Heippa,
täällä on jonkun verran väännetty näköjään siitä voiko romantiikkaa kirjoittamalla kehittyä "oikeaksi" kirjailijaksi (mitä sekin nyt sitten kenellekin tarkoittaa? Kovia kansia vissiin ainakin..)
Ihan oikein on todettu että harva kirjailija elää pelkästään the Kirjan avulla. On tehtävä muuta.
Takana on kuusi julkaistua kolmiopokkaria ja tusinan verran Regina-novelleja, nämä noin 18 kuukauden sisällä. Omaksi ilokseni kirjoittelen vakavampaa tekstiä.
Nyt kuitenkin tarjoutui mahdollisuus tv-käsikirjoitustyöhön. Ja meriittinä nimenomaan julkaistut kolmio-kirjoitukset. Tuottaja kiitteli dialogin tajua jota käsikirjoitustyössä haetaan ja missä muussa se olisi kehittynyt kuin näitä kevyiksi haukutuissa pokkariprojekteissa. "Raskaampi", kuvailevampi teksti ei välttämättä istuisi tv-draamaan.
Ja hyvistä kässärintekijöistä on kuulemma pulaa. Kaikki kun tahtoisivat olla "kaurismäkiä" (niukkaa ilmaisua ja puolen tunnin taidetaukoja) eikä Suomeen mahdu kovin monta Kaurismäkeä.
Eli ei The Kirja ole ainoa kirjoittamisen vaihtoehto jos miettii toimeentulon siirtämistä kirjoittamisen puolelle. Ja kyllä viihdekirjoittamosta on opinahjoksi, kunhan ottaa opikseen palautteesta eikä juutu virheisiinsä.
Romantiikka ja ns. vakavammat työt
Kolmiokirjoittaja
6668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on hyvä juttu. Ostin äskettäin yhden kolmio "pokkarin", koska lähikioskilla oli, ihan uteliaisuudesta, lehtihän se lähinnä on muuten... olis kivempi lukeakin jos ne olisi oikeita "pokkareita". Heräsi kyllä ajatus, että miksi ihmiset lukee tämmöistä kun on oikeitakin kirjoja... Mutta toisaalta kun ajattelee että rahan takia niitä kirjoitetaan. Itse koska vaan jos vain saisin aikaan pokkarin niin tienaisin mielelläni niillä, hohhoijaa. Että ei sekään ole niin helppoa.
Pokkareita kirjoitetaan, koska niillä on lukijoita. Myydäänhän lähikaupassa vuosi vuodelta enemmän lehtiäkin, nyt on myynnissä jo hiuslehti, lyhythiuksisille? Kuka tuollaista "tarvitsee". Tuskin kukaan, mutta ihmiset ostavat, joten rahat kannattaa kerätä heiltä pois, luomalla tarpeita, joista he eivät edes tiedä. Pokkaria en vertaisi kirjan luku kokemukseen. Pokkareita toki kirjoitetaan rahasta, mutta niiden lukemiselle on ihan omat syynsä. Pokkareita on ollut kautta aikojen, niitä ostetaan ja luetaan viihteenä. Mikä ero on viihteellä ja kulttuurilla, (pokkarilla ja kirjalla) Pokkari luetaan nopeasti, pokkari on ajantappoväline, jota lukiessa lukijan omat aivot ovat lepotilassa, turhaa pohdintaa pokkarit eivät halua herättää, mutta niiden täytyy jättää lukijalle hyvä mieli. (Siksi niissä on onnellinen loppu, mutta kliseinen sen ei tarvitse olla, liian kliseinen pokkari ei viihdytä lukijaa.) Kirja taas voi aiheuttaa paljonkin moraalista pohdintaa, ajattelua, arvojen uudelleen järjestämistä tms. Kirjan lukemiseen varataan aikaa. Kirjaan tutustutaan ennen lukemista, siitä voi keskustella jälkeenpäin, eikä kirjan tarvitse jättää lukijaa onnelliseksi. Kirja voi loppua ahdistavasti, jättää jännityksen päälle, onnellisesti, surullisesti tai muulla tavoin. Kirja ja pokkari eivät koskaan kirjapainohistorian aikana ole varsinaisesti kilpailleet keskenään. Niillä on oma lukijakuntansa, oma lukuaikansa ja omanlaisensa sisältö. Se miksi pokkareita tehdään, kun on myös romanttista kirjallisuutta, johtuu siitä että, pokkarin tuotantokustannukset ja markkinoille saattaminen ovat paljon nopeampi ja kevyempi prosessi kuin romanttisen kirjan tiskille saaminen. Romanttisia pokkareita luetaan "ahmien" jos lukijan pitäisi tyytyä romantiikan nälässään pelkkään kirjalliseen tarjontaan, hän näkisi nälkää noin 11kk vuodessa, koska ne romanttiset kirjat joita suomessa julkaistaan, tulisi luettua keskimäärin kuukaudessa (3 kirjaa/vko) Ja sitten, romantiikan lukija on yleensä myös muun kirjallisuuden suurkuluttaja (tämä usein unohdetaan) Romantiikan lukija ei lue pelkästään romanttista kirjallisuutta, romanttinen pokkarilukemisto kulkee "oikeiden" kirjojen välilukemistona, matkalukemistona, perjantaina suklaalevyn kaverina, "oikeita" kirjoja pokkarilukija lukee kun hänellä on aikaa keskittyä lukemiseen. Niille jotka eivät pidä pokkareista, en suosittele lukemista, koska tosiaan niistä tuskin tykkää, jos ei pidä "helposta" viihteestä. Pokkarit kirjoitetaan nopealukuisiksi, niissä on paljon dialogia ja kerronta säilytetään kevyenä. Niissä voi pohtia ongelmia ja ratkaisuja, muttei likikään niin syvästi kuin kirjoissa. Joten niistä on turha hakea vuosisatoja kestäviä klassikoita, pokkarin elämän kaari on lyhyt, ehkä kymmenen vuotta (divarihyllyistä sen näkee). Eikä sen tarvitse tuon jälkeen olla kuin kierrätettävää paperia.
Kirjan lukemiseen varataan aikaa viikko kesälomasta, pokkari pitäisi pystyä lukemaan päivässä. Hyvä pokkari liukenee käsistä 4 tunnissa. Siksi niitä luetaan matkoilla, töistä viikonloppuun siirryttäessä. Ne ovat kuin nautinnollinen kylpy kauniiden sanojen seassa, sopivasti tunteita kutkuttaen.
Pokkareita pilkataan, mutta Salkkareiden katsojamäärät hipovat pilviä ja eiköhän muukin saippua edelleen uppoa yleisöön. Pokkari on ihan hyvä vaihtoehto tv-viihteelle. Kielen, draaman ja dialogin taju siinäkin kehittyy. Tämä ihan sivustaseuraajan kommenttina. Itselläni tv-viihteen loistavana korvikkeena ovat tällä hetkellä Lindgrenit sun muut lastenkirjat, mitkä uppoavat kuin häkä perheemme pieniin.
tv-käsikirjoitustyö. No voi vimpatti, sitähän minäkin olen ollut mieltä ja täällä aiemmin kirjoitellutkin, että sen sijaan että yrittää värkätä jotain ikiaikaista klassikkokirjaa niin on hyvä syventyä harrastamaan kaikenmaailman dvdllä aikaansaamista. sillä telkkariohjelmista sitten laajalevikkisiä filmipurskauksia, sehän se on nykyaikaa. Juuri aamutelkkarissa oli nämä kaksi sisarusta jotka kirjoittelevat yhdessä kaikenlaista lastenkamaa ja yhä enemmän draamaa ja sitä rataa. Sehän se on nykyaikaa. kuka niitä kirjoja enää kaipaakaan suuremmin sinänsä. No minulle kyllä klassikkokirjat ovat tärkeitä nekin, mutta kaikkiruokaisena kulutan kaikenlaista sälää. Hieno juttu Kolmiokirjoittaja eipä voi muuta todeta kuin että matkasi jatkuu... Onnea!
Itse miellän romanttisiksi aiheiksi aristokraatiisia teemoja (taiteessa sillä viitataan hopeisiin puunlatvoihin,keksittyihin von:eihin eikä yhteenkään todelliseen kuningashuoneeseen). Eroottisuus ei ole minusta taiteessa vakavaa,koska se ei saa haavoittaa siinä ketään.On esillä toki verisiä geishanjalkoja joskus.. Onneksi kirjoissa on myös maailmana itse kirjamaailma.Eli fiktio,fantasia,sosiodramatiikka,perusprykologia,henkilöpersoonat..Värit,talojenkatot ja eläimelliset viittaukset miehen ja naisen välillä.