Minä en jaksa

mä en jaksa.tuntuu että musta on imetty elämä pois.hengittäminen käy työstä.diagnosoitu vaikea masennus,mirtatsapiini 30g lääkkeenä.väsyttää väsyttää väsyttää.mä en vaan jaksa.töihin olis pitänyt mennä mut en menny.lapsen vein hoitoon,sen verran jaksan vielä välittää että tajuan sillä olevan siellä parempi kuin kiukkuisen väsyneen äitinsä kanssa.eilen keskustelin terapeuttini kanssa ja oli puhetta tukahduttamisesta.selittää mun jatkuvan vihamielisyyteni..mä en vaan jaksa.mä en jaksa enää välittää.mä olen pakottanu ihteni jaksamaan arkea koska en ole kehdannut mennä itkemään ja valittamaan lääkäriin etten jaksa.mikä oikeus mulla on valittaa kun samalla lailla muiden pitää jaksaa.mut nyt oon tullu pisteeseen etten välitä.mä en jaksa ja sillä siisti.mulla pätkii muisti.mulla ei ole keskittymiskykyä.mulla ei hermot riitä mihinkään ja se jatkuva väsymys ja voimattomuus....
4528
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

hakeutunut terapiaan. Se "vika" on melkein kaikissa meissä, että annamme pahan olon mennä liian pitkälle ennenkuin apua lähdetään hakemaan. On raskas työ nousta syvältä, mutta toivon kaikille, että sieltä jotenkin pääsee pois. Itse olen nyt 1,5 vuotta ryvennyt pohjamudissa ja niinkauan kun en itse pysty mitään asialle tekemään, niin en oikeastaan apuakaan saa... Lääkkeitä vain ja kehoituksia mennä töihin. Ei onnistu jos en saa tietää mistä ongelmani johtuvat, mutta ehkä tämä tästä joskus vielä... :-) Jaksamisia!!!

Äänestä

Vaikea masennus vie ihmisestä voimat, se vie melkein kaiken, elämänhalunkin. Kuitenkin, ajan myötä masennus yleensä helpottuu. Lääkkeet auttavat nousemaan sen verran, että pystyy vastaanottamaan tukea ja terapiaa ja jaksaa huolehtia itsestään. Aina ei ensimmäinen lääke auta, vaan pitää kokeilla muita. Useimpia masentuneita jokin lääke auttaa. On hyvä, että jaksat viedä lapsesi hoitoon, jotta voi levätä rauhassa ja olla voimiesi mukaisesti. Lääkärit ovat nähneet kaikkea, myös masennusta ja itkua. Ei siinä ole mitään hävettävää, vaikka tiedän itsestäni, että ne juuri hävettävät. Oma heikkous ja huonous hävettää sanomattomasti. Hävettää päästää ne tulemaan täydellä voimalla. Itsekin olen pakottanut itseäni, mutta täytyy vain uskaltaa päästää irti niin paljon, että voi lähteä nousemaan pohjalta ylöspäin. Sieltä on vain yksi suunta ja se on ylöspäin. Vähitellen toipuessa kirkkaammat hetket lisääntyvät, sumu hälvenee, voi ehkä iloita joskus jostain. Tärkeää on kuitenkin, että masennuksen syyt selvitetään ja hoidetaan terapiassa. Silloin masennus ei uusiudu myöhemmin niin helposti.

Äänestä

Itse olen kärsinyt masennuksesta ja väsymyksestä koko aikuisiän.Yritin lääkitä viinalla ja amfetamiinilla ei auttanut.Nyt ymmärsin hakea ammatti apua olen psykiatrin osastolla ollu nyt kaksi viikkoa,tällä viikolla mahdollisesti kotiin.Täällä keskustelut lääkitys auttaneet tosi hyvin suosittelen.

Äänestä

...mennä sinne lekuriin ja valittaa ettet SÄ jaksa ja sun tehtävä se jo lapsesi takia. Ei kaikkien muidenkaan oile pakko jaksaa ja ne valittaa kuitenkin, miksi sulla olisi vähäisempi oikeus valittaa?? Olet tärkeä ja TÄRKEIN sun lapselle ja siksi sun tarvii hakea pikaisesti apua - et selvästikään ole työkunnossa - jää saikulle!! Sun pitää saada itsesi kuntoon lapsesi ja hänen tulevaisuutensa takia - SÄ OOT SEN ÄITI. Ensin vaan pitää välittää itsestään että jaksaa välittää lapsistaan ja se tarkoittaa sitä että haet itsellesi apua ja nopeasti!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


liiisiluuusiloo kirjoitti:

mä en jaksa.tuntuu että musta on imetty elämä pois.hengittäminen käy työstä.diagnosoitu vaikea masennus,mirtatsapiini 30g lääkkeenä.väsyttää väsyttää väsyttää.mä en vaan jaksa.töihin olis pitänyt mennä mut en menny.lapsen vein hoitoon,sen verran jaksan vielä välittää että tajuan sillä olevan siellä parempi kuin kiukkuisen väsyneen äitinsä kanssa.eilen keskustelin terapeuttini kanssa ja oli puhetta tukahduttamisesta.selittää mun jatkuvan vihamielisyyteni..mä en vaan jaksa.mä en jaksa enää välittää.mä olen pakottanu ihteni jaksamaan arkea koska en ole kehdannut mennä itkemään ja valittamaan lääkäriin etten jaksa.mikä oikeus mulla on valittaa kun samalla lailla muiden pitää jaksaa.mut nyt oon tullu pisteeseen etten välitä.mä en jaksa ja sillä siisti.mulla pätkii muisti.mulla ei ole keskittymiskykyä.mulla ei hermot riitä mihinkään ja se jatkuva väsymys ja voimattomuus....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu