Kuuluuko anoreksia-sairauteen huomionhakuisuus ja itsekkyys? Mulla on ystävä joka sairastaa tätä vittumaista sairautta ja alan olla väsynyt kun aina keskustelu kääntyy häneen ja hänen ongelmiinsa. Itselläni on erittäin vaikeita ongelmia joista haluaisin joskus puhua, mutta tämä ihminen kuittaa ne yhdellä sanalla, tyyliin surullista ja alkaa sitten paasaamaan omiaan. Olen kyllä itse yrittänyt kuunnella häntä ja tarjoutunut tulemaan tueksi esim. ravitsemusterapeutille tms. jos hän haluaa. Oon yrittänyt olla tuomitsematta, mutta nyt alkaa kärsivällisyys loppua. Hän myöntää itse, että hänellä on tämä sairaus, mutta ei suostu hakeutumaan hoitoon, koska pelkää leimaantumista.Olisiko ihan törkeää sanoa, että koska hän ei halua apua, en voi sitä tarjota/auttaa hakemaan ja turha puhua koko asiasta koska asia ei edisty mihinkään, ja sitten vaan vaihtaisin puheenaihetta?Te joilla on anoreksia, ajatteletteko ikinä miltä teidän läheisistä tuntuu katsoa kuihtumistanne kun ei voi asialle mitään?Sorry tilitys, mutta ärsyttää välillä kaikki.
ystävä
anorektikon
4544
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
paitsi että tämä rakas ystävä rakasti minua vielä muutama kuukausi sitten ja tiedän että hänen tunteet olivat erittäin voimakkaat ja aidot! Meillä "synkkasi" kaikki asiat täydellisesti, kaikki sujui niin hyvin kunnes tuo maailman "inhottavin" sairaus meni vain pahemmaks ja pahemmaks ja hän muuttui ihan täysin niin lyhyessä ajassa ja alkoi vältellä minua ja sanoi että ei pysty seurustelemaan koska hänelle on anoreksia. En tule koskaan täysin ymmärtämään miten V*TUSSA joku voi valita rakkaan ihmisen sijaan jonkun HEL*ETIN mielisairauden koska en sairasta tota sairautta?! Tiedän että hän ei edes välittäisi vaikka tappaisin itseni tällä hetkellä niin tunteeton hän on ollut jo pitkään koska olen puuttunut liikaa hänen anoreksiaan(MITÄ EI EHKÄ OLISI PITÄNYT TEHDÄ)mutta, mun mielest siin ei oo mitään väärää jos välittää toisesta! SORI TÄMÄ KAIKKI VALITUS MUTTA TUO SAIRAUS VAIKUTTAA NIIN PALJON MYÖS LÄHEISIIN IHMISIIN. Tiedän että parantuminen lähtee vaan ja ainoastaan itsestään. MUTTA MITÄ MIELTÄ TE ANOREKTIKOT/PARANTUJAT/PARANTUNEET OLETTE JOS JOKU KETÄ AIKASEMMIN RAKASTITTE IHAN TÄYDESTÄ SYDÄMMESTÄ KETÄ TÄLLÄ HETKELLÄ VIHAATTE(TUON SAIRAUDEN TAKIA)TULISI LUOKSENNE PUHUMAAN HUOM. EN SYYLLISTÄMÄÄN EN PATISTAMAAN HOITOON YMS.? Puhuisin ensin ihan mukavia asioita esim. mitä kuuluu jne. Voisiko sillä olla minkäänlaista vaikutusta? KIITOS JOS JAKSATTE VASTAILLA ;)
Ystäväs on vaan aika itsekäs,sinuna puhuisin hänelle suoraa jos se ei ite sitä huomaa.
minusta tuli hällä väliä tyyppi. Ennen rakastin, iloitsin ja hulluttelin ystävieni kanssa. Nyt välitän paskan vertaa kenestäkään, minua ei kiinnosta jos loukkaan toista/en pidä yhteyttä jne. Tää sairaus vie voimat ja ajatuksiin ei mahdu kuin pari sanaa, liiku senkin läski ja älä syö ihramaha! Kukaan tai mikään ei saa anorektikon päätä käännettyä kuin se henkilö itse. Parantuminen ja elämisen halu on löydyttävä sisältä. Pakottaminen tai hoitoon vieminen yleensä pahentaa (kuten minun tapauksessa) Minua auttoi kun sanottiin suoraan, että omapa on elämäs kuule, me ei jakseta enää kuunnella jos vaan kiukkuat ja valitat -> okei tää avasi mun ajatukset, mutta älä sinä ole näin suora jos ystäväsi on herkkä.
Riippuu aika paljon ihmisestä. Itse ainakin sairastuttuani olen vetäytynyt ja huomiohakuisuus on pikemminkin vähentynyt. Tosin monet anorektikot keräävät tahattomasti huomiota mm. pakonomaisella liikunnalla ja muilla pakko-oireilla. Ja monestihan anorektikot voivat olla ylipirteitä, millä voi olla osuutta asiaan. Loppujen lopulta riippuu kuitenkin aika paljon ihmisestä. Tosin omaan napaan tuijottelu kuuluu anoreksiaan ilmaistiin sitä itsekeskeisyyttä tai ei. Itseäni ainakin nolottaisi kovasti puhua ääneen tästä, mutta ajatukseni saattavat olla kovinkin itsekeskeisiä, johtuen siitä, että ainoa asia mitä päähän mahtuu on laihdutus, ruoka ja oma paino, joten kaikki muu menettää merkityksensä ja muiden seura on yhdentekevää, eikä muita kanssaihmisiä oikein tule huomioitua. Vasta jälkeenpäin huomaa kuinka tökerösti on tullut toimittua.