uuden uusikon ja jos lapsenne käy isän luona sillon? Huonoon vai hyvään suuntaan? Miten siinä tapauksessa, jos menee huonoon suuntaan, niin miten toimii lasten etu?? Puuttuuko isä tai äiti siihen?
Miten lapsenne ovat muuttuneet
kun heidän isä on ottanut
19800
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ihan hyvin on mennyt, tiedä sitten ovatko muuttuneet mihinkä suuntaan, jos ovatten niin parempaan suuntaan. Sisarpuoletkin tuntuvat tulevan toimeen keskenään yllättävän hyvin. Lasten äiti ei ole puuttunut mitenkään minun ja lasten välisiin suhteisiin, tekemisiin tai olemisiin. Miksi puuttuisikaan, ei siihen ole minkään valtakunnan tarvettakaan.
Meillä on mennyt oikein hyvin nykyään. 2 lapsistani halusi jäädä vanhaan kotiinsa isänsä luokse, silloin 16v ja 17 v. Nuorimmainen tahtoi minun mukaani. Nuorimmaisen koulumenestys hieman tippui siinä alkuaikoina. Liekö syynä ollut avioero vai minun sairastama rintasyöpä, jotka osuivat melko pienellä ajalla peräkanaa. Nyt 3 vuoden päästä on elämä oikein hyvällä mallilla kaikilla osapuolilla. Isommat lapsenikin ovat jo maailmalla kouluja käymässä ja ihan tasapainoisia ihmisiä. Meillä ei ole koskaan vedetty lapsia mukaan mihinkään toisen vanhemman mustamaalaus sessioihin, joten tälläkin on varmasti ollut apua lasten selviytymiseen.
Lapset ovat sopeutuneet eroon ja uuteen elämään yllättävän hyvin. Toki isän muuttaessa pois kotoa se näkyi lapsissa monella tavalla; levottomuus lisääntyi, koululaisilla koulussa vähän vaikeaa, tavallista enemmän itkua ja kiukkua kotona. Äitinä minun oli oltava vahva ja jaksaa kannustaa ja tukea lapsia uuteen elämään. Isän ikävä oli tietysti kova mutta sitten kun isältä rupesi löytymään aikaa lapsille niin tilanne helpottui. Nyt kun erosta aikaa kaksi vuotta, niin lapset ovat tasapainoisia, koulu sujuu koululaisilla hyvin ja nuorimmainenkin on reipas pikkupoika.
alussa se isän ikävä vähän vaivasi mutta nopeasti soputu, se sitten ehkä minullekkin yllätyksenä että reagoivat myös isänsä toiseen eroon, suhteesta joka kesti pari kolme vuotta, heillä ei yhteisiä lapsia mutta hetkellisesti lapset miellummin jäi menemättä ym. en sitten tarkaan tiedä oliko se taas yksi menetys vaiko isän käyttäytyminen eron aikana joka hämmennystä aiheutti, oletan että molemmat. No senkin yli päästy isän nykyinen suhde ja minun naimisiinmeno eli uude nmiehen muutto saman katon alle ja hänen mukanaan tulleet lapset, alussa siinäkin hieman totuttelua (molempien lapsille)mutta kyllä noi nykyään ihanat nuoret samoja ihmisiä kuin mitä lapsena. Ihania taspainoisia ihmisistä välittäviä ja huolehtivia nuoria ,olen ylpeä.
eikä huoli kyläänkään,joten lapset eivät ole moksiskaan kun isä lähti.
on joku vieras nainen. Miksi, jos isällä on vieras, niin lapset menee sitten kun vieras on poistunut, ja päin vastoin,jos lapset menee isälle, niin sitten kun lapset ovat poistuneet, vieras voi tulla. Lasten ja isän tapaamista, ei saa mikään jarruttaa ja vaikeuttaa.
nainen?Olen samaa mieltä,lasten ja isän tapaamista ei saa mikään jarruttaa,ei edes äiti
Helpompi kun naitat tämän ex-miehesi siskollesi, niin ei tule lapsille traumoja, kun on jo valmiiksi tuttu ihminen.
paljon kun isä vaihtoi lennossa toiseen ja muuttivat heti yhteen. Tutustutti lapset heti tähän uuteen. Tuosta on nyt kaksi vuotta ja toinen lapsista käy vieläkin terapiassa. Nainen on ihan ok ja muuta, mutta lapsille kaikki kävi liian nopeasti (ja minulle). Heille syntyi uusi lapsikin heti, ja siinä oli lapsille taas totuttelemista.
Juuri tuollasten tapausten tähden, olen kieltänyt ex miehen uuskoiden olemasta missään tekemisissä lastemme kanssa. Siksi lapsemme onkin fiksuja ja hyvin elämssään viihtyviä, kun kukaan ulkopuolinen ei ole päässyt heihin vaikuttamaan haitallisesti.
naikkonen tehnyt mitään väärin. Isä kyllä lapsilleen, mutta tuollainen yhtäkkinen hylkäys tuntuu yhtä pahalta oli siinä sitten uutta "tuttavuutta" mukana tai ei, etenkin lapsille. Mutta ei näidenkään lasten elämä helpommaksi mene jos äiti alkaa naikkosta haukkumaan ja estää isä-lapsi suhteen uuteen naiseen vedoten, (vaikka alkuaikoina tuon reaktion kyseisessä tapauksessa ymmärtäisinkin toisin kuin sinun tapauksessa lissu). Kyseiselle kirjoittajalle tsemppiä, toivottavasti kohtaat onnesi niin että voit tätäkin miehen tekoa jälkikäteen sanoa sinun osalta onnenpotkuksi. lasten kannalta vaikka soputuvaisia onkin kaikki äkkinäiset jutut hankalia, toivottavasti hekin pääsee asasta yli ja miksi ei pääsis kun järkevä heidän etua ajatteleva äiti tukena.
sopiva eron sulatteluaika.kai jo kohta ne sinun lapsesikin voisi tutustuttaa uusikkoon.
toi mainitsemasi 20 v ehdoton maksimi aika, ainakin lapset sitten ehtii vielä toiseen osapuoleen tutustua ennen hänen kuolemaa, ei jää niin paljon olisi silloin pitäny ajttelevia katkeraksi kasvatettuja ihmisiä.
Minusta tuo "naikkonen" teki siinä kyllä väärin, että olisi pitänyt ajatella myös lapsia ja ottaa vähän rauhallisemmin. Mutta ehkäpä iskä sai ylipuhuttua, en tiedä. Mutta tuntuu hänkin kärsineen kun ei lapset ole osanneet suhtautua häneen eikä uuteen lapseen. Kyseessä kuitenkin vielä suht nuori ihminen ettei mistään hedelmällisyyden loppumetreistä kyse. Tiesi varsin hyvin varatun miehen ottaneensa ja kuviot muutenkin. Kiitos tsemppitoivotuksista, ja olen kyllä päässyt elämässäni eteenpäin, mutta onnenpotkuksi en vielä voi eroa ja isän kylmää käytöstä sanoa :-( Äitinä vaan pohdiskelen, että vaikka kuinka lapset asiasta yli pääsevätkin, niin miten se tulee vaikuttamaan heidän aikuiselämäänsä. Lapset ainakin kumpikin vannovat etteivät koskaan halua miestä, mutta lapsia voisivat tehdä. Eivät halua naimisiin. Ovat niin pahasti pettyneet mieheen jota rakastavat ja ihailevat. Itsenäisiä naisia on molemmista tulossa.
omaa käytöstä puolustella. Sellaiselle jonka mielestä heti on liian nopeaa, voidaan ivallisesti puhua vastaavasti 20:stä vuodesta. Miten olisi ainakin eron läpikäyminen lasten (ja puolison) kanssa ilman ulkopuolisia? Sitten totutteluaikaa uusiin tilanteisiin (uudet kodit yms.). Kun luottamukset puolin ja toisin kunnossa, voitaisiin ajatella uusien ihmisten tuomista kuvioon. Ja sitten totutteluaikaa tähänkin. Monella vaan jo tuossa vaiheessa uudet vauvat "korvaamassa" edellisiä, eikä aikaa enää "vanhoille" lapsille, eikä jakseta / viitsitä kaivella "vanhoja" asioita (ero) kun on jo kaikkea kivaa uutta elämässä.
Eiköhän ne lapset pääse yli teidän erosta, mikäli vaan malttaa olla mustamaalaamatta heidän isäänsä joka mutkassa, niinkuin tämä meidän yhteinen "hyvä ystävämme" Lissu tekee. Lapset ovat uskomattoman joustavia ja avarakatseisia kun heille antaa siihen mahdollisuuden. Terapiassa käynti on tosi hyvä juttu, jos sinne on päässyt. Mieheni poika kävi 2 vuotta terapiassa silloin kun isänsä ja äitinsä erosivat. Nyt on tasapainoinen nuorimies ja todella mukava poika. Hauskaa kesää ja jaksamista teille. Kyllä se aurinko vielä teillekin paistaa lämpimästi jossakin vaiheessa!
ihan hyvin pääsee, kun äitinä vaan pysyt tasapainossa etkä anna vihan täyttää elämmäsi( et siis vaikutakkan sellaiselta joka antaisi). meillä erittäin henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen ex mies ja isä, olin jummiitunut suhteeseen kunnes jossain välähti että lasten takia pakko ottaa itseäni niskasat kinni ja tehdä asiasta lopun, no pari kolme vuotta eron jälkeen elämä vieläkin oli yhtä h...tiä, lapset ja minä raunioina. Kuitenkin nyt kun he nuoria aikuisia niin kaikilla jonkunlainen suhde myös isäänsä. ja vaikka etenkin tytöt sanoi ettei ikinä minkäänlaiseen suhteeseen poikiin ala niin normaalisti on noi seurustelu ja yhteenmuuttokuvoit toiminut. Sanovat kyllä että mikäli en olisi nykyistä miestäni tavannut ja heidänkin elämässä tasapainoisena parisude esimerkkinä ollut niin luultavasti he ei yhtä avoimia omiinkaan suhteisiin olisi. Vanhin tytöistä on käynyt asioiden tiimoilta terapiassa, muut ei ole sitä halunnut ja ainoa työstö on että olemme avoimesti keskustelleet kaikista tapahtumista ja minun tekemistä virhearvioinneista, on ollut vaikea heidän kanssa tätä työstää ilman etten isää syyllistänyt piti välillä tyynyä vasten yön pitkän itkeä, mutta kyllä on kannattanut nyt voin ylpeänä tasapainoisia lapsiani katsella.
ihan kriminaaleja jatkuvasti saa putkasta hakea, alkoholi ja tupakka maistuvat,ei ole mitään lasten etua hyvä kun saadaan pysyyn kaidalla tiellä. ei äiti eikä isä siihen puutu vaan lastenvalvoja ja poliisi:D :D
Eiköhän tämä ollut jo aika härskiä yleistystä. Jos lapsella on turvalliset suhteet vanhempiinsa ja heidän uusikkoihinsa, niin kyllä ne lapset ihan kunnon kansalaisiksi kasvavat. Meillä on kokemusta 5 nuoresta. Osa jo omillaan toimeentulevia. Hyvin on mennyt eikä ole ketään tarvinnut putkasta hakea. Viinaa ei juo kuin 1 näistä ja sekin lähinnä kaljaa. Kaveripiirille kun kelpaa niin mukana mennään. Lisäksi tämä sama polttaa silloin tällöin tupakkaa. Mutta näitähän nyt on niissäkin perheissä joissa on alkuperäinen isä, äiti ja 1,7 lasta. Joten se siitä.