Epäilen ehkä itselläni yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, mutten ole täysin saanyt lääkkeistäkään apua. Onko teillä muilla ollut tällaisia fyysisia oireita (ja mikä on auttanut):
-huimausta/epätodellista oloa
-välillä silmiä särkee, tuntuu kuin ne olisi eri paria
-lievää päänsärkyä, kuin kireä panta päässä kokoaika
-rintaan ahistaa, joskus enemmän ja joskus vähemmän
-tuntuu kuin ei saisi vedettyä keuhkoja täyteen ilmaa.
-lievää huonovointisuutta
-vähän niinku ois pieni flunssa pukkaamassa koko aika, tai kankkunen (vaikkei ole)
-jatkuvaa uupunutta oloa, väsymystä.
-tuntuu että olen jännittynyt, vaikkei periaatteessa mikään jännitäkkään
-mieletön v***tus, ahdistus, masennus, pelko ja keskittymisen totaalinen lasku oireista johtuen!!!!
Usein haluaisin vain itkeä ja käpertyä peiton alle kun en vaan jaksa enää.
En oikein tiedä enää mihin kääntyä oireitteni kanssa. Lääkärit ovat antaneet muutamaakin diagnoosia: tension neck, lievä masennus, ahdistus...
Tutkimuksia on tehty, fyysisesti kaikki on ok.
Oireeni ovat jatkuneet kaikenkaikkiaan n. 9 vuotta!!!
Olen kokeillut mielialalääkkeitäkin (ssri:tä fevarin ja optipar) yhtäjakoisesti vuoden ja parin jaksoissa, muttei mikään ole poistanut fyysisiä oireita kokonaan. Lopetin optiparin muutamia kuukausia sitten koska siinä oli kauheita sivuoireita...mutta rupee olemaan taas voimavarat aika lopussa tämän muun olon kanssa.
En ole masentunut, ahdistunut kylläkin ikävästä olosta johtuen.
Muistan kokeneeni ensimmäisiä kertoja oireita jo nuorena. Mielestäni kaikki alkoi kun kävin autokoulua ja yhden kerran ajotunnin jälkeen, (käydessämme läpi mennyttä tuntia), rupesi kummasti pyörryttämään, tuntui kuin autossa olisi ollut sata astetta ja naama oli varmasti tomaatin värinen. En pyörtynyt, mutta säikähdys ja "pakko päästä pois" fiilis jäi mieleen. Sen jälkeen jokainen ajotunti oli aivan helvettiä, en tiennytkään että ihminen voi ahdistua mistään niin. Se pari kuukautta kun autokoulua kävin tuntui lähes siltä kuin olisit joka päivä menossa pitämään puhetta tuhatpäiselle yleisölle. Kuulostaa varmaan jonkin asteiselta paniikkihäiriöltä?
Jokatapauksessa...autokoulu ohitte, inssi lävitte ekalla yrittämällä. Ahdistuksen ja pelon kohde poistu elämästäni, kuitenkin tällöin minulla alkoi tuo lievä huimaaminen ja epätodellinen olo(on yhä edelleen 9 vuoden jälkeen) muita oireita on tullut ja mennyt. Siinähän oli taas uusi juttu josta säikkyä ja ahdistua. Koin silloin jonkinasteista kahvikuppineuroosia myös, mutta mielestäni asiaa auttoi jatkuva huimaus ja hönttö olo.
Tuntuu kuin joka hetki elämästä menee vaan siihen että saa pidettyä itsensä ja kulissit kasassa, en nauti enää mistään, millään ei ole mitään väliä. Käyn yhä töissä vakituiseen...mutta viomavarat rupee olemaan loppuja myöten käytetty:(
Kertokaa mielipiteitä, kommentteja, neuvoja, kanssatarinoita pliis!
Kiitti jos jaksoit lukea! Jaksamisia kaikille!
GAD:kö? tarinani,,,
-väsynyt-81
2242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
'kulissi'? Jos pystyisit luopumaan niistä odotuksista joita sinuun asetetaan ja olemaan vain oma raadollinen itsesi, niin ehkä paine helpottaisi. Ehkä syy on enemmän psykologinen, kuin elimellinen. Ja ennen kuin sanot 'ei', niin mieti. Sanon siksi, että olen itse ollut loistava selittämään asiani "kuntoon", kunnes jokunen vuosi sitten syvän työuupumuksen myötä jouduin toteamaan tämän asian - minusta ei ollut sellaiseen rooliin, johon olin itseni asettanut. Tsemppiä kumminkin!
Tutulta tuntuu tuo lumipalloefekti, jolla ahdistus vaan lisääntyy tekee niin tai näin. Itselläni "puhkesi" tämä outo tila pitkään sairastettuani (fyysisesti) ja joka vähitellen vei henkisiä voimia kuluttaen melkein loppuun. Sain juuri paniikkikohtauksia, henki ei kulkenut, ei ollut hyvä olo missään muualla kuin nukkuessa. En ole saanut juurikaan apua mistään, vähän nukahtamislääkettä ja se auttaa mitä auttaa. Kaikki ilo alkaa olla kadonnut elämästä, kun kaikki energia menee selviytymiseen edes huomiseen päivään. Jonkinlainen burn out-tila tämä ahdistus on kai, psykofyysinen oireyhtymä, josta on vaikea päästä omin voimin. Voimia sinulle!