onko väärin syyttää masennuksesta vanhempiaan? Lapsuus oli ankea, olin vanhemmilleni täysin yhdentekevä ja aina ihan omillani. Vielä aikuisenakin kelailen näitä juttuja ja kadehdin tuttuja jotka tulevat tasapainoisista perheistä. Heistä on tullut onnellisia aikuisia.
vanhempien
VIKA?
8322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vanhemmilta olet periny alttiuden sairastua masennukseen, siitä voit heitä syyttää, jos haluat.
valossa masennus ole todellakin infektioperäinen juttu.??????Toki geeneissäkin,mutta kuitenkin masista tutkitaan paljon.Kaikkea ei ees vielä tiedetä.
syytä ei vielä tiedetä.On olemassa infektioteoria,josta on suomessakin väitös tehty.Samoin tuo geneettinen perimä on ollut nyt tiedossa.Mutta ja mutta,...ihmisen aivoissa on paljon tutkittavaa ja tuskin milloinkaan löytyy kaikkiin asioihin selitystä.
ja piehtaroit itsesäälissä. Hanki elämää,niin ei tarvii kadehtia muita.
Tilastojen mukaan, esim. skitson lapsesta tulee 10% todennäköisyydellä aikuisena skitso ja 35% todennäköisyydellä masentunu. Ei silti voi vanhempaa asiasta syyttää, ei hän ole itselleen skitsoutta valinnu.
Masennuksesta pitää itse ottaa vastuu, selvittää ne asiat eikä etsiä tekosyitä eli selittää. Jos lapsuudesta on jäänyt traumoja, niin ne käydään läpi ja parannutaan. Jos jää siihen koukkuun, että kaikki on vanhempien/koulun/työyhteisön vika, niin voi sanoa hyvästit normaalille elämälle. Itse olen selvinnyt huostaanotoista vanhempien alkoholismin vuoksi, eivät todella välittäneet, luultavasti olisin sama ihminen, vaikka vanhempani olisivat tarjonneet edes ruokaa. Jos masennuksesta ei halua toipua, niin aina voi sysätä syyn muille, samoin toimii alkoholisti. Eli mitä olet tehnyt voittaaksesi masennuksen: lääkäri, pillerit, ulkoilu, terveellinen ravinto, raha-asioiden hallinta?
Olet ihan oikeutettu tuntemaan vihaa vanhempiasi kohtaan, tai yleensäkin sellaisia ihmisiä kohtaan, joiden toiminta on satuttanut. Asioita ei kuitenkaan ole hyväksi jäädä vatvomaan sen pidemmäksi aikaa kuin niihin liittyvien tunteiden löytymisen ja selvittämisen kannalta on tarpeen. Toisaalta ei ole hyvä kieltääkään aitoja tunteitaan muka "turhana itsesäälinä", tällaista ratkaisua eräät näyttävät aina ehdottavan, mutta se ei todellakaan toimi, sillä silloin tunteet vain jäävät selvittämättä. En tiedä, uskooko porukka täällä vakavissaan, että niille mielenterveysongelmille, jotka kuuluvat "masennus" -käsitteen alle, on löydettävissä jokin yksi oikea luonnontieteellinen selitys "aivoista" tai "perinnöllisyydestä" käsin? Tuo on kyllä melkoisen naiivi ajatus, niin arkitodellisuuden kuin tieteellisen ajattelunkin kannalta.
ei pidä syytellä ketään, koska syyttely aiheuttaa itselle negatiivisia fiiliksiä, jotka suistaa aivokemiaa aina vaan huonompaan suuntaan. Vanhempas toimivat niinkuin pystyivät toimimaan sellaisina persoonina mitä olivat. Mennyt on mennyttä, näillä mennään ja suunta on eteenpäin.