Palasin äsken kaupungilta ja törmäsin bussissa koulusta lintsaavaan tyttäreeni. Jäi siis verekseltään kiinni itse teossa. Koko kotimatkan lähetin hänelle tekstiviestejä ja kerroin miltä minusta tuntui, eikä hän ollut moksiskaan! Hihittelivät vain tyttökaverinsa kanssa. Tämä oli eka kerta, kun hän jäi tällä tavalla kiinni, mutta hän on ollut pitkin kevättä luvattomasti poissa koulusta vaikka kuinka paljon. Ja nyt hän on kohta pari viikkoa yöpynyt tämän kaverinsa luona naapuritalossa, eikä suostu tulemaan kotiin. En todellakaan tiedä, mitä teen! Pitääkö minun pyytää poliisia apuun, että saan tytön kotiin? Vai tehdä lastensuojeluun ilmoitus? Mennä naapurin ovelle räyhäämään? Tyttö on kuudentoista eli vielä tukevasti lapsen kirjoissa, mutta hän ei välitä tuon taivaallista minun mielipiteistäni tai siitä, etten hyväksy hänen jatkuvaa yökyläilyään. Jos hän ei tänään tule kotiin, menen todellakin hakemaan hänet ja toivon, että hänen isänsäkin tulee mukaan (hän asuu muualla, mutta meillä on yhteishuoltajuus). Kävi mielessäni, että ehkä tyttö juuri odottaakin, että ryhdyn oikeasti toimiin. Sitäkö hän haluaa? Vai haluaako vain tieten tahtoen ärsyttää minua? Neuvokaa, hyvät ihmiset! En ole kovin halukas ottamaan yhteyttä tämän toisen tytön vanhempiin, koska ajattelen, että kukin hoitakoon omat asiansa, mutta nyt mittani tuli täyteen. Tyttökaverin vanhemmat eivät esimerkiksi ole varmistaneet minulta, olenko koskaan antanut tytölle lupaa yöpyä heillä. En ole, mutta he ovat kysyneet vain tytöltä itseltään, onko minusta ok että hän yöpyy heillä. No, kun teiniltä kysyy, niin kaikkihan on sallittua! MITÄ minä teen?!
No hupsista!
Äkäsenmummo
523840
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
voisit kasvattaa selkärangan ja alkaa olemaan kunnon vanhempi. Sietää tyttäresi hihitelläkin, istut samassa bussissa ja lähettelet tekstiviestejä, kun ei ole pokkaa mennä ojentamaan henkilökohtaisesti.
Kyllä hihittelisin minäkin jos äiti istuu samassa bussissa ja tekstailee muutaman metrin päähän omista tunteistaan. Voi kiesus... Sulla taitaa olla jo liian myöhäistä kasvattaa tytärtä. Se olisi pitänyt tehdä aika päiviä sitten.
En mennyt "ojentamaan henkilökohtaisesti", koska bussi oli täynnä ja tytön vieressä istui jo hänen kaverinsa! Olisiko pitänyt ruveta kailottamaan kaksi penkkiriviä taaempaa niin että koko bussilastillinen ihmisiä olisi kuullut?! Kiitos vaan vitusti hyvistä neuvoistanne. En kaipaa yhtään enää tuota "kasvata selkäranka" -meininkiä. Ongelma taitaakin olla se, että olen ollut liiankin kunnollinen vanhempi. No, eipä ole vieläkään liian myöhäistä alkaa esimerkiksi istuksia lähiökapakoissa räkä poskella, raahata äijiä kotiin ja remuta ja reuhata niin, että saa tyttökin sitten OIKEAN syyn muuttaa naapuriin.
Opettajille meni viesti samantien. En hyväksy missään olosuhteissa luvattomia koulupoissaoloja. Kun lapsella ei ole muita velvollisuuksia kuin koulunsa käyminen kunnialla loppuun, niin minun mielestäni sen on myös tapahduttava. Sairauspoissaolot ovat asia erikseen. Ja mitä tulee tyttäreni kasvattamiseen, niin tehän tietystikin olette sen asian asiantuntijoita, vaikkei teillä ole mitään, toistan: ei mitään, käsitystä meidän elämästämme. Odottakaa vaan, kun omanne ovat tässä samassa iässä - keneltä sitä selkärankaa silloin kysytään?
No siis tod! Minä olisin kyllä huutanut niin, että koko bussi kuulee ja tyttö saa hävetä silmät päästään! Olisi hyvä, jos dösassa olisi mahdollisimman monta likan kaveria! Selkäranka sinun olisi pitänyt kasvattaa jo aiemmin, samoin tyttäresi kasvatus on jäänyt ns vaiheeseen. Kuusitoistavuotiaan tahto on vanhempien taskussa. Käsittämätöntä, ettet saa tyttöä tulemaan kotiin! Et voi olla tosissasi! Raahaa vaikka tukasta, jos ei muuten tule! Meillä on kaksi nyt jo aikuistunutta lasta. Murkkuaika oli toisella kova, ihan tukasta raahaamista ei tarvittu, mutta jämpti sana useampaankin kertaan. Meillä nimittäin jämptin sanan merkitystä oli ennen murrosikää lapsille opetettu noin kymmenen vuoden ajan. Eikö teillä sitten?
En yhtään epäile, että teillä jämptin sanan opetus on mennyt perille. Mutta lasten ruumiillinen kurittaminen on nykyään rikos. Tyttö kyllä häpesi aivan tarpeeksi ja varsinkin, kun menin kertomaan mielipiteeni naapurin rouvallekin. En kannata minkäänlaista väkivaltaa, en ruumiillista enkä henkistä. Oletko koskaan kysynyt lapsiltasi, millaiset muistot heille sinun kasvatusmenetelmistäsi jäi.
Et kai oikeasti saanut viestistäni sitä käsitystä, että meillä olisi loukattu lasten fyysistä koskemattomuutta? Ei ikinä! Molemmat lapsemme pärjäävät maailmassa oikein hyvin ja ovat tasapainoisia, vastuullisia ja välittäviä. Epäilemättä kasvatuksessa olisi montakin asiaa voinut tehdä toisin, vaikka tuloksesta päätellen toimintamme on ollut täydellistä. ;-) Ja kyllä, olen kysynyt. Heillä ikävät muistot olivat päivähoidosta, koti on aina ollut turvan, välittämisen ja ymmärtämisen paikka. Nämä olivat poikani sanoja. Tällä tarkoitan sitä, että satunnaiset virheet eivät pilaa lasta, vaan vasta systemaattinen jatkuva epätoivottava suhtautuminen lapseen ja hänen tarpeisiinsa. Häntä pitää kuunnella, ymmärtää ja olla läsnä. Lapsen pitää oppia ottamaan toisetkin huomioon. Oletko koko lapsen iän ollut lattiarätti, jonka sanomisista ei tarvitse välittää? Kyllähän se niin on, että sitä saa, mitä tilaa. Nuoresi toiminta on oman kasvatuksesi tulosta. Luulisi tämän nyt olevan selvää ilman, että ulkopuolisen pitää se erikseen rautalangasta sinulle vääntää! Harmittaa vain lapsesi puolesta, että nyt hän joutuu oppimaan rankimman mukaan sellaisia asioita, jotka olisi voitu kotona opettaa jo alle kouluikäiselle. Kasvoton ja persoonaton yhteiskunta kun ei juurikaan osoita ymmärtämystä tai anteeksiantoa. Puhumattakaan siitä, että lapsesi opetetaan toimimaan hyväksyttävällä tavalla. Tästä tulee hänelle vielä rankkaa.
kyllä meilläkin on kovia otteita käytetty. on annettu arestia ja otettu viihdykkeitä pois määräajaksi, esim. känny, mp3 soitin, videot, dvd, stereot, tietokone pelikielto jne. kyllä minäkin olisin karjunut niin että tukka ois ollu tytöllä takana. hiiteen muut. oisivatpa tytön kaveritkin kuulleet, ei ihme että hihittelivät kun äiti ei uskalla tehä mitään. kyllä toi tukasta raahaaminen oli vertauskuva jota minäkin joskus käytän"kuvainnollisesti" en oikeesti, ja se tarkoittaa väkisin viemistä.
Itsehän sinä kehotit minua raahaamaan tyttäreni "vaikka tukasta repien" kotiin. Voitko siis syyttää minua, jos oletan sinunkin soveltaneen samanlaisia otteita omiisi. Ja sitäpaitsi kun et sinä eikä kukaan muukaan tiedä koko tarinaa (enkä aio sitä tässä kertoakaan), niin pidän sinua jäävinä arvostelemaan kasvatustani. Kysyin vain mahdollisia neuvoja ja kokemuksia muilta vanhemmilta, mutta kadun sitä nyt: en muistanutkaan, ettei suomi24:stä koskaan saa muuta kuin paskaa niskaansa.
pakko laittaa kova kovaa vasten.Murkkuni joskus kiukutteli myös ettei tule kaveriltaan.Ajoin kaverin pihaan ja olin jo niin raivona,soitin tytölleni sisälle ja sanoin että on aikaa tasan minuutti ilmestyä autolle tai soitan torvea(asuntoalueella) niin kauan kun on tarpeen.Olisin tehnyt sen ihan takuulla,mutta ei tarvinnut.
Itse olin nuorena hyvinkin kovapäinen, eikä kyse ollut kasvatuksesta vaan luonteesta. Ei minua haitannut aresti, telkkareiden, kännyköiden poisto ja muut rangaistukset. Koulussa käyntiä kun ei voinut kieltää niin kavereita näki kyllä siellä. Raha otettiin myös pois (oma pankkikortti, kävin välillä hoitamassa lapsia ym. vanhemmilta en koskaan viikko- tai muita rahoja saanut) eikä haitannut. Kyllä kaverit sen verran lainas että röökit sai ostettua siihen asti et jostain rahaa keksi. Koulun kävin kyllä, en lintsaillut ym.
Että ei se kaikille jämpti sana enää murkkuiässä auta, minuunkin sen teho loppui jossain vaiheessa. Ja kaikki tämävain sen takia että oli mukamas niin "aikuinen". Nykyään oikein naurattaa kuinka lapsellinen on ollut. Äkkiä kuitenkin ääni kellossa muuttui kun muutti omilleen.
Ja vielä aloittajalle, vaikka tyttöäsi ystävien edessä "ojentaisit" (EN TARKOITA MITÄÄN FYYSISTÄ TAI NOLAAVAA VAAN KERTOMALLA MITKÄ TEIDÄN PERHEEN SÄÄNNÖT ON JA MITÄ SEURAA JOS EI NOUDATA)ei hän siitä traumoja saa, voi olla että paremmin auttaakin. Toisaalta jos kovapäinen luonne ei auta kuin vain yrittää rajat laittaa ja toivoa että murkkuikä nopeasti ohi.
Miksi tulet pyytämään apua ja samalla kirjoitat "teillä ole mitään, toistan: ei mitään, käsitystä meidän elämästämme". Vaikea on kenenkään apua antaa, jos ei teidä lähtökohtia.
tottakai sä meet ja komennat likkas kotiin ja heti ilman vastaväitteitä etkä lähetä tekstareita!! Ihan oikein kun nauroivat noin lapselliselle käytökselle!!!!
Mitäs jos lukisit koko ketjussa antamani vastaukset ja huutelisit sitten vasta. Vai onko liian suuri urakka? No, mitäpä blondilta voi odottaakaan...
Minä olisin mennyt bussissa huutamaan tyttäreni viereen että jumalauta likka kouluun siitä ja toi perkeleen esittäminen loppuu että pikkulikka oot vielä. Olen meinaan äitipuolena juuri samanlaiselle likalle ja voi kiesus että menee hermot. Soitto lastensuojeluun ja poliisillekaan ei ole auttanut kun tyttö on vallan ottanut itelleen. Muutti meille vasta 1,5 vuotta sitten ja helvetti on ollut irti meidän perheessä siitä saakka. Lastesuojelupalavereihin meidät sitten kutsutaan ja tyttö vain ilmoittaa että ei kiinnosta saapua paikalle ja se on siinä sitten vaan ku jumankauta ei saa tosiaan edes tukasta enää raahata. Pitäs olla helvetin tiukka kuri lapsille jo vauvasta saakka tai semmoinen että aikuisella on aina valta niin sitten voi onnistua mutta murkkuna sitä valtaa ei enää saa. Minä en ole tätä tyttöä kasvattanut mutta ei sitä voi arvostellakaan ketään ku vaikeitahan nää nykyajan kakarat on ku päättävät vaan asioita ja aikuset sanovat soo soo ei niin saa tehdä. Jos pikkusenkin ojennat kakaraas niin saat syytteen väkivallasta! Itse olen 35 vuotias ja en voi sitä tämmösiä pissiksiä jotka hyppivät silmille :D
hitoako täällä raivoot. itteppä olet tytön kasvattanu. meillä on ollut kova kuri(ilman väkivaltaa) ja nykyään kohta 15v tyttö on kuin enkeli. hankalia hetkiä ja aikoja on meilläkin ollut tarpeeksi, mutta sitkeys palkitaan.
lähtö, jos neiti ei ilmesty kotiinsa ja koulusta lintsataan. Siellä on sellainen kuri, että sinultakin otetaan luulot pois ja koulukin käydään vaikka hammasta purren. Jos neiti vain naureskelee niin soita lasten valvojalle neidin läsnä ollessa ja ilmoita, että haluat laittaa lintsaavan, kotoaan karkaavan tyttösi koulukotiin, koska ei tottele ketään. Tiedän, että siinä vaiheessa tämä pissisneitikin menee kalpeaksi, kun huomaa, ettei hän saakaa tehdä mitä haluaa.
Just noin meillä tehtiin kukkoilevalle teinille. Nyt on lastenkodissa opettelemassa tapoja uudestaan. Siellä on tiukat säännöt ja ellei uskota, niin ne kovenee!!! Saa myös psykiatrista apua siellä. Sitten kun asiat menee kaalin, on tervetullut kotiin. Enään ei eletä elämää "virtahepo olohuoneessa". Lapsille tulee tehdä selväksi, että vanhemmatkaan eivät ole itsestäänselvyys, näin se vaan on loppuviimeks!
No hupsista! Milestäni lapsesi huutaa käytöksellään huomiotasi. Luota itseesi ja siihen, että sinä äitinä tiedät mikä on lapsellesi parhaaksi. Näytä välittämisesi hänelle sillä ettet salli hänen toimia tuolla tavalla eli haet hänet pois. Ilman vastustusta ja kiukkua hän ei varmaan päätökseesi myönny, mutta sinun tehtäväsi vanhempana on pitää hänestä huolta, etkä silloin voi sallia hänen karkaamistaan kotoa, lintsaamista ym. Se on välittämistä ja huolenpitoa. Tarvittaessa voit pyytää tilanteeseen apua mainitsemiltasi tahoilta ja suosittelen joka tapauksessa avun hakemista itsellesi ja tyttärellesi. Ei ole helppoa olla murkun äiti ja se vaatii voimia ja ymmärrystä. Olet kuitenkin lapsellesi tärkein ja ainut maailmassa- hän ei sitä vain pysty ehkä juuri nyt näyttämään ja yrittää itsenäistyä, mutta väärin keinoin. Voimia sinulle!
Ainoa asiallinen vastaus. Suuri kiitos! Meillä on jo meneillään 'apuohjelma', mutta kuten tunnettua nykyisessä pahoinvointi-Suomessa kaikki avun saanti on melko hidasta. Kävin todellakin naapurissani kertomassa sekä tyttärelleni että kaverin kotiväelle, mitä mieltä olen tästä jatkuvasta yökyläilystä. Sanoin myös, etten ole alkujaankaan antanut lupaani siihen. Pääsimme jonkinlaiseen sopimukseen miten jatkossa toimitaan. Lintsauskerta oli todellakin ensimmäinen, mutta minä en hyväksy edes sitä ja kannatan puuttumista heti eikä viikon päästä. Ja niin mielelläni kuin edelleenkin hoivaisin ja huolehtisin tytärtäni, niin en voi mitään sille väistämättömälle tosiasialle, että hän ei enää ole se pikkutyttö kuin ennen, eikä todellakaan aina tarvitse minua. Irtautuminen tekee kipeää kuin isoa laastaria kitkutettaisiin hitaasti ihosta irti. Niin se vaan on. Muistan kun tyttö syntyi, silloin ajattelin, että haluan olla kannustava ja ymmärtävä äiti, enkä mitenkään nujertava ja nalkuttava. Ja tyttäreni myös tietää tämän. Sanoin hänelle, että olen valmis antamaan lisää vapautta ja vastuuta, mutta hänen on osattava sitten käyttää se oikein. Lintsaaminen ei sisälly vapauteen, eikä vastuuseen.
...että hän on lintsannut pitkin kevättä ja ollut viikon yöjalassa kaverilla. mites on mahollista että nyt hän onkin ekaa kertaa lintsannut. HÄ??
Ekassa viestissäni sanoin, että tyttö "on ollut luvattomasti poissa koulusta". Ne ovat olleet sellaisia luvattomia poissaoloja, ettei hän ole jaksanut aamulla herätä ajoissa, eikä niin ollen ehtinyt ajoissa kouluunkaan. Se ei mielestäni ole varsinaista lintsaamista. Siis sillä tavalla, että jo edellisenä päivänä suunnitellaan ja seuraavana toteutetaan. Ja kyllä, hän ehti jo yöpyä viikon verran kaverillaan, mutta vain yöpyä, koulusta tuli kotiin ja oleskeli kotosalla monta tuntia, söi ja seurusteli perheen kanssa ennen kuin lähti kaverilleen yöksi. Sitten hän päätti tehdä niin, ettei tullutkaan enää koulusta kotiin, vaan meni suoraan naapuriin, ja siitä en kauheasti tykännyt. Kiitos huolestuneisuudestasi, mutta asiat on nyt tytön kanssa selvitetty ja menettelyistä sovittu. Jos hän ei osoittaudu luottamukseni arvoiseksi, niin sitten katsotaan uudestaan.
ole lintsaamista??????!! Taitaa olla provo koko juttu
provo. Näitä onnettomia vanhempia, joilla on tyystin vanhemmuus hukassa, on nykyään pilvin pimein. Se on yksi muoto uusavuttomuutta. Ikävä kyllä nämä surkeat mallit vahemmuudesta siirtyvät tämänkin äidin tyttärelle, kun muuta mallia ei ole. S osiaalipuolella sanovatkin, että huono-osaisuus menee nykyään paljolti suvuittain. Ollaan jo kolmanneessa polvessa lastensuojelun ja/tai sossun asiakkaita. Surullista.
Joo, luvaton poissaolo siten kuin minä sen käsitän ei mielestäni ole varsinaista lintsaamista. Lintsaamiseen sisältyy aina ennalta suunnittelua tai ex-tempore tunneilta lähtemistä. Sinä taas saat olla ihan mitä mieltä haluat.
Mistähän olet mahtanut saada tietoosi, että me muka olisimme jo kolmannessa polvessa sossun asiakkaita? Kas, kun emme ole ollenkaan, emmekä aiokaan olla - nyt kun tilanne on selkiytynyt, ei ole tarvetta. Ja veikkaisinpa, että olet itse uusavuton. Minä olen käynyt työssä jo 15-vuotiaasta asti, velkaa ei ole, osaan hoitaa asiani, maksaa laskuni, hoitaa lapseni, laittaa ruokaa jne. Sitävastoin EN osaa istuskella kapakoissa kaljaa ryystämässä, tupakka huulessa ja äijänörvelö kainalossa. Tyttäreni on paljon rohkeampi ja toimeliaampi ja kypsempi kuin minä olin hänen iässään, joten en usko uusavuttomuuden periytyneen hänellekään. Mitä tulee tuohon "vanhemmuus tyystin hukassa" niin olet täysin väärässä. On totta, että olen ensimmäistä kertaa pappia kyydissä nyt, kun esikoiseni on murrosikäinen - kuinka moni vanhempi ilman muuta osaa toimia murrosikäisensä kanssa niin kuin oppikirjat osoittavat? Luulenpa, ettei kukaan. Tämä ikävaihe on kasvun paikka niin minulle kuin lapsellenikin ja me kyllä selviämme tästä ihan ilman sinunkin pahansuopia ja 'tietäviä' kommenttejasi.
Ollaan, on suomen kielen passiivimuoto, joka ei kohdistu kehenkään erikseen. Ikävä, että koit sen niin, että tässä me "tiedämme", sinun olevan kolmannessa polvessa sossun asiakas. Huono-osaisuus todellakin periytyy, koska oikeita malleja ei opita kotoa. Toivottavasti naapurin täti on antanut kasvatusvinkkejä, että tajuat, ettei tytär voi luuhata muiden nurkissa. Ellei hänen sitten ole parempi asua muualla!
Ihan tiedoksesi, että suomi on minulla kyllä hallussa varmaan paremmin kuin sinulla, mutta sinun bravuurisi näyttääkin olevan kaikenkattava ilkeily. Ja edelleen tiedoksesi, että "naapurin täti" vaikutti olevan pihalla kuin lumiukko, hänen ainoat kommenttinsa olivat, että 'nuoret haluaa olla yhdessä', 'ehkä tämä on vaan joku vaihe', 'lintsaus aiheutui poikkeustapauksesta' ja 'voisitko käydä kotona edes naamaa näyttämässä'. No, minulle ei vanhempana riitä, että kotona käydään vähän naamaa näyttämässä! Joillekin se tuntuu piisaavan kyllä, eikä heitä tunnu häiritsevän sekään, että nurkissa luuhaa joku perheeseen kuulumaton. Kenelläköhän se kasvatus onkaan hukassa?
on sen takia pois koulusta,on ehdottomasti luvaton poissaolo,takuulla.Jos et mene töihin sen takia kun ei huvita herätä aamulla,onko se sallittua vai luvatonta.Haloo...Rajoja lapselle.
No, kertokaas te besserwisserit miten teinin saa aamulla ajoissa ylös sängystään, kun mikään puhe tai huutaminen ei todellakaan auta, eikä käsiksi saa käydä! Ja ootteko ottaneet huomioon, että nuori voi olla masentunut, eikä sen takia saa/tahdo saada itseään hereille. Masentuneelle rajojen asettaminen on yhtä kuin tyhjän kanssa, kun ongelma ei ole ne rajat vaan jokin ihan muu. Puhun kokemuksesta. Vaikka olisi kuinka asetettu rajoja ja vaikka teini ne tietää, niin ei niistä vaan ole apua masennuksen hoidossa. Ja sama pätee varmaan työelmässäkin.
juttunsa.Ja jos ihan tosissaan on masentunut,ehkä tarvisi sitten jotain hoitoapua.Alkuperäinen kyllä kertoi että lapsensa vaan hihitteli kaverinsa kanssa kun äiti viestitteli.Ei kovin masentuneelta kuulosta.Murrosikä on kovaa valtataistelua vanhemman kanssa,teini voi vedättää vanhempaansa aika tavalla,on varmistettava onko oikeasti masennusta vai eikö vain muuten kouluun lähtö kiinnosta.Kyllä on omatkin lapset testanneet vanhempiaan,kuhnitaan niin että varmasti myöhästytään,eikä masennuksesta ollut tietoakaan.Vein sitten myöhässä kouluun ja laskutin kuljetusmaksun kun jouduin viemään omalla autolla.Ei ihan kauhean montaa kertaa tarvinnut kuskata.
No, toi aloittajahan jossain viestissä sanoikin, että tääl ei tiedetä koko tarinaa, eikä sitä ees aiota kertoa. Joten luulen, että ehkä toi masennusjuttukin on selvitetty. Sitäpaitsi eihän masennus usein ees näy tai kuulu päällepäin! On olemassa sellasen käsite kuin 'hymyilevä depressio' elikä siihen sairastunu esittää ulospäin, että kaikki on hyvin, never better, jos häneltä kysyttäis. Sitte yksin ollessa vaan ahdistuu entistä kauheemmin. Niin, että ei vastaajienkaan tarvitsis heti vaan tuomita ja haukkua vanhempaa, kun eivät tiedä kaikkia asioita juurta jaksain.
Alkuperäisellä on vaikeuksia eroittaa asiallisia vastauksia asiattomista. Alkuperäisen mielestä asiallinen on yhtäkuin samaa mieltä hänen itsensä kanssa oleva mielipide.
Ja silloin on erittäin ristiriitaista edes pyytää ketään kommentoimaan omia ongelmiaan joita itse ei siis osaa ratkaista, ja muuta mielipidettä ei ole kyvykäs kuulemaan.
Alkuperäisen pitäisi mennä siis mielenterveyspuolelle jonottamaan itselleen aikaa.
Kaikkea hyvää hänelle, ja toivottavasti aika löytyy, ja pian.
Vielä muutama vuosi sitten se että ei kouluun ajoissa tullut ja syy oli useamman kerran ettei ole ajoissa herännyt, oli lintsaamista ja meillä siitä sai sitten perjantaisin istua jälki-istunnossa. Muistan hyvin kun itse olin lähes joka perjantai, huono kun olin heräämään.
Ja tekemään selväksi, etteivät hyysää luvatta toisten lapsia. Poliisi osaa jo virkansa puolesta puhua nätisti, ja niin että naapurin vanhemmat tajuavat missä mennään. Suosittelen.
Kuinka luulet, että poliisin aika ja resurssit riittävät, jos he joutuvat kasvattamaan vielä toisten lapsiakin? Eiköhän vanhemmat ole ne, joiden tulisi tehdä tämä kasvatustyö.
tekee juuri tälläistä ennalta ehkäisevää kasvatustyötä. Ovat viisastuneet tällä saralla. Joskus on hyvä kuulla totuus vieraasta suusta, eli, ei paha vaikka poliisi hieman jututtaisi tyttöäkin. Ja kasvatustyö ei koskaan ole pelkästään vanhempien taakka, kyllä koko yhteiskunta kasvattaa yhdessä.
tarkoitus! Poliisilla ei ole aikaa kasvattaa lapsianne, ei ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla, jossa on tarpeeksi muutakin tekemistä. Ehkä jossain juupajoella siihen on aikaa.
Tuossa on ennalta ehkäisy kaukana, jos poliisi joutuu puuttumaan siihen, ettei vanhemmat saa kuria lapsiinsa. Kasvatusvastuu lapsista on heidän vanhemmillaan. En minä etkä sinä voi mennä kasvattelemaan muiden lapsia.
Lukekaapa nyt oikein silmälasien kanssa, mitä vastasin sille henkilölle, jolta sain ainoan asiallisen vastauksen kirjoitukseeni! Omalta osaltani päätän keskustelun nyt tähän.
Miksi tyttäresi on saanut olla öitänsä kaverilla jo kaksi viikkoa? Etkö ole ihmetellyt, että hän on yötä kaverillansa jo kaksi viikkoa? Oletko ollut yhteydessä naapurisi lapsen vanhempiin? Käyt hakemassa sen lapsesi kotiin, soitat koululle ja keskustelet tyttäresi kanssa. Jos tyttärellä on osoittaa itsellensä asuinpaikka (eli tässä tapauksessa naapuritalo) ja toimeentulo, niin lain mukaan sinulla ei ole mitään oikeutta pakottaa häntä enää luoksesi asumaan. En usko, että tyttärelläsi on toimeentuloa, joten sinulla on lain mukaan täysi oikeus päättää hänen asuinpaikastaan, ellet muuten saa tytärtäsi kotiin soitat vaikka ne poliisit
Voi tätä elämää, kun vieraat lapset joutuvat opastamaan uusavutonta äitiä, kuinka olla vanhempi. Mutta hyvä, että saat neuvoja, kun itselläsi ei tunnu olevan keinoja kasvatukseen.
Kaikki tuo on jo tehty, asia on järjestyksessä, keskustelu loppuu tähän!
Ihan on sata varma, että kun huonosti käyttäytyvä lapsi kohtaa minut, niin kasvatanpa hyvinkin. Satoja kertoja olen niin tehnyt. Esim, kun naapurin piltit heittivät omenilla parvekkeeni ikkunaan (kolmas kerros) juoksin ne huligaanit kiinni, vaikka olivatkin fillareilla. Hetken fillaria ravisteltuani pojat jo kertoivatkin sovulla nimensä ja osoitteensa, ja käytiin "kasvattamassa" hieman kyseisten lasten uusavuttomia vanhempiakin, ja ojentamassa lasku rikkimenneestä ikkunasta, jonka sitten ihan kiltisti kyllä maksoivatkin.
Jospa vaikka yrittäisit jutella tyttäresi kanssa? Kuulostaa siltä, että hänellä on joitakin ongelmia, kun hän tuolla tavalla käyttäytyy. Voi olla, että hän haluaa vain huomiota. Jos ei heti onnistu, niin voi yrittää toisella kerralla. Rankaiseva ilmapiiri ei ainakaan auta mitään. Tyttäresi pitäisi tuntea, että hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita ja että hänestä välitetään. Silloin ei kapinoinnin pitäisi kovin paljon innostaa. En tiedä onko näistä teidän tapauksessanne hyötyä, mutta toivottavasti saatte jollakin tavalla asianne kuntoon :)
Näyttipä tutulta tuo ketjun aloittajan bussi-lintsaus-tarina. Olen tuon tytön kaverin (eli tyttöystävän, ovat seurustelleet yli puoli vuotta) äiti. Siis see sama äiti joka on "pihalla kuin lumiukko" ja "antaa vieraiden luuhata kotonaan". En ole voinut edes kuvitella, ettei tytöllä ole lupaa yöpyä meillä! Meillä on iso asunto ja lasten kaverit ovat meille aina tervetulleita myös yökylään Nuoret ovat mukavia ja fiksuja kun heidän antaa sellaisia olla. Asumme viereisissä taloissa ja tunnemme toisemme ulkonäöltä. Asiasta olisi voinut keskustella vaikka tuossa pihamaalla, mutta tytön äiti ei edes ole vastannut mieheni tervehdykseen (tapahtunut kahdesti). Minä puolestani en ole äitiin edes törmännyt. Ainut tapaaminen oli todellakin, kun äiti soitti ovikelloa ja pyysi minua ovelle. En tuolloin ollut parhaimmillani (vatsataudissa vuoteessa) mutta tulin kuitenkin. Hän ei sanonut minulle sanaakaan, vaan alkoi heti moittia tytärtään, joka käyttäytyi tilanteessa mielestäni fiksusti (fiksummin kuin äitinsä) eikä alkanut lainkaan riidellä. Äiti jatkoi motkottamista ja osoitti myös paremmuuttaan vihjailemalla ettei hyväksyisi omissa nurkissaan vieraita "olen kai niin kalkkis". Hän kertoi olevansa 51-vuotias. Yritin sovitella ja todellakin sanoin että tytöt haluavat olla yhdessä ja lähekkäin ja myös herätä toistensa vieressä. Onko siinä jotakin pahaa? Tämä "naamannäyttämisjuttu" oli ihan hänen omaa tekstiään: kun tytär ei näytä naamaansa kotona ollenkaan, niin ehdotin sovittelevasti moista. Se oli kielikuva - en tarkoittanut että hän vain kurkkaa ovelta, tämä selvennyksenä, jos asiaa on vaikea ymmärtää. Minulla ja miehelläni on varmasti monta asiaa hukassa, mutta kunnioitamme lapsiamme, ja myös toisten lapsia. Ei tulisi mieleenikään haukkua hänen tytärtään, hän puolestaan on kirjoitellut ikävästi meidän tyttärestämme toiselle foorumille ja tyttäreni myös tietää ettei äiti siedä häntä. Onko tämä aikuisen mallia nuorille? Voisikohan tässä olla kysymyksessä jonkinlainen pelko tyttöjen homoseksuaalisuutta kohtaan? Ymmärrän hänen tytärtään, jos hän ei jatkuvasti jaksa kuunnella noin kipakkaan sävyyn esitettyjä vaatimuksia. En ole lukenut yhtään ystävällistä viestiä jonka tämä äiti olisi kirjoittanut. Hänestä uhkuu viha ja katkeruus, jo luotaantyöntävästä habituksestakin.
No, etpä todellakaan ollut parhaimmillasi, kun kävin teillä! Osoitin ensimmäiset sanani juuri Sinulle ovesta astuessani. Sanoin "uskoakseni mun tyttäreni on täällä teillä, olisi vähän asiaa". Ja tämä on sanatarkka lainaus. Kerroin myös todella selvästi, etten ole antanut lupaa hänelle olla JATKUVASTI yökylässä. Tämä oli siis tilanne silloin. Sen jälkeen olen jutellut tytön kanssa ja sopinut millä edellytyksillä hän saa teillä olla. Onkos unohtunut kertoa siellä? Olit aivan vieressäni, kun puhuin mm. siitä lintsaamisesta. Ihan kiva, kun teillä on tilaa ystäville ja kylänmiehille, mutta meillä ei ole. Lisäksi minulla on nuorempi lapsi ja tyttären pikkuveli, jonka eläminen ja oleminen on tässä kuviossa myös otettava huomioon. Olen samaa mieltä, että nuoremme voivat olla fiksuja ja mukavia, enkä estä heitä sellaisia olemasta, mutta kuinka fiksua on vain makailla pimennetyssä huoneessa, koulusta ja muusta välittämättä? Ja vedota siihen, ettei "jaksa"? Ei tuollainen ainakaan mitenkään edistä esim. masennuksesta toipumista tai anna lisäpotkua jaksamiseen. Ilmoitan jo nyt tässä, että kesän aikana en tule hyvällä katsomaan tuollaista lusmuilua. Nurten kannattaisi olla ulkona, raittiissa ilmassa ja päivänvalossa! Ja koskapa tuo koulunkäynti tuntuu olevan kummallekin niiiin vaikeaa, niin en halua ottaa vastuuta teidän tytön aamuheräämisistä - muuten saakoon olla meillä yötä, jos tahtoo, mutta minun kotonani on minun käyttäytymismallini ja ohjeeni, joita odotan täällä oleskelevien noudattavan. Älkää te siis puuttuko niihin, en minäkään tule teille sanomaan miten teillä pitää elää (paitsi sen kerran, kun tulin sanomaan tyttärelleni, ja siihen minulla oli oikeus!). Kovin tarkkaan et ole kuunnellut, kun ikänikin muistat väärin. Sillä taas ei ole tähän asiaan mitään merkitystä, joten se siitä. Mihin perustat tuon käsityksen, että olen kirjoittanut ikävästi tyttärestäsi jollakin toisella foorumilla? En ole kertaakaan esim. maininnut mitään nimiä. Enhän voi tietää, mitä keskusteluja Sinä luet! Ja jos tuo toinen foorumi on ollut minulle ainoa henkireikä tämän kevään aikana, ainoa paikka, missä olen voinut edes lähellekään purkaa pahaa mieltäni ja ahdistustani, niin mitä sitten? Jokainen kai lukee sitä mitä haluaa ja omalla vastuulla. Enkö olisi saanut kirjoittaa minne haluan? Ikävää, jos olet pystynyt tunnistamaan itsesi tai tyttäresi kirjoituksistani kaikesta huolimatta. Olen sen luonteinen ihminen, että sanon asiat mieluummin halki kuin haudon niitä sisälläni. Tarkoitukseni ei ole ollut olla "ikävä". Ikävät asiat tosin eivät lakkaa olemasta, vaikka niistä ei pukahdettaisikaan. Tuo naamannäyttäminen EI TODELLAKAAN ollut ihan minun oma juttuni. Sinä sanoit tyttärelleni, että ehkä hänen pitäisi käydä kotona edes naamaansa näyttämässä. Ja vaikka se kuinka olisikin kielikuva, niin tarkoitit sillä kyllä varmasti ihan konkreettisesti juuri tuota käy-kotona-kääntymässä menetelmää. Se ei edelleenkään riitä minulle vanhempana! Olen huolissani mm. tyttäreni syömisistä. Jos hän ei ole kotonaan edes ruoka-aikaan, en tiedä syökö hän muuta kuin karkkia ja limua (olen nähnyt kauppakuitteja, joiden mukaan on ostettu mm. 5 pussillista karkkia ja isoja limupullollisia yökyläilyevääksi). Kenen on vastuu, jos tyttö sairastuu syömishäiriöön? Kenen on vastuu, jos mitä tahansa muuta sattuu yökyläilyn aikana? Oletko miettinyt tätä? Juttu ei ole niin yksinkertainen, että antaa nuorten nyt seurustella, kun se on kivaa. Minulla ei ole mitään heidän seurusteluaan vastaan, mutta kyllä heidän elämänsä prioriteettien pitäisi olla hiukan toisessa järjestyksessä. Mitä tulee tuohon "pelkoon homoseksuaalisuutta kohtaan" niin voit olla rauhassa, en ole ollenkaan homofobinen. Satun vain olemaan sitä mieltä, etteivät tuon ikäiset lapset (vaikka olisivat miten 'kehittyneitä' tahansa) vielä tiedä varmasti omasta seksuaalisuudestaan yhtään mitään. Oikaise, jos olen väärässä. Ja vielä: minä EN esitä kipakoita vaatimuksia KAIKEN AIKAA. Asiasta sanon. Onko teidän kasvatusperiaatteidenne mukaan ihan OK olla määrättömästi poissa koulusta? Minusta se ei ole okei. Näillä lapsilla ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oppivelvollisuus. Kipakoita vaatimuksia ei tarvitsisi ollenkaan esittää, jos nuoret edes yrittäisivät olla kiinnostuneita muustakin kuin itsestään ja omaan napaan tuijottamisesta. Minusta on törkeän ikävää ja rumaa olla välittämättä muusta perheestään tyyliin elän-kuin-lehmä-pellossa. Mutta murrosikäisten eräs ominaisuushan onkin täydellisen puhtaaksi jalostettu itsekkyys, mm. Huvittavaa, että syytät minua siitä, etten vastaa miehesi tervehdyksiin. Enhän edes tiedä, minkä näköinen miehesi on! Ja missähän hän on mahtanut minua tervehtiä?! Kas, kun en ole kuullutkaan! Oikeasti: en ole koskaan nähnytkään häntä. Että se siitä ulkonäöltä tuntemisesta. Halpamaisinta koko tässä kirjoituksessasi on tuo viimeinen virke. Aikuinen ihminen ei kommentoi edes nimimerkin turvin toisen ulkonäköä. Jos olen Sinun mielestäsi "luotaantyöntävä", niin se on yksin Sinun ongelmasi! Sovitaanko, että tästä lähtien Sinä hoidat omat asiasi ja minä omani, niin kaikilla on sitten kivaa. Vihaan ja katkeruuteen en jaksa energiaani hukata, sillä ei voiteta mitään.
Juuri nyt tyttäresi voi tehdä mitä haluaa, koska et pane tikkuakaan ristiin hänen vuokseen - ja hän kärsii siitä. Koulumenestys huononee selkeästi, jos ei ole koko koulussa ja hän ei todellakaan osaa käyttäytyä eikä taida tytöllä minkäänlaista kasvatustakaan olla.
Ilmeisesti tyttäresi ystävät olivat myös lintsaamassa, joten tässä on nyt tämä "seura tekee kaltaisekseen" -ilmiö rankasti näkyvillä...
Jos lapsesi on samassa bussissa kanssasi ja hihittelee sinulle, sen pitäisi olla todella hälyttävää!! Hän ei pidä sinua auktoriteettina, joten sinun on näytettävä hänelle hänen paikkansa, sinun alapuolellasi. Tarkoitn tällä, että sinun on tehtävä hänelle selväksi, että olet hänen ÄITINSÄ ja hän todellakin kuuntelee sinua. Tähän ei tarvita fyysistä väkivaltaa. Otat pois hänen oikeutensa. Se on koulusta suoraan kotiin ja kymmeneltä nukkumaan, omaan kotiin. Jos tyttäresi lintsaa koulusta otat yhteyttä kouluun ja pyydät koululta ilmoitusta jos tyttäresi ei saavu tunneille. Kun tyttö taas kärähtää lintsaamisesta, otat kännykän, kuukausirahat ja muut "edut" pois. Hän saa luvan ansaita ne takaisin. Tiedän tästä tulee varmasti huutoa ja angstaamista ja tyttö todennäköisesti lähtee jollekkin frendilleen tms, mutta sitten otat yhteyttä ammattilaisiin.
Jos et saa mitään kontrollia tyttäreesi tekstaamalla tälle bussissa, niin ehkä sen pitäisi kertoa jotain siitä, että toimit huonolla tavalla näissä tilanteissa?
Ensinnäkin annat tytölle sellaisen kuvan, ettet välitä hänestä tai hänen tekemisistään. Jos sinua todella suututtaa tyttäresi käytös, miksi helvetissä istut siellä penkilläsi tekstaamassa hänelle??????!!!!!!!!
Olet täysin sen tytön tossun alla. Ota ohjat käsiis, koska tästä käytöksestä tytär tulee kärsimään ja paljon..
Sori en oo mikään äiti mut oli ihan pakko vastaa tähän..
-kunnollinen 14v.
Sinusta tulee vielä joskus hyvä äiti. Järki ei ole iästä kiinni, siihen olen elävä todiste.
Kiitos sinulle. Taas luotan nuorisoon.
Ei tuo jolle noin paatoksella tuossa vastasit, tarkoittanut kirjaimellisesti että hän sinun naapurisi on.
Tarkoittipa vain että on samanlaisessa tilanteessa, mutta sen tyttäresi kaverin äidin sijassa, eli katselee samankaltaista tilannetta toisesta näkö vinkkelistä.
Siksipä se että vedit koko jutun ihan henkeen asti, meni kyllä harakoille.
Mutta relaappa vähän, ja lue juttu sitten ihan uudelleen ja ajatuksella. Voit ehkä saada sitä näkökulmaa toisesta vinkkelistä.
Tsemppistä. t. ulkopuolinen.
Luulin, että tämä keskustelu on jo loppuun käyty, siksi yllätyin, kun näin nämä uusimmat kommentit. Sanon nyt vain, että kyllä tuo naapurikseni tunnustautunut äiti todellakin on naapurini. Enempää en tässä ala asiaa enää ruotia. Sinulle "kunnollinen" 14-vuotias nuori sanoisin, että haaskaat aikaasi vaahtoamalla minulle siitä, miten minun pitäisi lapseni kasvattaa. En ole ollenkaan tyttäreni tossun alla tai mitään muutakaan mitä kirjoituksessasi sanot. Katsos, on kulunut melkoisesti aikaa ja kaikenlaista positiivista on tapahtunut ja meillä eletään kyllä ihan sovussa ja yhteisymmärryksessä. Kiitos silti huolestuneisuudestasi. Hauskaa kesää sinullekin vaan!
Olet sinä sitten kova tyttö neuvomaan muita ja arvostelemaan muiden mielipiteitä, jotka jopa ovat oikeitakin.. Kaikki viestit ovat ilkeitä muita kohtaan, ja sanavalinnoistakin sen näkee. "Suotta vaahtoat" "Katsos.." "Hauskaa kesää sinullekin vaan" "Haaskaat aikaasi vaahtoamalla".. Eiköhän olisi vähän syytä mennä itseensä ja katsoa miten sitä muille puhutaan.