Onko ujolla ihmisellä oikeutta työpaikkaan? Vai pitäisikö kaikki paikat luovuttaa rohkeille ja teräväkielisille yksilöille niinkuin työnhakuilmoitukset toitottavat?
Onko ujolla ihmisellä
oikeutta työpaikkaan?
152479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä ehdottomasti on!!! Kaikki me olemme samanarvoisia vaikkakin erilaisia. Ujokin voi olla tunnollinen, luotettava ja ahkera. Hänen kuuntelutaitonsa voi jopa olla parempi kuin alati äänessä olevan pälpättäjän. Ikävä kyllä, kaikki eivät ujoutta kykene ymmärtämään. Saamme kaikki olla puheliaampia tai hiljaisempia. Ujo voisi kuitenkin miettiä, antaako hän työhaastattelussaan tai työyhteisössään vääriä viestejä. Välttelemällä katsekontakteja hän saattaa antaa ymmärtää, ettei kuuntele. Ihannetilanne tietysti olisi, jos ujo saisi välittömästi osakseen ymmärrystä. Kun näin ei ole, niin sosiaalista kanssakäymistä on harjoiteltava. Harjoittelemalla asiat helpottuvat, ja vaikeaan ujouteen on saatavilla apua!!
kaksipiippuinen juttu. kun on olemassa semmoinen juttu tässä yhteiskunnassa kuin ARVOT. esim. sosiaalisesti taitavaa ihmistä arvostetaan yhteiskunnassa epäsosiaalista enemmän. ihmisarvo on kummallakin sama, mutta sosiaalinen on yhteiskuntakelpoisempi; yhteiskunta siis arvottaa ihmisiä. siis oikeasti, todellisuudessa, epäsosiaalinen ja sosiaalinen ihminen ovat täysin tasa-arvoisia. mutta työmarkkinoilla työhönottajat kuuntelevat ARVOJA ja palkkaavat sosiaalisen työntekijän. sosiaalinen työntekijä on yhteiskunnan arvojärjestelmän mielestä parempi. minäkin arvotan ihmisiä. sosiaalinen on taitavampi kuin epäsosiaalinen. reppana. jos on minua epäsosiaalisempi tilanteessa, on se reppanampi kuin minä -siinä tilanteessa. tämähän on täysin perseestä. mutta emme me ihmiset sosiaalisuutta karkuun pääse. mitä voimme tehdä, hakeutua meidän hyväksikokemaan sosiaalisuuteen: ulospäinsuuntautuneena hakeutua sosiaalialalle ja toimia harrastuksenomaisesti kerhonohjaajana vielä. ujona voi hakeutua oman kultansa kainaloon tai olla yksin ja yrittää saada sosiaalisia työkaluja sen verran että pärjää haluamassaan ammatissa. itse olen hyvin ujo.
en vastannut vielä kysymykseenkään! siis ujolla on täysi oikeus saada työpaikka. ujon vain on hankalampi sitä saada, kun on arvojärjestelmässä usein sosiaalista huonompi.
Sosiaalisuus ei ole puhetaitoja tai esiintymiskykyä. Ujous ei sulje mitenkään pois sosiaalisuutta. Monet ujot ovat erittäin sosiaalisia, ovat aidosti kiinnostuneita toisista ihmisistä, eivätkä vain näyttele. Itsekeskeinen jokapaikanhöylä ei ole sosiaalinen. Sosiaalinen ihminen on tiimipelaaja, joka auttaa toisia työpaikalla. Auttamishalu on erittäin harvinaista työpaikoilla. Yhteiskuntamme ei arvosta sosiaalisuutta, vaan esiintymistaitoja. Monet johtajat eivät ole mitenkään sosiaalisia, vaan esimerkiksi narsisteja, jotka tahdolla vievät mielipiteitään läpi.
nyt meillä on näkemyksellinen ero sosiaalisuuden käsitteestä. sosiaalisuus on nimen omaan kovuutta, selviytymistä, kamppailua, itsekeskeisyyttä ja auttamista tasapainossa. tiimipelaamista. röyhkeyttä. mitä yhteiskunta arvostaa. auttamishalu on tietenkin ihanaa, mutta sillä ei pärjää yhteisössä. jos työskentelisit kiinalaisessa yhteisössä tai vaikka vahvasti kristillisessä yhteisössä, tilanne on luultavasti toinen: kaikki ovat nöyriä ja auttavat toisiaan. mutta ei normaalissa länsimaisessa työyhteisössä. normaalissa länsimaisessa työyhteisössä sinun on oltava narsisti, jos haluat vaikuttaa lopputulokseen. sosiaalisuutta on nimenomaan pärjäämistä kyseisessä ympäristössä. tämä yhteiskunta on narsistinen. yhteiskunta arvostaa sosiaalisuutta ja siihen liittyviä puhelahjoja, mutta ei esiintymistaitoja. mitä edes tarkoitat esiintymistaidoilla, näyttelemistäkö? näytteleminen lähtee vastaanottavaisuudesta, sitä taitoa yhteiskunta ei liiemmin arvosta. näyttelemistaidoilla et tee mitään yhteisössä työskennellessä. mikä maa, mikä valuutta. sitäpaitsi "itsekeskeinen jokapaikanhöylä" ei ole yhtään itsekeskeisempi kuin "sosiaalinen auttavainen ihminen". he ovat ihmisinä vain erilaisia ja suuntautuneet ympäristöön eri tavoin. nyt taas on kyse suvaitsevaisuudesta.
ei lisättävää
Totuushan on, että sosiaalisesti pätevät pärjäävät paremmin työelämässä. Toisaalta: miten sosiaalinen lahjakkuus määritellään? Onko se sitä, että tulee toimeen ihmisten kanssa ja on kykenevä vuorovaikutuksellisuuteen, vai onko se sitä, että on koko ajan äänessä ja tuomassa itseään esille? Itse olen ujo ja joutunut kärsimään siitä koko ikäni, enkä voi edes kuvitella hakevani tiettyihin töihin. Toisaalta: tarviiko minun edes? Enkö voisi tehdä jotakin sellaista, mihin liittyy vähemmän jatkuvia ihmiskontakteja? Joskus tuntuu, että sosiaalisesti lahjakkaat pääsevät paljon helpommalla. Mutta emmehän me tiedä kaikkien ihmisten ongelmista. Osa ei näy päällepäin. Joskus sosiaalisen ulkokuoren takana on jotain aivan muuta, minkä takia pitää yrittää päteä.
Kyllä työelämässä nykyisin korostuvat nimen omaan sosiaaliset taidot. Monissa yrityselämään kouluttavissa oppilaitoksissa kiinnitetäänkin yhä enemmän huomiota ryhmätyö- ja esiintymistaitoihin, mikä on mielestäni hyvä asia, koska näitä taitoja työelämässä oikeasti tarvitaan. Välttämättä työelämässä ei parhaiten menesty se korkeimmat arvosanat saanut opiskelija, vaan enemminkin henkilö joka on verkostoitunut ja ollut aktiivisesti mukana esim. ylioppilaskuntatoiminnassa. Tavallaan ymmärrän ja hyväksyn tämän asian hyvin. Omalta kohdaltani voin sanoa, että opintojen alkuvaiheessa vielä kuvittelin, että koulut käymällä olisi jotenkin valmis siirtymään työelämään, mutta ainakaan minun perusluonteeseen kuuluvaa ujoutta ei kauppakorkea ole pystynyt muuttamaan. Toki harjoittelun myötä on saanut kokemusta ryhmätyöskentelystä ja esiintymisestä, mikä on ehdottomasti hyvä asia. Minulle esiintyminen ja ryhmätyöt eivät kuitenkaan ole olleet ikinä mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeita, kun on voinut puhua ns. asiapohjalta. Mutta täysipainoinen sosiaalisuus vaatii kuitenkin muutakin kuin kykyä puhua asiaa. Tärkeää on luonnollisesti myös huumorintaju, itsevarmuus, kyky vaikuttaa toisiin ihmisiin, kyky reagoida tilanteisiin, innostuneisuus uusista asioista jne. Minusta tällaista ei varsinaisesti voi missään koulussa opettaa. Jonkun verran harjoittelulla voi tuloksia ehkä parantaa, mutta ei kuitenkaan loputtomasti. Onneksi on olemassa myös työpaikkoja, missä ei tarvita erityisen hyviä vuorovaikutustaitoja. Toki ihmisten kanssa pitää tulla toimeen kaikissa työyhteisöissä, mutta uskon, että tämä ei ole ongelma ujoille ihmisille. Hankkimalla jonkun erityiskoulutuksen on ehkä helpompi löytää työtä, johon valitaan spesifin osaamisen perusteella enemmin kuin sosiaalisuuden ja vuorovaikutustaitojen. Asiantuntija- ja tutkijatyyppiset tehtävät sopivat ujoille myös ehkä paremmin, kuin myyntityö tai esimiestehtävät.
Ylioppilaskuntatoiminnassa olevat opiskelijat eivät koskaan hakeudu asiantuntijatehtäviin, vaan he ovat luonteeltaan poliitikkoja. Heistä tulee projektipäälliköitä, poliitikkoja tai yleisjohtajia. Kyllä asiantuntijatehtävissä painotetaan yhä osaamista ja ahkeruutta. Työtä pitää pystyä tekemään itsenäisesti. Luettelit lukuisia ominaisuuksia, jotka liittyvät myyntityöhön, mutta eivät esimerkiksi it-alan työhön tai taloustöihin yms. asiantuntijatehtäviin. Kaikille on paikkansa sekä introverteille että ekstroverteille. Ekstrovertit hakeutuvat esiintymistehtäviin, mutta heidän päreensä palaisi nopeasti asiantuntijatyössä, jossa vaaditaan keskittymiskykyä. He myös häiritsisivät puheellaan tarkan työn tekijöitä ja hukkaavat omaakin puheaikaansa. Jokaisella työpaikalla on näitä laululintuja, jotka kello 16 huomaavat, että työt on tekemättä, kun aika meni omista asioista kertomiseen. Hyvään tilannetajuun kuuluu myös suunsa kiinnipitäminen silloin kun se häiritsee muita.
kunhan pystyy työnsä tekemään - mulle sanottiin opiskeluaikoina, että sua ei kyllä valittaisi töihin... Olen ujo ja hiljainen, en pidä ryhmätyöskentelystä jne. On hyvä, että kaikki eivät ole samanlaisia pulisijoita : )
Tottakai ujoilla on oikeus työpaikkaan MUTTA miten he sen työpaikan saavat onkin sitten eri juttu. Nykyään kun juuri mihinkään työpaikkaan ei pääse pelkkien papereiden ja hyvien todistusten perusteella vaan haastattelujen ja kentien psykologin testien kautta. Ja kun tuntuu siltä että melkein kaikki työ olisi vain vahvalle sosiaaliselle tyypille. Onko ujon ainoa työmahdollisuus yksinäinen toimistosiivous? Ei kai?
Ujolle on sopivaa olla työttömänä, niin ei tarvitse nähdä liikaa ihmisiä ja voi keskittyä olemaan vain niiden ihmisten kanssa, jotka merkitsevät eniten. Ei tarvitse tuhlata sosiaalista energiaa toissijaisiin ihmisiin työpaikoilla.
Vaikka olisi kuinka hyvät paperit ja koulutus, niin luonteen takia työpaikat lipuvat aina niille sosiaalisille hemmoille. Niin se vaan on, eli työttömäksi vaan, turha edes haea mihinkään kun tietää tien tyssäävän heti haastatteluun,
Mielestäni sosiaalisuutta arvostavassa työyhteisössäkään ei pitäisi unohtaa ujoja.
Heiltä voi löytyä oppimishalua, mutta oma-aloitteisuuden osoittaminen voi olla heillä kovan työn takana. Ehkäpä he pelkäävät, että paljastamalla avun tarpeensa joutuisivat naurun alaisiksi muiden silmissä.
Oma-aloitteisuudesta toki on apua uuden oppimisessa. Mikseivät toiset voisi kannustaa uusia ujoja työntekijöitä kyselemään? He voisivat vaikkapa kysyä, onko jokin jäänyt näille epäselväksi. He voisivat myös oma-aloitteisesti näyttää/ osoittaa työn uusia puolia.
Kaikki me olemme erilaisia vaikkakin samanarvoisia. Ujojen tulisi löytää työ, jossa paljastaisi heidän vahvuutensa. Hiljaiset työntekijät eivät tuhlaa työaikaansa vaan käyttävät sen tehokkaasti. Siispä ujotkin voivat olla hyviä työntekijöitä.
Onko rohkeutta uskaltaa puhua ihmisille? Eli jos on sosiaalinen ja teräväkielinen niin tarkoittaako se että sellainen ihminen on rohkea? Ei tarkota. Sosiaalisuus on normaalia, ei mitään rohkeutta. Se on normaalia käyttäytymistä, johon ujojenki pitäis pyrkiä.