GAD:kö? tarinani,,,

    Epäilen ehkä itselläni yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, mutten ole täysin saanyt lääkkeistäkään apua. Onko teillä muilla ollut tällaisia fyysisia oireita (ja mikä on auttanut): -huimausta/epätodellista oloa -välillä silmiä särkee, tuntuu kuin ne olisi eri paria -lievää päänsärkyä, kuin kireä panta päässä kokoaika -rintaan ahistaa, joskus enemmän ja joskus vähemmän -tuntuu kuin ei saisi vedettyä keuhkoja täyteen ilmaa. -lievää huonovointisuutta -vähän niinku ois pieni flunssa pukkaamassa koko aika, tai kankkunen (vaikkei ole) -jatkuvaa uupunutta oloa, väsymystä. -tuntuu että olen jännittynyt, vaikkei periaatteessa mikään jännitäkkään -mieletön v***tus, ahdistus, masennus, pelko ja keskittymisen totaalinen lasku oireista johtuen!!!! Usein haluaisin vain itkeä ja käpertyä peiton alle kun en vaan jaksa enää. En oikein tiedä enää mihin kääntyä oireitteni kanssa. Lääkärit ovat antaneet muutamaakin diagnoosia: tension neck, lievä masennus, ahdistus... Tutkimuksia on tehty, fyysisesti kaikki on ok. Oireeni ovat jatkuneet kaikenkaikkiaan n. 9 vuotta!!! Olen kokeillut mielialalääkkeitäkin (ssri:tä fevarin ja optipar) yhtäjakoisesti vuoden ja parin jaksoissa, muttei mikään ole poistanut fyysisiä oireita kokonaan. Lopetin optiparin muutamia kuukausia sitten koska siinä oli kauheita sivuoireita...mutta rupee olemaan taas voimavarat aika lopussa tämän muun olon kanssa. En ole masentunut, ahdistunut kylläkin ikävästä olosta johtuen. Muistan kokeneeni ensimmäisiä kertoja oireita jo nuorena. Mielestäni kaikki alkoi kun kävin autokoulua ja yhden kerran ajotunnin jälkeen, (käydessämme läpi mennyttä tuntia), rupesi kummasti pyörryttämään, tuntui kuin autossa olisi ollut sata astetta ja naama oli varmasti tomaatin värinen. En pyörtynyt, mutta säikähdys ja "pakko päästä pois" fiilis jäi mieleen. Sen jälkeen jokainen ajotunti oli aivan helvettiä, en tiennytkään että ihminen voi ahdistua mistään niin. Se pari kuukautta kun autokoulua kävin tuntui lähes siltä kuin olisit joka päivä menossa pitämään puhetta tuhatpäiselle yleisölle. Kuulostaa varmaan jonkin asteiselta paniikkihäiriöltä? Jokatapauksessa...autokoulu ohitte, inssi lävitte ekalla yrittämällä. Ahdistuksen ja pelon kohde poistu elämästäni, kuitenkin tällöin minulla alkoi tuo lievä huimaaminen ja epätodellinen olo(on yhä edelleen 9 vuoden jälkeen) muita oireita on tullut ja mennyt. Siinähän oli taas uusi juttu josta säikkyä ja ahdistua. Koin silloin jonkinasteista kahvikuppineuroosia myös, mutta mielestäni asiaa auttoi jatkuva huimaus ja hönttö olo. Tuntuu kuin joka hetki elämästä menee vaan siihen että saa pidettyä itsensä ja kulissit kasassa, en nauti enää mistään, millään ei ole mitään väliä. Käyn yhä töissä vakituiseen...mutta viomavarat rupee olemaan loppuja myöten käytetty:( Kertokaa mielipiteitä, kommentteja, neuvoja, kanssatarinoita pliis! Kiitti jos jaksoit lukea! Jaksamisia kaikille!
2449
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

uudestaan lääkärille? kuulostais paniikkihäiriöltä. ei oo kokemusta siitä mutta ajattelin vain.Mulla on samantyylisiä oireita ahdistaa kuin pala kurkussa yms samankaltaisia oireita kun sulla mut se johtuu mulla stressistä.On tapahtunut kaikkee yhtäaikaa,surua yms.Mua helpottaa kun ulkoilen ja saan voimaa pilatesharjoituksilla.En käytä mitään lääkkeitä mutta on päiviä ettei ahdista niin kamalasti.Ei muuta kun jaksamista sulle! jos koittasit rentoutuskasettia ja tuota pilatesia.

Äänestä

Mun ahdistus lähti ku vetasin Opelini lunastukseen. Siitä lähtien pelkään kaikkea.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


-väsynyt-81 kirjoitti:

    Epäilen ehkä itselläni yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, mutten ole täysin saanyt lääkkeistäkään apua. Onko teillä muilla ollut tällaisia fyysisia oireita (ja mikä on auttanut): -huimausta/epätodellista oloa -välillä silmiä särkee, tuntuu kuin ne olisi eri paria -lievää päänsärkyä, kuin kireä panta päässä kokoaika -rintaan ahistaa, joskus enemmän ja joskus vähemmän -tuntuu kuin ei saisi vedettyä keuhkoja täyteen ilmaa. -lievää huonovointisuutta -vähän niinku ois pieni flunssa pukkaamassa koko aika, tai kankkunen (vaikkei ole) -jatkuvaa uupunutta oloa, väsymystä. -tuntuu että olen jännittynyt, vaikkei periaatteessa mikään jännitäkkään -mieletön v***tus, ahdistus, masennus, pelko ja keskittymisen totaalinen lasku oireista johtuen!!!! Usein haluaisin vain itkeä ja käpertyä peiton alle kun en vaan jaksa enää. En oikein tiedä enää mihin kääntyä oireitteni kanssa. Lääkärit ovat antaneet muutamaakin diagnoosia: tension neck, lievä masennus, ahdistus... Tutkimuksia on tehty, fyysisesti kaikki on ok. Oireeni ovat jatkuneet kaikenkaikkiaan n. 9 vuotta!!! Olen kokeillut mielialalääkkeitäkin (ssri:tä fevarin ja optipar) yhtäjakoisesti vuoden ja parin jaksoissa, muttei mikään ole poistanut fyysisiä oireita kokonaan. Lopetin optiparin muutamia kuukausia sitten koska siinä oli kauheita sivuoireita...mutta rupee olemaan taas voimavarat aika lopussa tämän muun olon kanssa. En ole masentunut, ahdistunut kylläkin ikävästä olosta johtuen. Muistan kokeneeni ensimmäisiä kertoja oireita jo nuorena. Mielestäni kaikki alkoi kun kävin autokoulua ja yhden kerran ajotunnin jälkeen, (käydessämme läpi mennyttä tuntia), rupesi kummasti pyörryttämään, tuntui kuin autossa olisi ollut sata astetta ja naama oli varmasti tomaatin värinen. En pyörtynyt, mutta säikähdys ja "pakko päästä pois" fiilis jäi mieleen. Sen jälkeen jokainen ajotunti oli aivan helvettiä, en tiennytkään että ihminen voi ahdistua mistään niin. Se pari kuukautta kun autokoulua kävin tuntui lähes siltä kuin olisit joka päivä menossa pitämään puhetta tuhatpäiselle yleisölle. Kuulostaa varmaan jonkin asteiselta paniikkihäiriöltä? Jokatapauksessa...autokoulu ohitte, inssi lävitte ekalla yrittämällä. Ahdistuksen ja pelon kohde poistu elämästäni, kuitenkin tällöin minulla alkoi tuo lievä huimaaminen ja epätodellinen olo(on yhä edelleen 9 vuoden jälkeen) muita oireita on tullut ja mennyt. Siinähän oli taas uusi juttu josta säikkyä ja ahdistua. Koin silloin jonkinasteista kahvikuppineuroosia myös, mutta mielestäni asiaa auttoi jatkuva huimaus ja hönttö olo. Tuntuu kuin joka hetki elämästä menee vaan siihen että saa pidettyä itsensä ja kulissit kasassa, en nauti enää mistään, millään ei ole mitään väliä. Käyn yhä töissä vakituiseen...mutta viomavarat rupee olemaan loppuja myöten käytetty:( Kertokaa mielipiteitä, kommentteja, neuvoja, kanssatarinoita pliis! Kiitti jos jaksoit lukea! Jaksamisia kaikille!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu