Otsikon perusteella juttu ei ehkä kuulu tänne, kirjoitan nyt silti:
Epäilen ehkä itselläni yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, mutten ole täysin saanyt lääkkeistäkään apua. Onko teillä muilla ollut tällaisia fyysisia oireita (ja mikä on auttanut):
-huimausta/epätodellista oloa
-välillä silmiä särkee, tuntuu kuin ne olisi eri paria
-lievää päänsärkyä, kuin kireä panta päässä kokoaika
-rintaan ahistaa, joskus enemmän ja joskus vähemmän
-tuntuu kuin ei saisi vedettyä keuhkoja täyteen ilmaa.
-lievää huonovointisuutta
-vähän niinku ois pieni flunssa pukkaamassa koko aika, tai kankkunen (vaikkei ole)
-jatkuvaa uupunutta oloa, väsymystä.
-tuntuu että olen jännittynyt, vaikkei periaatteessa mikään jännitäkkään
-mieletön v***tus, ahdistus, masennus, pelko ja keskittymisen totaalinen lasku oireista johtuen!!!!
Usein haluaisin vain itkeä ja käpertyä peiton alle kun en vaan jaksa enää.
En oikein tiedä enää mihin kääntyä oireitteni kanssa. Lääkärit ovat antaneet muutamaakin diagnoosia: tension neck, lievä masennus, ahdistus...
Tutkimuksia on tehty, fyysisesti kaikki on ok.
Oireeni ovat jatkuneet kaikenkaikkiaan n. 9 vuotta!!!
Olen kokeillut mielialalääkkeitäkin (ssri:tä fevarin ja optipar) yhtäjakoisesti vuoden ja parin jaksoissa, muttei mikään ole poistanut fyysisiä oireita kokonaan. Lopetin optiparin muutamia kuukausia sitten koska siinä oli kauheita sivuoireita...mutta rupee olemaan taas voimavarat aika lopussa tämän muun olon kanssa.
En ole masentunut, ahdistunut kylläkin ikävästä olosta johtuen.
Muistan kokeneeni ensimmäisiä kertoja oireita jo nuorena. Mielestäni kaikki alkoi kun kävin autokoulua ja yhden kerran ajotunnin jälkeen, (käydessämme läpi mennyttä tuntia), rupesi kummasti pyörryttämään, tuntui kuin autossa olisi ollut sata astetta ja naama oli varmasti tomaatin värinen. En pyörtynyt, mutta säikähdys ja "pakko päästä pois" fiilis jäi mieleen. Sen jälkeen jokainen ajotunti oli aivan helvettiä, en tiennytkään että ihminen voi ahdistua mistään niin. Se pari kuukautta kun autokoulua kävin tuntui lähes siltä kuin olisit joka päivä menossa pitämään puhetta tuhatpäiselle yleisölle. Kuulostaa varmaan jonkin asteiselta paniikkihäiriöltä?
Jokatapauksessa...autokoulu ohitte, inssi lävitte ekalla yrittämällä. Ahdistuksen ja pelon kohde poistu elämästäni, kuitenkin tällöin minulla alkoi tuo lievä huimaaminen ja epätodellinen olo(on yhä edelleen 9 vuoden jälkeen) muita oireita on tullut ja mennyt. Siinähän oli taas uusi juttu josta säikkyä ja ahdistua. Koin silloin jonkinasteista kahvikuppineuroosia myös, mutta mielestäni asiaa auttoi jatkuva huimaus ja hönttö olo.
Tuntuu kuin joka hetki elämästä menee vaan siihen että saa pidettyä itsensä ja kulissit kasassa, en nauti enää mistään, millään ei ole mitään väliä. Käyn yhä töissä vakituiseen...mutta viomavarat rupee olemaan loppuja myöten käytetty:(
Kertokaa mielipiteitä, kommentteja, neuvoja, kanssatarinoita pliis!
Kiitti jos jaksoit lukea! Jaksamisia kaikille!
gad:kö? tarinani...
-väsynyt-81
4429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kofeiiniriippuvuuden aiheuttama krooninen kofeiinimyrkyts, kofeinismi. Suosittelen kokemukseni ja lääketieteellisten tietojeni perusteella lopettamaan kofeiininkäytön täydellisesti. Voit tehdä sen kerralla tai asteittain, itse lopetin seinään. Vieroitusoireisiin tarvitset Diapamia, Xanor ei käy, ja Propralia jos tulee tiheälyöntisyyttä tai rytmihäiriöitä. Aloita heti E-Epa kuuri, ne suojelevat aivosoluja kofeiinin kiihdyttävältä vaikutukselta, yhdessä karnosiinin, magnesiumin ja b-vitamiin kanssa ne myös ehkäisevät rymihäiriöitä. Juo vettä 2-3 litraa/vrk ja syö terveellisesti, vältä siis roskaruokia, koska elimistösi vitamiini- ja kivennäistasapainot voivat olla melko sekaisin myrkytyksen vuoksi. Varaudu jopa neljän kuukauden masennus- ja ahdistuneisuusoireiden voimakkaaseen pahenemiseen.
Kaikki ihmisethän ovat enemmän tai vähemmän poikkeavia toisiinsa nähden?Yhteiskunta yritti kasvattaa heitä aijemmin hieman enemmän samaan muottiin,kuin satajalkaiset marssimaan rivistöissään ja mikä määrättiin silloin muodiksi,piti olla kaikkien päällä,sekä olla aina samaa mieltä tiedoitusvälineiden kanssa.Se oli sitä me henkeä ja valistuneisuutta kerrata ompeluseuroissa uutiset moneen kertaan.Nyt on tiedonkanavat jo laajemmat ja ajattelun vapausta löysennetty.Kirjallisen esityksen vapautta on viimeaikoina hieman supistettu lähinnä lehdistössä ja joissakin lukijoille ja katsojille tarkoitetussa foorumissa.Lääketieteen puolella suvaitsevaisuus hoitoihin ja lääkkeihin sekä luontaistuotteihin alkaa vasta kun lääketieteen koulukunnat ja Lääkintähallitus on hyväksynyt asiat,joita sitä ennen kutsuttiin puoskaroinneiksi.Myöhemmin lääkärit panivat kyseisiä hoitoja mainostavat kilvet myös ovilleen,ja olivat kokotaitureita näissä.Miksi muuten sairaaloissa ja eri suuruisissa hoitokodeissa ja palvelutaloissa hoitohenkilöstö on n.80% maalaisia tms. pienistä pitäjistä tai alun kirkonkylistä?Eikö siellä alunperin tarvittu lihavia ja riuskoja naisia selviämään karjankanssa ja pelloilla sekä 20 päisessä lapsilaumassa? He ovat ilmeisesti alun harjoitelleet lähtökodeissaan asetelmia tuleviin ammatteihinsa hoitoaloilla?Ei siinä mitkään heikot ja kruipelot pärjää.Kyllä ylihoitajilla tms.työhön ottajilla täytyy olla pitkäntähtäimen katseet paikkoja täytettäessä.
Hyvin tuttuja oireita. Muistan hiihtolenkit pimeassä. Kun joskus vitutti, niin vitutti. Kun taas joskus tuli itku, niin itkin sen ladulla pois ja jatkoin matkaa, mutta en tuonnut sitä kotiin, koska halusin sen olevan hyvä paikka, missä ei itketä. Itselleni tapahtui monesti silmien sumentumista ja hiki nousi pintaan. Tuli tunne, että nyt pois. Nämä oli melkein aina iltapäivän juttuja. Siihen voi vaikuttaa verensokeri ja myös juodun kahvin määrä. Jos sinulla on etenkin huonosti nukuttu yö takana ja juot päivän mittaan kahvia paljon, niin jossain vaiheessa se saa sinussa aikaan levottomuuden tunteen. Kun tämmöinen tunne tulee, niin juo nestettä ja huilaa pikkuisen aikaa. Se menee ohi vartissa. Mutta älä lähe karkuun tai juokset sen jälkeen aina. Kevyt liikunta kuunnellen omaa kehoa auttaa ja mielummin luonnossa, eikä pakokaasuissa. Jatkuva jännitystila. Itse tunsin samoin ja se oli kuluttavaa. Tämä kai sai minutkin viimein hakemaan apua. Minulla nuo Busbar ja Cipralex auttoivat. Sen lisäksi syön rivatliniä. Sitä söin kuurin jo muutama vuosi sitten, kun tuntui, etten jaksa käydä töissä kesälomaan asti.
itsellänikin samanlaisia oireita ollut nyt n. puoli vuotta ja unet lähtee näiden "kohtausten" takia. Mietin aina että miksi minulle on niin vaikeata mennä kaikkiin uusiin paikkoihin ym, kuten kesti kaksi vuotta ennen kuin itse pääsin autokouluun kun jännitti se ajaminen niin paljon. Junalla en tykkää matkustaa koska koko ajan on pelko että on väärässä junassa ja lippu pitää tarkistaa moneen kertaan. Tunnen vain olevani niin yksin tämän asian kanssa ja tuntuu ettei kukaan ota tosissaan... :/ Ja tunnen itseni typeräksi jos olen saanut itseni tekemään jonkin asian, mikä on muille ihan normaalia. Nyt kun vielä saisin itseni varaamaan ajan psykologille mutta sekin tuntuu olevan ihan mahdoton ajatus. Mutta voimia sinulle kevääseen ja toivotaan että elämä tästä suttaantuu :)