Se on kuulkaas niin, että kenelle tahansa voi tulla paniikkihäiriö, alkaa usein jo lapsena, kuten itselleni kävi. Olin koulun, bussien ja kauppojen ahkerin pyörtyjä ja aloin pelätä suuria väkijoukkoja, hapen loppumista, kuumuutta, jonottamista, seisomista, esiintymistä ja sydänkohtausta. Teille monelle lohduttava sana; vaiva voi mennä ohi, kun kasvaa aikuiseksi ja tulee sinuksi itsensä kanssa, tasavertaiseksi ja yhtä arvokkaaksi ja erehtyväiseksi kuin toisetkin ovat.
Olin itse yli nelikymppinen, kun huomasin, että vaiva hellittää otettaan, kun elämän kaikki osaset ovat kohdallaan. Alttiushan se säilyy, valitettavasti ja vanhat oireet muistuttavat olemassaolostaan kriisien yhteydessä, mutta nyt tietää, että niitä voi hallita, kun ei anna niiden hallita.
Paniikkihäiriöisen elämässä korostuvat turhaan negatiiviset asiat ja itsetarkkailu on liiallista.Ei meillä ole suurta merkitystä ventovieraiden ihmisten kuvioissa, jokaisella on omissa asioissa tarpeeksi.
Armahtakaa, rakastakaa ja arvostakaa itsejänne. Olette yhtä hyviä kuin toisetkin, mutta ihmisinä ainutkertaisia. Sinuja on maailmassa vain yksi, olkaa ylpeitä siitä.
Joka iikka voi panikoida
ohi on, ohi on, ohi on..
2288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olin 25,huono olo tuli koulussakin ihan yhtäkkiä,välillä kävin oksentamassa ja olo oli kauhea.Sitä kun jatkui vuos pari koska aina ei ahdistanu, sit taas ja aina pahemmin, lääkäris kävin niin sain sitten rauhottavia josta puolikas pisti mut normaalioloon jonkalaista en ollut aikoihin kokenut. Noo koska niin pitkään sitten olin odottanut niin aloin saamaan myös pakokauhukohtauksia(paniikkikohtaus). ssri lääkettä oon sitten syönyt ja nykyään, 5 vuotta tuosta, syön vielä mutta olo on ok ja tosi harvoin saan ahdistus/paniikkikohtauksen. rauhottavia käytän tosi vähän eli pieneen ahdistukseen auttaa 1/4 opamox (usko pois) ja koskaan ole ottanut yhtenä päivänä 2 enempää (eli ei ole menny viihteilyyn koska en riippuvuutta näist tahdo). Eli, kun käyttää fiksusti, ei jää koukkuun ja rauhottavia SAA käyttää, ei ne turhaan ole määrätty.
autossa ollessani paniikkikohtauksia.Happi tuntui loppuvan ahdisti oli mielettömän kurja olo.Nyt yli 50:senä sain kunnon paniikkikohtauksen ja luulin kuolevani.Siitä jäikova pelko päälle,mutta rupesin hallitsemaan tätä fiilistä ja ponkaisen ulkoilemaan kun pahin olo on meneillään.Kotiin ei parane linnoittautua,vaan ulos paanalle ja nappi taskuun kaiken varalle.