Eräs rauhan sanalainen saarnaaja, joka oli yli kaksi vuosikymmentä omistanut elämänsä julistamiseen ja saarnaamiseen sai kokea kohdallaan elämänsä kääntyneen ajan iltaan vakavan sairastumisen myötä ja elämä näytti kaartuvan kohti loppua nopeammin kuin ihmismieli saattoi ymmärtääkään.
Niin paljon hän oli tehnyt saarnaamistyötä, lähetysmatkoja, sielunhoitoa ja koko päiväisesti käytti aikansa ja energiansa Jumalan sanan julistamiseen ympäri kotimaata ja ulkomaita.
Sairaalassa kuolinvuoteellaan hän ajatteli mennyttä elämäänsä ja siitä puuttui jotain, oli rauhaton mieli tällä saarnaajalla, pelko ja turvattomuus kalvasi mieltä kaikesta siitä hyvästä huolimatta miten oli elänyt siveästi ja Jumalaa palvellen täydestä sydämmestään.
Hän sai vieraakseen Jumalan lähettämät enkelit ja hänellä oli vain yksi kysymys ja toivomus. Hän kysyi, että saako kuulla sen autuaaksi tekevän evankeliumin, joka pelastaa kuolemalta. Hän sai sen kuulla ja uskoi sen.
Hänen tuttavansa ja sukulaisensa suuttuivat siitä silmittömästi ja eivät voineet ymmärtää tällaista kääntymystä. Hän itse oli halunut kutsua ja rukoili näiden vieraiden käymistä luonaan sairaalassa.
Kuinka tässä Jumaluuden työssä ansioitunut mies riisui itsensä ja uskoi yksinkertaisesti sen minkä Raamattu todistaa autuaaksi tekeväksi evankeliumiksi, syntien anteeksi saarnaamisen armoevankeliumi.
Hänen uskonsa, elämäntyönsä, ansionsa, hurskaus ja kaikki mennyt oli tehty yhdessä hetkessä tyhjäksi ja puku oli vaihtunut Jumalan voimasta ja armosta siihen häävaatteeseen, joka on pesty Jeesuksen verellä puhtaaksi. Hänen sukunsa ja uskonystävänsä eivät voineet käsittää tätä Jumalan työtä ja heillä kyllä pohja mureni täydellisesti siitä mitä se oli ollut siihen hetkeen asti. Tästä kaikesta seurasi vain katkeruus ja vaino näitä Jumalan enkeleitä ja lähettiläitä kohtaan ja kaikkia heitä kohtaan, jotka tätä Pyhä Hengen saarnavirkaa hoitavat täällä maan päällä. Hänen lähimmäisensä kielsi, että yksikään näistä "lähettiläiden" joukosta ei ole tervetullut häen hautajaisiinsa, mutta silti siellä oli mukana näitä Jumalan lähettiläitä.
Itse olin siellä mukana ja sunnaton ilo oli sydämmelläni kaikesta siitä mitä oli saanut Jumalan armosta tapahtua etsivälle sielulle.
Niin paljon hän oli tehnyt saarnaamistyötä, lähetysmatkoja, sielunhoitoa ja koko päiväisesti käytti aikansa ja energiansa Jumalan sanan julistamiseen ympäri kotimaata ja ulkomaita.
Sairaalassa kuolinvuoteellaan hän ajatteli mennyttä elämäänsä ja siitä puuttui jotain, oli rauhaton mieli tällä saarnaajalla, pelko ja turvattomuus kalvasi mieltä kaikesta siitä hyvästä huolimatta miten oli elänyt siveästi ja Jumalaa palvellen täydestä sydämmestään.
Hän sai vieraakseen Jumalan lähettämät enkelit ja hänellä oli vain yksi kysymys ja toivomus. Hän kysyi, että saako kuulla sen autuaaksi tekevän evankeliumin, joka pelastaa kuolemalta. Hän sai sen kuulla ja uskoi sen.
Hänen tuttavansa ja sukulaisensa suuttuivat siitä silmittömästi ja eivät voineet ymmärtää tällaista kääntymystä. Hän itse oli halunut kutsua ja rukoili näiden vieraiden käymistä luonaan sairaalassa.
Kuinka tässä Jumaluuden työssä ansioitunut mies riisui itsensä ja uskoi yksinkertaisesti sen minkä Raamattu todistaa autuaaksi tekeväksi evankeliumiksi, syntien anteeksi saarnaamisen armoevankeliumi.
Hänen uskonsa, elämäntyönsä, ansionsa, hurskaus ja kaikki mennyt oli tehty yhdessä hetkessä tyhjäksi ja puku oli vaihtunut Jumalan voimasta ja armosta siihen häävaatteeseen, joka on pesty Jeesuksen verellä puhtaaksi. Hänen sukunsa ja uskonystävänsä eivät voineet käsittää tätä Jumalan työtä ja heillä kyllä pohja mureni täydellisesti siitä mitä se oli ollut siihen hetkeen asti. Tästä kaikesta seurasi vain katkeruus ja vaino näitä Jumalan enkeleitä ja lähettiläitä kohtaan ja kaikkia heitä kohtaan, jotka tätä Pyhä Hengen saarnavirkaa hoitavat täällä maan päällä. Hänen lähimmäisensä kielsi, että yksikään näistä "lähettiläiden" joukosta ei ole tervetullut häen hautajaisiinsa, mutta silti siellä oli mukana näitä Jumalan lähettiläitä.
Itse olin siellä mukana ja sunnaton ilo oli sydämmelläni kaikesta siitä mitä oli saanut Jumalan armosta tapahtua etsivälle sielulle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kenen kunniaa sinä etsit tässä? Luen kyllä rivien välistä yhdistyksen nimenkin. Ihmiskunnia on ilman muuta kyseessä sinun kirjoituksessasi.
Selkeästi ihmismielen mukaiseksi manipuloitu kirrjoitus. Saas nähdä, saammeko yhdistyksen nimen selville.
Mitä taas siihen tulee siihen, että ihminen saa armon ottaa Kristuksen lunastustyön lahjana vastaan, niin siinä ei ole mitään ihmiseten eikä heidän yhdistystensä kunniaa.
Sanon suoraan, teit pahan virheen, ottamalla yhdistyksesi piikkiin Jumalalle kuuluvan kunnian. Herra armahtakoon tästä synnistä toistamiseen sinua ihmispoloinen.
...omavanhurskautta ja syytetään ja syytetään, mutta entä Jeesuksen kehoitus opetuslapsille "...Joille te annatte synnit anteeksi niille ne ovat anteeksi annetut..."
Kukaan ei tehnyt yhtään mitään väärin saarnatessaan evankeliumin sitä janoavalle.
Tiedän kuinka vaikealta se sinusta tuntuu, että joku haluaa oikeasti kuulla tämän syntien anteeksi antamuksen todistuksen kohdalleen.
Turhaan yrität tehdä Jumalan työtä tyhjäksi.
Väärä kunnia oli tällä kirjoittajalla. Siitähän oli kysymys. Kunnia Jumalalle.
Olen minäkin monille julistanut ja vastakin julistan, jos elää saan, synnin päästön Jeesuksen nimessä ja veressä, satoja ellei tuhansia kertoja, ei ole vieras asia minulle. Samoin on itselleni julistettu ja julistetaan.
Jumalan on tuo minun julistamani, pelastava sana syntien anteeksiantamuksesta, ja Jumalan on kunnia myöskin.
Siinä Sanassa ei ole mitään ihmisestä, eikä seurakunnastakaan, paina tämä nyt mieleesi.
KUNNIA JA KIITOS JUMALALLE myös jokaisesta Jumalan lapsesta, joka sanasi kautta, sen Sanan omakseen uskomalla pelastuu. Julistaja on työvälinen Jumalan kädessä. Saha ei heiluta kättä, vaan käsi heiluttaa sahaa, ja käsi myös valmistaa sahan ja terottaa sen tehtäväänsä. Kunnia Jumalalle.
...evanekliumin julistamisen kautta voi tulla sisälle Jumalan valtakuntaan ja mitään muuta tietä ei ole.
Evankeliumihan on juuri ilosanoma syntivelan maksajasta ja sovittajasta Jeesuksesta Krustuksesta, joka uskolla omaksi lahjana ilman omia ansioita omistetaan.
Evankeliumi ei julista ihmiselle pelastukseen johtavia "kevätjuhlaliikkeitä".
...
Tämä on se tärkein asia, mutta sitten kun usko on virinnyt niin meille kuuluu myöskin totuutta julistaa muissakin asikohdissa kuin tässä tarkeinmässä asiassa.
Jeesus siitä jotakin mainitsi, tehkää tätä mutta älkää muitakaan pois jättäkö.
Rehellisyys seurakuntien hoidossakin vaaditaan.
Kuinka se voi niin olla että Jumalan työtä tekisi ajallisen vääryyden tekijä.
Ajallisistakin asioista pitää vääryys panna pois ei vain hengellinen suoraselkäisyys, niin kuinka voi hengellisestyi olla suoraselkäinen jos ajallisissa kieroilee. (kieroilee) vähän ajateltavaksi asetettu, vaikea määritellä, onko sulaa kieroutta vai epätietoutta niinkuin se näyttää, mutta epäilen että tässä kohtaa suurin osa feikkaa epätietoista ettei tarvitse tietää totuutta.