämän ketjun perusteella nainen ole se, jolla on toive paremmasta. Eikä ehkä niinkään epämääräinen, jos sitä parempaa ollaan valmiita etsimään puolen vuoden, seuraavan vuosipäivän tai jonkun muun aikarajan jälkeen. Minä uskon (en tiedä, en ole mies, enkä siis osaa ajatella miehen aivoilla), että miehillä ei ole ollenkaan välttämättä tuota takaportti-ajatusta. Veikkaan, että sen ovat keksineet ne naiset, jotka hinkuavat naimisiin, mutta eivät ole saaneet miestään vielä toimimaan vaaditulla tavalla (kosinta) ja joilla tähän tai tuohon syyhyn vedoten ei ole pokeria kosia itse. Veikkaan, että miehillä ei tarvitse olla mitään takaporttia, vaan he eivät vain tosiaan näe avioliitolle mitään erityistä lisäarvoakaan (jos heillä olisi takaportti, niin eiköhän se oletettu parempi olisi löytynyt jo vaikka siinä aloittajan 10 vuodessa). "niin ei_todellakaan ole kaikki kunnossa!! " Ja sellaista naista, käskettynä, miehen sitten pitäisi kosia? Jolla jo valmiiksi on vähän huono fiilis suhteensa nykytilasta? Miksi sellainen nainen kuvittelee, että mies astelee alttarille onnea pursuten, jos nyt saa ensin kosinnan pukerrettua? "miks miehet syyttää naisia aikarajoista" No eikös ne naiset niitä aikarajoja asettele? "vika on ollut_myös heissä jo_ennen tätä "suhteen raiskausta"" Ja jos suhde on tuolla tolalla, niin jälleen kerran, miksi miehen pitäisi uskoa, että mikään paranee tai että hän on naiselleen se oikea? Siis se, ettei mies ole saapunut valkealla ratsullaan heittäytymään ruusu hampaissa naisensa eteen ajoissa (ennen naisen määrittelemää aikarajaa), onkin suhteen raiskausta?

Lue lisää

"No eikös ainakin tämän ketjun perusteella nainen ole se, jolla on toive paremmasta. Eikä ehkä niinkään epämääräinen, jos sitä parempaa ollaan valmiita etsimään puolen vuoden, seuraavan vuosipäivän tai jonkun muun aikarajan jälkeen. " Niinku ylistämäni rekisteröimätön tuolla ylempänä jo selittikin, se ei ole edes toive. Se on vakaa usko siihen, että löytää sellaisen, joka haluaa mennä mun kanssa naimisiin asti. Ei vain puolitiehen, vaan perille asti. Se ei välttämättä miehenä ole sen kummempi, kuin tämä nykyinenkään, mutta tuo asenne tekee sen valtavan eron. Toinen haluu MUT, toinen ehkä(joka siis = ei). Nainen tunnustaa tämän eron olevan merkittävä ja mies syyttää pinnallisuudesta ja "suhteen raiskauksesta"? "Veikkaan, että miehillä ei tarvitse olla mitään takaporttia, vaan he eivät vain tosiaan näe avioliitolle mitään erityistä lisäarvoakaan (jos heillä olisi takaportti, niin eiköhän se oletettu parempi olisi löytynyt jo vaikka siinä aloittajan 10 vuodessa). " Edelleen, jos sillä ei ole mitään lisäarvoa, kuin sille toiselle, miksi sillä sitten on kuitenkin selkeää miinusarvoa? Ja niin just mäkin (ja ilmeisesti pari muutakin) ajattelen: jollei sitä varmuutta/parempaa ehdokasta ole tullut siinä kymmenessä vuodessa, niin ei sitä sitten tule koskaan! Mutta tuntuu, että miehet jaksaa uskoa, vaikka tosiasiat ois kuinka rankasti vastaan? "Ja sellaista naista, käskettynä, miehen sitten pitäisi kosia? Jolla jo valmiiksi on vähän huono fiilis suhteensa nykytilasta? " EI!! Vaan sen miehen pitäis kosia jo_kauan_ennen sitä käskyä. Koska kun tietyn rajan yli mennään, niin ne naisen epäilykset rupee heräämään. Ennen niiden heräämistä kaikki on hyvin ja heräämisen jälkeen alkaa alamäki. Vaikkei_mikään_konkreettisesti oiskaan muuttunut. Tässä on just se merkittävä pointti: miehet usein kysyy naiselta: mitä oon tehnyt väärin, kun naiset taas ajattelee miehen_jättäneen_tekemättä. Ei ole paha, että yrittäessään tehdä oikein, kämmäilee. Paha on se ETTEI EDES YRITÄ.

Plussa-pallero kirjoitti:

"No eikös ainakin tämän ketjun perusteella nainen ole se, jolla on toive paremmasta. Eikä ehkä niinkään epämääräinen, jos sitä parempaa ollaan valmiita etsimään puolen vuoden, seuraavan vuosipäivän tai jonkun muun aikarajan jälkeen. " Niinku ylistämäni rekisteröimätön tuolla ylempänä jo selittikin, se ei ole edes toive. Se on vakaa usko siihen, että löytää sellaisen, joka haluaa mennä mun kanssa naimisiin asti. Ei vain puolitiehen, vaan perille asti. Se ei välttämättä miehenä ole sen kummempi, kuin tämä nykyinenkään, mutta tuo asenne tekee sen valtavan eron. Toinen haluu MUT, toinen ehkä(joka siis = ei). Nainen tunnustaa tämän eron olevan merkittävä ja mies syyttää pinnallisuudesta ja "suhteen raiskauksesta"? "Veikkaan, että miehillä ei tarvitse olla mitään takaporttia, vaan he eivät vain tosiaan näe avioliitolle mitään erityistä lisäarvoakaan (jos heillä olisi takaportti, niin eiköhän se oletettu parempi olisi löytynyt jo vaikka siinä aloittajan 10 vuodessa). " Edelleen, jos sillä ei ole mitään lisäarvoa, kuin sille toiselle, miksi sillä sitten on kuitenkin selkeää miinusarvoa? Ja niin just mäkin (ja ilmeisesti pari muutakin) ajattelen: jollei sitä varmuutta/parempaa ehdokasta ole tullut siinä kymmenessä vuodessa, niin ei sitä sitten tule koskaan! Mutta tuntuu, että miehet jaksaa uskoa, vaikka tosiasiat ois kuinka rankasti vastaan? "Ja sellaista naista, käskettynä, miehen sitten pitäisi kosia? Jolla jo valmiiksi on vähän huono fiilis suhteensa nykytilasta? " EI!! Vaan sen miehen pitäis kosia jo_kauan_ennen sitä käskyä. Koska kun tietyn rajan yli mennään, niin ne naisen epäilykset rupee heräämään. Ennen niiden heräämistä kaikki on hyvin ja heräämisen jälkeen alkaa alamäki. Vaikkei_mikään_konkreettisesti oiskaan muuttunut. Tässä on just se merkittävä pointti: miehet usein kysyy naiselta: mitä oon tehnyt väärin, kun naiset taas ajattelee miehen_jättäneen_tekemättä. Ei ole paha, että yrittäessään tehdä oikein, kämmäilee. Paha on se ETTEI EDES YRITÄ.

Lue lisää

No kun noin nätisti pyysit... niin jatketaan sitten vielä hetki. "Se on vakaa usko siihen, että löytää sellaisen, joka haluaa mennä mun kanssa naimisiin asti." Niin mutta, kun se ristiriita! Miksi mies haluaisikaan - näissä tapauksissa vielä vaadittuna ja uhattuna - mennä naimisiin naisen kanssa, jolla on tuo vakaa usko. Että jos ei tämä nykyinen ukko, jolle ultimaatumi on heitetty, niin sitten joku muu. Miksi nyky-ukko siis kosisi? Sitä ihme ristiriitaa ei kukaan ole pystynyt minulle valaisemaan. "...miehen pitäis kosia jo_kauan_ennen sitä käskyä" Eikös tuo ole hiukan jauhopäinen, etten sanoisi naisenlogiikkainen ajatus? Jos mies ei ole kosinut aiemmin, niin miten menneeseen aikaan voi kohdistaa vaatimuksen, mitä silloin olisi pitänyt tehdä? Ja kun ei ole toimittu sen mukaan, miten olisi pitänyt, niin sitten uhitellaan? Voidaan me kiertää tätä vaikka kuinka kauan, mutta totuus on, että kovin pitävästi kukaan ei ole onnistunut kertomaan, miksi uhkaaminen jättämisellä pitäisi innostaa miestä niin, että hän pyytää naista puolisokseen. Mitä asioita olet ajatellut itse tehdä toisin ns. selkä seinää vasten, jos et siihen mennessä ole tehnyt jotain, mikä itsellesi on ollut merkityksetöntä tai et ole ajatellut tehdä sitä vielä? Eikös vaan ole niin, että jos joku nainen tulee kertomaan tänne, että mies sanelee, milloin parin pitää mennä naimisiin tai pykätä lapsia (oletetaanpa, ettei nainen halua vaikka kesken olevien opintojensa vuoksi "vielä") - eikös silloin palstalla seikkailevat naiset liittoudu vakaasti yhteen ja ehdota näyttämään moiselle uhittelijalle ovea? ;-))

järkijaana kirjoitti:

Ymmärrän perustelusi, miksi haluat naimisiin. Eikä minusta naimisiinmenossa mitään vikaa olekaan. En vain usko, että saat haluamiasi asioita niillä keinoilla, jotka nyt olet valinnut. Ensinnäkään en usko, että jos suhteessa kaikki on okei, niin sormuksenpuutteen tarvitsisi merkitä sitä, että miehellä olisi vielä haku päällä. Etkös sinäkin aika kauan suhteessasi ole jo ollut? Mies ehkä ei vain ole vielä (ja se on jokaisella yksilöllinen aika) yhtä pitkällä noiden muodollisuuksien osalta kuin itse olet. Se, että haluat mahdollisten lastenne (joita mieskin siis tapauksessasi haluaa) syntyvän aviolapsina, on ihan hyvä juttu. Mutta eikö olisi aika antaa miehelle anteeksi se vuosia vanha kömmähdys perheeseen kuulumattomuudesta? Eli toisin sanoen, eikö olisi aika yrittää päästä siitä epävarmuudesta, jonka se sinussa aiheutti? Sen voit tehdä vain sinä itse. Kaikkien kirjoitustesi jälkeenkään en usko, että sinä olisit varma omasta suhteestasi. Mutta jos olet, niin sehän on tärkein asia, ei nettikirjoittajien vakuuttelu. ;-) En ymmärrä, että hyvän suhteen pystyy jättämään (tai edes jättämisellä uhkaamaan), jos toinen ei toimi määrätyllä tavalla määrätyssä ajassa. Kirjoitit, ettet itse kosi, koska haluat olla satavarma, ettei mies koe itseään painostetuksi. Oletko ajatellut, että vielä voisit perua uhkauksesi ja kokeilla jotain lempeämpää keinoa? Minusta se, mitä ajatteleva mies kirjoitti kolmessa viimeisessä kappaleessa otsikolla "mitä olet valmis uhraamaan", on kerrassaan loistavaa. Häntä mukaillakseni, älä käytä ydinaseuhkausta, viettele miehesi tajuamaan, ettei miehellä ole tulevaisuutta ilman sinua! No, joka tapauksessa olet kirjoittanut niin aidon tuntuisesti omista jutuistasi, että toivon tosiaan, että saat haluamiasi asioita. Ehkä palaat joskus kertomaan, miten kävi? ;-) Hyvää kevättä sinulle!

Lue lisää

En ehkä kirjoittanut sittenkään meidän tilanteesta tarpeeksi tarkasti, tai osa tekstistä on hävinnyt... Tuuliviiri (ketjun aloittaja) on siis sanonut miehelleen suoraan "sormus tai kenkää tulee", minä en koskaan ole uhkaillut miestä suoraan erolla. Minä en omalla kohdallani usko että suhteesta tulisi enää mitään jos sanoisin suoraan miehelle että "ero tai sormus" (siksihän minä en kosi miestä koska en halua painostaa häntä, niin tämä minusta vasta painostusta olisikin!). Minusta erolla ei saa koskaan uhkailla, sillä se syö suhdetta ja saa toisen varpailleen, mutta jokainen tehkööt omat valintansa (toisaalta tuo on reilua, sillä mies tietää missä mennään, mutta ei ehkä paras keino kuitenkaan minulle). Tämä on vain minun oma päätökseni, jos vuosien yhdessäolon jälkeen toinen ei ole valmis ottamaan seuraavaa askelta, niin en jaksa odotella vuosikausia. Olen sanonut suoraan miehelle että haluaisin naimisiin ja kihloihin ja minusta pitkään suhteeseen kuuluu avioliitto ennen lasten hankintaa. Olen myös sanonut että mies voisi miettiä mitä suhteelta haluaa pidemmän päälle ja minkälaisessa aikataulussa hän olisi valmis etenemään jne. Keskustelua siis, ei uhkailua. Oman kantani asiaan olen tehnyt myös harvinaisen selväksi, niin ettei siitä pitäisi jäädä mitään epäselvyyttä. Tätä "keskustelua" olen jatkanut nyt noin 1,5v, puolivuotta vielä jatkan, sitten luovutan. Jos tuo toinen ei viitsi pistää tikkua ristiin asian takia, edes niin että keskusteltaisiin tuo selväksi, niin ei sitten. Tiedän että suhteemme on hyvä ja olen varma siitä. :) Monet ovat ymmärtäneet väärin, ei ero tulisi siksi ettei mies kosi tiettyyn päivään mennessä tai että en ole saanut sormusta nimettömään, vain niiden syiden takia miksi hän ei kosi eli halua naimisiin kanssani. Sillä varmasti siihen joku syy on olemassa ja nähtävästi se on niin iso ettei avioliittoa voi alkaa suunnittelemaan. Toki tästäkin kannattaa keskustella, mutta vähän hankalaa tuo on itsekseen tehdä. Joten käytännössä tuosta voi johtaa vain yhden yhtälön ilman toisen mielipidettä asiaan: ei kosi = ei halua naimisiin = ei halua minua vaimokseen = en kelpaa hänen vaimokseen = miksi ihmeessä olen "parhaat vuoteni" sellaisen ihmisen kanssa jolle en kelpaa. Maailmasta varmasti löytyy vielä hyvä mies minulle, joka haluaa jakaa elämänsä minun kanssani ja joka rakastaa minua ja minä häntä. Käytän juurikin tuota ehdottamaasi lempeämpää keinoa. Tökin ja tuupin toista oikeaan suuntaan, keskustelen, vihjailen ja sanon suoraan, mutta ilman toisen vapaata tahtoa loppuun ei päästä. Tämä lempeä keino ei vaan näytä johtavan mihinkään, joten siksi takarajana on vuosipäivä. En minä aijo tätä odottelua jatkaa loputtomiin ja siksi teen omat päätökseni. Ehkä ne on oikeita, ehkä vääriä, mutta päättämättä jättäminen ja pelkkä "oleminen" on minulle huonoin vaihtoehto. Jokainen on kuitenkin vastuussa omasta elämästään ja minusta tämä on paras ratkaisu.

järkijaana kirjoitti:

No kun noin nätisti pyysit... niin jatketaan sitten vielä hetki. "Se on vakaa usko siihen, että löytää sellaisen, joka haluaa mennä mun kanssa naimisiin asti." Niin mutta, kun se ristiriita! Miksi mies haluaisikaan - näissä tapauksissa vielä vaadittuna ja uhattuna - mennä naimisiin naisen kanssa, jolla on tuo vakaa usko. Että jos ei tämä nykyinen ukko, jolle ultimaatumi on heitetty, niin sitten joku muu. Miksi nyky-ukko siis kosisi? Sitä ihme ristiriitaa ei kukaan ole pystynyt minulle valaisemaan. "...miehen pitäis kosia jo_kauan_ennen sitä käskyä" Eikös tuo ole hiukan jauhopäinen, etten sanoisi naisenlogiikkainen ajatus? Jos mies ei ole kosinut aiemmin, niin miten menneeseen aikaan voi kohdistaa vaatimuksen, mitä silloin olisi pitänyt tehdä? Ja kun ei ole toimittu sen mukaan, miten olisi pitänyt, niin sitten uhitellaan? Voidaan me kiertää tätä vaikka kuinka kauan, mutta totuus on, että kovin pitävästi kukaan ei ole onnistunut kertomaan, miksi uhkaaminen jättämisellä pitäisi innostaa miestä niin, että hän pyytää naista puolisokseen. Mitä asioita olet ajatellut itse tehdä toisin ns. selkä seinää vasten, jos et siihen mennessä ole tehnyt jotain, mikä itsellesi on ollut merkityksetöntä tai et ole ajatellut tehdä sitä vielä? Eikös vaan ole niin, että jos joku nainen tulee kertomaan tänne, että mies sanelee, milloin parin pitää mennä naimisiin tai pykätä lapsia (oletetaanpa, ettei nainen halua vaikka kesken olevien opintojensa vuoksi "vielä") - eikös silloin palstalla seikkailevat naiset liittoudu vakaasti yhteen ja ehdota näyttämään moiselle uhittelijalle ovea? ;-))

Lue lisää

"Niin mutta, kun se ristiriita! Miksi mies haluaisikaan - näissä tapauksissa vielä vaadittuna ja uhattuna - mennä naimisiin naisen kanssa, jolla on tuo vakaa usko. Että jos ei tämä nykyinen ukko, jolle ultimaatumi on heitetty, niin sitten joku muu. Miksi nyky-ukko siis kosisi? Sitä ihme ristiriitaa ei kukaan ole pystynyt minulle valaisemaan." Mun_mielestä kysymys on myös siitä miehen tahdosta - rakkaudesta, jos sitä voi käyttää. Siinä vaiheessa, kun homma vaatii uhkailua ja vaatimista, ollaan jo menossa metsään. Minä_ajattelen, että jollei miehessä itsessään herää sitä halua kosaista - ei edes siinä 10 vuodessa, niin pitäis ukonkin tajuta, että jotain on vialla. En minä naisena ainakaan jää suhteeseen, jossa en halua mennä perille asti! On ihan ok, jos miehet tyytyy tuollaiseen mutta hei, oisko liikaa vaadittu, että ilmottas sen naiselles vaikka - sanotaan 5 vuoden sisällä, et nää on nyt fiilikset? Tai mielummin tietysti heti, kun se fiilis iskee!? Mutta kun miettiikö miehet tälläsia itsekseen koskaan, vai vaaditaanko siihen aina se naisen pyyntö tai jopa vaatimus, enneku mitään selkeetä kantaa saa? :(

ymmärrän myös tämänkin kannan. Valitettavasti. ;) Ymmärtääköhän kukaan mies tuota kantaa, jota tuossa kovasti kiittelin vähän ylempänä? Jotenkin tuntuu, et tän probleemin ratkasu on mission impossible. Niinku joku kompromissi lasten saannissakin. Mutta olis kyllä kiva kuulla, että jos unohdetaan noi deadlinet, niin onko sille miehen vastahakoisuudelle mitään muuta syytä, kuin "Se Väärä" nainen? Ja jos ei ole, niin miksi sitten ilmeisesti suuri enemmistö jatkaa sen väärän naisen kanssa? Kun se vain haavoittaa kumpaakin? Ehkä nää deadlinet on just se naisten tapa saada se totuus sieltä ulos: jos en ole sulle se oikea, lähden menemään. Miks miehet tuomitsee tämän, miksette te halua totuuden tulevan julki? Miks meidän pitäis suostua roikkumaan siinä suhteessa vaan, koska toinen ei löydä parempaakaan?

Plussa-pallero kirjoitti:

ymmärrän myös tämänkin kannan. Valitettavasti. ;) Ymmärtääköhän kukaan mies tuota kantaa, jota tuossa kovasti kiittelin vähän ylempänä? Jotenkin tuntuu, et tän probleemin ratkasu on mission impossible. Niinku joku kompromissi lasten saannissakin. Mutta olis kyllä kiva kuulla, että jos unohdetaan noi deadlinet, niin onko sille miehen vastahakoisuudelle mitään muuta syytä, kuin "Se Väärä" nainen? Ja jos ei ole, niin miksi sitten ilmeisesti suuri enemmistö jatkaa sen väärän naisen kanssa? Kun se vain haavoittaa kumpaakin? Ehkä nää deadlinet on just se naisten tapa saada se totuus sieltä ulos: jos en ole sulle se oikea, lähden menemään. Miks miehet tuomitsee tämän, miksette te halua totuuden tulevan julki? Miks meidän pitäis suostua roikkumaan siinä suhteessa vaan, koska toinen ei löydä parempaakaan?

Lue lisää

"niin onko sille miehen vastahakoisuudelle mitään muuta syytä, kuin "Se Väärä" nainen?" Yksinkertaisesti se että mies voi ajatella että nainen alkaa laiminlyödä suhdetta ja olla suhteessa vain omia pikkutyttöunelmiaan kihlauksesta ja naimisiinmenosta varten ilman että hänellä on siinä muuta roolia kuin olla se aasi joka vedätetään mukaan elättelemään toisen fantasiaa. Ainoa tapa miehen puolelta olla varma siitä että nainen haluaa olla suhteessa hänen kanssan koska hän on hän - on olla antamatta noita ONNELLISEN KAHDENKESKISEN PARISUHTEEN kannalta täysin toissijaisia asioita naiselle koska silloin testataan naista ja hänen haluaan olla kyseisen miehen kanssa. Tällöin voimme kysyä että kumman tahto on tärkeämpi ja olennaisempi? Koska nainen on nyt se joka on asetellut rajat on nainen ilmaissut että HÄN on kaikkein tärkein. Miehellä ja parisuhteella ei ole niin suurta merkitystä kuin HÄNELLÄ. Ratkaisu voisi olla että mennään kihloihin, mennään naimisiin ja sovitaan että erotaan viikon päästä sovussa ja yhteisymmärryksessä ja jatketaan onnellisessa ja varmassa parisuhteessa koska tiedetään että kaikki on saavutettavissa kunhan vain asiat järjestetään niin. Jos parisuhde on hyvä ovat kihlajaiset ja naimisiinmenot pelkkiä rituaaleja - kuten myös avioerokin. Pari päättää mitä haluaa ja miten. "Ja jos ei ole, niin miksi sitten ilmeisesti suuri enemmistö jatkaa sen väärän naisen kanssa?" Tässä ei ole kysymys mistään suuresta enemmistöstä vaan yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta ja heidän ainutkertaisesta parisuhteestaan. "Ehkä nää deadlinet on just se naisten tapa saada se totuus sieltä ulos: jos en ole sulle se oikea, lähden menemään." Tie kulkee kahteen suuntaan. Olemalla niskoitteleva mutta olemalla loukkaamatta PARISUHDETTA mies saa tietää onko nainen hänen kanssaan oikeasti vai onko nainen vain hakemassa yksipuolisia kicksejä joissa miehellä tai parisuhteella ei ole väliä. Naiset eivät tajua että myös naisia testataan ja tuollainen deadline-ajattelu nimenomaan antaa tilaisuuden mitata todellista rakkautta ja että pystyykö se nainen tulemaan järkiinsä jos rakastaa miestä joka on hyvä hänelle. Ap voisi ihan oikeasti kyseenalaistaa tarpeensa kihlaukselle ja naimisiinmenolle. Miksi sellainen tarve on? Mihin sitä tarvitaan? Kenties avain siihen sormukseen onkin antautuminen rakkaudelle ja omista typeristä mielihaluista luopuminen paremman vaihtoehdon edessä eikä suinkaan - niinkuin nyt asiaa ajetaan - itsekkäiden yksipuolisten ehtojen saneleminen ja siten parisuhdedynamiikalle vammauttavan iskun antaminen. "Miks meidän pitäis suostua roikkumaan siinä suhteessa vaan, koska toinen ei löydä parempaakaan?" Tässä taas aletaan syyllistämään miestä pettäjäsiaksi kun naiselle tulee paha olo siitä kun nainen ei saakkaan väkisin ja parisuhdetta vahingoittamalla sitä mitä haluaa. Nainenhan tässä on se parisuhdetta raiskaava osapuoli! Jos se mies on ollut 10 vuotta tuollaisen vaikean ämmän kanssa niin se mitä ilmeisimmin tarkoittaa että mies todellakin rakastaa ja haluaa sitä naista. Siinä on 10 vuotta selkeää merkitystä ilman minkäänlaisia vaateita mistään uskonnollis-yhteiskunnallisista rituaaleista. Jos te naiset ette tätä näe ja tunne niin mun on pakko vetää nyt jonkinlainen femiinisen aivovamman kortti esille. Mutta jos tää vaikealle ämmälle ei kelpaa niin multa saa niitä sormuksia ja maksamalla sen mitä avioero kustantaa mä voin mennä naimisiin koska mulle moiset rituaalit ei merkkaa hevonvittuakaan - toisin kuin ihmissuhde jossa rakastan. Sellaisessa ihmissuhteessa mä voin olla miten tahansa ja hyväksyä kaiken muun paitsi sen mikä kyseistä suhdetta loukkaa - ja se loukkaaminen voi tulla myös siltä jota rakastan. Silloin se on se loukkaajan asia kasvaa ihmisenä.

Mies Joka Ajattelee kirjoitti:

"niin onko sille miehen vastahakoisuudelle mitään muuta syytä, kuin "Se Väärä" nainen?" Yksinkertaisesti se että mies voi ajatella että nainen alkaa laiminlyödä suhdetta ja olla suhteessa vain omia pikkutyttöunelmiaan kihlauksesta ja naimisiinmenosta varten ilman että hänellä on siinä muuta roolia kuin olla se aasi joka vedätetään mukaan elättelemään toisen fantasiaa. Ainoa tapa miehen puolelta olla varma siitä että nainen haluaa olla suhteessa hänen kanssan koska hän on hän - on olla antamatta noita ONNELLISEN KAHDENKESKISEN PARISUHTEEN kannalta täysin toissijaisia asioita naiselle koska silloin testataan naista ja hänen haluaan olla kyseisen miehen kanssa. Tällöin voimme kysyä että kumman tahto on tärkeämpi ja olennaisempi? Koska nainen on nyt se joka on asetellut rajat on nainen ilmaissut että HÄN on kaikkein tärkein. Miehellä ja parisuhteella ei ole niin suurta merkitystä kuin HÄNELLÄ. Ratkaisu voisi olla että mennään kihloihin, mennään naimisiin ja sovitaan että erotaan viikon päästä sovussa ja yhteisymmärryksessä ja jatketaan onnellisessa ja varmassa parisuhteessa koska tiedetään että kaikki on saavutettavissa kunhan vain asiat järjestetään niin. Jos parisuhde on hyvä ovat kihlajaiset ja naimisiinmenot pelkkiä rituaaleja - kuten myös avioerokin. Pari päättää mitä haluaa ja miten. "Ja jos ei ole, niin miksi sitten ilmeisesti suuri enemmistö jatkaa sen väärän naisen kanssa?" Tässä ei ole kysymys mistään suuresta enemmistöstä vaan yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta ja heidän ainutkertaisesta parisuhteestaan. "Ehkä nää deadlinet on just se naisten tapa saada se totuus sieltä ulos: jos en ole sulle se oikea, lähden menemään." Tie kulkee kahteen suuntaan. Olemalla niskoitteleva mutta olemalla loukkaamatta PARISUHDETTA mies saa tietää onko nainen hänen kanssaan oikeasti vai onko nainen vain hakemassa yksipuolisia kicksejä joissa miehellä tai parisuhteella ei ole väliä. Naiset eivät tajua että myös naisia testataan ja tuollainen deadline-ajattelu nimenomaan antaa tilaisuuden mitata todellista rakkautta ja että pystyykö se nainen tulemaan järkiinsä jos rakastaa miestä joka on hyvä hänelle. Ap voisi ihan oikeasti kyseenalaistaa tarpeensa kihlaukselle ja naimisiinmenolle. Miksi sellainen tarve on? Mihin sitä tarvitaan? Kenties avain siihen sormukseen onkin antautuminen rakkaudelle ja omista typeristä mielihaluista luopuminen paremman vaihtoehdon edessä eikä suinkaan - niinkuin nyt asiaa ajetaan - itsekkäiden yksipuolisten ehtojen saneleminen ja siten parisuhdedynamiikalle vammauttavan iskun antaminen. "Miks meidän pitäis suostua roikkumaan siinä suhteessa vaan, koska toinen ei löydä parempaakaan?" Tässä taas aletaan syyllistämään miestä pettäjäsiaksi kun naiselle tulee paha olo siitä kun nainen ei saakkaan väkisin ja parisuhdetta vahingoittamalla sitä mitä haluaa. Nainenhan tässä on se parisuhdetta raiskaava osapuoli! Jos se mies on ollut 10 vuotta tuollaisen vaikean ämmän kanssa niin se mitä ilmeisimmin tarkoittaa että mies todellakin rakastaa ja haluaa sitä naista. Siinä on 10 vuotta selkeää merkitystä ilman minkäänlaisia vaateita mistään uskonnollis-yhteiskunnallisista rituaaleista. Jos te naiset ette tätä näe ja tunne niin mun on pakko vetää nyt jonkinlainen femiinisen aivovamman kortti esille. Mutta jos tää vaikealle ämmälle ei kelpaa niin multa saa niitä sormuksia ja maksamalla sen mitä avioero kustantaa mä voin mennä naimisiin koska mulle moiset rituaalit ei merkkaa hevonvittuakaan - toisin kuin ihmissuhde jossa rakastan. Sellaisessa ihmissuhteessa mä voin olla miten tahansa ja hyväksyä kaiken muun paitsi sen mikä kyseistä suhdetta loukkaa - ja se loukkaaminen voi tulla myös siltä jota rakastan. Silloin se on se loukkaajan asia kasvaa ihmisenä.

Lue lisää

Eli siis... Onko tuo ehtoja saneleva ämmä koskaan ollut naimisiinmenon ja luottamuksen arvoinen? Minulle hän ei kelpaisi rakkauden kohteeksi noilla eväillä. Liian itsekäs ja liian kiinni fantasioissaan.

Sormus ei ole kihlaus, lupaus avioliitosta on. Mun mielestä nykyisin yhdistetään kihlaus sormukseen nimettömässä aivan liian tiukasti. Näin teit myös sinä, Mies Joka Ajattelee. Voin käydä ostamassa vaikka 10 kihlasormuksina mainostettua sormusta ja työntää ne nimettömään, mutta ihan yhtä vähän olen kihloissa silloin kuin nyt. Ja se on ihan sama homma vaikka mies tuon sormuksen maksaisikin. Jos se ei tarkoita lupausta avioitumisesta, minulle se ei ole kihlasormus vaikka sitä nimettömässä käyttäisikin. "Sinulla naisena ei ole oikeutta syyllistää tai vaatia miestä etenemään omaa aikatauluaan nopeammin" Tästä olen aivan samaa mieltä. Mutta naisen ei ole myöskään pakko jäädä kärvistelemään epätäydelliseen suhteeseen ja odottelemaan miehen mahdollisia etenemishaluja vuosikausiksi. Minusta on reilua että mies saa aikaa miettiä rauhassa mitä haluaa ja jos ei vieläkään ole valmis ottamaan seuraavaa askelta, niin nainen lähtee etsimään miestä joka haluaa samoja asioita hänen kanssaan ja mies jää elämään villiä poikamieselämää. Mä en itse pidä miehiä niin alkeellisina ja tyhminä, etten uskoisi että he osaavat ajatella tulevaisuutta ja parisuhdetta. Etkö sinä ole sitä mieltä että miehen, joka on useita vuosia seurustellut saman naisen kanssa, pitäisi puolen vuoden miettimisen jälkeen olla tullut johonkin lopputulokseen siitä haluaako naimisiin vai ei? Siinä on kuitenkin tasan kaksi vaihtoehtoa, joko haluaa tai sitten ei (kaikki muut vaihtoehdot ovat tähän kuuluvia (ehkä, en tiedä, ...)) "Oletko myöskään ajatellut että sinä esittämällä tuollaisia aikatauluja itseassa väheksyt suhdettane?" Mä en ole ajatellut. Itse ajattelen asian näin että tämä on minun ainut elämäni, enkä halua heittää sitä "hukkaan". Miehen tehtävä ei ole tehdä minua onnelliseksi, minun itseni se on tehtävä. Haluan naimisiin rakkaan miehen kanssa ja olla mahdollisimman hyvä vaimo hänelle. Haluan myös lapsia, jos niitä on tullakseen. En aijo seurustella vuosikymmeniä miehen kanssa, joka ei halua kanssani noita ja olla onneton tuon takia. Etsin mielummin toisen miehen ja olen onnellinen hänen kanssaan, jos nykyiselle en vaimoksi ja hänen lastensa äidiksi kelpaa. Minä uskon myös että saan kaiken mitä haluan, ennemmin tai myöhemmin. Saan rakastavan aviomiehen, joka haluaa yrittää kanssani perheenlisäystä. Toivon vain että se olisi nykyinen mieheni, mutta jos ei ole, niin sitten vain etsimään miestä joka on minulle oikeampi.

naisetkin ajattelee kirjoitti:

Sormus ei ole kihlaus, lupaus avioliitosta on. Mun mielestä nykyisin yhdistetään kihlaus sormukseen nimettömässä aivan liian tiukasti. Näin teit myös sinä, Mies Joka Ajattelee. Voin käydä ostamassa vaikka 10 kihlasormuksina mainostettua sormusta ja työntää ne nimettömään, mutta ihan yhtä vähän olen kihloissa silloin kuin nyt. Ja se on ihan sama homma vaikka mies tuon sormuksen maksaisikin. Jos se ei tarkoita lupausta avioitumisesta, minulle se ei ole kihlasormus vaikka sitä nimettömässä käyttäisikin. "Sinulla naisena ei ole oikeutta syyllistää tai vaatia miestä etenemään omaa aikatauluaan nopeammin" Tästä olen aivan samaa mieltä. Mutta naisen ei ole myöskään pakko jäädä kärvistelemään epätäydelliseen suhteeseen ja odottelemaan miehen mahdollisia etenemishaluja vuosikausiksi. Minusta on reilua että mies saa aikaa miettiä rauhassa mitä haluaa ja jos ei vieläkään ole valmis ottamaan seuraavaa askelta, niin nainen lähtee etsimään miestä joka haluaa samoja asioita hänen kanssaan ja mies jää elämään villiä poikamieselämää. Mä en itse pidä miehiä niin alkeellisina ja tyhminä, etten uskoisi että he osaavat ajatella tulevaisuutta ja parisuhdetta. Etkö sinä ole sitä mieltä että miehen, joka on useita vuosia seurustellut saman naisen kanssa, pitäisi puolen vuoden miettimisen jälkeen olla tullut johonkin lopputulokseen siitä haluaako naimisiin vai ei? Siinä on kuitenkin tasan kaksi vaihtoehtoa, joko haluaa tai sitten ei (kaikki muut vaihtoehdot ovat tähän kuuluvia (ehkä, en tiedä, ...)) "Oletko myöskään ajatellut että sinä esittämällä tuollaisia aikatauluja itseassa väheksyt suhdettane?" Mä en ole ajatellut. Itse ajattelen asian näin että tämä on minun ainut elämäni, enkä halua heittää sitä "hukkaan". Miehen tehtävä ei ole tehdä minua onnelliseksi, minun itseni se on tehtävä. Haluan naimisiin rakkaan miehen kanssa ja olla mahdollisimman hyvä vaimo hänelle. Haluan myös lapsia, jos niitä on tullakseen. En aijo seurustella vuosikymmeniä miehen kanssa, joka ei halua kanssani noita ja olla onneton tuon takia. Etsin mielummin toisen miehen ja olen onnellinen hänen kanssaan, jos nykyiselle en vaimoksi ja hänen lastensa äidiksi kelpaa. Minä uskon myös että saan kaiken mitä haluan, ennemmin tai myöhemmin. Saan rakastavan aviomiehen, joka haluaa yrittää kanssani perheenlisäystä. Toivon vain että se olisi nykyinen mieheni, mutta jos ei ole, niin sitten vain etsimään miestä joka on minulle oikeampi.

Lue lisää

"Sormus ei ole kihlaus, lupaus avioliitosta on. Mun mielestä nykyisin yhdistetään kihlaus sormukseen nimettömässä aivan liian tiukasti. Näin teit myös sinä, Mies Joka Ajattelee." Itseasiassa jos tarkistat viestini loppuosan niin huomaat että en anna sormuksille enkä rituaaleille minkäänlaista arvoa. Jos sanon : Haluan olla kanssasi - tarkoitan sitä. Siihen ei vaadita kihlauksia eikä avioliittoja eivätkä ne merkitse mitään. Voin tehdä rakastamalleni naiselle sen lupauksen ja itseasiassa sitä lupaustakaan ei edes tarvita sillä suhtaututumiseni rakkauteen jo lähtökohtaisesti tekee asiasta tuollaisen. Joten miksi sinulle (en edes sano "naisille" koska tunnen useita naisia jotka ajattelevat kanssani täsmälleen samoin) se "kihlaus" tai "naimisiinmeno" on niin oleellista? Mitä se muuttaa käytännössä parin välillä? Minusta tässä nämä häähullaantuneet naiset antavat asioille täysin kohtuuttoman merkityksen eivätkä millään suostu katsomaan olennaista. "Tästä olen aivan samaa mieltä. Mutta naisen ei ole myöskään pakko jäädä kärvistelemään epätäydelliseen suhteeseen" Epätäydelliseen kenen mielestä? Siinä vaiheessa kun suhteeseen aletaan sanelemaan aikarajoja on kyseessä todellakin epätäydellinen suhde ja se on naisen valinta poiketa yhteiseltä polulta eikä miehen vika. Se että naisena haluat taivaan olevan musta - ei se tee taivaasta mustaa jos taivas on sininen. Avaa silmäsi. "Minusta on reilua että mies saa aikaa miettiä rauhassa mitä haluaa ja jos ei vieläkään ole valmis ottamaan seuraavaa askelta" Mikä on tämä seuraava askel? Mitä se tarkoittaa? Mihin ollaan menossa ja miksi? Minusta pari joka rakastaa toisiaan ja haluaa olla yhdessä on jo perillä olennaisessa. Askeleet siitä yhtään minnekkään johtavat POIS suhteesta jos toinen ei tulekaan mukana eikä suinkaan suhdetta kohti! Mitä haluat muuttaa ja miksi? Mikä asiassa on niin arvokasta että sen takia pitää hylätä hyvä kumppani? Vai onko hyvän kumppanin määritelmä "suostuu kihloihin ja avioon" ja millään muulla ei ole väliä? Jos asia on näin olen minä täydellinen kumppani sillä myönnän kihlat ja avioliittolupauksen (avioehdolla) kenelle tahansa joka suostuu maksamaan kulut :) "Mä en ole ajatellut. Itse ajattelen asian näin että tämä on minun ainut elämäni, enkä halua heittää sitä "hukkaan"." Ahaa. Eli siis elämäsi menee hukkaan jos et pääse naimisiin vaan parempaa elämää vietät palaamalla takaisin sinkkurinkiin ja löydät jonkun haisevan vanhan juopon joka menee kanssasi naimisiin koska se naimisiin meneminen täydellistää elämäsi? Miettippä naaras asia uudelleen oman itsesi takia. Jos olet miehen kanssa hyvässä ja toimivassa, luottamuksellisessa ja rakkaudentäyteisessä suhteessa... siitä ei voi pistää täydellisemmäksi. Paitsi tietenkin jos tekee jostain naimisiinmenosta niin suuren asian että on valmis pistämään kaiken hyvän paskaksi vain yhden hunnun takia. Ymmärrätkö että se mies rakastaessaan sinua on jo antanut sinulle sen kaiken? Meneekö tämä ajatus lainkaan perille sinne päähän? PAREMPAA EI OLE. Ja jos naimisiinhinkuamisellasi tuhoat suhteen joka on kaikin puolin mitä loistavin... eipä siinä voida puhua elämänlaadusta sen jälkeen. "Mä en itse pidä miehiä niin alkeellisina ja tyhminä, etten uskoisi että he osaavat ajatella tulevaisuutta ja parisuhdetta." Oletko koskaan ajatellut että mies voi olla niin suuri tunneälyltään että hän näkee suhteessanne myös sellaisia piirteitä ja ongelmia joista sinulla ei ole tietoa? - ja juuri noiden ongelmien takia käyttäytyy niinkuin käyttäytyy - toivon että sinä tulet joskus huomaamaan samat asiat? Sinä olet nainen. Se ei tee sinusta tunnekykyisempää tai älykkäämpää tai suhteen havaitsemiselta tai sen analysoinnilta yhtään taitavampaa. Miehesi voi olla viisaampi. Ei välttämättä - mutta voi olla. Oletko myös ottanut sen huomioon? "Haluan naimisiin rakkaan miehen kanssa ja olla mahdollisimman hyvä vaimo hänelle." Eli siis vaihtoehto jossa olet loistavassa pysyvässä rakkauden luottamuksentäyteisessä suhteessa miehen kanssa joka on sinulle hyvä ja jolle sinä olet hyvä nainen on sitten poissuljettu vaihtoehto? Miten avioliitto eroaa suhteenne nykytilanteesta? Oletko varma että miehesi hyväksyy ne asiat jotka kuvittelet tulevan avioliiton mukana jos asiat muuttuvat jotenkin? Onko suhteessanne jotain sellaisia vikoja joiden toivot muuttuvan avioliiton myötä, että avioliitto on ratkaisu parisuhdeongelmiin jos niitä on? "niin nainen lähtee etsimään miestä joka haluaa samoja asioita hänen kanssaan ja mies jää elämään villiä poikamieselämää" Siis olenko ymmärtänyt oikein että miehesi elää "villiä poikamieselämää" - tai edes tahtoisi elää - vieläkin eikä pitkä suhteenne ole muuttanut häntä miksikään? Vai onko tämä vain naisellinen odotus vastoin parempaa tietämystä? Mulla on sulle uutisia. Se lupaus tai se avioliitto ei muuta miestä mihinkään ellei hän ole jo muuttunut sinua varten suhteenne kestäessä. Tuollainen pari ja suhdehistoria kuulostaa ongelmienkerjäämiseltä ja avioliitto kuulostaa lähinnä matolta jonka alle siivota ongelmat jos niitä on. "Minä uskon myös että saan kaiken mitä haluan, ennemmin tai myöhemmin." Saattaa olla, mutta oletko ehkä tietoinen siitä että voit itse kehittyä ihmisenä myös ja arvioida omat tavoitteesi ja niiden järkevyyden uudelleen? Olen nähnyt apinan joka jäi satimeen työnnettyään kätensä purkkiin jossa oli karkkeja. Apina kahmaisi purkista kourallisen karkkia - muttei saanut enää nyrkkiin puristettua kättään ulos purkista. Apina ei tahtonut myöskään irroittaa otettaan karkeista. Siinähän oli. Satimessa.

Mies Joka Ajattelee kirjoitti:

"niin onko sille miehen vastahakoisuudelle mitään muuta syytä, kuin "Se Väärä" nainen?" Yksinkertaisesti se että mies voi ajatella että nainen alkaa laiminlyödä suhdetta ja olla suhteessa vain omia pikkutyttöunelmiaan kihlauksesta ja naimisiinmenosta varten ilman että hänellä on siinä muuta roolia kuin olla se aasi joka vedätetään mukaan elättelemään toisen fantasiaa. Ainoa tapa miehen puolelta olla varma siitä että nainen haluaa olla suhteessa hänen kanssan koska hän on hän - on olla antamatta noita ONNELLISEN KAHDENKESKISEN PARISUHTEEN kannalta täysin toissijaisia asioita naiselle koska silloin testataan naista ja hänen haluaan olla kyseisen miehen kanssa. Tällöin voimme kysyä että kumman tahto on tärkeämpi ja olennaisempi? Koska nainen on nyt se joka on asetellut rajat on nainen ilmaissut että HÄN on kaikkein tärkein. Miehellä ja parisuhteella ei ole niin suurta merkitystä kuin HÄNELLÄ. Ratkaisu voisi olla että mennään kihloihin, mennään naimisiin ja sovitaan että erotaan viikon päästä sovussa ja yhteisymmärryksessä ja jatketaan onnellisessa ja varmassa parisuhteessa koska tiedetään että kaikki on saavutettavissa kunhan vain asiat järjestetään niin. Jos parisuhde on hyvä ovat kihlajaiset ja naimisiinmenot pelkkiä rituaaleja - kuten myös avioerokin. Pari päättää mitä haluaa ja miten. "Ja jos ei ole, niin miksi sitten ilmeisesti suuri enemmistö jatkaa sen väärän naisen kanssa?" Tässä ei ole kysymys mistään suuresta enemmistöstä vaan yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta ja heidän ainutkertaisesta parisuhteestaan. "Ehkä nää deadlinet on just se naisten tapa saada se totuus sieltä ulos: jos en ole sulle se oikea, lähden menemään." Tie kulkee kahteen suuntaan. Olemalla niskoitteleva mutta olemalla loukkaamatta PARISUHDETTA mies saa tietää onko nainen hänen kanssaan oikeasti vai onko nainen vain hakemassa yksipuolisia kicksejä joissa miehellä tai parisuhteella ei ole väliä. Naiset eivät tajua että myös naisia testataan ja tuollainen deadline-ajattelu nimenomaan antaa tilaisuuden mitata todellista rakkautta ja että pystyykö se nainen tulemaan järkiinsä jos rakastaa miestä joka on hyvä hänelle. Ap voisi ihan oikeasti kyseenalaistaa tarpeensa kihlaukselle ja naimisiinmenolle. Miksi sellainen tarve on? Mihin sitä tarvitaan? Kenties avain siihen sormukseen onkin antautuminen rakkaudelle ja omista typeristä mielihaluista luopuminen paremman vaihtoehdon edessä eikä suinkaan - niinkuin nyt asiaa ajetaan - itsekkäiden yksipuolisten ehtojen saneleminen ja siten parisuhdedynamiikalle vammauttavan iskun antaminen. "Miks meidän pitäis suostua roikkumaan siinä suhteessa vaan, koska toinen ei löydä parempaakaan?" Tässä taas aletaan syyllistämään miestä pettäjäsiaksi kun naiselle tulee paha olo siitä kun nainen ei saakkaan väkisin ja parisuhdetta vahingoittamalla sitä mitä haluaa. Nainenhan tässä on se parisuhdetta raiskaava osapuoli! Jos se mies on ollut 10 vuotta tuollaisen vaikean ämmän kanssa niin se mitä ilmeisimmin tarkoittaa että mies todellakin rakastaa ja haluaa sitä naista. Siinä on 10 vuotta selkeää merkitystä ilman minkäänlaisia vaateita mistään uskonnollis-yhteiskunnallisista rituaaleista. Jos te naiset ette tätä näe ja tunne niin mun on pakko vetää nyt jonkinlainen femiinisen aivovamman kortti esille. Mutta jos tää vaikealle ämmälle ei kelpaa niin multa saa niitä sormuksia ja maksamalla sen mitä avioero kustantaa mä voin mennä naimisiin koska mulle moiset rituaalit ei merkkaa hevonvittuakaan - toisin kuin ihmissuhde jossa rakastan. Sellaisessa ihmissuhteessa mä voin olla miten tahansa ja hyväksyä kaiken muun paitsi sen mikä kyseistä suhdetta loukkaa - ja se loukkaaminen voi tulla myös siltä jota rakastan. Silloin se on se loukkaajan asia kasvaa ihmisenä.

Lue lisää

Pitkästä aikaa selkeä vastaus tohon kysymykseen! "Yksinkertaisesti se että mies voi ajatella että nainen alkaa laiminlyödä suhdetta ja olla suhteessa vain omia pikkutyttöunelmiaan kihlauksesta ja naimisiinmenosta varten ilman että hänellä on siinä muuta roolia kuin olla se aasi joka vedätetään mukaan elättelemään toisen fantasiaa. " Ootteks te miehet järjestään pessimistejä? ;) Vai haluaako joku antaa valoisamman vastauksen? ;p Mistä miehet on saaneet sen piintymän, että amenen jälkeen kaikki menee 99%:n varmuudella päin p:tä? Voiko oikeesti suhteelle olla noin haitallista se, että toinen/nainen on onnellinen?? :C

Plussa-pallero kirjoitti:

Pitkästä aikaa selkeä vastaus tohon kysymykseen! "Yksinkertaisesti se että mies voi ajatella että nainen alkaa laiminlyödä suhdetta ja olla suhteessa vain omia pikkutyttöunelmiaan kihlauksesta ja naimisiinmenosta varten ilman että hänellä on siinä muuta roolia kuin olla se aasi joka vedätetään mukaan elättelemään toisen fantasiaa. " Ootteks te miehet järjestään pessimistejä? ;) Vai haluaako joku antaa valoisamman vastauksen? ;p Mistä miehet on saaneet sen piintymän, että amenen jälkeen kaikki menee 99%:n varmuudella päin p:tä? Voiko oikeesti suhteelle olla noin haitallista se, että toinen/nainen on onnellinen?? :C

Lue lisää

"Ootteks te miehet järjestään pessimistejä? ;)" Jos tuossa tilanteessa ajatellaan niin mies on optimisti uskaltaessaan vastustaa naisen tahtoa viedä suhde väkisin avioliitoksi. Hän luottaa optimistisesti siihen että nainen ymmärtää yskän ja kunnioittaa suhteen todellista hyvää laatua eikä lähde kiukuspäissään sivuraiteille ja pilaa 10 vuoden hyvää alkua... :) Jos mies olisi pessimisti hän menisi oikopäätä avioon koska ajattelisi että moinen hullu akka ei kuitenkaan pysty kohtaamaan hänen ajatustaan joten pakko joustaa vaikka se tarkoittaa epävarmuutta naisen todellisesta sitoutumisesta mieheen. "Mistä miehet on saaneet sen piintymän, että amenen jälkeen kaikki menee 99%:n varmuudella päin p:tä?" Tälläistä väitettä ei ole kukaan esittänyt. Mutta jos suhde on sellaisissa kantimissa että "avioliitto tai ulos" niin se avioliitto tuskin tulee olemaan onnellinen. Se on realismia saatavilla olevien todisteiden perusteella. Jos yhteiselämälle ei aseteta tuollaisia järkeäsärkeviä ehtoja niin silloin se avioliittokin varmasti toimisi ja siihen voi suhtautua positiivisesti. Kannattaisiko siis tähdätä siihen hyvään parisuhteeseen 100% tarmosta ja odotuksista ja siihen avioliittoon 0%? Silloinhan se avioliittokaan ei lopulta voi kuin onnistua.

Mies Joka Ajattelee kirjoitti:

"Ootteks te miehet järjestään pessimistejä? ;)" Jos tuossa tilanteessa ajatellaan niin mies on optimisti uskaltaessaan vastustaa naisen tahtoa viedä suhde väkisin avioliitoksi. Hän luottaa optimistisesti siihen että nainen ymmärtää yskän ja kunnioittaa suhteen todellista hyvää laatua eikä lähde kiukuspäissään sivuraiteille ja pilaa 10 vuoden hyvää alkua... :) Jos mies olisi pessimisti hän menisi oikopäätä avioon koska ajattelisi että moinen hullu akka ei kuitenkaan pysty kohtaamaan hänen ajatustaan joten pakko joustaa vaikka se tarkoittaa epävarmuutta naisen todellisesta sitoutumisesta mieheen. "Mistä miehet on saaneet sen piintymän, että amenen jälkeen kaikki menee 99%:n varmuudella päin p:tä?" Tälläistä väitettä ei ole kukaan esittänyt. Mutta jos suhde on sellaisissa kantimissa että "avioliitto tai ulos" niin se avioliitto tuskin tulee olemaan onnellinen. Se on realismia saatavilla olevien todisteiden perusteella. Jos yhteiselämälle ei aseteta tuollaisia järkeäsärkeviä ehtoja niin silloin se avioliittokin varmasti toimisi ja siihen voi suhtautua positiivisesti. Kannattaisiko siis tähdätä siihen hyvään parisuhteeseen 100% tarmosta ja odotuksista ja siihen avioliittoon 0%? Silloinhan se avioliittokaan ei lopulta voi kuin onnistua.

Lue lisää

""Mistä miehet on saaneet sen piintymän, että amenen jälkeen kaikki menee 99%:n varmuudella päin p:tä?" Tälläistä väitettä ei ole kukaan esittänyt." Juu ei, ei vahingossakaan ainakaan ääneen. Rivien väliin sitä vaan piilotellaan, saati, että otettais "kissa pöydälle". Sillon asiaan oiski helpompi tarttua, mutta nyt vastuuta vältetään sillä, että pysytään vihjailu-asteella, ettei kukaan pääse tarttumaan kiinni. Argh!

Plussa-pallero kirjoitti:

""Mistä miehet on saaneet sen piintymän, että amenen jälkeen kaikki menee 99%:n varmuudella päin p:tä?" Tälläistä väitettä ei ole kukaan esittänyt." Juu ei, ei vahingossakaan ainakaan ääneen. Rivien väliin sitä vaan piilotellaan, saati, että otettais "kissa pöydälle". Sillon asiaan oiski helpompi tarttua, mutta nyt vastuuta vältetään sillä, että pysytään vihjailu-asteella, ettei kukaan pääse tarttumaan kiinni. Argh!

Lue lisää

Lopeta rivien välin lukemisen koska riveillä itsellään on ilmaistu jotain paljon oleellisempaa. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista enkä ole vastuussa mistään harmistuksesta jota rehellinen teksti ja harkittu mielipiteeni aiheuttaa. Se tunne on sinussa ja sille tunteelle on syykin kunhan vain kehtaat tunnustaa sen itsellesi. Kuinka olennainen voi lipsua silmiesi ohi jos se on tähän kymmeneen kertaan selitetty eri tavoilla? Mitä sinä naisena asiassa pakenet? Sitäkö että kenties mieskin saattaa ymmärtää tunteista, rakkaudesta, yhdessäolemisesta, parisuhteesta ja ultimaattina jopa avioliitosta ja sen perustasta - enemmän kuin nainen ja saada NAISEN kiinni itse teosta ja syyttää naista itsekkäästä tunnerikoksesta?

En halua ottaa riskiä että avioliittolupaukset sotkisivat luonnollista roolijakoamme miehenä ja naisena. Haluan kilvoitella naisestani, haluan valloittaa hänet joka päivä. En halua taantua ajattelemaan että suhteemme olisi koskaan valmis ja pelkään syövän lailla että "avioliiton sinetti" viimiestelee suhteen jomman kumman osalta. Tämän vuoksi valitsen "vain" rakastaa ja olla rakastamani ihmisen kanssa niin kauan kuin minulla aikaa ja mahdollisuuksia siihen on. Vaalia sitä rakkautta ja elää sen sääntöjen mukaan meidän suhdettamme meidän ehdoillamme. Se on se mitä minä haluan - ja se on vahvempi kuin yksikään avioliittolupaus, sormus tai mikään muukaan liiton merkki tai "vakuutus". Se on henkilökohtainen tahto olla rakastamani ihmisen kanssa. Puhtain mahdollinen yhdessäpitävä voima jonka voin kumppanilleni antaa!

Mies Joka Ajattelee kirjoitti:

En halua ottaa riskiä että avioliittolupaukset sotkisivat luonnollista roolijakoamme miehenä ja naisena. Haluan kilvoitella naisestani, haluan valloittaa hänet joka päivä. En halua taantua ajattelemaan että suhteemme olisi koskaan valmis ja pelkään syövän lailla että "avioliiton sinetti" viimiestelee suhteen jomman kumman osalta. Tämän vuoksi valitsen "vain" rakastaa ja olla rakastamani ihmisen kanssa niin kauan kuin minulla aikaa ja mahdollisuuksia siihen on. Vaalia sitä rakkautta ja elää sen sääntöjen mukaan meidän suhdettamme meidän ehdoillamme. Se on se mitä minä haluan - ja se on vahvempi kuin yksikään avioliittolupaus, sormus tai mikään muukaan liiton merkki tai "vakuutus". Se on henkilökohtainen tahto olla rakastamani ihmisen kanssa. Puhtain mahdollinen yhdessäpitävä voima jonka voin kumppanilleni antaa!

Lue lisää

Mä en nyt oikeen tiedä, oisko tää hoidettavissa jotenkin järkevämminkin, mut vastaan nyt jokaseen kommenttiin erikseen.. Eli ootsä oikeesti mies? ;)Koska harva nainenkaan musta pystyy selittämään asioita noin, että mä ymmärrän.. :D "En halua taantua ajattelemaan että suhteemme olisi koskaan valmis ja pelkään syövän lailla että "avioliiton sinetti" viimiestelee suhteen jomman kumman osalta. " Avioliitto on merkityksetön tai avioliitto on tuhon alkua. Nää on ne vaihtoehdot, jotka usein kuulee. Mistä johtuu, että avioliiton hyviä puolia ei ainakaan mainita ollenkaan?? Jos avioliitto on sulle vaan toimenpide, joka ei vaikuta "hevonpaskaakaan", miks se nyt yhtäkkiä saiskin sut taantumaan? Loogisuutta edes sitten, please!?

Plussa-pallero kirjoitti:

Mä en nyt oikeen tiedä, oisko tää hoidettavissa jotenkin järkevämminkin, mut vastaan nyt jokaseen kommenttiin erikseen.. Eli ootsä oikeesti mies? ;)Koska harva nainenkaan musta pystyy selittämään asioita noin, että mä ymmärrän.. :D "En halua taantua ajattelemaan että suhteemme olisi koskaan valmis ja pelkään syövän lailla että "avioliiton sinetti" viimiestelee suhteen jomman kumman osalta. " Avioliitto on merkityksetön tai avioliitto on tuhon alkua. Nää on ne vaihtoehdot, jotka usein kuulee. Mistä johtuu, että avioliiton hyviä puolia ei ainakaan mainita ollenkaan?? Jos avioliitto on sulle vaan toimenpide, joka ei vaikuta "hevonpaskaakaan", miks se nyt yhtäkkiä saiskin sut taantumaan? Loogisuutta edes sitten, please!?

Lue lisää

"Eli ootsä oikeesti mies? ;)Koska harva nainenkaan musta pystyy selittämään asioita noin, että mä ymmärrän.. :D" Kyllä, olen mies. Tosin kuulun enemmän ihmisyys-joukkueeseeen kuin mies-joukkueeseen. "miks se nyt yhtäkkiä saiskin sut taantumaan? Loogisuutta edes sitten, please!?" Kuka sanoikaan että pelkäisin että se saisi MINUT taantumaan? Voin olla vastuussa vain omasta puolestani ja kannan sen vastuun olin naimisissa tai en. Voin mennä naimisiin, se ei ole ongelma. Olen aviomiehenä ihan täsmälleen sama kuin mikä olen kumppanina. Kysyn vain että mikä on naisen suhde vaimouteensa jos sen statuksen saaminen on maailman tärkein asia - jopa niin tärkeä että sen takia pitää aviomiehen lailla käyttäytyvä ja asennoituva mies pistää ulos elämästä? "Mistä johtuu, että avioliiton hyviä puolia ei ainakaan mainita ollenkaan??" Mitkä ovat avioliiton hyvät puolet parisuhteen kannalta? Minä en näe ainuttakaan sellaista mitä ei voisi saavuttaa avioliitottakin. Avioliiton juridiset puolet ovat jokseenkin hyvä asia mutta ne eivät ole kovin tarpeellisia itselleni, tarkoitan - osaan huolehtia itsestäni ja suhteestani sen verran hyvin että eroa ei tarvita - ja jos tarvitaan - niin luotan kumppanivalintaani ja asioiden siististi järjestämiseen niin että käytännön puolikin tulee hoidettua kunnolla vaikka mitään avioliittoa ei olisi. Itseasiassa monesti käy niin että avioliittoa nimenomaan käytetään kohtuuttomasti vaikkapa omaisuudenjaossa, joten siitä voi olla haittaakin siinä missä hyötyä eikä modernissa maailmassa se hyödynsaaja ole todellakaan aina nainen vaan mieskin voi hyötyä avioliitosta kohtuuttomasti (siis eron tullessa). Lisäksi avioliittoinstituutio mahdollistaa lapsenryöstön. Mikäli mies siittää lapsen, mutta nainen menee toisen miehen kanssa naimisiin raskausaikana ja toinen mies tunnustaa (valheellisesti) isyytensä ei lapselle tehdä isyystestiä ja lapsen oikeaa isää varmenneta ellei nainen sitä halua. En pidä tätä kovin mairittelevana piirteenä avioliittokikkailuissa. Lisäksi avioliitto "altistaa" monet tuet mitä yhteiskunta antaa. Jos puoliso ansaitsee liikaa avioliitto voi tiputtaa tukien määrää kumppanin tulojen mukaan. Tällöin siis yhteiskunnalle annetaan lupa nähdä avioliitossa oleva "loisena" joka elää kumppanistaan vaikka oikeasti näillä ihmisillä saattaa olla erilliset taloudet ja se joka tukea hakee myös sitä tarvitsee oikeasti. Mitkä ne olivat ne avioliiton (yksiselitteiset) hyvät puolet siis käytännössä? Ok, yksi tulee mieleen: Jos tekee rikoksia ei kumppanin tarvi todistaa puolisoaan vastaan valan velvoittamana. Se on suuri hyöty tuossa tilanteessa kun siivotaan rötöksiä maton alle. Avioliitto on yhteisöllinen tapa jolla on valtava kunnioitus ja se esitellään ikäänkuin normaalin elämän kaavana. Ihmisillä on taipumus puolustella avioliittoinstituutiota koska he ovat tottuneet ajattelemaan että se kuuluu olennaisena osana elämään ja avioliitto nähdään jotenkin "elämänlaatua parantavana" - vaikka kyse itseasiassa on pohjimmiltaan parisuhteen laadusta ja ihmisistä jotka ovat parisuhteessa. Se -avioliitto- jonka minä haluan kokea tapahtuu kahden ihmisen välillä paljaan taivaan alla. Ilman todistajia, ilman kirjoittettuja sanoja ja vain siten että minä ja hän ymmärrämme pohjimmiltaan sen todellisen merkityksen ja velvoittavuuden. Minusta siinä on kaikki mitä tarvitaan ja kaikki mitä pitääkään etsiä.

Mies Joka Ajattelee kirjoitti:

"Eli ootsä oikeesti mies? ;)Koska harva nainenkaan musta pystyy selittämään asioita noin, että mä ymmärrän.. :D" Kyllä, olen mies. Tosin kuulun enemmän ihmisyys-joukkueeseeen kuin mies-joukkueeseen. "miks se nyt yhtäkkiä saiskin sut taantumaan? Loogisuutta edes sitten, please!?" Kuka sanoikaan että pelkäisin että se saisi MINUT taantumaan? Voin olla vastuussa vain omasta puolestani ja kannan sen vastuun olin naimisissa tai en. Voin mennä naimisiin, se ei ole ongelma. Olen aviomiehenä ihan täsmälleen sama kuin mikä olen kumppanina. Kysyn vain että mikä on naisen suhde vaimouteensa jos sen statuksen saaminen on maailman tärkein asia - jopa niin tärkeä että sen takia pitää aviomiehen lailla käyttäytyvä ja asennoituva mies pistää ulos elämästä? "Mistä johtuu, että avioliiton hyviä puolia ei ainakaan mainita ollenkaan??" Mitkä ovat avioliiton hyvät puolet parisuhteen kannalta? Minä en näe ainuttakaan sellaista mitä ei voisi saavuttaa avioliitottakin. Avioliiton juridiset puolet ovat jokseenkin hyvä asia mutta ne eivät ole kovin tarpeellisia itselleni, tarkoitan - osaan huolehtia itsestäni ja suhteestani sen verran hyvin että eroa ei tarvita - ja jos tarvitaan - niin luotan kumppanivalintaani ja asioiden siististi järjestämiseen niin että käytännön puolikin tulee hoidettua kunnolla vaikka mitään avioliittoa ei olisi. Itseasiassa monesti käy niin että avioliittoa nimenomaan käytetään kohtuuttomasti vaikkapa omaisuudenjaossa, joten siitä voi olla haittaakin siinä missä hyötyä eikä modernissa maailmassa se hyödynsaaja ole todellakaan aina nainen vaan mieskin voi hyötyä avioliitosta kohtuuttomasti (siis eron tullessa). Lisäksi avioliittoinstituutio mahdollistaa lapsenryöstön. Mikäli mies siittää lapsen, mutta nainen menee toisen miehen kanssa naimisiin raskausaikana ja toinen mies tunnustaa (valheellisesti) isyytensä ei lapselle tehdä isyystestiä ja lapsen oikeaa isää varmenneta ellei nainen sitä halua. En pidä tätä kovin mairittelevana piirteenä avioliittokikkailuissa. Lisäksi avioliitto "altistaa" monet tuet mitä yhteiskunta antaa. Jos puoliso ansaitsee liikaa avioliitto voi tiputtaa tukien määrää kumppanin tulojen mukaan. Tällöin siis yhteiskunnalle annetaan lupa nähdä avioliitossa oleva "loisena" joka elää kumppanistaan vaikka oikeasti näillä ihmisillä saattaa olla erilliset taloudet ja se joka tukea hakee myös sitä tarvitsee oikeasti. Mitkä ne olivat ne avioliiton (yksiselitteiset) hyvät puolet siis käytännössä? Ok, yksi tulee mieleen: Jos tekee rikoksia ei kumppanin tarvi todistaa puolisoaan vastaan valan velvoittamana. Se on suuri hyöty tuossa tilanteessa kun siivotaan rötöksiä maton alle. Avioliitto on yhteisöllinen tapa jolla on valtava kunnioitus ja se esitellään ikäänkuin normaalin elämän kaavana. Ihmisillä on taipumus puolustella avioliittoinstituutiota koska he ovat tottuneet ajattelemaan että se kuuluu olennaisena osana elämään ja avioliitto nähdään jotenkin "elämänlaatua parantavana" - vaikka kyse itseasiassa on pohjimmiltaan parisuhteen laadusta ja ihmisistä jotka ovat parisuhteessa. Se -avioliitto- jonka minä haluan kokea tapahtuu kahden ihmisen välillä paljaan taivaan alla. Ilman todistajia, ilman kirjoittettuja sanoja ja vain siten että minä ja hän ymmärrämme pohjimmiltaan sen todellisen merkityksen ja velvoittavuuden. Minusta siinä on kaikki mitä tarvitaan ja kaikki mitä pitääkään etsiä.

Lue lisää

"Kuka sanoikaan että pelkäisin että se saisi MINUT taantumaan?" En mä sanonut, että sä pelkäisit... "asennoituva mies pistää ulos elämästä" Miten mies voi asennoitua aviomiehen tavoin, jos vastustaa kyseistä asiaa henkeen ja vereen? "Mitkä ovat avioliiton hyvät puolet parisuhteen kannalta? Minä en näe ainuttakaan sellaista mitä ei voisi saavuttaa avioliitottakin. " Mä en näe yhtään sellaista huonoa puolta, mitä ei vois saavuttaa ilman avioliittoakin. "Se -avioliitto- jonka minä haluan kokea tapahtuu kahden ihmisen välillä paljaan taivaan alla. Ilman todistajia, ilman kirjoittettuja sanoja ja vain siten että minä ja hän ymmärrämme pohjimmiltaan sen todellisen merkityksen ja velvoittavuuden. Minusta siinä on kaikki mitä tarvitaan ja kaikki mitä pitääkään etsiä. " Sä tunnut kauheen varmalta ton asian suhteen ja siks on musta vähän ristiriitaista, että tuollaisen varmuuden vois kuitenkin pilata joku "kirjoitettu sana" tai papin lausuma aamen?

Plussa-pallero kirjoitti:

"Kuka sanoikaan että pelkäisin että se saisi MINUT taantumaan?" En mä sanonut, että sä pelkäisit... "asennoituva mies pistää ulos elämästä" Miten mies voi asennoitua aviomiehen tavoin, jos vastustaa kyseistä asiaa henkeen ja vereen? "Mitkä ovat avioliiton hyvät puolet parisuhteen kannalta? Minä en näe ainuttakaan sellaista mitä ei voisi saavuttaa avioliitottakin. " Mä en näe yhtään sellaista huonoa puolta, mitä ei vois saavuttaa ilman avioliittoakin. "Se -avioliitto- jonka minä haluan kokea tapahtuu kahden ihmisen välillä paljaan taivaan alla. Ilman todistajia, ilman kirjoittettuja sanoja ja vain siten että minä ja hän ymmärrämme pohjimmiltaan sen todellisen merkityksen ja velvoittavuuden. Minusta siinä on kaikki mitä tarvitaan ja kaikki mitä pitääkään etsiä. " Sä tunnut kauheen varmalta ton asian suhteen ja siks on musta vähän ristiriitaista, että tuollaisen varmuuden vois kuitenkin pilata joku "kirjoitettu sana" tai papin lausuma aamen?

Lue lisää

"Miten mies voi asennoitua aviomiehen tavoin, jos vastustaa kyseistä asiaa henkeen ja vereen?" Tässä tapauksessa siis rinnastan aviomiehen ja suhteessa olevan miehen täysin samaksi asiaksi joilla ei ole mitään eroa käytännössä (paitsi kenties joku ruksi maistraatin tietokannoissa). Mutta mitä se tarkoittaa suhteessa jos avioliittoon päädytään väärin syin? Jos se naarmu suhteelle tuleekin siitä että miehestä on saatava aviomies vaikka laittamalla suhde uhanalaiseksi? Koska alttari kuuluu naimisiinmenemiselle niin eikö tässä tapauksessa nainen halua viedä alttarille parisuhteensa eheyden uhrattavaksi vain siksi että saisi kutsua itseään vaimoksi ja miestä aviomieheksi? "Sä tunnut kauheen varmalta ton asian suhteen ja siks on musta vähän ristiriitaista, että tuollaisen varmuuden vois kuitenkin pilata joku "kirjoitettu sana" tai papin lausuma aamen?" En syytä rituaalia, en syytä sormusta vaan syytän naista joka "haluan-hinnalla-millä-hyvänsä-vaimoksi-hirviönä" uhkaa ja käyttää kiristysvälineenään KOKO SUHDETTA. KOKO SUHDE on AIVAN LIIAN KORKEA HINTA NAIMSIIMENOSTA! Jos haluat kiristää miestä naimisiin kanssasi niin suosittelen että käytät uhkauksissasi sopivampia panoksia. Mielestäni sopivan vahva uhkaus olisi : "Kulta, jos emme mene naimisiin tämän vuoden kuluessa jätän lämpimästä voileivästäsi yhden juustosiivun pois tänä iltana mutta vain tänä iltana. Tahtoisin olla vaimosi sillä rakastan sinua." Siinä missä te naiset olette valmiita käyttämään suhteisiinne ydinaseita ja hermomyrkkyjä päästäksenne haluamaanne... mitä jos kokeilisitte välillä aitoa rakkautta?

Mies Joka Ajattelee kirjoitti:

"Miten mies voi asennoitua aviomiehen tavoin, jos vastustaa kyseistä asiaa henkeen ja vereen?" Tässä tapauksessa siis rinnastan aviomiehen ja suhteessa olevan miehen täysin samaksi asiaksi joilla ei ole mitään eroa käytännössä (paitsi kenties joku ruksi maistraatin tietokannoissa). Mutta mitä se tarkoittaa suhteessa jos avioliittoon päädytään väärin syin? Jos se naarmu suhteelle tuleekin siitä että miehestä on saatava aviomies vaikka laittamalla suhde uhanalaiseksi? Koska alttari kuuluu naimisiinmenemiselle niin eikö tässä tapauksessa nainen halua viedä alttarille parisuhteensa eheyden uhrattavaksi vain siksi että saisi kutsua itseään vaimoksi ja miestä aviomieheksi? "Sä tunnut kauheen varmalta ton asian suhteen ja siks on musta vähän ristiriitaista, että tuollaisen varmuuden vois kuitenkin pilata joku "kirjoitettu sana" tai papin lausuma aamen?" En syytä rituaalia, en syytä sormusta vaan syytän naista joka "haluan-hinnalla-millä-hyvänsä-vaimoksi-hirviönä" uhkaa ja käyttää kiristysvälineenään KOKO SUHDETTA. KOKO SUHDE on AIVAN LIIAN KORKEA HINTA NAIMSIIMENOSTA! Jos haluat kiristää miestä naimisiin kanssasi niin suosittelen että käytät uhkauksissasi sopivampia panoksia. Mielestäni sopivan vahva uhkaus olisi : "Kulta, jos emme mene naimisiin tämän vuoden kuluessa jätän lämpimästä voileivästäsi yhden juustosiivun pois tänä iltana mutta vain tänä iltana. Tahtoisin olla vaimosi sillä rakastan sinua." Siinä missä te naiset olette valmiita käyttämään suhteisiinne ydinaseita ja hermomyrkkyjä päästäksenne haluamaanne... mitä jos kokeilisitte välillä aitoa rakkautta?

Lue lisää

Eihän tässä nyt kuitenkaan taida olla pääasiana miehen kiristäminen naimisiin. Tässä tapauksessa avioliitosta oli puhuttu ja molemmat olivat vielä sen kannalla. Sitten mies ei kuitenkaan yhtäkkiä haluakaan toimia. Lisäksi, kun yhdessä on oltu pitkän pitkä aika (aloittajalla 10 vuotta), pitäisi kyllä löytyä jo varmuus siitä, haluaako jakaa elämänsä kyseisen ihmisen kanssa. Asia olisi hieman eri, jos mies oikeasti vastustaisi avioliittoa, mutta tällä parillahan ei näin ole, vaan mies vain jostain syystä alkoi hannata. Tuntuuhan se aika julmalta pistää tuollainen aikaraja asialle, mutta jos asiasta on sovittu, eikä sitten kuitenkaan mitään tapahdu, on minusta ihan reilua naiselta alkaa ihmetellä, mikä mättää. Eikö hän siis kelpaakaan vaimoksi? Toisille avioliitto on todella tärkeä asia ja oleellinen osa suhteessa. Jos tämä on ollut tiedossa, ja asiasta on jopa sovittukin, on kyllä mieheltä väärin jättää nainen vain odottelemaan. Jos hän ei halua, se pitäisi uskaltaa sanoa suoraan. Tyhjät lupaukset ne vasta ikäviä ovatkin. Tässä tapauksessa kyllä ymmärrän tuon aikarajan, ei kai kukaan jaksa ikuisuuksia odotella toisen jahkailuja, jos tämä ei osaa sanoa, mitä oikeastaan haluaa kymmenen vuoden jälkeen. Ja tosiaan, en hyväksy yleisesti mitään toisen kiristystä suhteissa, mutta mielestäni tällaiset tapaukset ovat hieman eri asia. Asiasta on yhdessä sovittu, mutta sitten toinen antaakin vain odotuttaa ja odotuttaa.

ei kai kuitenkaan kirjoitti:

Eihän tässä nyt kuitenkaan taida olla pääasiana miehen kiristäminen naimisiin. Tässä tapauksessa avioliitosta oli puhuttu ja molemmat olivat vielä sen kannalla. Sitten mies ei kuitenkaan yhtäkkiä haluakaan toimia. Lisäksi, kun yhdessä on oltu pitkän pitkä aika (aloittajalla 10 vuotta), pitäisi kyllä löytyä jo varmuus siitä, haluaako jakaa elämänsä kyseisen ihmisen kanssa. Asia olisi hieman eri, jos mies oikeasti vastustaisi avioliittoa, mutta tällä parillahan ei näin ole, vaan mies vain jostain syystä alkoi hannata. Tuntuuhan se aika julmalta pistää tuollainen aikaraja asialle, mutta jos asiasta on sovittu, eikä sitten kuitenkaan mitään tapahdu, on minusta ihan reilua naiselta alkaa ihmetellä, mikä mättää. Eikö hän siis kelpaakaan vaimoksi? Toisille avioliitto on todella tärkeä asia ja oleellinen osa suhteessa. Jos tämä on ollut tiedossa, ja asiasta on jopa sovittukin, on kyllä mieheltä väärin jättää nainen vain odottelemaan. Jos hän ei halua, se pitäisi uskaltaa sanoa suoraan. Tyhjät lupaukset ne vasta ikäviä ovatkin. Tässä tapauksessa kyllä ymmärrän tuon aikarajan, ei kai kukaan jaksa ikuisuuksia odotella toisen jahkailuja, jos tämä ei osaa sanoa, mitä oikeastaan haluaa kymmenen vuoden jälkeen. Ja tosiaan, en hyväksy yleisesti mitään toisen kiristystä suhteissa, mutta mielestäni tällaiset tapaukset ovat hieman eri asia. Asiasta on yhdessä sovittu, mutta sitten toinen antaakin vain odotuttaa ja odotuttaa.

Lue lisää

"Eihän tässä nyt kuitenkaan taida olla pääasiana miehen kiristäminen naimisiin." Siis jos nainen alkaa puhumaan että kuus kuukautta aikaa kosia tai suhde loppuu niin se ei muka ole mitään kiristämistä? Itseasiassa se nimenomaan on kiristämistä ja kiristämistä jossa panttivankina pidetään aika helvetin tärkeää asiaa. "Toisille avioliitto on todella tärkeä asia ja oleellinen osa suhteessa." Tämä pitäisi pystyä myös selittämään järkevästi - ihan jo siltäkin kantilta että hyvä ja varma parisuhde on EDELLYTYS avioliitolle ja jos PARISUHDETTA aletaan vammauttamaan kiristämällä se vie pohjan siltä avioliitoltakin jonka muka piti olla tärkeä naiselle! Ymmärrätkö? Tällä tavoin toimivat naiset on saatava ymmärtämään että HE SAHAAVAT OKSAA JOSTA RIIPPUU SEKÄ PARISUHDE ETTÄ SE AVIOLIITTO. "Asiasta on yhdessä sovittu, mutta sitten toinen antaakin vain odotuttaa ja odotuttaa." Tälläisten sopimusten perustana on se että parisuhde on kunnossa ja voi hyvin kun mennään naimisiin. Lue ylempää miksi asia ei ole näin kun nainen käy kenkkuamaan ja miksi miehen on puolustettava parisuhdettaan enemmän kuin naisen näemmä parisuhteenkin tuhoavaa hinkua päästä naimisiin. Kun nainen luopuu tuosta hingustaan eikä enää ole uhka parisuhteelle voidaan mennä naimisiin. Mutta naimisiin ei pidä mennä niin kauan kuin parisuhteen jäsenet uhkaavat toiminnallaan ja valinnoillaan parisuhdetta. Tämä asia on äärimmäisen pyhä.

Mies Joka Ajattelee kirjoitti:

"Eihän tässä nyt kuitenkaan taida olla pääasiana miehen kiristäminen naimisiin." Siis jos nainen alkaa puhumaan että kuus kuukautta aikaa kosia tai suhde loppuu niin se ei muka ole mitään kiristämistä? Itseasiassa se nimenomaan on kiristämistä ja kiristämistä jossa panttivankina pidetään aika helvetin tärkeää asiaa. "Toisille avioliitto on todella tärkeä asia ja oleellinen osa suhteessa." Tämä pitäisi pystyä myös selittämään järkevästi - ihan jo siltäkin kantilta että hyvä ja varma parisuhde on EDELLYTYS avioliitolle ja jos PARISUHDETTA aletaan vammauttamaan kiristämällä se vie pohjan siltä avioliitoltakin jonka muka piti olla tärkeä naiselle! Ymmärrätkö? Tällä tavoin toimivat naiset on saatava ymmärtämään että HE SAHAAVAT OKSAA JOSTA RIIPPUU SEKÄ PARISUHDE ETTÄ SE AVIOLIITTO. "Asiasta on yhdessä sovittu, mutta sitten toinen antaakin vain odotuttaa ja odotuttaa." Tälläisten sopimusten perustana on se että parisuhde on kunnossa ja voi hyvin kun mennään naimisiin. Lue ylempää miksi asia ei ole näin kun nainen käy kenkkuamaan ja miksi miehen on puolustettava parisuhdettaan enemmän kuin naisen näemmä parisuhteenkin tuhoavaa hinkua päästä naimisiin. Kun nainen luopuu tuosta hingustaan eikä enää ole uhka parisuhteelle voidaan mennä naimisiin. Mutta naimisiin ei pidä mennä niin kauan kuin parisuhteen jäsenet uhkaavat toiminnallaan ja valinnoillaan parisuhdetta. Tämä asia on äärimmäisen pyhä.

Lue lisää

Että sitten kun nainen lopettaa, kaikki on ok. Älä nyt viitsi, eihän tähän tilanteeseen olisi jouduttu, jos mies olisi pysynyt heidän yhteisessä päätöksessään (mennä naimisiin) tai ilmaissut haluttomuutensa asiaan selkeästi. Nyt nainen ihmettelee, miksi mies ei enää haluakaan hänen kanssaan naimisiin, joten ongelma parisuhteessa on jo tässä, eikä vain naisen vaatimuksessa! Kuten sanoin, ei minustakaan ole hyvä juttu tehdä tuollaisia aikavaatimuksia, mutta nainenhan on jo selkeästi valmis luopumaan suhteesta, joten ehkä tällainen pieni rasite ei enää tee lisää vahinkoa. Voin kyllä ymmärtää sen, että jos jotakin todella kovasti elämältään tahtoo/odottaa (vaikkapa se parisuhde, jossa edetään lopulta avioliittoon), ei halua jäädä odottelemaan vuosikausia päätöstensä kanssa nyhjäävän ja mieltään muuttelevan miehen kanssa vaan on "pakko" toimia. Sinä jaksat jauhaa tuosta, että nainen itse tuhoaa koko homman. Tämä aikarajahan on nyt uusi juttu, suhde kestänyt vaikka kuinka pitkään ilman mitään sellaista, joten aikaa päätöksille ilman rasitteita on kyllä ollut. Kauanko sinusta voi toisen antaa odotella? Huomaan kyllä, ettei sinulle avioliitto ole ehdoton asia, ei minullekaan, mutta voi silti koittaa katsella asioita myös sitä tärkeänä pitävien kannalta (joillekin se siis voi olla aivan ehdoton juttu). Tällaisessa tapauksessahan ero voikin olla se parhain ratkaisu, ettei kahden täysin eri asioita haluavan ihmisen tarvitse kärsiä itseään tyydyttämättömässä suhteessa. Painotan nyt vielä tätä (saamaani käsitystä), eihän tässä oltu painostamassa miestä tämän vastustamaan avioliittoon, vaan lopulta on kyllästytty odottamaan, kun sovitusta asiasta ei kuitenkaan tule mitään, eikä syitäkään anneta! Toivon kyllä, että jos mies ei lainkaan halua, hän ennemmin hyväksyy suhteen loppumisen, kuin suostuu vastentahtoisesti avioliittoon. Siitäkään tuskin hyvä seuraisi.. En siis usko, että tämä on kovin toimiva keino saada itselleen miestä, vaan lähinnä eron alkua. Pointti oli nyt kuitenkin se, että ymmärrän, jos joku menee noin äärimmäisiin keinoihin, ei se, että sitä jotenkin hyvänä ja toimivana ratkaisuna pitäisin. Jep :)

joo niin kirjoitti:

Että sitten kun nainen lopettaa, kaikki on ok. Älä nyt viitsi, eihän tähän tilanteeseen olisi jouduttu, jos mies olisi pysynyt heidän yhteisessä päätöksessään (mennä naimisiin) tai ilmaissut haluttomuutensa asiaan selkeästi. Nyt nainen ihmettelee, miksi mies ei enää haluakaan hänen kanssaan naimisiin, joten ongelma parisuhteessa on jo tässä, eikä vain naisen vaatimuksessa! Kuten sanoin, ei minustakaan ole hyvä juttu tehdä tuollaisia aikavaatimuksia, mutta nainenhan on jo selkeästi valmis luopumaan suhteesta, joten ehkä tällainen pieni rasite ei enää tee lisää vahinkoa. Voin kyllä ymmärtää sen, että jos jotakin todella kovasti elämältään tahtoo/odottaa (vaikkapa se parisuhde, jossa edetään lopulta avioliittoon), ei halua jäädä odottelemaan vuosikausia päätöstensä kanssa nyhjäävän ja mieltään muuttelevan miehen kanssa vaan on "pakko" toimia. Sinä jaksat jauhaa tuosta, että nainen itse tuhoaa koko homman. Tämä aikarajahan on nyt uusi juttu, suhde kestänyt vaikka kuinka pitkään ilman mitään sellaista, joten aikaa päätöksille ilman rasitteita on kyllä ollut. Kauanko sinusta voi toisen antaa odotella? Huomaan kyllä, ettei sinulle avioliitto ole ehdoton asia, ei minullekaan, mutta voi silti koittaa katsella asioita myös sitä tärkeänä pitävien kannalta (joillekin se siis voi olla aivan ehdoton juttu). Tällaisessa tapauksessahan ero voikin olla se parhain ratkaisu, ettei kahden täysin eri asioita haluavan ihmisen tarvitse kärsiä itseään tyydyttämättömässä suhteessa. Painotan nyt vielä tätä (saamaani käsitystä), eihän tässä oltu painostamassa miestä tämän vastustamaan avioliittoon, vaan lopulta on kyllästytty odottamaan, kun sovitusta asiasta ei kuitenkaan tule mitään, eikä syitäkään anneta! Toivon kyllä, että jos mies ei lainkaan halua, hän ennemmin hyväksyy suhteen loppumisen, kuin suostuu vastentahtoisesti avioliittoon. Siitäkään tuskin hyvä seuraisi.. En siis usko, että tämä on kovin toimiva keino saada itselleen miestä, vaan lähinnä eron alkua. Pointti oli nyt kuitenkin se, että ymmärrän, jos joku menee noin äärimmäisiin keinoihin, ei se, että sitä jotenkin hyvänä ja toimivana ratkaisuna pitäisin. Jep :)

Lue lisää

"Painotan nyt vielä tätä (saamaani käsitystä), eihän tässä oltu painostamassa miestä tämän vastustamaan avioliittoon, vaan lopulta on kyllästytty odottamaan, kun sovitusta asiasta ei kuitenkaan tule mitään, eikä syitäkään anneta!" Ymmärsit aivan oikein ainakin sen mitä minä tarkoitin. Elämä on valintoja ja niitä on pakko tehdä jossain vaiheessa. Osa niistä on oikeita ja hyviä, osa huonoja ja vääriä. Minulla vaihtoehdot ovat (pelkistetysti) naimisiin tai ero. Toki JOS miehellä on esittää vielä kolmas, molempia tyydyttävä vaihtoehto, olen valmis sitä harkitsemaan. Mutta miehestä kun ei saa irti mitään, ei sitten mihinkään suuntaan. Aikaa hänellä on kuitenkin ollut, siitä ei pitäisi olla kyse. Ja aikaa hänellä vieläkin on. Ei tällaista parissa päivässä voi päättää, mutta kyllä useampi kuukausi pitäisi riittää.

joo niin kirjoitti:

Että sitten kun nainen lopettaa, kaikki on ok. Älä nyt viitsi, eihän tähän tilanteeseen olisi jouduttu, jos mies olisi pysynyt heidän yhteisessä päätöksessään (mennä naimisiin) tai ilmaissut haluttomuutensa asiaan selkeästi. Nyt nainen ihmettelee, miksi mies ei enää haluakaan hänen kanssaan naimisiin, joten ongelma parisuhteessa on jo tässä, eikä vain naisen vaatimuksessa! Kuten sanoin, ei minustakaan ole hyvä juttu tehdä tuollaisia aikavaatimuksia, mutta nainenhan on jo selkeästi valmis luopumaan suhteesta, joten ehkä tällainen pieni rasite ei enää tee lisää vahinkoa. Voin kyllä ymmärtää sen, että jos jotakin todella kovasti elämältään tahtoo/odottaa (vaikkapa se parisuhde, jossa edetään lopulta avioliittoon), ei halua jäädä odottelemaan vuosikausia päätöstensä kanssa nyhjäävän ja mieltään muuttelevan miehen kanssa vaan on "pakko" toimia. Sinä jaksat jauhaa tuosta, että nainen itse tuhoaa koko homman. Tämä aikarajahan on nyt uusi juttu, suhde kestänyt vaikka kuinka pitkään ilman mitään sellaista, joten aikaa päätöksille ilman rasitteita on kyllä ollut. Kauanko sinusta voi toisen antaa odotella? Huomaan kyllä, ettei sinulle avioliitto ole ehdoton asia, ei minullekaan, mutta voi silti koittaa katsella asioita myös sitä tärkeänä pitävien kannalta (joillekin se siis voi olla aivan ehdoton juttu). Tällaisessa tapauksessahan ero voikin olla se parhain ratkaisu, ettei kahden täysin eri asioita haluavan ihmisen tarvitse kärsiä itseään tyydyttämättömässä suhteessa. Painotan nyt vielä tätä (saamaani käsitystä), eihän tässä oltu painostamassa miestä tämän vastustamaan avioliittoon, vaan lopulta on kyllästytty odottamaan, kun sovitusta asiasta ei kuitenkaan tule mitään, eikä syitäkään anneta! Toivon kyllä, että jos mies ei lainkaan halua, hän ennemmin hyväksyy suhteen loppumisen, kuin suostuu vastentahtoisesti avioliittoon. Siitäkään tuskin hyvä seuraisi.. En siis usko, että tämä on kovin toimiva keino saada itselleen miestä, vaan lähinnä eron alkua. Pointti oli nyt kuitenkin se, että ymmärrän, jos joku menee noin äärimmäisiin keinoihin, ei se, että sitä jotenkin hyvänä ja toimivana ratkaisuna pitäisin. Jep :)

Lue lisää

Mitä luulet, rakastavatko nuo kaksi toisiaan? Minä luulen että he tekevät niin - ja elleivät tee heidän ei pitäisi olla yhdessä alkuunkaan. Jos he rakastavat ja nainen valitsee lähteä suhteesta koska mies ei suostu vielä naimisiin... ... arvottaa nainen avioliiton rakkautta tärkeämmäksi. En vastaa enää viesteihin sillä nähdäkseni tässä on kaikki mitä tarvii ymmärtää ja tietää. Asia valkeni minulle juuri äsken.

Mies Joka Ajattelee kirjoitti:

"Miten mies voi asennoitua aviomiehen tavoin, jos vastustaa kyseistä asiaa henkeen ja vereen?" Tässä tapauksessa siis rinnastan aviomiehen ja suhteessa olevan miehen täysin samaksi asiaksi joilla ei ole mitään eroa käytännössä (paitsi kenties joku ruksi maistraatin tietokannoissa). Mutta mitä se tarkoittaa suhteessa jos avioliittoon päädytään väärin syin? Jos se naarmu suhteelle tuleekin siitä että miehestä on saatava aviomies vaikka laittamalla suhde uhanalaiseksi? Koska alttari kuuluu naimisiinmenemiselle niin eikö tässä tapauksessa nainen halua viedä alttarille parisuhteensa eheyden uhrattavaksi vain siksi että saisi kutsua itseään vaimoksi ja miestä aviomieheksi? "Sä tunnut kauheen varmalta ton asian suhteen ja siks on musta vähän ristiriitaista, että tuollaisen varmuuden vois kuitenkin pilata joku "kirjoitettu sana" tai papin lausuma aamen?" En syytä rituaalia, en syytä sormusta vaan syytän naista joka "haluan-hinnalla-millä-hyvänsä-vaimoksi-hirviönä" uhkaa ja käyttää kiristysvälineenään KOKO SUHDETTA. KOKO SUHDE on AIVAN LIIAN KORKEA HINTA NAIMSIIMENOSTA! Jos haluat kiristää miestä naimisiin kanssasi niin suosittelen että käytät uhkauksissasi sopivampia panoksia. Mielestäni sopivan vahva uhkaus olisi : "Kulta, jos emme mene naimisiin tämän vuoden kuluessa jätän lämpimästä voileivästäsi yhden juustosiivun pois tänä iltana mutta vain tänä iltana. Tahtoisin olla vaimosi sillä rakastan sinua." Siinä missä te naiset olette valmiita käyttämään suhteisiinne ydinaseita ja hermomyrkkyjä päästäksenne haluamaanne... mitä jos kokeilisitte välillä aitoa rakkautta?

Lue lisää

..niin mä saan viimisen sanan? ;D "Tässä tapauksessa siis rinnastan aviomiehen ja suhteessa olevan miehen täysin samaksi asiaksi joilla ei ole mitään eroa käytännössä (paitsi kenties joku ruksi maistraatin tietokannoissa). " Tässä nyt mun nähdäkseni ollaan taas aika lähellä ongelman ydintä. Joka toisessa viestissä sanotaan, että avioliitto on jokin merkittävä mörkö, joka toisessa taas "pelkkä ruksi paperissa". Oonko mä ainut, jota haittaa tää ristiriitaisuus ja logiikan puuttuminen? Millä hitolla meidän pitäis ymmärtää, jos te reppanat ette itsekään ole varmoja kannastanne? Ja tossa jossain, alapuolella tai yläpuolella rekisteröimätön kirjoitteli taas hyvää tekstiä! :)

Plussa-pallero kirjoitti:

..niin mä saan viimisen sanan? ;D "Tässä tapauksessa siis rinnastan aviomiehen ja suhteessa olevan miehen täysin samaksi asiaksi joilla ei ole mitään eroa käytännössä (paitsi kenties joku ruksi maistraatin tietokannoissa). " Tässä nyt mun nähdäkseni ollaan taas aika lähellä ongelman ydintä. Joka toisessa viestissä sanotaan, että avioliitto on jokin merkittävä mörkö, joka toisessa taas "pelkkä ruksi paperissa". Oonko mä ainut, jota haittaa tää ristiriitaisuus ja logiikan puuttuminen? Millä hitolla meidän pitäis ymmärtää, jos te reppanat ette itsekään ole varmoja kannastanne? Ja tossa jossain, alapuolella tai yläpuolella rekisteröimätön kirjoitteli taas hyvää tekstiä! :)

Lue lisää

"Oonko mä ainut, jota haittaa tää ristiriitaisuus ja logiikan puuttuminen? Millä hitolla meidän pitäis ymmärtää, jos te reppanat ette itsekään ole varmoja kannastanne? Ja tossa jossain, alapuolella tai yläpuolella rekisteröimätön kirjoitteli taas hyvää tekstiä! :)" Myönnän että jossain vaiheessa puurot ja vellit on menneet hiukan sekaisin koska olen nimennyt tuon ongelman jonka näen "avioliitoksi" ja käyttänyt siis sanaa avioliitto väärässä kohtaa - kun olisi pitänyt puhua siitä ongelmasta joka tässä tapauksessa on naisen kuristusote joka on nyt vaarassa tukahduttaa parisuhteen. Jos saan hiukan livetä vittuilun puolelle niin se että tällä palstalla sata häähullaantunutta kanaa on valmiita vetämään loistavan parisuhteensa vessanpöntöstä päästäkseen naimisiin ja he tukevat toinen toisiaan ei kuitenkaan poista tuota konkreettista ongelmaa joka tilanteessa on. Se että läpsyttelette toisianne olalle ja tuette toisianne yhteisen virheen tekemisessä ei ole muuta kuin yhteisen joukkohaudan kaivamista hyvässä me-naiset hengessä - eikä suinkaan asian ja sen ongelmallisuuden kohtaamista ja rakkauden ja sen asettamien periaatteiden edessä nöyrtymistä jota meidän jokaisen tulisi harrastaa jos mielimme suhteitamme hoitaa ja kenties sen joskus myös todellisessa tarkoitetussa merkityksessään avioliitoksi virallistaa. Koska nyt avasin sanaisen arkkuni vielä kerran niin tahdon lainata hiukan minun tuotoksiani suurempaa tekstiä. -- lainaus -- Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Mies Joka Ajattelee kirjoitti:

"Oonko mä ainut, jota haittaa tää ristiriitaisuus ja logiikan puuttuminen? Millä hitolla meidän pitäis ymmärtää, jos te reppanat ette itsekään ole varmoja kannastanne? Ja tossa jossain, alapuolella tai yläpuolella rekisteröimätön kirjoitteli taas hyvää tekstiä! :)" Myönnän että jossain vaiheessa puurot ja vellit on menneet hiukan sekaisin koska olen nimennyt tuon ongelman jonka näen "avioliitoksi" ja käyttänyt siis sanaa avioliitto väärässä kohtaa - kun olisi pitänyt puhua siitä ongelmasta joka tässä tapauksessa on naisen kuristusote joka on nyt vaarassa tukahduttaa parisuhteen. Jos saan hiukan livetä vittuilun puolelle niin se että tällä palstalla sata häähullaantunutta kanaa on valmiita vetämään loistavan parisuhteensa vessanpöntöstä päästäkseen naimisiin ja he tukevat toinen toisiaan ei kuitenkaan poista tuota konkreettista ongelmaa joka tilanteessa on. Se että läpsyttelette toisianne olalle ja tuette toisianne yhteisen virheen tekemisessä ei ole muuta kuin yhteisen joukkohaudan kaivamista hyvässä me-naiset hengessä - eikä suinkaan asian ja sen ongelmallisuuden kohtaamista ja rakkauden ja sen asettamien periaatteiden edessä nöyrtymistä jota meidän jokaisen tulisi harrastaa jos mielimme suhteitamme hoitaa ja kenties sen joskus myös todellisessa tarkoitetussa merkityksessään avioliitoksi virallistaa. Koska nyt avasin sanaisen arkkuni vielä kerran niin tahdon lainata hiukan minun tuotoksiani suurempaa tekstiä. -- lainaus -- Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Lue lisää

tekstiä. mies todellakin ajattelee :) Itse olen nainen, ja kokenut ap.n kertoman kaltaisen suhteen, tosin jaksoin odotella vain nelisen vuotta. se, että minä aloin todella painostamaan kihloihin ja naimisiin, kertoo tietysti näin jälkiviisaana suhteemme silloisista ongelmista. kyllä, typeryyksissäni yritin saada ratkaisua aikaan painostamalla. sainkin. erosimme, ja hyvä niin, vaikka koville on ottanut. Epävarmuus ja jahkailu suhteen aikana, se, ettemme voineet suunitella yhteistä tulevaisuuta, ja tunne, etten tiennyt mihin ME olimme menossa, oli todella raastavaa. koin keinoksi painostaa miestäni yhteisiinkin päätöksiin, mutta koskaan hän ei ollut niihin valmis. minä hölmö en ymmärtänyt lukea tätä haluttomuutta, ja jarruttelinkin jo omien tahtomisteni kanssa, juurikin miettien miksi avioliitto sitten olisi niin tärkeää minulle. mutta ahdistusta lisäsi tunne, että mies ei halunnut katsoa yhdessä eteenpäin ja jälleen löysin itseni vaatimasta jotain todistetta, johonkin suuntaan. lopulta minä kosin. mies jopa lupasi että menisimme naimisiin, ja minä hihkaisin että sittenhän olemme kihloissa.. tämä olikin järkytys miehelle. ei hän ollut sitä niin ajatellut. ilmeisesti halusi vain lisäaikaa jahkailulle, sitten oli sitä mieltä että josko puolen vuoden päästä kihloihin. minä hermostuin tästä, eihän tuollaista voi luvata. jos ei nyt tunnu siltä, niin miten ihmeessä voisi luvata, että sitten tuntuisi. reilu puoli vuotta myöhemmin erosimme viimein. nyt olen uudessa suhteessa, joka on kestänyt vasta muutamia kuukausia. olemme jonkinverran puhuneet tulevaisuudensuunnitelmista. oloni on varmempi, enkä tiedä (vannomatta paras) kokisinko ollenkaan tarpeelliseksi tämän ihmisen kanssa päätyä avioliittoon. minulle saattaisi hyvin riittä yhteinen lupaus, sillä tunne siitä että olemme haluamassa samaan suuntaan on niin vahva, etten koe tarvetta sitoa häntä, voin luottaa. jahkailu ja haihattelu on vahingollista pidemmän päälle, mutta asioiden selvittäminen, tai ehkä niiden hyväksyminen (eroaminen) on hankalaa. rakkautta on niin monenlaista, eikä sitä kukaan halua helpolla luovuttaa. joskus pitää ymmärtää päästää irti. jos avioliittoon pitää kiristää, jotain on jo pielessä, molemmilla.

Mies Joka Ajattelee kirjoitti:

"Oonko mä ainut, jota haittaa tää ristiriitaisuus ja logiikan puuttuminen? Millä hitolla meidän pitäis ymmärtää, jos te reppanat ette itsekään ole varmoja kannastanne? Ja tossa jossain, alapuolella tai yläpuolella rekisteröimätön kirjoitteli taas hyvää tekstiä! :)" Myönnän että jossain vaiheessa puurot ja vellit on menneet hiukan sekaisin koska olen nimennyt tuon ongelman jonka näen "avioliitoksi" ja käyttänyt siis sanaa avioliitto väärässä kohtaa - kun olisi pitänyt puhua siitä ongelmasta joka tässä tapauksessa on naisen kuristusote joka on nyt vaarassa tukahduttaa parisuhteen. Jos saan hiukan livetä vittuilun puolelle niin se että tällä palstalla sata häähullaantunutta kanaa on valmiita vetämään loistavan parisuhteensa vessanpöntöstä päästäkseen naimisiin ja he tukevat toinen toisiaan ei kuitenkaan poista tuota konkreettista ongelmaa joka tilanteessa on. Se että läpsyttelette toisianne olalle ja tuette toisianne yhteisen virheen tekemisessä ei ole muuta kuin yhteisen joukkohaudan kaivamista hyvässä me-naiset hengessä - eikä suinkaan asian ja sen ongelmallisuuden kohtaamista ja rakkauden ja sen asettamien periaatteiden edessä nöyrtymistä jota meidän jokaisen tulisi harrastaa jos mielimme suhteitamme hoitaa ja kenties sen joskus myös todellisessa tarkoitetussa merkityksessään avioliitoksi virallistaa. Koska nyt avasin sanaisen arkkuni vielä kerran niin tahdon lainata hiukan minun tuotoksiani suurempaa tekstiä. -- lainaus -- Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Lue lisää

"sata häähullaantunutta kanaa on valmiita vetämään loistavan parisuhteensa vessanpöntöstä päästäkseen naimisiin" Lainaan nyt vastaukseeni toista rekisteröimätöntä: "ei kosi = ei halua naimisiin = ei halua minua vaimokseen = en kelpaa hänen vaimokseen = miksi ihmeessä olen "parhaat vuoteni" sellaisen ihmisen kanssa jolle en kelpaa." Jos tuon ketjun mukaisesti ajattelee, niin ollaan kyllä sitten loistavasta parisuhteesta kaukana. Karrikoiden voidaan siis ajatella, että siinä vaiheessa, kun nainen rupee kaipaamaan sitä "halvatun metallirinkulaa" ollaan jo tosiaan pahasti alamäessä. Painostaminen ei varmaan ole siinäkään vaiheessa mikään ratkaisu ja joku kompromissikin varmasti aika mahdoton. Kukin toimii siinä sitten omien resurssien mukaan, eikä syytetty ole sen paremmin mies, kuin nainenkaan?

Plussa-pallero kirjoitti:

"sata häähullaantunutta kanaa on valmiita vetämään loistavan parisuhteensa vessanpöntöstä päästäkseen naimisiin" Lainaan nyt vastaukseeni toista rekisteröimätöntä: "ei kosi = ei halua naimisiin = ei halua minua vaimokseen = en kelpaa hänen vaimokseen = miksi ihmeessä olen "parhaat vuoteni" sellaisen ihmisen kanssa jolle en kelpaa." Jos tuon ketjun mukaisesti ajattelee, niin ollaan kyllä sitten loistavasta parisuhteesta kaukana. Karrikoiden voidaan siis ajatella, että siinä vaiheessa, kun nainen rupee kaipaamaan sitä "halvatun metallirinkulaa" ollaan jo tosiaan pahasti alamäessä. Painostaminen ei varmaan ole siinäkään vaiheessa mikään ratkaisu ja joku kompromissikin varmasti aika mahdoton. Kukin toimii siinä sitten omien resurssien mukaan, eikä syytetty ole sen paremmin mies, kuin nainenkaan?

Lue lisää

"ei kosi = ei halua naimisiin = ei halua minua vaimokseen = en kelpaa hänen vaimokseen = miksi ihmeessä olen "parhaat vuoteni" sellaisen ihmisen kanssa jolle en kelpaa." Oletko tietoinen matematiikassa sellaisesta asiasta että yhtäsuurusmerkin molemmin puolin olevat asiat voidaan vaihtaa keskenään, niiden paikkaa voidaan muuttaa tai yhtäsuuruusmerkin välistä voidaan poistaa tekijöitä. Tällöin seuraava lause on mielestäsi totta: "Ei kosi = miksi ihmeessä olen "parhaat vuoteni" sellaisen ihmisen kanssa jolle en kelpaa." Eli ilmeisesti se seurusteluaika ja yhdessäoleminen tuon miehen kanssa tarkoittaa että nainen ei kelpaa. Just sen takia toisen kanssa ollaan onnellisessa parisuhteessa koska hän ei kelpaa? *polvistuu eteesi* Tuletko vaimokseni oi plussa-pallero? Nyt sinua on kosittu. Nyt et enää tuhlaile parhaita vuosiasi koska se kosiminen on kaikki kaikessa eikä sillä mitä parisuhteessa on tai ei ole ole näköjään mitään väliä. ...Näin teidän naisten logiikka toimii...

Mies Joka Ajattelee kirjoitti:

"ei kosi = ei halua naimisiin = ei halua minua vaimokseen = en kelpaa hänen vaimokseen = miksi ihmeessä olen "parhaat vuoteni" sellaisen ihmisen kanssa jolle en kelpaa." Oletko tietoinen matematiikassa sellaisesta asiasta että yhtäsuurusmerkin molemmin puolin olevat asiat voidaan vaihtaa keskenään, niiden paikkaa voidaan muuttaa tai yhtäsuuruusmerkin välistä voidaan poistaa tekijöitä. Tällöin seuraava lause on mielestäsi totta: "Ei kosi = miksi ihmeessä olen "parhaat vuoteni" sellaisen ihmisen kanssa jolle en kelpaa." Eli ilmeisesti se seurusteluaika ja yhdessäoleminen tuon miehen kanssa tarkoittaa että nainen ei kelpaa. Just sen takia toisen kanssa ollaan onnellisessa parisuhteessa koska hän ei kelpaa? *polvistuu eteesi* Tuletko vaimokseni oi plussa-pallero? Nyt sinua on kosittu. Nyt et enää tuhlaile parhaita vuosiasi koska se kosiminen on kaikki kaikessa eikä sillä mitä parisuhteessa on tai ei ole ole näköjään mitään väliä. ...Näin teidän naisten logiikka toimii...

Lue lisää

Vidun ihqu tää uus systeemi, ei saa näköjään ees kopsattua tekstiä tähän.. Argh..
Noh, mutta..
Eikö yleisesti_ottaen ole niin, että se seurusteluaika on sitä kokeilua ja miettimistä? Ei seurustelemaan alkaessa vielä ole tarkoitus tietää, onko toinen se loppuelämän Kumppani vai ei. Sitä nimenomaan testataan ja kokeillaan.
MUTTA, se seurustelu ei ole se päätepiste. Se on nimenomaan sitä ns. etsikkoaikaa. Ja mitä pidemmäksi se venyy, sitä selvemmin se osoittaa toisen epävarmuuden. Sen, ettei nainen kelpaa. Ei nainen halua roikkua iät kaiket siinä kokeilu-vaiheessa, kun "tarkoitus" on tosiaan ns. virallistaa se suhde. Tehdä asiasta lopullinen. Sitten vasta ollaan pari, eikä enää mikään seurusteleva = harkinta ja kokeiluasteella laiskasti ajelehtivat immeiset.
Naisille - jos sallitte yleistyksen - se todellinen parisuhde alkaa vasta sen papin aamenen jälkeen, muu on vain harjoittelua ja kokeilua. Mikä on tietysti sinänsä pska asenne, että tuossa tapauksessa se nainen todennäköisesti muuttuu, vaikkei niin olisi tarkoituskaan. Ja kun nainen muuttuu/rentoutuu/alkaa tosissaan elämään sitä parisuhdetta, niin mieskin todennäköisesti vastaa tähän muutokseen muuttumalla. Ja sitten homma meneekin jo niin pieleen ja erilaiseksi, että erotaan, vaikka vuosia ois oltu sovussa ja rakastuneita.. :(
Naisen tarkoitus ei ole muuttua EIKÄ saada_mitään_muuttumaan, mutta ilmeisesti näin avioliitto monesti vaikuttaa.. :( Ja sitte kumpikin_osapuoli on ymmällään.. :

Alunperin halusin purkaa tunteitani anonyymille kohteelle, ja sen tähden avauduin ahdistuksestani. Olen myös utelias tietämään vastaavanlaisista tapaukssita, jotta voisin peilata omaani. J avarsinkin miesten kommentit ovat olleet hyviä ja erilaisia. Olen epävarma suhteesta, ja ahdistun asiasta jopa päivittäin, puran turhautuneisuuteni miehelleni, en tosin enään 3kk sitten käydyn kihlautumiskeskusteluun vedoten, vaan jotenkin aivan toisin.

En ole puhunut häistä tai mistään, sanoin hänelle silloin, että tästä asiasta en sitten enään puhu vaan odotan kosintaasi/sormusta, itse häillä ei ole niin kiire, ehkä n.2-3v kuluttua kun on budjettia järkätä juhlat, tästä olemme samaa mieltä. Eli oma pääponttini oli alunperin hämmästellä ääneen, että miksi mies ei saa virallisesti kosittua ja hankkisimme sormukset lupauksestamme, vaikka itse häitä ei heti ensi vuoteen ole todellakaan tarkoitus järjestää, ja silloin hän oli kanssani samaamieltä. Miksi sitten itse haluan jo kantaa sormusta; no näin melkein 10v jälkeen haluan pois tästä epävarmuuden tunteesta ja tietää, että hänkin on sitoutunut minuun, olen hänen valittunsa..lopulta. Kyse siis ei ole maailman isoimmista hääjuhlista ja mahtipontisesta kermakakkuhääpuvusta. En pysty leijailemaan tässä ristiriitaisessa tunnesekamelskassa enään kauaa, minkä takia annoin aikarajan. ja kuten jo painotin, niin emme ole jräjestämässä häitä ainakaan 2 vuoteen, että ei se sormusten hankkiminen pitäisi olla niin kamalaa, jos jo asiasta sovittiinkin.

Aikaa herralla on jäjlellä elokuuhun asti, ja vielä pahoin pelkää, että hän on unohtanut jo koko jutun...?

Tuuliviiri82 kirjoitti:

Alunperin halusin purkaa tunteitani anonyymille kohteelle, ja sen tähden avauduin ahdistuksestani. Olen myös utelias tietämään vastaavanlaisista tapaukssita, jotta voisin peilata omaani. J avarsinkin miesten kommentit ovat olleet hyviä ja erilaisia. Olen epävarma suhteesta, ja ahdistun asiasta jopa päivittäin, puran turhautuneisuuteni miehelleni, en tosin enään 3kk sitten käydyn kihlautumiskeskusteluun vedoten, vaan jotenkin aivan toisin.

En ole puhunut häistä tai mistään, sanoin hänelle silloin, että tästä asiasta en sitten enään puhu vaan odotan kosintaasi/sormusta, itse häillä ei ole niin kiire, ehkä n.2-3v kuluttua kun on budjettia järkätä juhlat, tästä olemme samaa mieltä. Eli oma pääponttini oli alunperin hämmästellä ääneen, että miksi mies ei saa virallisesti kosittua ja hankkisimme sormukset lupauksestamme, vaikka itse häitä ei heti ensi vuoteen ole todellakaan tarkoitus järjestää, ja silloin hän oli kanssani samaamieltä. Miksi sitten itse haluan jo kantaa sormusta; no näin melkein 10v jälkeen haluan pois tästä epävarmuuden tunteesta ja tietää, että hänkin on sitoutunut minuun, olen hänen valittunsa..lopulta. Kyse siis ei ole maailman isoimmista hääjuhlista ja mahtipontisesta kermakakkuhääpuvusta. En pysty leijailemaan tässä ristiriitaisessa tunnesekamelskassa enään kauaa, minkä takia annoin aikarajan. ja kuten jo painotin, niin emme ole jräjestämässä häitä ainakaan 2 vuoteen, että ei se sormusten hankkiminen pitäisi olla niin kamalaa, jos jo asiasta sovittiinkin.

Aikaa herralla on jäjlellä elokuuhun asti, ja vielä pahoin pelkää, että hän on unohtanut jo koko jutun...?

Lue lisää

Eli, jos mies rakastaa sua nyt kovasti, juuri tuollaisessa ns. epävarmassa tilassa, kuinka todennäköisesti hän rakastaa sinua vielä, kun olet muuttunut täysin päinvastaiseksi: varmaksi hänestä? Ja jos sinä rakastat miestäsi nyt, rakastatko häntä silti, vaikka hän muuttuisi kovastikin vastauksena omaan muuttumiseesi/rentoutumiseesi?
Toki tuo muuttuminen voi viedä suhdetta parempaankin päin, mutta kuinka monessa tapauksessa se kuitenkin menee sinne huonompaan, johtaen lopulta eroon?
Voisiko miehesi ajatella olevansa kovasti sitoutunut sinuun jo nyt, tälläisenään? Hän pitää nykytilanteesta ja sinusta tälläisenaan niin kovasti, ettei missään nimessä halua ottaa minkäänlaista riskiä siitä, että homma lähtisi luisumaan huonompaan. Ehkä tilanne on sellainen, ettei hän voi sen kuvitella muuttuvan enää paremmaksi, joten ainoa vaihtoehto on se, että se muuttuu huonommaksi? Ja siksi hän vastustaa tuota muutosta ja lopullista "pistettä" viimeiseen asti. Koska haluaa pysytellä tässä unelmatilanteessa unelmanaisensa kanssa, eikä lähteä "keikuttamaan venettä"?
Pystytkö sinä kuvittelemaan mitään muuta keinoa, millä mies voisi osoittaa sinun olevan se hänen lopullinen valittunsa?
Koska mä jotenkin ajattelen, että jos se varmuuden saaminen pitää hoitaa sormuksella, niin homma kaipaa muutakin korjailua.
Ja mitä enemmän sitä varmuutta haluaa, sitä varmemmin sen saaminen meitä (naisia) muuttaa muuksi, kuin siksi miehen rakastamaksi persoonaksi. Vaikkei meidän tarkoitus tosiaan se olekaan. Eikä varsinkaan niin, että meidän muuttuessa se mieskin muuttuu. Ei, tarkoitus on saada varmistus siitä, että kaikki säilyy ennallaan. Vaan, kun nämä vaikuttaa olevan toisensa poissulkevia vaihtoehtoja?
Kuinka kiihkeästi sä haluaisit naimisiin, jos tietäisit, että papin aamenen jälkeen mies rupeaa muuttumaan - todennäköisesti huonompaan suuntaan? Jos tietäisit, että välttämällä naimisiinmenon, vältät myös suhteenne romuttumisen?
HUI, täähän rupee olemaan jo liki ton "mies joka ajattelee" -tekstejä? ;p
Eli tosiaan, oletko sä valmis uhraamaan sen teidän suhteen, vain saadaksesi varmuuden? Jos se varmuus tuo mukanaan sen, että teidän suhde kuihtuu?

Tuuliviiri82 kirjoitti:

Alunperin halusin purkaa tunteitani anonyymille kohteelle, ja sen tähden avauduin ahdistuksestani. Olen myös utelias tietämään vastaavanlaisista tapaukssita, jotta voisin peilata omaani. J avarsinkin miesten kommentit ovat olleet hyviä ja erilaisia. Olen epävarma suhteesta, ja ahdistun asiasta jopa päivittäin, puran turhautuneisuuteni miehelleni, en tosin enään 3kk sitten käydyn kihlautumiskeskusteluun vedoten, vaan jotenkin aivan toisin.

En ole puhunut häistä tai mistään, sanoin hänelle silloin, että tästä asiasta en sitten enään puhu vaan odotan kosintaasi/sormusta, itse häillä ei ole niin kiire, ehkä n.2-3v kuluttua kun on budjettia järkätä juhlat, tästä olemme samaa mieltä. Eli oma pääponttini oli alunperin hämmästellä ääneen, että miksi mies ei saa virallisesti kosittua ja hankkisimme sormukset lupauksestamme, vaikka itse häitä ei heti ensi vuoteen ole todellakaan tarkoitus järjestää, ja silloin hän oli kanssani samaamieltä. Miksi sitten itse haluan jo kantaa sormusta; no näin melkein 10v jälkeen haluan pois tästä epävarmuuden tunteesta ja tietää, että hänkin on sitoutunut minuun, olen hänen valittunsa..lopulta. Kyse siis ei ole maailman isoimmista hääjuhlista ja mahtipontisesta kermakakkuhääpuvusta. En pysty leijailemaan tässä ristiriitaisessa tunnesekamelskassa enään kauaa, minkä takia annoin aikarajan. ja kuten jo painotin, niin emme ole jräjestämässä häitä ainakaan 2 vuoteen, että ei se sormusten hankkiminen pitäisi olla niin kamalaa, jos jo asiasta sovittiinkin.

Aikaa herralla on jäjlellä elokuuhun asti, ja vielä pahoin pelkää, että hän on unohtanut jo koko jutun...?

Lue lisää

Mun mies kosi, kun olimme olleet liki 10 vuotta yhdessä. Naimisiin menimme siitä 6 kk päästä. Mies ei halunnut pitkää kihlausta (oli jo tästä aiemmin maininnut). Enkä kyllä minäkään enää, kun oltiin oltu yhdessä niin kauan. En halunnut edes sormuksia. Olin ehtinyt odotella kosintaa jo jonkin aikaa (esim.lomamatkoilla) ja kieltämättä jo epäilin, että sitä ei tulekaan. En asettanut takarajoja. Mutta puuskahdin aina jotain, jos mies puhui, että "sitten jos me joskus mennään naimisiin, meidän häissä...". Ja mainitsin myös, että haluan ensiksi naimisiin ja sitten vasta lapsia. Niin ja, että en aio mennä enää "vanhoilla päivillä" naimisiin, ollaan sitten avoliitossa loppuelämämme.

Nyt olemme olleet kohta 3 vuotta naimisissa ja meillä menee hyvin. Ja meni meillä kyllä aiemminkin hyvin, ei siinä mitään. Ei avioliitto mitään mullistavaa muutosta tuonut. Silti olen tyytyväinen, että mentiin naimisiin. Olisi se kyllä parempi ollut, että olisimme menneet pari vuotta aikaisemmin. Ikää alkaa olemaan sen verran, että emme ole enää parhaassa lapsenteko iässä. Ja lasta ei ole toistaiseksi kuulunut... Mutta mulla ei ole koskaan ollut suurta vauvakuumetta ja en pidä sitä maailmanloppuna, jos lapsia ei meille suoda. Toiveissa lapsi kuitenkin on.

Ei kai mies tuollaista unohda! Paitsi, jos ei ottanut sitä tosissaan, että jätät miehen 6 kk päästä, jos kosintaa ei tule. En kyllä enää menisi muistuttelemaan ja painostamaan. Jos ns. uhkavaatimus on jo annettu, eiköhän se riitä. Jos vielä muistuttelet ja jankutat, mies voi hermostua...

Pelkkä sormus ei saa ketään sitoutumaan. Mutta ymmärrän, että sinua mietityttää se miksi mies ei ole vielä valmis sormuksiin, jos joskus kuitenkin ne haluaa? Miksi ei vielä? Se viittaa epäröintiin. Itse aikanani halusin edes tietää syyn miksi ei vielä. Halusin tietää missä mennään. Mutta mies keksi vain selviä tekosyitä. Ei antanut mitään hyvää syytä. Ja totta kai se loi epävarmuutta ja epäilyksiä. Toisaalta ymmärsin miestä, kun hän oli ollut aiemmin kihloissa ja se meni mönkään. Mutta mä ainakin uskon, että mies on tosissaan, jos pitkän ajan kuluttua kosii. On ainakin ollut harkinta-aikaa! Sama kai se on kosiiko vuoden seurustelun jälkeen ja sitten vielä epäröi ja odottaa 10 vuotta mennäkseen naimisiin. Siskonikin on ollut jo 12 v, kihloissa.

Tuokin on kyllä totta, että ei kaikki naimisiin menevätkään kovin sitoutuneita ole. Niin moni eroaa kuitenkin ja vieläpä lyhyen avioliiton jälkeen.

Tapasimme, kun olimme nuoria, siis todella nuoria. En ole itsekkään halunnut kihloihin ja naimisiin, kuin vasta tosissani nyt. OLen ajatellut asiaa ohimennen ehkäpä parin vuoden ajan, mutta nyt tiedän että haluan sitä todella, minkä johdosta nostin kissan pöydälle. Siis nyt on pakko jälleen puolustautua, ja kertoa, että suhteemme on aina ollut avoin, vapaamielinen ja tilaa antava. On saanut mennä ja tulle toista kunnioittaen, ja se on sopinut molemmille erittäin hyvin. eLI ROIKKUMISESTA EI OLE KYSE. Nyt on vaan kyse siitä että tiedän mitä haluan, puhuin tästä suoraan enempiä kiertelemättä miehelleni, ja sanoin että rehellinen pitää olla. Päädyimme yhdessä siihen että kihlat ostetaan, hän ja minä halusimme kumpikin, että odotan perinteistä kosintaa :) mutta jotta en saisi taas odottaa seuraavaa 10 vuotta, niin sanoin, että puolen vuoden sisällä odotan sormusta. ja yhdessä oltiin ok. asian kanssa.

Ja kohtaa alkaa "the final countdown"

Tuuliviiri82 kirjoitti:

Tapasimme, kun olimme nuoria, siis todella nuoria. En ole itsekkään halunnut kihloihin ja naimisiin, kuin vasta tosissani nyt. OLen ajatellut asiaa ohimennen ehkäpä parin vuoden ajan, mutta nyt tiedän että haluan sitä todella, minkä johdosta nostin kissan pöydälle. Siis nyt on pakko jälleen puolustautua, ja kertoa, että suhteemme on aina ollut avoin, vapaamielinen ja tilaa antava. On saanut mennä ja tulle toista kunnioittaen, ja se on sopinut molemmille erittäin hyvin. eLI ROIKKUMISESTA EI OLE KYSE. Nyt on vaan kyse siitä että tiedän mitä haluan, puhuin tästä suoraan enempiä kiertelemättä miehelleni, ja sanoin että rehellinen pitää olla. Päädyimme yhdessä siihen että kihlat ostetaan, hän ja minä halusimme kumpikin, että odotan perinteistä kosintaa :) mutta jotta en saisi taas odottaa seuraavaa 10 vuotta, niin sanoin, että puolen vuoden sisällä odotan sormusta. ja yhdessä oltiin ok. asian kanssa.

Ja kohtaa alkaa "the final countdown"

Lue lisää

En nyt ymmärrä täysin mistä on kyse.

"Päädyimme yhdessä siihen että kihlat ostetaan". Olette siis jo päättäneet, että ostatte kihlasormukset, mutta ette vain ole menneet vielä kihloihin eli siis päättäneet, että menette naimisiin? Vai oletteko jo päättäneet, mutta odotat vielä ns. perinteistä kosintaa lisäksi? Jos todella mies on luvannut, että kihlat ostetaan niin miksi hän sellaista lupaa, jos ei ole asiasta vielä varma ja tarvitsee vielä sen 6 kk harkinta-aikaa? Tai miksi kihlat ostetaan, jos ei olla kihloissa/aiota mennä? Jos vain kosinta puuttuu niin miksi sitä pitää miehen puoli vuotta valmistella, jos on jo valmis. Tuntuu, että mies kuitenkin epäröi vieläkin! Muuten olen kyllä pihalla tästä kuviosta!

Ihan yhtälailla on negatiivisia asioita tuolla avoliittokeskusteluissa. Näillä palstoilla yleensäkin pyörii vain ihmisiä joilla on jokin ongelma, mihin haluavat vastauksia. Ei täällä onnelliset pyöri hehkuttamassa kuinka ihanaa arki onkaan :)

Itse olen sitä mieltä, että naimisiin mennessä epävarmuus toisen tunteista haihtuu ja saa myös avioliiton tuomat "etuudet". Vaikka suhde olisi kuinka hyvä ennen naimisiinmenoa, pyörii päässä ajatus "miksei tuo vie minua vihille". Tai näin siis luulisin, minulla ainakin tämä mietityttää. En nyt halua aloittaa keskustelua avioliiton hyödyistä ja haitoista, totean vain että minä uskon avioliittoon ja sen tuomaan varmuuteen.

liinuli tiinuli kirjoitti:

Ihan yhtälailla on negatiivisia asioita tuolla avoliittokeskusteluissa. Näillä palstoilla yleensäkin pyörii vain ihmisiä joilla on jokin ongelma, mihin haluavat vastauksia. Ei täällä onnelliset pyöri hehkuttamassa kuinka ihanaa arki onkaan :)

Itse olen sitä mieltä, että naimisiin mennessä epävarmuus toisen tunteista haihtuu ja saa myös avioliiton tuomat "etuudet". Vaikka suhde olisi kuinka hyvä ennen naimisiinmenoa, pyörii päässä ajatus "miksei tuo vie minua vihille". Tai näin siis luulisin, minulla ainakin tämä mietityttää. En nyt halua aloittaa keskustelua avioliiton hyödyistä ja haitoista, totean vain että minä uskon avioliittoon ja sen tuomaan varmuuteen.

Lue lisää

Tosimies olisi vastannut no siitä vaan. on noita naisia maailma pullollaan.
Teit kyl huonosti jos erolla uhkailet. no turhaan sitä sormusta oottelet.

Ihmissuhdehan se tärkein on, tottakai, mutta avioliiton/kihlauksen puuttuminen tästä suhteesta voi olla joillekin niin suuri syy ettei suhdetta kannata jatkaa ja katkeroitua tästä vuosien kuluessa. Jos oikeasti arvoihin kuuluu avioon meneminen, niin kukaan muu kuin kyseinen henkilö itse ei voi päättää onko suhde jatkamisen arvoinen vai ei.

Jos puoliso ei halua lapsia tai ei halua naimisiin tai juo päivittäin tai ei harrasta seksiä tai pettää tai lakkaa uskomastta jumalaan tai on riippuvainen jostain tai sairastuu tai ihan mitä vaan, niin joillekin yksikin noista on tarpeeksi iso syy erota. Toisille ihmisille taas ei ole. Jokainen saa kuitenkin valita itse, hyväksyykö puolison viat ja heikkoudet vai siirtyykö eteenpäin. Eroaminen ja uuden puolison hankkiminen ei todellakaan aina tarkoita automaattisesti vaihtoa huomattavasti huonompaan.

"Mies on vissiin ihan kunnollinen kun olette olleet noin pitkään yhdessä ,eikö se ole jo jotain. "

Vaikka suhdetta olisi takana 2, 7, 10 tai 38 vuotta, ei toisen kanssa kannta olla vain siksi että yhteiselämää on takana niin-ja-niin monta vuotta, seurustella vain tavan vuoksi. Ei varsinkaan jos suhdetta syö joku ylitsepääsemätön ja ratkomaton ongelma, oli se sitten mikä tahansa.

niin se vaan on kirjoitti:

Ihmissuhdehan se tärkein on, tottakai, mutta avioliiton/kihlauksen puuttuminen tästä suhteesta voi olla joillekin niin suuri syy ettei suhdetta kannata jatkaa ja katkeroitua tästä vuosien kuluessa. Jos oikeasti arvoihin kuuluu avioon meneminen, niin kukaan muu kuin kyseinen henkilö itse ei voi päättää onko suhde jatkamisen arvoinen vai ei.

Jos puoliso ei halua lapsia tai ei halua naimisiin tai juo päivittäin tai ei harrasta seksiä tai pettää tai lakkaa uskomastta jumalaan tai on riippuvainen jostain tai sairastuu tai ihan mitä vaan, niin joillekin yksikin noista on tarpeeksi iso syy erota. Toisille ihmisille taas ei ole. Jokainen saa kuitenkin valita itse, hyväksyykö puolison viat ja heikkoudet vai siirtyykö eteenpäin. Eroaminen ja uuden puolison hankkiminen ei todellakaan aina tarkoita automaattisesti vaihtoa huomattavasti huonompaan.

"Mies on vissiin ihan kunnollinen kun olette olleet noin pitkään yhdessä ,eikö se ole jo jotain. "

Vaikka suhdetta olisi takana 2, 7, 10 tai 38 vuotta, ei toisen kanssa kannta olla vain siksi että yhteiselämää on takana niin-ja-niin monta vuotta, seurustella vain tavan vuoksi. Ei varsinkaan jos suhdetta syö joku ylitsepääsemätön ja ratkomaton ongelma, oli se sitten mikä tahansa.

Lue lisää

Avioliitto voi tosiaan olla osa ihmisen arvomaailmaa. Ja jos ei arvomaailmat kohtaa niin ei se huonoin syy ole vaihtaa kumppania. Jos se avioliitossa eläminen itselle on hyvin tärkeää. Ja onko mies sanonut, että ei koskaan halua naimisiin? Vai onko kyse siitä, että ei vielä ole valmis tai ei kyseisen kumppanin kanssa? Silloin ei ole edes kyse arvomaailmoista vaan ehkä suhteessa on joitan häikkää. Ja jos suhteessa on jotain häikkää niin se sitten olisikin ok syy erota? Epäröiminen voi olla merkki ongelmista. Onhan näitä tapauksia, missä toinen ei ole halunnut naimisiin ja kun tulee ero ja löytää uuden kumppanin avioituu tämän kanssa jo lyhyen seurustelun jälkeen. Vähintä mitä toisen pitää tehdä on olla rehellinen ja kertoa syy miksi ei halua naimisiin. Ja onko ajatellut menevänsä naimisiin joskus jne. Ja jos ei niin miksi ei.

Ex-poikaystäväni otti joskus yhteyttä ja hän kertoi, että on seurustellut 4 v, nykyisen avovaimonsa kanssa. Hän ei oikein tiennyt onko avovaimo se oikea vai ei (ei tuntunut olevan!). Avovaimolla ei ollut mitään hajua tästä, eikä varsinkaan siitä, että mies haikaili minun perääni. Mun mielestä ois hyvä, kun toinen tietäis missä mennään eikä turhaan haaveile häistä...

Nykyään tuntuu, että on huono asia haluta naimisiin. Varsinkin, jos on nainen... Monesti tyrmätään heti ja epäillään, että nainen vaan haluaa ne häät ja olla päivän prinsessana jne. Vaikka kyse on uein paljon muustakin.

se on kirjoitti:

Avioliitto voi tosiaan olla osa ihmisen arvomaailmaa. Ja jos ei arvomaailmat kohtaa niin ei se huonoin syy ole vaihtaa kumppania. Jos se avioliitossa eläminen itselle on hyvin tärkeää. Ja onko mies sanonut, että ei koskaan halua naimisiin? Vai onko kyse siitä, että ei vielä ole valmis tai ei kyseisen kumppanin kanssa? Silloin ei ole edes kyse arvomaailmoista vaan ehkä suhteessa on joitan häikkää. Ja jos suhteessa on jotain häikkää niin se sitten olisikin ok syy erota? Epäröiminen voi olla merkki ongelmista. Onhan näitä tapauksia, missä toinen ei ole halunnut naimisiin ja kun tulee ero ja löytää uuden kumppanin avioituu tämän kanssa jo lyhyen seurustelun jälkeen. Vähintä mitä toisen pitää tehdä on olla rehellinen ja kertoa syy miksi ei halua naimisiin. Ja onko ajatellut menevänsä naimisiin joskus jne. Ja jos ei niin miksi ei.

Ex-poikaystäväni otti joskus yhteyttä ja hän kertoi, että on seurustellut 4 v, nykyisen avovaimonsa kanssa. Hän ei oikein tiennyt onko avovaimo se oikea vai ei (ei tuntunut olevan!). Avovaimolla ei ollut mitään hajua tästä, eikä varsinkaan siitä, että mies haikaili minun perääni. Mun mielestä ois hyvä, kun toinen tietäis missä mennään eikä turhaan haaveile häistä...

Nykyään tuntuu, että on huono asia haluta naimisiin. Varsinkin, jos on nainen... Monesti tyrmätään heti ja epäillään, että nainen vaan haluaa ne häät ja olla päivän prinsessana jne. Vaikka kyse on uein paljon muustakin.

Lue lisää

Avioliitto voi olla osa ihmisen arvomaailmaa, kuten sanot. Mutta minun kokemukseni mukaan sellaisilla ihmisillä, joilla se on niin voimakkaasti osa arvomaailmaa, että siitä tulee suhdetta määräävä tekijä, avoliittoa ei ehdi kertyä juuri päivääkään, vuosikausista puhumattakaan. Jollakulla syy voi olla uskonnollinen vakaumus tai jokin muu, jonka vuoksi avioliitto katsotaan omalla kohdalla ainoaksi mahdollisuudeksi. Mutta sellaiset ihmiset eivät huomaa sitä vuosien yhdessäelon jälkeen, vaan he useimmiten eivät lähde koko avoliittoon odottelemaan kihloja joskus tulevina vuosina.

Niin sovitteko, että haluatte keskenänne aikanaan naimisiin? Vai joskus jonkun kanssa...?

Jos selkeästi sovitte menevänne keskenänne miksi pitää aikarajoja asettaa. Siitä vaan ehdotat, että lähdetäänkö sormuskauppoja kiertämään. Ja alat suunnitella häitä, hääpäivää jne.! Eikö niin yleensä tehdä, jos todella naimisiin menosta on yhdessä sovittu?

hetki?! (kysymys vielä) kirjoitti:

Niin sovitteko, että haluatte keskenänne aikanaan naimisiin? Vai joskus jonkun kanssa...?

Jos selkeästi sovitte menevänne keskenänne miksi pitää aikarajoja asettaa. Siitä vaan ehdotat, että lähdetäänkö sormuskauppoja kiertämään. Ja alat suunnitella häitä, hääpäivää jne.! Eikö niin yleensä tehdä, jos todella naimisiin menosta on yhdessä sovittu?

Lue lisää

Ollaan puhuttu naimisiin menosta puolitosissamme parisen vuotta sitten, ja kyllä ajatelimme, että menemme joskus toistemme kanssa naimisiin. Tunnen mieheni, ja tiedän, että hänelle on tärkeää, että hän saa kosia minua ihan perinteisin menoin. Tuo puolen vuoden aika, oli aika minkä hän halusi (hänen sanoin: älä odota kosintaa ihan vielä, viikon tai kuukauden päästä), joten sanoin, että odotan sitä puolen vuoden sisällä :)

Tuuliviiri82 kirjoitti:

Ollaan puhuttu naimisiin menosta puolitosissamme parisen vuotta sitten, ja kyllä ajatelimme, että menemme joskus toistemme kanssa naimisiin. Tunnen mieheni, ja tiedän, että hänelle on tärkeää, että hän saa kosia minua ihan perinteisin menoin. Tuo puolen vuoden aika, oli aika minkä hän halusi (hänen sanoin: älä odota kosintaa ihan vielä, viikon tai kuukauden päästä), joten sanoin, että odotan sitä puolen vuoden sisällä :)

Lue lisää

Tuliko kosinta, vai ero? Toivottavasti pääsitte asiassa eteenpäin johonkin suuntaan. Itselle ainakin avioliitto on sen verran tärkeä asia, että haluan pitää arvostani kiinni. Haluan olla vaimo, ennen kuin äiti.

Minulle vain on tärkeää, että mieheni haluaa minut virallisestikin elämänkumppanikseen, vaikea sitä on selittää. Sydämessä tuntuu pahalta olla avopari, tuntuu että se viimeinen sitoumus puuttuu ja sen mukana aika paljon epävarmuutta ainakin itselläni. Tämä siis ex-suhteestani, mies sanoi että olin hänen elämänsä nainen, mutta ei kosinut. Erosimme myöhemmin muista syistä, mutta tietynlainen saamattomuus kyllä vaikutti asiaan.

tuntematonNN kirjoitti:

Tuliko kosinta, vai ero? Toivottavasti pääsitte asiassa eteenpäin johonkin suuntaan. Itselle ainakin avioliitto on sen verran tärkeä asia, että haluan pitää arvostani kiinni. Haluan olla vaimo, ennen kuin äiti.

Minulle vain on tärkeää, että mieheni haluaa minut virallisestikin elämänkumppanikseen, vaikea sitä on selittää. Sydämessä tuntuu pahalta olla avopari, tuntuu että se viimeinen sitoumus puuttuu ja sen mukana aika paljon epävarmuutta ainakin itselläni. Tämä siis ex-suhteestani, mies sanoi että olin hänen elämänsä nainen, mutta ei kosinut. Erosimme myöhemmin muista syistä, mutta tietynlainen saamattomuus kyllä vaikutti asiaan.

Lue lisää

Kyllä, kyllä ja kyllä!