jotka ovat liialla joulukiireellä stressattuja.
Ei se elämä siihen kaadu, vaikkei kaikkia jouluhössötyksiä kerkisikään tekemään.
Tähän ikään päästyä pitäisi jo hellittää ja jättää ne hössötykset nuoremmille.
Päästäkää liika höyry ulos, ja rentoutukaa.
Joulu tulee joka tapauksessa.
Ei se elämä siihen kaadu, vaikkei kaikkia jouluhössötyksiä kerkisikään tekemään.
Tähän ikään päästyä pitäisi jo hellittää ja jättää ne hössötykset nuoremmille.
Päästäkää liika höyry ulos, ja rentoutukaa.
Joulu tulee joka tapauksessa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
noudattanut viimeiset 15 vuotta. Todella tehokas joulutunnelman luoja.
Rentoutumista tässä jo tarvitaankin.
Mistähän lie nämä joulukiireet ovat alkunsa saaneetkin?
Se tuntuu todellakin turhalta hössötykseltä.
Eikö se piisaisi,ainakin meiltä vanhemmilta,että autettaisiin kodittomia ja sellaisia vanhuksia
jotka ovat aivan yksin.
Käytäisiin heille vaikka jouluna laulamassa.
Saataisiin jouluiloa heille sillä tavalla,
ei he mitään mammonaa odota.
Tressiä näkyy olevan yhdellä ja toisellakin,
onko se hössötys sitten sen arvoista.
Mene ja tiedä.
oikein hyvä määräys tohtorilta. miekii oon tehhy itellein joulukiireitä',tai voiko noita kiireiks sannoo,paremmin tekemiseks.
oon niin onnessain ollu ,et joka päivä tuntuu nykyää jouluaatolta.nukkumaa männessä siunaankin,että elä hyvä isä herätä minnuu todellisuutee,anna minun ellää täs ihanas unes.;)
remontti vettää viimesiää,toivo on minun iloni ja suloinen vaimo voip hyvin. hää on tullu niin kauniin näköseks,silmis on ,uskaltaako ees sannoo ,ihan äiti marian katse. raskaus tekkee ihmeitä naiselle.
mie ko käellä koitan häntä vatsasta,tyttö potkasee tervehykses heti. tiiän et se on tyttö, vaik hyö oottaa poikaa. en tiiä mistä mutta uskallan sannoo melkee98 rosenttisesti.
hänen odotus on melkee ko ommaa raskautta,välil tuntuu et minulkii potkii vatsassa,ihan totta, on niin tuntunut.
mie ko kerroin heille et minulkii potkii,niin toivo sano ,hää onkin katsellu et mie kävelenkin jo ko vaimo,selkä notkolla;)
lapsen mie yhtenä jouluna rukoilin illalla jumalalta, että anna minul nuken vaunut aamuks tuohon sängyn päähä. talon tyttärellä oli hienot sellaset jotka pukki oli tuonnu. ja seuroissa sanottii,et rukoile ja pyyä,pyytäjälle annetaa.
mie hartaast rukoilin ja melkee kuulin, ku jumala sano käyhä maate ,ne on jalkopäässä aamulla.
suur ol pettymys ko niitä ei siin aamulla ollukkaa. en tienny mitä uskoo,onko ne mänt vahingos muualle ,sainha mie illalla lupauksenkin niistä.
nyt ko kiersin jällee tuol lelu osastolla,niin mie näin semmoset nuken vaunut,vanhan ajan malliset,mis on isot pyörät ja kuomu,kauniin siniset.
niin mie sitten vaan huomasin myöhemmin kulettavani niitä autolle.sillo tunsin, et täs on ne nukenvaunut mitä sillo rukoilin,vähä aikaa on kulunu,mutta parempi myöhää ko ei millonkaa.
ostin ne tulevalle tyttö vauvalle. piilotin ne kuitenkin vintille suureen arkkuun.
jos käyp totteen tuo 2 rosenttii et ,hää onkii poika.
minun kiireet on tämmösii mukavii,mitä en luullu ennää saavani kokkee. sitä eppäilee ko näin paljo onnee kerralla,et mitä täst joutuu maksamaa. vai onko nämä viimeset joulun valmistelut ja siks saan kokkee tätä onnee.
oli miten vaan,kyllä tämä on kaiken väärtti, tästä ilosta ei mikkää hinta ole suur.
noudattakkaa tohtorin määräystä jos tuntuu että vettää liian kiireeks,paras männä sillo maate kiireemmän ajaks,sillo kiire männee ohi,sanottii enne;)
onnellisii aikoja teille kaikille.
niin anna minulle resepti sellaisiin pillereihin jotka poistavat kaiken itsesyyttelyn mielestäni.
Joulukiireitä en ole pitänyt, aikaa on vaikka kuinka, mutta murehdin omia ajatuksiani jotka painavat minua maan rakoon.
Kirjoita minulle sellainen lääkemääräys jolla saan poistettua ajatuksen, olenko jotain sopimatonta tehnyt, mistä minuä rangaistaan.
Kirjoita vaikka hoitolähete iloisten ja huumorin omaavien ihmisten joukkoon, jotka omalla iloisuudellaan parantavat minutkin tästä eksyksissä olemisen tunteesta.
Lähetä reseptisi osoitteeseen "anteekspyyntö@ei riitä aina".
pakko minun on vastata, vaik tohtorilta reseptii kyseletkii,ei hänelkää niit oo antaa.
tuntuu niin pahalle ko sie oot kovin surullinen,sen ihan tuntee sinun kirjotuksista ja runoista.
sitä mielellää auttaa toista jos pystyy,mutta näihi asioihin ei voi toine vaikuttaa.voip vaa sannoo mitä ite on kokenu.
vaik sie olisit miten ilosessa ja reippaassa seurassa ei se auta,jos ei itse pysty muuttamaa ajatuksiaa.
iloinen seura saattaa sen hetken piristää,mutta ku oot yksin olet samas tilassa taas.siks sinun on käytävä käsiks ajatuksii.
mistä sie ootkin nuo itse syytöksert saannu,vai onko se masennuksen seurausta.
minul ei oo kokemusta kovin noista asioista,mutta kuitenkin sen verra, et kerran olen joutunu itseni nostamaa takasin elämään,se ol just jalmarin lähdön jälkee.
pari vuotta ko olin tilaani surkutellu,se män jo aika pitkälle, ko ei ennää kiinnostannu itseekää hoitaa,syömisestä eikä vaatetuksesta.
terveys sisar käski männä lääkäriin hakemaa pillereitä,mut mie aattelin, et ne pillerit ei yksinäisyyttäin poista,joten jätin välliin sen homman.
tiesin et oon pian tätä mennoo jalmarin ja urkin peräs, enne aikases haudassa,jote mie otin itseni puhutteluu, ja kysyin tahonko ellää,vastaus oli että, tahon mutta en yksinää mökissäin.
sillo siihe ei ollu muuta vastausta ko, männä ovest ulos. niin menin kirjastoo,etsin kirjoja siitä ko toinen kuolee, surusta,kirjoja onnesta ja miten sen löytää.
opin ymmärtämmää ajatuksen merkityksen. ajatuksilla voin tehhä päivästä hyvän tai huonon.
niitä ko lueskelin niin aloin pääsemään jaloille.yheskii kirjassa käskettii kirjottammaa paperille hyvät asiat mitä on ja huonot asiat.
kyl mie löysin niin paljo hyviä asioita elämässä,että tulin siihe tuloksee,et elämän ettee kannattaa nähhä vaivaa.
mänin eläkeläisten talolle kävin siel alussa joka päivä,niin pääsin ihmisten kanssa tutuiksi.minul ko ei ollu ees yhtä ihmistä kenen kanssa ois voinnu puhhuu,muutakin kuin asiaa.
rupesin harrastammaa rivitanssii,vaik sen lopetinkin parin vuuen jälkee,ei se ollu minun tanssi. nythä se on flamengo,se on minnuu siit tykkään.
etsin yks vuos kaupan ilmotuksella nuorta tyttöö auttamaa kesäl piha töissä.se poiki ihanan ystävyyen nuoren tytön kanssa. hänest oonkin kertonu ,nyt hänel on käsityöliike kaupungissä äitinsä kanssa.
eikä hää ehi ennää minulle kotiin mittää tekemää. hää tutustutti minut kahtee nuoreen opiskelijaan jotka on tyytyväisii lisätienististä opiskellessa.
otin kunnan kodinsiivouksen pois ja annoin sen tytöille.ja mie saan ain soittaa jos tarviin appuu tai kisuille hoitajii.
niin olen saannu elämäin alkuun,sitte ko uskalsin ostaa tietokonneen ja opin tätä käyttämää sittehän minul aukes koko maailma.
olen tullu rohkeemmaks,saannu tietää paljo asioista,saannu jutella ihanien ihmisten kanssa ja vaik mitä,mie oon nyt elämäs kiinni.oon muitten seas.
tiiän että on vaikia ajatuksiaa hallita,mutta sitä voip harjotella.kun yksikin itsesyytös tullee mielee,on heti käytävä siihe kiinni ja sanottava, ääneen et pois tykkänää, se on loppu nyt.
mie elän tätä päivää ja yritän tehhä siitä itelle hyvän ja samal ilahuttaa muitakin jos pystyy.
näin seuraamalla ommii ajatuksii niihin voip myös vaikuttaa. kertaakaa ei saa sannoo,mie en pysty,vaikkei uskoiskaa on sanottava ääneen, mie pystyn tähän ja mie muutan elämäin.
jos joku pittää tätä typeränä niin sitten hänen on piettävä tyhmänä sitäkin, et ihmisel on yleensä ajatuksii. mite ajatuksiin muute vois vaikuttaa ko ajatuksilla.
niin tietyst pillereillä. jos on kysymys vakavasta masennuksesta sillo pittää ottaa yhteyttä lääkärii ja sillo lääkkeet on tarpee,koska ihminen ei ennää hallitse itseään.
itsesääli on kamala asia,siitä on vaikia nousta,tiiän sen.mutta jos yhtää on voimii kannattaa yrittää.
mie toivon liena et sie jaksat tehhä jottain,sitä ei tiiä mitä sinul on viel varattuna täs elämäs. tee jottain, et oot valmis ottamaa vastaa onnee,sillä itsesäälis ei huomaa kun se koputtaa.
on astuttava etteenpäin samal viisii ko päivätkii tekkee,nyt on ilta ja tämä on huomenna eilinen,se on mänt.niin pittää sinun ajatukset männä.
rakkain terveisin lyyli.
tosi "ihme-otus", näin leikillisesti sanottuna.
Jaksat antaa ummet ja lammet kaikenlaisia neuvoja.
Parempi olisi kai ollut kun olisit vain sanonut, ota itseäsi niskasta kiinni, äläkä ruikuta. Mutta Sinä osaat aina valita ne hienotunteisemmat sanat, oli asia mikä tahansa. Ihmettelen joskus mistä olet tuon luonteenlaadun ominut itsellesi.
Aina vain kirjoittelet lepposasti ja sovittelevast. Kiitos Sinulle.
Kuitenkin luin rivien välistä ettet hyväksy ruikuttavaa elämän asennettani, jonka joskus esille tuon, mutta et sitä kuitenkaan suorasti antanut tulla. Ja hyvä niin.
Sen voin kuitenkin mainita ettei minun itsestäni luomaa kuvaa kannata ihan todesta ottaa.
En minä niin surkea ole kuin kuvasta moni päättelee. Liian paljon kyllä otan turhia murheita niskoilleni kannettavakseni, mutta ne ovat vain väliaikaisia.
Pari tapausta esimerkiksi voin mainita nuoruuden ajaltani. Olin ostanut sellaiset mustat mokkakengät jotka olivat muuten umpinaiset, mutta jalanpäällystät olivat pieniä ½ sentin kokoisia reikiä täynnä. Tuli muutama tyttö siihen ja alkoivat kehua kovin kenkiäni, mutta minä kun en osannut ottaa heitä toden kannalta, niin häpesin kenkiäni aina kun ne jalkaani pistin. Luulin heidän pilkkaavan.
Toisella kerralla ruokatunnilla ostin sellaisen sammalevihreän hatun, jota pidin kovin kauniina. Mutta kun tulin työpaikalle yksi kavereista otti hattupussin käsistäni pistäen hatun päähänsä ja juoksi ympäri salia ihastellen uutta hattua. Se oli minulle taas loukkauksen tuntuinen juttu, ja kotiin tullessani hattu joutui vintille pariksi vuodeksi, tullen sitten vasta omassa mielessäni hyväksytyksi.
Sain sekä kengistä että hatusta jälkeenpäinkin kovasti kehuja, ja uskon että he tosissaan niistä pitivät, minä en vain sitä silloin ymmärtänyt.
Tällainen minä olen, tuntuu etten osaa tehdä mitään hyväksyttävää.
Ymmärrän itse kyllä useat virheeni, mutta niitten korjaamisen ymmärtäminen onkin jo vaikeampaa.
Älä siis minun takiani murehdu, kyllä kaikki on OK, ja tuo "tohtorille" kirjoitettu viestikin oli vähän turhaksi pulinaksi vain tarkoitettu.
Ja mikä "tohtori" tuollainen oikein on , kun ei tule "potilaiden" valitteluihin edes vastaamaan, kiva että Sinä sentään vaivauduit hänen puolestaan.
Olisiko parempi että irtisanottaisiin koko virkasuhde ja palkattaisiin uusi tohtori.
nyt sie tunnuitkii ilosemalle:) kirjotusta on aika vaikea lukkee,mie ko tahon ottaa kaik ain vähä ylikii mitä toine tarkottaa.
sie luit kyl väärin rivien välit.;)minun mielestä ihmisen pittääkin "ruikuttaa" jos on paha olo. mitä siit tullee et pannee vaa väkinäisen hymyn päälle vaik sydän itkee.siintä sairastuu mielikin.
tiiän omasta kokemuksesta ettei itseä oteta tuosta vaan niskasta kiinni,ainakaa ensimmäistä kertaa.
siks myö kanssa eläjät ollaa, et voitas auttaa toisiamme sillo ko toisil ei tunnu hyvälle. kyllä miekii oon kova ruikuttammaa jos jottain tullee.
enne itkut kesti pitkää,mut nykyää mie jo tunnen itseäin aika paljon,ja ossaan pelata itellein mieliks;)
nuo tapaukset ko sie kerroit, minust tuntuu et sinnuu loukkas ko toiset huomasi sinun uudet kengät ja hatun.
nuoren sitä halus sulautuu joukkoo eikä erottuu sitä ol hyvin pilkan arka.
muistan ko miekii sain uuvet silkkisukat. seisoskelin viipurissa porttikäytävän päässä,ain ko ihminen kulki ohi, mie kyykistyin ja peitin hammeella , ettei hää huomaisi uusia sukkia.mutta siksi kuitenkin näytillä seisoskelin, ko minul oli uuvet sukat;)
ja kuka niihin nyt ois huomioo kiinnittänny.
ehkä sie oot saannu pilkkaa jostain ja se oli muistoissa,joten siekää et halunnu herättää huomioo,et ehkä olis luullu sitä pilkaks, jos joku ois ohi männessään puolhuolimattomast sanonu et hyvän näkönen hattu:)
sanot ihan oikee tohtorista,pois viralta joutuu jos ei potilaistaa huolehi.;)
mie oon nyt tännää taas tienny kaikesta kaiken ko joka asian ossaan selittää,mut tiiäthän sie jo vanhan höppänän. heippa taas.
tohtorin reseptiä kaipaaville täytyy valitettavasti ilmoittaa, että tohtorin vastaanotto on suljettu joulupukin määräyksestä.
Tohtorille kävi vanhanaikaisesti, eli samoin kuin suutarille, jonka lapset kulkevat ilman kenkiä.
Paikallisen tavaratalon pukki tapasi ostosmaniaa sairastavan tohtorin lahjapakettivyöryn ympäröimänä, pitelemässä päätään valtavan ihmismassan keskellä, huutaen apua, tönien kaikkia vastaantulijoita, välillä jopa kiroillen karkeasti.
Onneksi tavaratalon joulupukki oli ammattinsa osaava, joten hän leimasi postimerkin tohtorin pakaroihin, ja lähetti tohtorin tonttujen avustamana sairasloman viettoon etelän lämpöön Teneriffalle. Tohtorin ostamat paketit hän lupasi toimittaa suoraan kuusen alle vastaanottajien koteihin.
Sain juuri puhelinsoiton tohtorilta etelästä, jossa hän väitti istuvansa joulutähtipensaan juurella konjakkipullo kädessään, naukkaillen pikkuhiljaa napantereita pullonsuusta.
Hänen ainoa murheensa tuntui olevan vain (koska hän on luonteeltaan kaikkea elävää kunnioittava), kotiin jääneet joulukukat, jotka kaipaavat kastelua.
Lupasin suorittaa kastelun ja ilmoittaa Teille hänen sairaslomastaan.
Tohtori haluaa näin kauttani toivottaa kaikille potilailleen ratkiriemukasta joulua ja tervettä ja onnellista uutta vuotta.
Näitä ostosmaniaa potevia "tohtoreita" on nytkin kaupat pullollaan. Sääliksi käy. Kuka muistaa joulun todellisen sanoman?
Miksi kaupallisuudelle annetaan periksi?
Olisi korkea aika hiljentää sydämensä vastaanottamaan Vapahtajamme. Vain siten saamme rauhan ja opetamme jälkeläisemmekin ymmärtämään oikean Joulun sanoman.
kiitos sinulle välitys tiedoista. ja mukavaa ko tohtori on kuitenkin tallessa ettei hänel oo sattunt mittää ikävää.
jospa tohtori on kuullu ranskalaisen sanalaskun,
"vanhoja juoppoja on elos enenmän,ku vanhoja lääkäreitä"
ja siks lähti muuttamaa elintapojaa tenneriffalla;))
hyvvää joulua molemmille.
....tressiä joulun laitosta . Pikkuhiljaa yksi asia päivässä joulun laittoa. Olen jakanut tehtävät pitkälle ajalle . Kaikki ne touhut mitkä voi ennakkoon tehdä. Eilen laitoin jo lapsille tonttu metsän joka on heille mieleinen. Olemme kuvanneet kaikkea joulun laittoa leipomisista lähtien lapsen lapselle Kanadaan webbi kameralla.
Hän kuulemma herättyään kipittää tietokoneen luoksea ja sanoo tietysti on viestiä ukilta ja mummulta. Näin hänkin pääsee meidän joulun viettoomme mukaan.
Aikoinaan olin ammateissa joissa joulunalus oli kiireintä aikaa .Ensin liike elämässä ja sitten koulussa ,joten nyt osaan nauttia leppoisasta joulun odotuksesta.Tehkää samoin!
Pidettiin naisporukalla joululahjavalvojaiset.
Ne, joilla oli jauhopeukalo, leipoivat kakkuja ja pipareita, taiteellista lahjakkuutta omaavat väsäsivät kukka-asetelmia, maalasivat tauluja akvarellivärein, näppäräsormiset kutoivat töppösiä, osa teki joulurunoja ja minä väsäsin lasienkeleitä. Ja yksi oli päällimmäinen ohjaaja, juomanlaskija ja hauskuttaja.
Meillä oli tosi mukavaa, ja jokainen sai mukaansa
jonkun toisen tekemän lahjan.
Loput viemme yhdistyksemme joulumyyjäisiin, ja rahat niistä ohjataan Unescon tilille.
Nyt saa joulu tulla, hössötykset on hösätty, jäljelle jäi iloinen mieli ja rento olo.
Tohtorin neuvoa kunnioittaen: X-mimmi
Se varmaan oli mukava homma,yhdessä tekemällä
on oma viehätyksensä.
Ja kun on omatekemiä ne tuntuvatkin paljon
mukavammalta kuin kaupasta ostettu.
niissä on se tunne mukana.
Iloinen porukka saa vaikka mitä aikaiseksi,
siitä on se turha kiire ja tressi poissa.
Hyvää Joulua teille kaikille sinne porukkaan.
Neuvosi on heitetty romukoppaan. Ota tuikku murheeseen, se nääs auttaa......?
Niin ne kaikki pörrää lippa vinossa tuulen ja tuiskun seassa, ja etsii viimehetken lahjoja.
Aattona ne on niin väsyneitä, ettei ne jaksa ruhojaan sohvalta nostaa, mahat täynnä ne ihmettelee, että taas kävi samoin kuin viime vuonna. Voi surku, kun on hauskaa.
Päästetään ilmoille joulunaurut: hih,hih,hii...
Hauskaa Joulua kaikille... he, he hee...!
enää pakolliset sukulaisvierailut, tai parhaassa tapauksessa tapanintanssit.
Vuoden päästä vasta sama ruljanssi. Hip, hei ja hurraa, eikä me enää surra!
tulla kotimaahan, ja pistäytyä hetimiten 60 palstalla. Siellä on nyt niin kova meno päällä, että tohtorin rauhoittava pistos olisi paikallaan.
Sillä voipi olla , että palstatila käy niillä kohta liian ahtaaksi, ja ne riitelijät sinkoilevat vaikka toisille, rauhallisille palstoille. Joten tohtorin amattitaitoa tarvitaan:)))))))
27.12.03, klo 23.02
x-mimmi hyvä,ei ole tarkoitus riirellä,
jos sanaharkassa ollaan niin en siitä huolimatta halua riitaa.
Ei ole niin kova meno ettei joukkoon mahtuis aivan sopuisastikkin.
Olen ikuinen optimisti,en usko kenenkään tosissaan riitelevän,meistä nyt Hajupojan kanssa saa kyllä sellaisen käsityksen,mutta se vain on huulen heittoa toisilleen,niin minä sen oletan olevan ainakin.
Ainahan siellä on joku hänelle vastailemassa samaan tyyliin takaisin,kun eilen illalla tulin kotiin ja avasin koneen,niin siellä sitä sanailtiin samaan tyyliin,minun paikallani vain oli toinen.
Joten älä ota raskaasti.
Hyvää jatkoa sinulle.
Sinulle jo tuolla 60 palstallakin, mutta eipä lisä pahaa tee.
Älä hyvä ihminen nikkisi takana ajattele niin että kaikki mitä kirjoittelemme olisi riitaa.
Käyt joskus silloin tällöin pienen huomautuksen antamassa, mutta kokeileppa jos kirjoittaisit joka päivä, ja useaan otteeseen niin uskoisitko ettet saisi riitelyn mainintaa niistä.
Sen verran mitä olen oppinut Sinua kirjoituksistasi tuntemaan, uskon että olet yhtä kovapäinen kuin me toisetkin, ja se on hyvä.
Monet ovat poistuneet palstoilta kun ovat sanansa sanoneet ja haukkunsa saaneet, mutta usko pois, se vaatii sisua ja myöskin huumorimieltä , kuka ei pienistä pelästy.
Toivon Sinun useimmin kirjoittavan täällä meidän seuranamme ja tutustuvan paremmin jokaisen nikin kirjoittamiin aiheisiin.
Kaidepuu tai mikä Hajupoika Odysseus onkaan, saa lukijat kiinnostumaan aiheisiinsa, mutta samalla, ikävä kyllä, hän saa myös eniten kimppuunsa niitä alaspainajia.
Älkää peljätkö, sillä minä kirjoitan mitä kirjoitan, ja vain sen vuoksi, että tämänlaatuinen saa teidät nopeimmin vastaamaan. Ja kuten itsekin huomasitte, taas se tehosi.)))))
Tänne 70:sten puolelle vain tarvittaisiin joku innokas kirjoittaja, samoin kuin 60:sten puolella on meidän oma Hajupoikasemme aina yhtä valppaana ja innokkaana.
Jotta tämä palsta pysyisi otsikkonsa mukaisesti leppoisana juttupaikkana, vetäjän täytyisi olla Lyylin kaltainen sopuisa ja ymmärtäväinen persoona.
Minä ainakin luen mieluummin kirjoituksia, joissa on eletyn elämän maku, se saa kirjoittajan tuntumaan läheisemmältä. Tulikiven katkuiset kirjoitukset eivät saa ainakaan minua innostumaan.
Harvempi vain uskaltaa avautua täällä, miksi näin, sillä tuntemattomana täällä pysytään, ellei nyt henkilötietojaan ala ilmoittelemaan.
Niin, että Anu ja Liena etunenässä aloittamaan, lupaan tulla perässä:) Terveisin: X-mimmi