Odotamme ensimmaista vauvaamme ja olemme alkaneet miettia kummijuttuja. Milla perusteella TE olette valinneet kummit? Meilla on paljon yhteisia ystavapariskuntia, oma veljeni morsiamensa kanssa ovat todella laheisia ja mieheni seka omat ystavani olisivat kaikki varmasti hyvia kummeja. Siis milla perusteella valita? Tuleeko yleensa pariskunnasta molemmat kummeiksi? Vai olisiko epakohteliasta kysya vaan toista? Emme halua neljaa henkiloa enempaa. Eli joko kaksi pariskuntaa tai vaan kaksi toisistaan riippumatonta henkiloa. Huh, huh...
Kiitos vastauksista jo etukateen!
Kiitos vastauksista jo etukateen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä on neljä lasta ja 20 kummia. Tuntuu paljolta, mutta kun osa ajanmyötä "unohtaa" ja osa muistaa kummilapsensa olemassaolon.
Ensimmäiselle molempien vanhempien sisaruksia (ei kumppaneita), sitten seuraavalle parhaita lapsuuden ystäviä jne. Jos pyydetyllä oli jo ennestään kummilapsi tai useampia, ymmärsimme kieltäytymisen.
Eniten lapsiamme ovat muistaneet nuorehkot, yksinelävät serkkumme ja lapsettomat henkilöt.
Meillä lapsella 4 kummia: mieheni sisko, minun veljeni avovaimonsa kanssa, sekä paras ystäväni, jonka olen tuntenut lapsuudesta lähtien. Kaikki kummit asuvat ikävä kyllä eri paikkakunnalla kuin me. Lapselle olisi varmasti mukavampaa, jos kummi asuisi lähempänä, mutta lähempää emme nyt löytäneet kummeja. Lapsen kummeihin ollaan kuitenkin kokoajan yhteydessä, joten eiköhän lapsikin tule tapaamaan kummejaan usein.
Kummeina on sellaisia henkilöitä joiden uskoisin muistavan kummiutensa ja olevan osana lapsen elämää vielä vuosienkin päästä.
Ensimmäisen lapsen kummeiksi pyysimme kaason (mun paras palsuuden ja nykyinen ystävä, itsestään selvyys) ja bestmanin puolisoineen (tai avo-). Toiselle lapselle todella hyvän ystäväpariskunnan ja pojan nimen kunniaksi isoenon vaimoineen. (Nimi on minun papaltani, eli isoenon isältä; toinen nimi sama kuin Isoenolla).
Jos se kolmas joskus tulee, alustavat suunnitelmat ovat jo olemassa. Kaukana asuvat todella hyvät ystävät, jotka antoivat uuden nimiehdotuksen (Heihin haluaa säilyttää yhteyden) ja mieheni veli vaimoineen.
Olemme aina pyytäneet pariskuntia, ja olemme ite kyös kahdestaan saman lapsen kummeja. Tiedän muutaman pariskunnan, jossa on aika "verisesti" loukkaannuttu, kun vain toista on pyydetty kummiksi.
Ehdokkaita siis kyllä löytyy, vaikeinta on varmasti valita se sopivin. Eivät meidänkään lasten kaikki kummisuhteet enää toimi (6 ja 2v lapset), esim. erojen vuoksi, mutta molemmilla on vähintään 2 kummia, jotka muistavat vaikkapa pirauttaa nimipäivänä.
Kummiudesta sen verran, että mielestäni kannattaa pyytää pariskunnasta molempia, jos suhde ei ole ihan uusi. Itse ainakin loukkaannuin, kun mieheni veli vaimoineen pyysi vain miestäni kummiksi. Jokaisen oma asia tietysti, kenet kummiksi valitsee, mutta jäi siitä vähän paha maku suuhun.
Tämä ei siis ole aiheuttanut mitään riitoja tai välirikkoa, vaan vain minun mieleni pahoittumisen. Vaikka pariskunta joskun eroaisi ja toisen yhteydenpito jäisi, niin jäisihän lapselle kuitenkin pariskunnan toinen jäsen kummiksi.
Ja kummeista vielä sen verran, että ei välttämättä kannata pyytää kummiksi henkilöä, jolla on jo useita kummilapsia, ettei kummiudesta tule kummille taakka. Itse en ainakaan kehtaisi kummiudesta kieltäytyä, vaikka en välttämättä kummiksi haluaisikaan.
Emme viela ole paattaneet kummeja, eika tosin viela ole kiirekaan. Kiitos kaikille vastanneille, vahvistitte ajatuksiamme ja toitte pari uutta nakokantaa. Talla hetkella ajattelemme, etta pyydamme sylikummiksi minun parasta ystavaani, ja toisiksi kummeiksi veljeani morsiamensa kanssa. Eihan se kuitenkaan niin tarkea juttu ole, mutta haluan kuitenkin, etta kummi on luotettava henkilo, jolle joskus voi antaa lapsen hoitoon ja joka tavalla tai toisella muistaa lasta merkkipaivina ja jouluna. Lapselle ne kuitenkin merkkaavat paljon.
Kiitos siis kaikille ja iloisia talvipaivia!
Avomieheni sisko on raskaana ja tietysti kummiasiakin ajankohtainen. Mieheni on sisarelleen erittäin läheinen ja tärkeä ihminen ja olisi siten luonteva kummi lapselle. Olemme mieheni kanssa olleet jo kymmenkunta vuotta yhdessä joten olisi tietenkin "hyvän tavan mukaista" pyytää meidät molemmat kummeiksi.
Itse olen kuitenkin elämässäni vihannut (ja nyt puhutaan vahvoista, vuosia kestäneistä tunteista!) vain yhtä ihmistä ja se sattuu olemaan juuri tämä mieheni sisko, eikä hänkään mitenkään rakasta minua. En oikeastaan haluaisi olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Lisäksi olen sitä lajia, joka ei juurikaan innostu toisten "kurittomista kakaroista".
Niinpä meidän tapauksessamme minä (ja varmasti mieheni siskokin) tuntisin oloni erittäin vaivautuneeksi, jos meidät molemmat pyydettäisiin kummeiksi. En pistäisi kuitenkaan ollenkaan pahakseni jos vain mieheni pyydettäisiin kummiksi, sillä kaikesta huolimatta kunnioitan sisarusten lämpimiä välejä. Tässä tilanteessa vain toisen pyytäminen kummiksi olisi luonnollinen valinta. Toivottavasti hekin sen tajuavat: kummin tehtävästähän kun "ei saa kieltäytyä"!